Blogit - Sierra Nevada

Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan: kirja lähti painoon

Matti Rämö — Sat, 08 Feb 2014 17:26:32 +0000

Oikoluvut on luettu, ja kuudes matkakirja lähti painoon. Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan ilmestyy maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Olo on huojentunut, ja vähän tyhjä. Puolen vuoden vääntö arkisten aikataulujen kanssa helpottuu taas hetkeksi, ennen kuin tyhjiö täyttyy uudella ”pakollisella” puuhalla.

Andalusia-kirjan loppurutistus sujui aiempia helpommin. Nyt pudotin kirjan nimestä alaotsikon kokonaan pois, sillä vuotta aiemmin siitä syntyi ihan suhteettoman kova poru, kun kustantajan tiimissä joku oli saanut päähänsä, ettei Islanti-eepoksen alaotsikko ”Tuulen tiellä laavakenttien poikki” olisi tyyliltään sopiva. Energiaa tuhlautui epäoleellisuuksiin.

Tällä kertaa projekti eteni kitkatta. Ja onnistuin myös arvioimaan aiempaa realistisemmin eri työvaiheiden vaatiman ponnistelun. Esimerkiksi oikolukuvaiheessa ei enää kannata liikaa harmitella ihan kaikkia pikkukohtia, jotka olisi voinut kirjoittaa rahtusen paremmin. Oikolukukin kannattaa muuten lukea ääneen, se on tehokas metodi testata tekstin sujuvuutta ja oikeellisuutta.

Päällimmäisenä on tunne, että teos on toistaiseksi paras matkaeepoksistani. Andalusiassa on aiempiin verrattuna vahvempi ripaus historiakatsausta. Pähkäilyt omien nuoruuden vaellusvuosien kanssa ovat myös vähän suuremmassa roolissa kuin aiemmin. Itse matka kesti kuukauden, ja ankaran kesäkelin vuoksi sen pituus oli ”vain” 1730 kilometriä. Reissussa oli useita hienoja hetkiä, joista tärkeimmät ovat kiipeäminen Sierra Nevadalle pyörän kanssa 3400 metriin sekä vaeltelu Fesin vanhassakaupungissa Marokossa.

Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan-kirjan sisällysluettelo on tällainen:

Málagasta vuoriston kuumuuteen
Granada: Al-Andalusin viimeinen linnake
Ylös Sierra Nevadan huipulle
Paahteisilta rinteiltä Almerían satamaan
Afrikkaan Rifvuoriston juurelle
Fesin ihmeelliset labyrintit
Atlantin herkistävä laulu
Ajan poimussa Tangerin kujilla
Gibraltarin kumma makakikallio
Suunnistelua Cádizinlahdella
Vuorten keskellä Rondan helmi
Aurinkorannikolle Málagaan

Lainaus

Polkupyörällä Andalusiassa: matkakuvia osa 1/3

Matti Rämö — Fri, 27 Jul 2012 18:23:25 +0000

Reissu alkaa samantien reippaalla nousulla Malagasta kohti Puerto de Leonin solaa yli 900 metriin. 18 kilometrin matkaan menee viisi tuntia. Parin tunnin jälkeen Malaga pilkahtaa serpentiinimutkasta jälleen esiin.

Ensimmäinen leiri on ison oliviipuun alla rinteessä. Aamutoimet keskeytyvät, kun vastakkaisen rinteen verkkainen kellojen kilkatus alkaa kiihtyä ja pölypilvi nousta oliivien ylle. Muutama sata vuohea lähtee liikkelle kohti päivälaitumia.

Reitti kumpuilee sisämaassa vahvasti. Lasku keskipäivällä 200 metrin korkeuteen on kuin saunaan ajoa. 36-asteinen kostea ilmamassa tainnuttaa menemishalut, varsinkin kun edessä on 15 kilometrin nousu takaisin 900 metriin. Urakka etenee puoli kilometriä kerrallaan, puolen tunnin tauoilla kerään voimia. Vasta iltaseitsemän jälkeen helle alkaa helpottaa ja varjo laskeutua tielle. Kuvassa on solaan matkaa kiemurtelevaa serpentiinitietä vielä viitisen kilometriä. Solan takana on heti pieni taajamaketju ja viljava maatataloustasanko, jonne leiriydyn kylvöä odottavan vihannespellon reunaan.

Reitillä on kauniita valkoisia pikkukaupunkeja ja kyliä 30-40 kilometrin välein. Tässä ison kaupungin Granadan vanhaakaupunkia Alhambra-linnakkeen tornista.

Granadan liepeiltä (700 m) alkaa aamulla 40 kilometrin nousu Sierra Nevadan toiseksi korkeimmalle huipulle Pico Veletalle 3400 metriin. Matkaan menee kaksi kokonaista polkaisupäivää, päiväsaldoina on 25 km ja 15 km. Reilussa kuudessa tunnissa nousu etenee 1600 metriin. On yhä kuuma, 30-33 astetta.

Leiri paljaalla kummulla 2400 metrissä, illallakin lämpötila on vielä 23-25 asteen tienoilla.

2800 metrissä kasvillisuus alkaa niukentua. Yhdentoista aikoihin lämpötila on mukavasti 26-27 astetta, mutta kesäkuun lopun helleaalto vaikuttaa, normaalisti pitäisi tähän aikaan vuodesta olla viisi-kuusi astetta viileämpää. Näin kertoo muonakojun mies. 2600 metrissä on reitin viimeinen "tankkauspaikka". Siellä on myös puomi, joka estää moottoriliikenteen ylemmäksi. Muonapaikalla tapasin noin seitsemän vantaalaista motoristia, jotka olivat matkalla Malagasta kohti Korsoa. Leiripaikkani 2400 metrissä näkyy etäällä tietä seuraavana matalana kumpuna.

Tienpinta alkaa kurjistua vasta 2900 metrissä.

Viimeinen osuus 3200 metristä ylös on vaikea. Armoton vastatuuli ilmaantuu esiin ja tie on jo hankalan heikko ja serpentiinien jyrkkyys lisääntyy. Takki pitää laittaa päälle vasta 3200 metrissä. Lunta on kovin vähän jäljellä pikkulaikkuina siellä täällä. Lämpötila on vielä 20 asteen tienoilla.

Huipulla 3396 metrissä! Nelisen kilometriä lännempänä näkyy Sierra Nevadan korkein huippu Mulhacen, 3478 metriä. Ohut viiva Mulhacenin kyljessä on seuraavan päivän reittini pois Pico Veletalta. Yllättäen aivan huipulla tuuli onkin kovin lempeää.

Yöksi laskeudun 3300 metriin, koska ylempänä ei rakkakivikkoon saa telttaa. Huipulla on joskus ollut pikku kahvilatasanne, mutten arvaa jäädä sinne leiriytymään. Kapea tasanne on pystysuoran jyrkänteen reunalla ja tuulien voimakkuuksien ja suuntien arvionti on hankalaa. Lisäksi en halua jäädä ihan huipulle ihmeteltäväksi, vaikka aamulla tuskin kukaan sinne ehtisikään kesken aamutoimieni. Siispä valitsen leiripaikaksi sorapolun serpentiinimutkan sisäkaarteen painauman. Kivivalikoima telttakiilojen painoksi on runsas. Yölämpötila pysyttelee 10 asteen tuntumassa. Ainoa haitta on voimakas tuuli, jota sata metriä ylempänä ei ollut. Mutta luotan telttaani, joka on kestänyt Islannin puhurit. Lopulta tuuli rauhoittuu niin, ettei korvatulppiakaan tarvita yöksi pehmentämmän teltanreunan lepattelun ääntä. Mutta uni on vähän levotonta, se on yksi merkki lievistä vuoristotaudin oireista. Aamuyöllä kylkeä kääntäessä rekisteröin myös kevyen päänsäryn. Happea on tarpeeksi, vaikka telttaa pystyttäessä huomasinkin hengästyväni tavallista helpommin. Koko matkan tärkein tavoite oli päästä yöpymään korkealle, jotta saisin ensimakua siitä, kuinka hyvin selviän korkealla.

Lasku Pico Veletalta Sierra Nevadan etelärinteille lähtee solasta vähän yli 3200 metristä suhteellisen leveää polkua pitkin. Välillä pitää vähän nousta ja sitten voi taas jarrutellen hissutella alaspäin, pitkät pätkät on melko tasaista. Reitti lienee joskus ollut tarpeeksi leveä maastoautollekin, mutta rinteestä on vuosien varrella tullut runsaasti kiveä alas ja kulkukelpoinen polku puikkelehtii lohkareiden ja kivien seassa.

Lunta on vain nimeksi ja vain aivan ylhäällä. Mutta välillä kivikossa pitää taluttaa.

Reitti on karun kaunis. Se vaatii keskittymistä, mutta innostaa. Hetkessä eläminen on poikkeuksellisen helppoa, ajatus ei lähde harhailemaan menneeseen tai tulevaan. Muutama kauriskin pujahtaa lähistöltä ohi. Kaiken lisäksi 3200 metrissä on läämmin t-paitakelikin. Näille korkeuksille matkani ajoitus osuus nappiin.

Kolmen tunnin jälkeen polku kasvaa tieksi, joka alkaa hiekkaisena pujotella alas pinjametsikössä ensin hillitysti, sitten reippaammin. 33 asteen helle huokuu päälle jo 2000 metrissä.

Seuraavat kolme päivää kiipeilen ja laskettelen tainnuttavassa kuumuudessa alle 1500 metrissä ajautuen vähitellen alemmaksi. Useat iltapäiväromahtamiset vaativat keräilemään voimia oliivi- ja mantelipuiden alla. Yölämpötilat ovat onneksi mukavasti 20-25 asteen tienoilla. Yksi leiripaikka on vuohien aamureitillä.

Keli on niin rankka, että jätän väliin ylimääräiset vuoristokiipeilyt takaisin 2000 metriin ja luovun spaghettiwesternien kuvausmaisemien vierailusta ja suuntaan Sierra Nevadalta rannikolle Almerian satamakaupunkiin. Almeria on miellyttävän oloinen ja leppoisa paikka, jonka kauniilla kujilla voisi vaeltaa pidempäänkin. Otan kantosiipialuksen Melillaan, joka on espanjalainen siirtomaajäänne Afrikassa.

Polkupyörällä Andalusiassa: matkakuvia osa 2/3 Marokko

Polkupyörällä Andalusiassa: matkakuvia osa 3/3 Gibraltar, Andalusia

Matkan yhteenveto Teksti-TV:n nettiarkistossa

Kirja-arvio: Polkupyörällä Jäämerelle - Tupasvillaa, poroja ja tuntemattomia sotilaita

Lainaus

Polkupyörällä Andalusiassa: lähtökuopissa

Matti Rämö — Fri, 15 Jun 2012 21:48:44 +0000

Lähtöön on enää reilut kolme päivää, eikä pakkaaminen ole oikeastaan alkanut. Mutta jostain syystä asia ei vielä stressaa. ”Onhan tässä vielä aikaa”. Luotan siihen, että olohuoneen lattialle pikku hiljaa kertynyt epämääräinen kasa viime kesän tarvikkeita ja uusia hankintoja jäsentyy jotenkin lentokuntoon. Itse asiassa kasasta puuttuvat vielä Kehä kolmosen halpistavaratalojen lisukkeet. Pakkaamisen hankalin vaihe on se, kun kaikki mukaan tulevat pitäisi saada tungettua yhteen kassiin lentoyhtiön matkatavarastandardien mukaisesti. Pyörän paketointiin menee pari-kolme tuntia, mutta se ei sinänsä ole erityisen ongelmallinen operaatio.

Kuluneen viikon suurin huoli on ollut flunssasta toipuminen. Maanantain vietin kotona lepäämässä, mutta muutoin työmatkat ovat kuitenkin sujuneet polkien. Hitaasti kiiruhtaen kuin hidastetussa elokuvassa olen varovasti hiipinyt mäkiä ylös. Olisin halunnut vielä kiskoa vauhdilla ylämäkeen saadakseni sen viimeisen silauksen Sierra Nevadan nousuja varten, mutta nyt olen joutunut tyytymään lähinnä mielikuvaharjoitteluun. Myös testiajo 30 kilon kuormalla jää tällä kertaa kokonaan tekemättä. Mutta tästä huolimatta olen kohtalaisen luottavaisin mielin.

Säätietojen tutkailu on tosin hieman hätkähdyttänyt. Tiedossa on Saharan tuulahduksia, kun 40-asteinen ilmamassa on tulossa kohti Välimerta. Ensisäpsähdyksestä toivuttuani oivalsin, että tämähän on oikeastaan hyvä uutinen, sillä silloinhan korkealla vuoristossa on oiva keli, kun lämpötila pysyttelee lähellä 20 astetta vielä yli 2000 metrissäkin. Paluu rannikon paahteeseen on sitten sen ajan murhe. Helteessä selviäminen on kuitenkin huomattavasti miellyttävämpää kuin viimekesäinen Islannin säähän sopeutuminen.

Lainaus

Polkupyörällä Andalusiassa: reilu viikko lähtöön

Matti Rämö — Sat, 09 Jun 2012 17:43:43 +0000

Lähtövalmistelujen loppukiri on hektistä siirtymäaikaa eri todellisuuksien välissä. Loikka arjesta tien päälle alkaa saada konkreettisia muotoja yleensä aivan liian myöhään. ”Onhan tässä aikaa” -hymistely kuuluu itsensä harhauttelun kestoklassikoihin. Varsinkin kun aina ponnahtaa esiin jotain pientä outoa, jota ei ole ollenkaan osannut ajatella.

Tällä kertaa loppuhetkien muuttujia on ollut ongelma sopeutua uusiin monitehosilmälaseihin. Kuvittelin, että soitto silmälääkärin ajanvaraukseen kahdeksan viikkoa ennen lähtöä olisi ollut riittävän aikaisin, jotta ehdin jonottaa vastaanotolle, hankkia ensimmäiset moniteholasit sekä vielä tottua niihin. En ottanut huomioon, että hajataittoisuus ja jo pidempään vaivannut lasiaisen osittainen irtoaminen lisäävät operaation vaikeuskerrointa. Ja lopputuloksena on askel taaksepäin: uudet yksiteholasit odottavat optikolla.

Kiusallisempi ja aivan tuore pulma on kesäflunssan iskeminen puun takaa. Olen onnistunut välttämään kaikki kevättalven infektiot ilman suurempaa tuskaa, vaikka niitä on vieraillut toimituksessamme. Loppukevään kroonista univelkaa ja eriasteista stressikertymää on kasaantunut kuitenkin juuri sen verran, että psykofyysinen suojaus antaa rahtusen periksi, ja tsakk! Nenä vuotaa ja kurkku on kipeä. Nyt täytyy osata arvioida oikein levon ja rasituksen suhde, ettei pitkä ja raastava ylämäki ala jo ennen kuin pääsen edes Malagaan.

Onneksi ehdin kohtuullisen mukavasti rakentaa peruskuntoa jo toukokuussa ja kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Ohjelmaan kuului mm. polkaisu Lekan pariskunnan kanssa Helsingistä Porvooseen. Sinnittelin heidän vauhdissaan tarinan kerronnan ohessa. Seurassa tulee kuin huomaamatta ajettua vähän kovempaa. Helsingin kriittisten pyöräilymielenosoitusten lisäksi yhteisajoa kertyy vuosittain niin vähän, että suhtaudun siihen aina hieman eksoottisen innostavana kokemuksena.

Valmistelujen myönteisiin asioihin kuuluu myös matkareitin perusajatuksen kiteytyminen. Ystäväni kertoi ottaneensa lautan Andalusian Almeriasta Melillaan Afrikkaan, ja silmissäni välähti kartalle kaunis symmetrinen iso ympyrä. Malagasta vuorille Granadan kautta tai läheltä, sitten Sierra Nevadan rinteitä ja laaksoja ylös alas viikon verran. Ja vuoriston länsipään juurella on spagettiwesternien ”pyhä maa” ja sen lähellä Almerian satama. 5-6 tunnin lauttamatka Espanjan siirtomaa-ajan jäänteeseen Melillaan, ja olenkin jo käytännössä Marokossa. Noin 700 kilometrin lenkki Fesin upean vanhankaupungin kautta Gibraltarinsalmelle, ja sitten voisin arvioida aikataulua, pitääkö polkea suorinta reittiä takaisin Malagaan vai ehtisinkö vielä koukata Sevillaan ja Cordobaan.

Aikataulustressin välttämiseksi viimeisten päivien mahdolliset rönsyt olisivat oiva puskuri, jonka voisi tarvittaessa karsia pois. Tosin kaikki tämä edellyttää, että onnistun pääsemään matkaan kuta kuinkin terveenä, muutoin tilanne pitää arvioida aivan uudestaan, mikä sekin tietysti kuuluu elämän normaaliin kiertokulkuun. Tilanteisiin sopeutuminen. Kreikkalaisen filosofin Herakleitosin sanoin: ”Kaikki virtaa, mikään ei ole pysyvää”.

Lainaus

Polkupyörällä Andalusiassa: pari viikkoa lähtöön

Matti Rämö — Fri, 01 Jun 2012 20:09:35 +0000

Kesän polkaisureissu suuntautuu Andalusiaan eteläiseen Espanjaan, Sierra Nevadan vuoristoon. Juhannusviikon alussa on lento Malagaan, josta alkaa vaellus kohti vaihtelevia maastoja ja ilmastovyöhykkeitä.

Sierra Nevadassa voi teitä pitkin nousta yli 3300 metriin, ja tämä on koko matkan tärkein tavoite: kavuta korkealle nuuhkimaan ohutta ilmanalaa, kokeilemaan kuinka pyöräily sujuu ankarissa oloissa, niukassa hapessa ja kylmyydessä. Kiipeämisreissu liittyy vuoden 2013 suunnitelmiin, se on harjoittelua tulevaa Himalajan-polkaisua varten. Intiassa on tarkoitus nousta vähän korkeammalle, soliin, jotka vievät laaksoihin 3500 metrin korkeuteen.

Olen parikymmentä vuotta sitten käynyt kävellen 3100 metrissä Himalajalla, ja tuo patikointi sujui ongelmitta. Nyt testaan, kuinka homma onnistuu pyörällä Sierra Nevadassa. Yli 3000 metrin alue ei ole siellä kovin suuri, mutta ylhäällä on tarkoitus viivähtää ainakin yhden yöpymisen ajan, jotta elimistö saa maistiaisen niukkaan happeen sopeutumisesta.

Sierra Nevada on muutenkin hyvää ”harjoittelumaastoa”, sillä reippaat poimut rytmittyvät vaativien nousujen ja hulppeiden laskujen sarjoiksi. Itse asiassa minulla ei ole vielä ihan tarkkaa käsitystä, kuinka rajuja rinneprofiileja on edessä. Onnistuuko karavaanini kiskominen polkien ylös saakka, vai onko tiedossa esimerkiksi 10-30 kilometrin työntöurakoita.

Matkan aikataulutus sekä reitti ovat melko avoimia, ja ajatus on katsastaa vuoristossa kapuilun kulkua ja arvioida sitten, mihin kannattaa suunnata korkean ilmanalan ”leirin” jälkeen. Andalusian pinnanmuodostus on sen verran vaihtelevaa, että kiipeilyä on toki tiedossa runsaasti Sierra Nevadan osuuden jälkeenkin.

Sierra Nevadan jälkeiselle reitille on erilaisia vaihtoehtoja. Vuorten itäpuolella on pieni aavikkoalue Almeriasta pohjoiseen, länsipuolelle on puolestaan isoja ja pieniä kulttuurikaupunkeja useammankin matkan tarpeisiin. Esimerkiksi islamilainen Cordoba oli Euroopan tärkeimpiä kaupunkeja tuhat vuotta sitten. Eikä pistäytyminen Afrikan puolelle Marokkoonkaan olisi mahdoton urakka. Tällä kertaa pyrkimykseni on kuitenkin välttää aikataulustressiä, näin ainakin teoriassa, eli reittisuunnitelma jää kovin avonaiseksi. Aikaa on kuukausi.

Valmistelut ovat näennäisen rauhallisessa vaiheessa. Vanha uskollinen palautui pajalta kuukausi sitten, ja olen jo ehtinyt sopeuttaa ajokkiani tuhat kilometriä uusiin säätöihin. Työkalupakkini sai luottomekaanikolla pikantin lisän, kun hän muotoili Hackmanin Sorsakosken lusikan rengastyökaluksi. Viisi vuotta sitten Saharan-matkalla mukanani olikin kaksi lusikkaa rengastyökaluina, eli paluuta juurille, mutta Sorsakosken lusikka on se paras, mekaanikko opastaa. Netistä olen tilannut Andalusian ja Marokon kartat; yksinkertaiset ja helposti kiinnitettävät kenkien sadesuojat jo hajoavien tilalle; sekä uuden, kevyen sadeviitan, sillä vanhan pinta on alkanut päästää ikävästi kosteutta läpi. Tosin sateeseen varautuminen saattaa olla hätävarjelun liioittelua kesä-heinäkuisessa Andalusiassa.

Pakollinen vaellus Kehä kolmosen halpapuoteihin on vielä tekemättä, sieltä voisi haalia mukaan ainakin uuden heijastinliivin, heijastintarroja, nylonpaikkoja ja muuta vastaavaa. Mutta perustarvikkeisto on jo aika hyvin valmiina viime kesän Islannin-polkaisun jäljiltä, myös pahvilaatikko pyörälle lentoa varten. Apteekista pitää noutaa ainakin tuubi Bepantenia hiertymiin. Ja vara-ajohanskatkin on ehkä hyvä hankkia mukaan, sillä ankarasti kostuvat ja hiostuvat nahkahanskat voivat jo kuukaudessa olla aika kurjassa kunnossa. Hienosäätöä tulee riittämään aina viimeisen aamuyön tunneille saakka.

Ps. Rengasrikkoja Saharassa -äänikirja alkaa Yle Puheessa 4.6. Kesäkuusta elokuulle kirja etenee kymmenminuuttisina maanantaista perjantaihin Puheen Aamussa klo 7.20, uusinta on Puheen Päivässä klo 12.05. Teksti-TV-sivulla 838 on yhteenveto ja kartta Saharan-matkasta, sivulla 839 tiivistelmä matkalta lähetetyistä tekstiviesteistä, ja reissun nettisivustolla on matkakuvia.

Lainaus