Blogit - tuotekehitys

Tuotekehitys on hyvä henkivakuutus

Ville Vilén — Tue, 26 Feb 2013 08:50:52 +0000

Kirjoittaja on Ylen Luovan Sisällöt -yksikön johtaja.

Kahdeksan nuorta naista istuu arki-iltana pari tuntia Studiotalon Neuvolan erilaisilla tuoleilla. Heille näytetään jaksot Sohvasurffaajat ja Blogistania tv-sarjoista. Katsomisen jälkeen käydään intohimoista keskustelua: ”Ton kaveri mä voisin kyllä olla”, ”musta toi päähenkilö ja sen kaverit on elitistisiä, vähän kuin jostakin sisäpiiristä” ja ”mä en ole ihan varma tosta toisen ihmisen roolista, kun se näkyy vain muutaman kerran kuvassa, että mitä se tekee tässä.”

Seinän takana toisessa huoneessa tilannetta videokuvan välityksellä seuraavat tuottajat Tiina Klemettilä ja Erkko Lyytinen yhdessä tuottaja Nina Stenrosin ja tuotekehityksestä vastaavan sisältöpäällikkö Raimo Långin kanssa. Tunnelma on tiivis tälläkin puolella. ”Ne on tajunnu mitä me yritettiin!” ja ”toi ei siis toimi…”

Aamulla kehityspajassa käydään läpi tarkemmin, mitä naiset sanoivat ja mitä viesti kertoo sarjojen vahvuuksista ja heikkouksista. Ja mitkä asiat pitää korjata seuraavalle kaudelle. Tiina ja Erkko ovat innoissaan. He kertovat saaneensa itselleen ison määrän uusia ajatuksia ja varmuutta siitä, miten uudistaa sarjoja.

Mediayleisöistä on moneen junaan ja sen vuoksi Ylen Luovat sisällöt -yksikkö tekee omaa tarjontaansa leveällä paletilla. Hyvät ideat ja osumatarkkuus kehittämisessä syntyvät elävästä kohderyhmän tuntemuksesta ja ymmärryksestä. Tähän meillä on erilaisia keinoja: teemme muun muassa haastatteluja ja ryhmätestauksia, käytämme päiväkirjojamenetelmiä ja käymme kehityskeskusteluja demoista.

Ylen Luovien sisältöjen tuotekehittämisen yksi tavoite on tuoda tekijätiimeille uusia, arkeen sopivia tapoja, joiden avulla ohjelmien yleisöjen kanssa käydään vuoropuhelua. Näin voimme varmistaa, että teemme relevanttia sisältöä erilaisille kohderyhmille. Tämä ei tarkoita rähmällään oloa, vaan osumatarkkuutta. Ihmistä ei voi myöskään yllättää, saati vakuuttaa, ellei ole käsitystä siitä, millainen hän on.

Tuoreen selvityksen mukaan Luovien sisältöjen vahvuuksia ovat ideointi ja luovuus, kyky muuttua sekä taloudellinen tehokkuus. Lähtökohdat ovat siis erinomaiset. Vastaavasti meillä on haasteita casting-osaamisessa ja tuottamisessa yleensäkin. Tuotekehityksen lisäksi tärkeää on tuottajaosaaminen. Tuottajan työ nykymediassa on vaativaa. Tuottaja on idearikas, pitkäjänteinen puurtaja ja sosiaalinen kyky, jolla pysyy myös luottokortti kädessä. Satsaamme tulevina vuosina paljon tuottajakoulutukseen.

Kehittäminen kuuluu jokaisen sisällöntekijän työhön, mutta sen lisäksi tarvitaan genre- ja välinerajat ylittävää erityistä ja hyvin monipuolista kehittäjäosaamista. Tekijä kehittää omaa tekemistään ja vieraileva sparraaja toimii peilinä. Hän tuo uusia näkökulmia, tekee yllättäviä kysymyksiä ja tarvittaessa analysoi. Oleellisin tehtävä on kuitenkin tuoda tekemisen arkeen vahva kokemus asiakkaasta ja erilaisista toteutustavoista.

Olennaisen tärkeää on, että yhteisen kehitystyön ymmärrystä ja oppeja jaetaan tehokkaasti. Yhteistyö indieyhtiöiden kanssa ja Ylen Julkaisut-yksikön tilaajien sparrausosaaminen ovat tässä työssä tervetullut lisävahvistus.

Lainaus

ABC ei onnistuisi julkisena IT-hankkeena

Vesa Metsätähti — Sun, 26 Feb 2012 07:22:00 +0000

Epäonnistuneet IT-hankkeet saavat huomiota mediassa. Esimerkiksi vuoden 2011 lopulla hieman epäonnisen uudistushankkeen läpikäynyt VR:n lipunmyyntijärjestelmä on ollut monenkirjavan uutisoinnin aiheena. Puolustusvoimien palvelinuudistuksen lisälasku saattaa herättää lisäkeskustelua.

Usein viivästyneitä, budjetteja ylittäviä ja puuttellisesti palvelevia projekteja ja järjestelmiä voidaan lukea selitettävän mm. puutteellisella vaatimusmäärittelyllä, kuten Pavel Haimin artikkelissa. Jokseenkin vastakkainen selitys, vedenpitävään vaatimusmäärittelyyn uskomisen kankeus, on alkanut näkyä 2011-2012 vaihteessa yhä enemmän, kuten Antti Koskelinin blogauksessa.

Keskustelun kohteena on useimmin julkishallinnolliset järjestelmät. Osin siksi, että niitä seurataan ja niistä saadaan enemmän tietoa, kuin yritysten sisäisistä tai välisistä hankkeista. Osin niihin liittyvien hankintamenettelyiden mukanaan tuoman hankaluuden vuoksi.

Minkälainen olisi nyky-ABC:n tarjouspyyntö?

Jos jokin julkishallinnollinen taho tilaisi ABC-asemien toteutuksen, niin tavoitteeksi saatettaisiin mainita esimerkiksi:

kuntakeskusten siirtäminen lähemmäs valtateiden varsia
kaupankäyntikeskittymän luominen ja paikallisten tuotteiden myynnin mahdollistaminen tämän yhteydessä
suomalaisen valtatiemaiseman muuttaminen ja harmonisoiminen
lämpimän ruoan 24h tarjoaminen
paikka uutuuslevyjen lanseeraamiselle
400 polttoainemyyntipistettä eri puolilla maata
jne.

Kävisikö tälle projektille kuin julkisille palvelu- ja tietojärjestelmähankkeille? Olisiko homma edes hoidettavissa? Rahalla voi tarjota lämmintä ruokaa ympäri vuorokauden ja polttonestettä voi laittaa tarjolle, jos kukkaro kestää. Ihmisten käytöstä on kuitenkin vaikea muuttaa pelkällä määräyksellä.

ABC startuppina

Myönnetään, että ABC ei vastaa perinteistä käsitystä aloittelevasta yrityksestä, jonka jokainen askel saattaa olla horjahdus taloudellisen turmioon. Kirjassa The Lean Startup Eric Ries käyttää termiä sisäinen startup viittaamaan toimintaan jo vakiintuneiden yritysten sisällä. Kun toimintaan liittyy suurta epävarmuutta, tavoitellaan jotain jonka tulos on epävarma, melko lailla hämärän peitossa. Kuulostaa siis hieman julkishallinnolliselta IT-projektilta.

Kirjassa esitetään, että aloittelevaa toimintaa pitäisi arvottaa sen perusteella, miten nopeasti opitaan, mikä on oikeasti arvokasta asiakkaille ja mille voi rakentaa kestävää businesta? Neuvotteluhuoneiden uumenissa tehtyjen arvausten todetaan olevan inhimillisiä ja usein hyviä, mutta usein vääriä.

The Lean Startup ei ole ajatustensa kanssa mitenkään yksin. 2000-luvulla julkaistun Ketterän ohjelmistokehityksen julistuksen hengessä on julkaistu useita tuotekehitystä ja businesta yhdisteleviä opuksia ja näiden ajatusten yhteydessä viitataan usein Toyotan tuotantomalliin. Mallit ja säännöt kuulostavat kovin yksinkertaisilta, mutta usein käytännössä intuition vastaisia ja vaativat ympäröivältä toiminnalta (asenne)muutoksia.

Eric Ries esittää Lean startupissa melko yksinkertaisen rakenteen:

Vision
Steer
Accelerate

ABC ja vision

Suunnittelutyötä ajatellaan usein ongelmanratkomisena. S-ryhmällä oli ongelma. Huoltamoketjut lopettivat pieniä polttoaineasemia syrjäseuduilta. Kun bensaa käytiin tankkaamassa isommassa taajamassa, siellä hoidettiin samalla ruokaostokset. Lähikaupalta katosi elinvoima. Miten pitää elintarviketarjonta asiakasomistajien saatavilla ympäri Suomen?

Oman polttoaineketjun perustamisesta on kai ollut aiemminkin puhetta, mutta nyt katoavien kylmäasemien korvaaminen todettiin tärkeäksi osaksi ratkaisua. Eri malleja vertaamalla S-ryhmässä todettiin, että päivittäistavarakaupan, polttoainekaupan ja ravintolan yhdistelmällä saavutettaisiin riittävän kestävä kustannusrakenne.

Ketjun rakentamisessa haasteena on riittävän tasalaatuisen tuotteen tarjoaminen (varsinkin ravintolapuolella). Logistiikastahan S-ryhmällä on vankka kokemus.

S-ryhmässä tiedettiin, mikä on kustannus- ja suoritusmielessä mahdollista ja minkä hallitsemiseen on sopivat osaamiset?

Arvo-olettamat ja asiakkaat

Asiakasta ei ilahduta paljoa tieto siitä, että kustannusrakenne on tehokas. The Lean Startupin esittämän mukaan tarvitaan arvo-olettamia1 — arvauksia siitä, mikä on asiakkaalle arvokasta. Selvitystyön perusteella arvo-olettamiksi nousi mm. suuret puhtaat vessat, jotka löytyvät heti sisäänkäynnin kulmalta.

ABC ja steering

Huoltamoketjua ei lähdetty rakentamaan lopulliseksi, täydelliseksi ratkaisuksi. Heti alussa ei ollut selvää, että huoltamoita olisi kolmea perusmallia. Vuonna 1998 joku saattoi jo olettaa, että 13-vuotta myöhemmin huoltoasemilla ET-lehden kanssa tarjottaisiin seniori-iltapäiviä. Lanseerauksessa keskityttiin kuitenkin minimituotteen lanseeraamiseen ja arvo-olettamien sekä kasvu-olettamien varmentamiseen.

The Lean Startup esittää prosessiksi julkaisemista, mittaamista ja oppimista. Kun näkemys hyvästä ratkaisusta on mielessä, sitä pitää päästä validoimaan mahdollisimman nopeasti jotain julkaisemalla. Todellista toimintaa tarkastelemalla ja asiakkaan kanssa keskustelemalla mitataan, miten arvo-olettamat toimivat. Opitun perusteella rakennetaan uusia arvo-olettamia, joita sovelletaan seuraavaan julkaisuun.

ABC:n kohdalla tämä näkyy toimineen ilmeisen hyvin. Varmennettua oppimista ei lopetettu ensimmäiseen onnistumiseen. Heikkoja signaaleita kentältä on kuunneltu hyvin tarkasti ja uusia arvo-olettamia on rakennettu jatkuvasti. (Esimerkiksi Seniori-iltapäivät tai kisoihin matkaaville urheilujoukkueille tarjottavat Sportti-menut — ennakkotilauksena 10 % alennus, tai savonkielinen palvelu).

ABC ja accelerate

Niiltä osin kuin arvo-olettamat osoittautuvat oikeiksi, voidaan painaa kaasua. Kehitystä tehdään pienissä erissä, joissa kokonaisuus tehdään alusta loppuun peräkkäin monta kertaa. ABC-asema toisensa jälkeen antaa lisätietoa sille, miten taustalla toimiva logistiikka ja seuraava asema kannattaisi rakentaa. Tämä on melko vastakkaista sille, miten ohjelmistohankkeissa edetään usein hyvin pitkälle, ennen kuin saadaan toteutettua jokin osa koko arvoketjusta. Pienissä erissä toteuttaminen on kuitenkin välttämätöntä julkaisemalla oppimiselle.

Kaasun painaminen tapahtuu pitkälti kysynnän luoman imun eikä innokkaan tarjoamisen ansiosta. Esimerkiksi kysyntä 24 tuntia vuorokaudessa saatavilla olevalle lämpimälle ruoalle oli paljon suurempaa kuin, mitä ketjun alkua kehitettäessä oli osattu odottaa. Ravintolapalveluiden kohdalla onkin tapahtunut mittavaa kehitystä ja vauhdin lisäämistä.

Entäs sitten?

ABC näyttää siis kehittyneen pitkälti lean-ajattelun (mikä mahtaisi olla oikea suomennos tälle?) mukaisesti. Julkisena hankintana tämä olisi tuskin onnistunut, koska merkittävä osa nykyiseen laajuuteen ja tarjontaan kehittymistä on saavutettu jatkuvalla iteraatiolla.

Käyttäjien, asiakkaiden osallistamisesta kehitystyöhön puhutaan onneksi nykyään usein jo perinteikkäämmänkin busineksen kohdalla. Arvo-olettama on yksi tapa käsitellä tutkimustyötä ja tuoda se osaksi kehitystyötä. Jokaista asiakkaan antamaa vihjettä ei kannata uskoa sellaisenaan. On tärkeämpää miettiä, mitä pyyntö merkitsee ja minkälaiseen arvo-olettamaan se viittaa. Suuret amerikkalaiset keksijät tv-sarjaa seuranneet muistanevat esimerkiksi, miten fokusryhmässä heitetty toive saada ohje-DVD kuntoiluvälineen yhteydessä, toteutettiin sellaisenaan sen sijaan, että olisi pyritty muuttamaan käsitemaailmaa ja laittamaan opasvideot, vaikka YouTubeen, jolloin ne olisivat toimineet samalla tuotteen markkinointina. ↩

Lainaus

Kokeile "silloin kun" -menetelmää kohdatessasi yleistyksiä

Fri, 12 Aug 2011 07:19:55 +0000

Riippumatta siitä minkä alan kehitystyön kanssa olen ollut tekemisissä on vastaan tullut aina erilaisia kirjoittamattomia totuuksia ja yleistyksiä. (Joskus joku on kirjoittanut niitä jonnekkin, eikä se oikeastaan muuta asiaa).

Virtajohdon pitää olla musta
Ihmiset eivät skrollaa
Laitteessa pitää olla vain muutama nappi
Kaikki asiakkaat haluavat osallistua
jne.

Tällaiset heitot perustuvat kyllä usein johonkin totuuteen tai ihan relevanttiin havaintoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tällaisia heittoja viljelemällä voisi ohjata mitä tahansa kehitystyötä.

Lisää "silloin kun" -heiton perään

Virtajohdon pitää olla musta, koska...

tai

Virtajohdon pitää olla musta, silloin kun...

Yllättävän useaan väittämään löytyy ehto jonka avulla voi tarkastella päteekö se kyseisessä tilanteessa tai miten sitä pitäisi soveltaa.

Opettavainen tarina pitkistä teksteistä (ihmisethän eivät lue verkossa)

Taannoin sain sähköpostiini kysymyksen siitä minkä mittaisia tekstejä verkossa nykyään luetaan. Vaikka selkärangasta tuli paljon toitotettu totuus: "verkossa ei lueta pitkiä tekstejä, ehkä vain otsikkoja ja bullettilistoja" osasin sentään tiedustella mistä oli kyse.

Materiaali oli esseen tyylisiä artikkeleita.

Kaavin kokoon äkkiä muutaman linkin artikkeleihin, vanhoihin klassikoihin ja muutamiin uudempiin, joissa todettiin että pidemmänkin tekstin lukeminen on kyllä vähän lisääntynyt. Voisikohan tekstiä tiivistää tai uudelleenmuotoilla, jakaa listoihin ja paloitella kappaleisiin otsikoiden alle?

Vastaus oli epäilevä: "tyyli on niin omintakeista, että sitä on paha mennä muokkaamaan". Kävi ilmi että teksti oli Markus Kajon pakinat joita on nyttemmin julkaistaan olotilassa.

Verkossa ei lueta pitkiä tekstejä silloin kun...

Etsitään vainua siitä missä olisi tunnelmaan sopivaa tavaraa
Haetaan vastausta "voinko" ja "miten minä..." kysymyksiin

Kajon kirjoitukset eivät selvästikään sovi kumpaankaan näistä kategorioista.

Lainaus

Ylen fani toivoo avointa kokeilumieltä

Tuija Aalto — Fri, 04 Mar 2011 13:21:34 +0000

Ennen kuin Yle yhtiönä havahtui perustamaan sivuja Facebookiin, fanit etsivät niitä jo. Aluksi läntisen maailman suosituimmaksi kasvaneessa verkkoyhteisöpalvelussa oli vain ryhmiä - niin joillakin Ylen ohjelmillakin - sitten tuli uusi ominaisuus, sivut. Silloin jyväskyläläinen Joel Lehtonen perusti Facebook-sivun Yleisradio.

Luovuttaessaan sivun ylläpito-oikeudet Ylelle Lehtonen toivoo läsnäoloa ja kokeilumieltä.

Tulevaisuuden näkymiä ovat tietojen yhdistely (musiikki, kuvat, kartat) sekä Facebook osana älypuhelimien käyttöjärjestelmää.

Lataa/kuuntele keskustelu (MP3, 4,6Mt, kesto 9'30")

Ylen Facebook-yhteisöjä

YleX (Sippo & kumppanit)
Yle uutiset (online-toimituksen toimitussihteerit)
Beta.yle.fi (Kari Haakana, Aki Kekäläinen, Jarkko Ryynänen ym. - beta.yle.fi -sivut ovat Ylen nettiprojektien testipaikka)
Yle esittää (Ohjelmatiedotus vinkkaa tulevista ohjelmista)
Suomen Yleisradio (Yle.fi-toimitus keskustelee)
Ja nyt siis myös Facebook.com/yleisradio. Millaista palvelua sinä kaipaat Yleltä Facebookissa? (Tämän blogimerkinnän linkki seinällä)

Lainaus

Paikkatiedosta syvyyttä muistoille

Tuija Aalto — Thu, 05 Mar 2009 11:32:05 +0000

Olen viime aikoina testaillut kännyköille suunnattuja paikkatietopalveluja. Kaksi kiinnostavinta käyttää Googlen karttoja.

Helmikuussa julkaistu Google Latitude on lisäominaisuus Google Maps - sovellukseen. Googlen kartalla on voinut ilman Latitudeakin löytää oma sijaintinsa ja reittiohjeita haluamaansa kohteeseen. Latitude tuo kartan selaamiseen sosiaalisen kerroksen: kartalla näkyvät nuppineulanpään kokoisina avatareina ne kaverit, jotka ovat antaneet luvan sijaintinsa seuraamiseen. Jos sattuu vilkaisemaan palvelua siihen aikaan, kun kaveri on työmatkalla tai muuten reissun päällä, on lystikästä seurata matkan etenemistä kartalla.

Yksityisyyden suoja puhuttaa

Google Latituden ilmestyessä nousi esiin aiheellinen huoli yksityisyyden suojasta. Miten voimme luottaa hakukonemediajättiyhtiölle elämästämme syntyvän näin massiivisen tietokannan tallessa pitämisen? Tietosuojan sääntely on jo kuuma puheenaihe ja sen merkittävyys vain kasvaa sitä mukaa kun elämäämme puolestamme dokumentoivien palvelujen käyttö yleistyy.

Brittiläinen tietosuojaa puolustava järjestö Privacy International näkee Latitudessa tietosuojariskejä (Privacy international identifies major security flaw in Google’s global phone tracking system). Järjestö moittii sitä, että joku muu kuin puhelimen käyttäjä voi tämän tietämättä kytkeä jäljityksen eikä ohjelmisto aktiivisesti muistuta puhelimen käyttäjää siitä, että paikkatiedon jakaminen on kytketty päälle. Näin on mahdollista, että puhelimen käyttäjää jäljittää tämän tietämättä esimerkiksi työnantaja tai mustasukkainen puoliso. Yksityisyyttä loukkaavana järjestö pitää sitäkin mahdollisuutta, että vanhemmat antavat lapselle puhelimen käytettäväksi ja jättävät mainitsematta, että siinä on jäljitys päällä.

Google Maps - karttapalvelun päälle rakennettu Brightkite on paikkatietoon perustuva sosiaalinen verkostoitumispalvelu. Siinä missä Google Latituden kontaktit ovat omia tuttuja, Brightkitessä voi myös seurata aktiviteettia jonkun paikan tiimoilta ja liittyä mukaan keskusteluun, jos siltä tuntuu.

Brightkitessa voi tietokoneen tai kännykän selaimella tarkastella itseään lähellä olevia käyttäjiä määrätyn etäisyyden puitteissa (10, 50 tai 100 km), koko "universumia", omia ystäviä, paikkoja, joissa on käynyt sekä asettamiaan paikkamerkkejä. (Kuva Brightkiten iPhone-sovelluksesta).

Brightkiteen pyrähti helmikuulla joukko uusia kokeilijoita Suomesta etsimään korvaajaa epävakaalle Jaikulle. Vaihtoehtoina verkostoitumiseen on mainittu muiden muassa Twitter ja Friendfeed. Lopullista voittajaa ei liene julistettu ja Jaikussakin on yhä elämää.

Google Latituden ja Brightkiten lisäksi markkinoilla on joukko muita kuluttajille suunnattuja paikkatietopalveluja erilaisissa testivaiheissa. Kotimaisina esimerkkeinä ainakin Elisan Zircle, yksityisessä betassa oleva Zokem ja Nokian Friendview.

Mitkä jaan - rutiinit vai poikkeamat?

Raaka tässä ja nyt - paikkatieto on kuitenkin ensimmäisten kokemusten perusteella melko hankalasti käytettävää. Dopplr - palvelun kehittäjä Matt Jones muistuttaa pitkässä, mutta kiinnostavaa perspektiiviä paikkatiedon käyttöön tarjoavassa esseessään, että arkena reittimme ovat rutiineja. Töihin, tarhaan, kotiin, kauppaan, kuppilaan.

Vakiopaikkojen ilmoittelu lähipiirille ei tarjoa sellaista merkittävää lisäarvoa arkeen, että ihmiset sen vuoksi asettaisivat yksityisyyden suojansa vaakalaudalle. Itse asiassa paikkatiedon ilmoittelu tuttavapiirissä voi aiheuttaa kiusallisia sosiaalisia tilanteita, jos vastaanottaja tulkitsee saamansa paikkatietoilmoituksen kutsuna liittyä seuraan, vaikka sitä ei sellaiseksi ollut tarkoitettu (lue Wired - lehden mainiosta artikkelista I Am Here: One Man's Experiment With the Location-Aware Lifestyle). Jones pitääkin aikomusten ilmaisemista reaaliaikaista paikkatietoa hyödyllisempänä. Tieto siitä, että kiinnostava tuttava on samaan aikaan samassa kaupungissa ja saattaisi innostua illallisseuraksi saattaa olla arvokas paljon matkustavalle. Tähän ideaan perustuu Dopplrin toiminta-ajatus.

Aikomusten julki viljelyyn perustuu myös Helene Auramon Zipiko - yrityksen tuote (Helene Auramon haastettelu: Zipipopin mobiilisovellus Zipiko lupaa säästää aikaa tapaamisten sopimisesta).

Tulevaisuuttakin kiinnostavampi menneisyys

Hyvä esimerkki rutiineista poikkeamisesta on matkustaminen. Itselle ennestään tuntemattomaan paikkaan liittyvä tieto on arvokasta - mitä täällä tapahtuu, mistä mitäkin löytää. Omasta matkasta raportoiminen on hauskaa sekin: olen nyt täällä - viesti on jotenkin hohdokkaampi lähettää Ouagadougousta kuin kolmosen ratikasta. Edellyttäen, että langattoman laajakaistan kaupunki-infrastruktuuri on kunnossa.

Matt Jonesin ajattelussa ehkä kaikkein kiehtovin näkymä onkin - yllättäen - menneisyys. Jos meillä on mahdollisuus visualisoida oman elämämme paikkatieto jollain viehättävällä tavalla, saavat muistojen albumit aivan uusia ulottuvuuksia. Näitä polkuja tallasin keväällä 2009, muistelen mummona karttaa katsellen ja sille viuhkaksi aina kulloisenkin näkökulman perusteella asettuvaa elämänvirtaa selaten.

Lainaus

Tutkija: Ennakointia arvostetaan, muttei osata

Tuija Aalto — Tue, 24 Feb 2009 21:14:06 +0000

50-luvulla amerikkalaisissa ja eurooppalaisissa yrityksissä osattiin pitkän tähtäimen ajattelu. Nyt se taito on unohtunut - yrityksissä ei ole aikaa ajatella, sanoo ennakointia suomalaisille yrityksille tällä viikolla opettanut tohtori William Cockayne Stanfordin yliopistosta.

Cockaynen mukaan pitkän tähtäimen ajattelu on hyödyllistä. Ei sillä, että tulevaisuutta pystyttäisi ennustamaan, vaan koska tulevaisuus tehdään.

Ensin on ymmärrettävä, missä ollaan nyt. On luotava konteksti käsiteltävänä olevalle ongelmalle, miten tähän on tultu ja mitkä kaikki asiat liittyvät kuvaan. Kontekstin muodostamisen jälkeen voidaan ottaa muutama kiinnostavin teema aseteltavaksi nelikentälle. X- ja Y - akselien arvoina kannattaa välttää polarisoivia hyvä-paha -arvoja - niillä syntyy latteita itsestäänselvyyksiä.

- Jos teet nelikenttää autoteollisuudelle ja otat x-akseliksi hinnan, saat tulokseksi havainnon, että mitä enemmän haluttuja ominaisuuksia, sitä kalliimpi auto. Onpa kiinnostavaa, Cockayne varoittaa sarkastisesti. Kaikki asiat eivät vain asetu kiinnostavasti nelikenttään. Nelikenttään sopivien asioiden poimimista ei oikein voi opettaa, ennakointiguru sanoo, ja kehottaa harjoittelemaan sinnikkäästi.

Työpajassa, johon osallistuin, oli parikymmentä yrityselämän edustajaa kansainvälisistä suuryrityksistä Väisälästä UPM-kymmeneen ja Nokiaan. Tavoitteena oli tutustua metodiin, mutta prototyyppeinä syntyi huikeita visioita: älykkäistä paperikuiduista rakennettu koti, energiaomavarainen talo kallioon varastoituine lämpöineen, urbaani kaupunkiliikennetietopankki, joka yhdistää Cityfillarit, City car Club - autovuokrauskonseptin ja Reittioppaan paikkatietoiseen taskukarttasovellukseen.

Ryhmä, jossa itse olin, lähti hakemaan vastausta nykyihmistä piinaavaan viestintästressiin. Työ ja vapaa-aika sekoittuvat, kun viestintälaitteet ovat aina mukana. Miten yhdistää tavoitettavissa oleminen keskittymiseen saumattomasti? Kyllähän jo nytkin kännykkäänsä voi asettaa eri profiileja, mutta tosielämässä ei aina voi ennustaa, milloin pääsee uppoutumaan vapaa-ajan harrastukseen tai työn virtaan ns. flow-tilassa.

Ratkaisumme on aivojen alfa-aaltoja tunnistava yleiskaukosäädin: kun aivoaaltojen lukija huomaa, että olen luovassa ja keskittyneessä tilassa, se vaimentaa kaikki sisääntulevat puhelut ja jättää hälyttämättä sahköposteista ja tekstiviesteistä.

DIP FI innovatioverkoston järjestämässä ennakointityöpajassa käytiin läpi ennakoinnin kolme askelta nykytilan ymmärtämisestä mahdollisuuksien tunnistamiseen ja ratkaisujen keksimiseen.

Seminaarin vetäjä kertoo tässä videohaastattelussa vaikutelmiaan suomalaisesta ennakointiosaamisesta tuoreeltaan työpajan päätteeksi.

Lainaus

Ajan henki: Asiakas neuvoo nettiyhteisössä

Tuija Aalto — Wed, 14 Jan 2009 08:09:32 +0000

Sonera ja Tradeka ovat (tietääkseni) ensimmäisiä suomalaisia yrityksiä, jotka ovat värvänneet asiakkaansa tuotekehityksen tueksi avoimesti netissä.

Soneran Aivo -palvelussa kerätään ideoita laajakaista- ja mobiilipalveluiksi. Harkinnassa on seitsemän ideaa, kun palvelu on toiminut muutaman kuukauden. Uudessa Lähikauppa - ketjun Neuvonantajat.fi -palvelussa tiedustellaan, mistä parhaat lähikaupat tehdään, kannattaisiko kauppoihin avata kahvipisteitä ja olisiko kiva voida katsoa puhelimen tai auton navigaattorista, missä on lähin lähikauppa.

Sosiaalisen median asiantuntijat käyttävät termiä crowdsourcing siitä, että jokin tehtävä - tässä tapauksessa uusien palvelujen ideointi - ulkoistetaan verkon avulla avoimelle väkijoukolle ratkaistavaksi.

Tunnetuimpia kansainvälisiä esikuvia ovat Starbucks-kahvilaketju (MyStarbucksIdea) ja Dell (Dell Ideastorm).

Toteutuksesta riippuu, vaikuttaako asiakkaiden kanssa käyty keskustelu aidosti avoimelta tuotekehitykseltä vai onko kyse vain keskusteluksi verhotusta uudenlaisesta markkinointiviestinnästä. Omasta mielestäni kehitys on joka tapauksessa myönteinen verrattuna entiseen aikaan, jolloin asiakas sai verkossa turhaan kaivaa palvelun tarjoajan yhteystietoja laittaakseen postia, jos asiaa oli - nyt kauppias parhaassa tapauksessa itse on paikan päällä asiakkaan kanssa tarinoimassa.

Joukkoistaminen, talkoistaminen tai yleisöosallisuus, kuten termin käännös wikipediassa kuuluu, ei ole yksinomaan kaupallisen kentän käyttämä keino: esimerkiksi Yhdysvaltain Kongressin kirjasto kerää asiasanoja yleisöltä arkistovalokuviin Flickr-valokuvapalvelussa. Viimeksi palvelussa on julkaistu sarja valokuvia Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta ja ihmisiä haastetaan etsimään ja julkaisemaan niihin liittyviä "ennen ja nyt" - kuvapareja.

Lainaus