http://blogit.yle.fi/asiasana/miia-toivio fi http://blogit.yle.fi/runoraati/tartu-hetkeen-radio-suomen-raadin-kommentteja <div class="field field-name-body field-type-text-with-summary field-label-hidden"><div class="field-items"><div class="field-item even" property="content:encoded"><p> </p><p> </p><p>Radio Suomen Runoraati on kuukauden ajan kuunneltavissa <a href="http://areena.yle.fi/radio/1558902">Yle Areenassa</a>. Raadissa siis Mikko Rimminen, Anna Eriksson ja Jukka Virtanen. Ja erityiskiitos mielipiteistä kuulijoille.</p><p>Lukekaa raadissa esitetyt runot osana kokonaisuutta eli runokokoelmista.</p><p><strong>RUNO 1 (voittaja) </strong></p><p><strong>Kristiina Wallin</strong></p><p>METSÄN VARJOKOHTAAN KASVAA METSÄ…</p><p>Kaikki metrit ja puut,  Tammi</p><p>Runo koko elämästä, hetkestä ja siitä, miten hetkeen valmistaudutaan. </p><p>raadin suosikkikohtia:</p><p>” Sinun ruumiissasi kiertää sirpaleiden lakkaamaton välke.”</p><p>”Katon läpi sataa kiirehtimätön, kirkas.”</p><p><strong>KOKO RUNO: </strong></p><p> </p><p>Metsän varjokohtaan kasvaa metsä, olet unohtanut itsesi sinne. Istut kynnyksellä kahden metsän rajalla ja odotat. Sinun ruumiissasi kiertää sirpaleiden lakkaamaton välke. Sillä tavalla tulet vanhaksi, vajoat kuusiin, vihreään veteen. Hitaasti sinun ympärillesi kasvaa huone: lakanoiden viileys, kehyksiin pujotetut kuvat, esineiden armoton muisti, niiden armoton hellyys. Istut sängynlaidalla, hartioiden kumara. Katon läpi sataa kiirehtimätön, kirkas.</p><p> </p><p>J ä l k i k i r j o i t u s</p><p> </p><p>Ensin istutetaan kuusentaimia, tuhansia vaaleanvihreitä ja vielä pehmeitä. Sitten odotetaan ja ollaan kärsivällisiä, se on vaikeinta: pitää odottaa oman olemassaolonsa yli ja luopua näkemisestä. Pitää löytää kivi, jonka päällä voi istua. Pitää houkutella odottaminen ruumiiseen, olla jäkäläruumis, puolukkaruumis. Viimein taimet hipovat tuulta, syntyy yö kuusikossa, kuusituuli, raskas humina.</p><p> </p><p><strong>RUNO 2</strong></p><p><strong>Markus Leikola</strong></p><p>JOS TÄHÄN RYHMÄÄN LIITTYY 10 000 IHMISTÄ …</p><p>Naamakirja,  Schildts 2012</p><p>Sitku-ajattelua harrastava itsesäälissä rypevä mies herätti raadissa ärtymystä.</p><p><em>” jos tähän ryhmään liittyy 10 000 ihmistä</em><br /><em> niin …"</em></p><p>Kuulijan suosikkikohta oli loppukäänne</p><p><em>"siinä mielessä voin luvata ihan rauhassa</em><br /><em> itse asiassa yksikin riittäisi ja sillä on kyllä minun kännykkänumeroni”</em></p><p> </p><p> </p><p><strong>RUNO 3</strong></p><p><strong>Hannu Mäkelä</strong></p><p>YKSINKERTAISEN ONNI</p><p>Maansydämellä, omakustanne 2010</p><p> </p><p>Rakastunut pari tervehtii metsän eläimiä.</p><p>Anna Erikssonia jäi mietittymään:</p><p><em>”Onko onni jotain näin selkeää ja yksinkertaista,</em></p><p>että juuri siksi on tehtävä ankarasti työtä,</p><p>koettava hahmottaa sen olemus</p><p>jokaisella muulla tavalla kuin tällä,</p><p>mikä eteemme muitta mutkitta vain tupsahtaa.”</p><p> </p><p><strong>RUNO 4</strong></p><p><strong>Mikko Myllylahti</strong></p><p>SUMMA (FOR STRINGS)</p><p>Väylä, Savukeidas 2012</p><p> </p><p>Runoilijaisän ajatuksia viattoman lapsen ja maailman tulevaisuudesta.</p><p>Anna Erikssonia liikutti elämän alun ja viattomuuden kuvaus:</p><p><em>”Olen kulkenut työpöydälläni pitkän matkan tänään. Sillä välin sinä olet nukkunut ikkunani alla, niellyt unista, pakkasenhiomaa ilmaa, leijunut äärettömyydessäsi; sisälläsi alati laajeneva kaikkeus, väylä joka läpäisee pimeän.”</em></p><p> </p><p><strong>RUNO 5</strong></p><p><strong>Anna-Liisa Alanko</strong></p><p>KUUMUUTTAAN VÄRISEVÄT LEPÄT…</p><p>Leskenlehti, Maahenki 2008</p><p> </p><p>Jukka Virtasesta runo oli kansallisromanttinen.</p><p>Mikko Rimminen kiitti rakennetta oikeaoppiseksi.</p><p><em>” Maisema kantaa kohtaloaan</em></p><p><em>hymyilee ladon harmaa nurkka</em></p><p><em>punainen mökki vilkuttaa silmää</em></p><p><em>polku ei kulkijoistaan kerro.”</em></p><p> </p><p>Anna Erikssonista lopun olisi voinut rapätä.</p><p><em> </em></p><p><em>”Rypsipelto. Lepikko.</em></p><p><em>Saraheinä. Savikko.</em></p><p><em>Keskikesä. Puolipäivä.</em></p><p><em>Lakipiste. Täyttymys.”</em></p><p> </p><p> </p><p><strong>RUNO 6</strong></p><p><strong> </strong></p><p><strong>Markku Into:</strong></p><p>TÄLLÄ NOPEUDELLA ELÄMÄN …</p><p>On, Sammakko 2011</p><p> </p><p>Hetkiä ja ajatuksia, joita ei tarvitse ymmärtää, mutta niistä voi nauttia.</p><p> </p><p>Mikko Rimmisen suosikkikohdat</p><p> </p><p><em>” Et saa niitä enää kokoon</em></p><p><em>runojesi lehdet survotut ”</em></p><p><em> </em></p><p><em>”kädet huitovat sairaat linnut silmistäsi kaukaisuuteen”</em></p><p> </p><p><strong>RUNO 7</strong></p><p> </p><p><strong>Miia Toivio ja Marko Niemi</strong></p><p>PIDÄ MINUSTA KIINNI EDES PIKKIRIIKKISEN <br /> Suut, Poesia 2012</p><p> </p><p>Yltiöromanttinen kokeellinen runo,</p><p>jossa raati jäi maistelemaan sanoja heilimöi ja värjyä</p><p><em>” Taita heilimöivä heinä, joka silmissäni kasvaa. ”</em><br /><br /><em> ”Taivas rosoinen on, linnut uupuneina meissä </em><br /><em> Värjyy yön hellä kämmen, siihen kääriydymme. ”</em></p><p><strong> </strong></p></div></div></div><ul class="links inline"><li class="quote first last"><a href="/comment/reply/4415?quote=1#comment-form" title="Quote this post in your reply.">Lainaus</a></li></ul> Wed, 20 Jun 2012 11:55:13 +0000 Minna Joenniemi 4415 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/runoraati/tartu-hetkeen-radio-suomen-raadin-kommentteja#comments