EU ja Lähi-idän tilanne

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 04 Mar 2015 09:45:50 +0000

EU:n etu olisi vakaa Lähi-itä, mutta tilanne ei näytä hyvältä. Vaikka suurin huomio kohdistuukin tällä hetkellä Isikseen ja Syyrian tilanteeseen, niin myös esim. Israelin ja Palestiinan kofliktin ratkaisun etenemin on ollut hidasta. Kun Obaman kaudella USA:n aktiivisuus rauhan tukemisessa on hidastunut, niin EU:n merkitys on samalla voimistunut asiassa.

Mutta mitkä ovat EU:n keinot viedä Lähi-idän kehitystä vakaampaan suuntaan?

EU ja sen jäsenmaat ovat sitä mieltä, että sekä Israelille, että Palestiinalle kuuluu omat valtiot, mutta EU ei voi tunnustaa Palestiinaa valtiona, vaan se on kaikkien jäsenmaiden oma asia. Viime syksynä Ruotsi tunnusti Palestiinan ensimmäisenä läntisen EU:n maista. Monet maat ovat sitä mieltä, että koska rauhanprosessi Israelin mukaan etenee paremmin, kun Palestiinaa ei tunnusteta omaksi valtiokseen, niin tunnustusta ei kannata tehdä.

Periaatteessa EU voisi myös käyttää kauppapoliittisia keinoja asioiden eteenpäin viemiseksi. Tällä hetkellä Israel on hyvin riippuvainen viennistään EU-alueelle ja sillä on myös voimassa assosiaatiosopimus EU:n kanssa. Palestiina taas on riippuvainen EU:n Pegasos-rahoista, joilla siellä pidetään yllä monia palveluita, esim. kouluja ja poliisilaitosta, huolimatta siitä, että ne kulut kuuluisivat kansainvälisen käytännön mukaan miehittäjälle eli Israelille. Samaan aikaan EU on rahoittanut myös Gazan alueen jälleenrakennusta yhä uudelleen pommitusten jäljiltä.

Mutta entä muu Lähi-itä?

EU:n ja sen ulkopuolisten Välimerta ympäröivien maiden yhteinen Välimeren unioni toimii, mutta sen toiminta kärsii myös alueen konflikteista.

Kriisimaiden tilannetta EU pyrkii rauhoittamaan lähinnä YK:n linjoittamalla tavalla. Prosessi on kuitenkin hidas, sillä tarkoitus on paitsi auttaa paitsi ihmisiä, myös tukea heitä kaikkia valtioidensa rakenteiden uudelleen luomisessa.

Ohjelmassa haastateltavana on vanhempi vieraileva tutkija Mari Neuvonen Ulkopoliittisesta instituutista.

Lainaus

Sohvasurffaajat – Suonissamme virtaa vapaus

Pia Asikainen — Tue, 19 Nov 2013 14:06:53 +0000

Huikea vapauden tunne virtasi suonissamme seisoessamme Palermon kentällä. Olimme jälleen tienpäällä, Sohvasurffaajien toinen reissu oli alkamassa. Matkustaisimme reilun kuukauden ajan Välimeren kummankin puolin, kuudessa eri maassa. Allekirjoittaneelle matkaan lähdön ajankohta oli kaikin puolin täydellinen. Makuuhuone oli kattovuodon takia remontissa ja asuinkelvottomassa kunnossa, joten oli hyvä aika kutsua itsensä vieraaksi tuntemattomien koteihin.

Etsimme Palermon lentokentältä lipunmyyntikioskin, josta ostimme bussiliput ja hyppäsimme keskustaan menevään bussiin. Siellä jossain olisi ensimmäinen yöpaikkamme.

Välimeren kummallakin puolella

Ensimmäinen pari viikkoa matkaisimme Välimeren pohjoispuolella Italiassa, Albaniassa ja Kreikassa. Kesäkuun puolivälissä lentäisimme Ateenasta, Välimeren yli, Libanoniin. Reissun loppuosan matkustaisimme arabimaissa, Libanonista jatkaisimme aavikkoisen Jordanian halki, päätepisteeseemme Egyptiin.

Vuotta aiemmin yhdessä tehneemme Mustanmeren kierroksen jälkeen, fiilikset olivat katossa. Tunsimme toisemme hyvin ja tiesimme, että tulisimme keskenämme toimeen erinomaisesti. Reissusta tulisi varmasti huikea, isompia riitojakaan tuskin olisi luvassa.

Katso Sohvasurffaajien ensimmäinen kausi Elävässä arkistossa

Pidämme molemmat tienpäällä olemisen tunteesta. On mahtavaa fiilistellä tuntemattomia paikkoja, kaupunkien toreja ja kujia, seurata paikallisten arkea ja eloa. Ennen kaikkea on hienoa viettää aikaa majoittajiemme kanssa ja vaihtaa heidän kanssaan ajatuksia elämästä, mistä tahansa. Välillä kemiat toimivat erinomaisesti, välillä vähän huonommin, mutta kohtaamiset ovat aina ikimuistoisia. On myös siistiä hypätä junaan ja jatkaa matkaa. Katsella maisemien vaihtumista, samalla kun pää kopisee kepeästi junan ikkunaan.

Ja tästä kaikesta pitäisi jotakin telkkariohjelmaakin vääntää.

Sohvasurffaajat on matkailu -reality, jossa kaksi suomalaisnaista kutsuu itsensä tuntemattomien ihmisten koteihin. Olennaista on kertoa, miltä asiat tuntuvat ja näyttävät meidän silmin. Yövymme yleensä pari yötä/ majoittaja.

Ideana meillä on matkustaa mahdollisimman autenttisella otteella ja pienellä budjetilla. Liikumme paikasta toiseen pääsääntöisesti busseilla ja junilla, takseja käytämme vain tarvittaessa. Erona tavalliseen reppureissuun on se, että ohjelman tekeminen vaikuttaa matkustamisen enemmän ja vähemmän, kokoajan. Ja tietenkin rinkkamme pursuavat omien vaatteidemme lisäksi myös kaikenlaista tekniikkaa, jota ohjelmaa tehdessä tarvitsemme.

Niin hauskaa ja hienoa kuin ohjelman tekeminen onkaan, niin se on samalla älyttömän raskasta. Vaikka ehdimme kevään mittaan ottamaan selvää paikoista ja maista joihin matkustamme, kuten myös vähän ennakoimaan mahdollisia eteemme tulevia tilanteita, niin varmaa on, että mitään ei voi tietää varmaksi. Kaikki tienpäällä on uutta ja tilanteet elävät, kaikki ympärillä muuttuu kaikenaikaa. Sen vuoksi varsinaista tarkkaa käsikirjoitusta on etukäteen mahdotonta tehdä, vaikka samalla meillä on osittain hyvinkin selkeitä suunnitelmia.

Osa majoittajista on sovittuna etukäteen, mutta välillä syystä tai toisesta, majoittaja joutuukin perumaan ja joudumme säätämään uuden yöpaikan. Voi myös tulla yllätyksiä sen suhteen, millaisia tapaamamme henkilöt ovat. He voivat vaikuttaa cs- profiilissaan hyvinkin erilaisilta mitä todellisuudessa ovatkaan. Meidän pitää olla kokoajan tietoisena siitä mitä tehdään, spotata intuitiolla mitä kuvataan ja miten, löytää kiinnostavat asiat ja tarttua hetkeen. Kelata ja vaihtaa suunnitelmia.

Olennaista on myös se, että tietää, milloin olla kuvaamatta. Silloin kamerakalusto pysyy visusti piilossa ja olemme ihan tavallisia reppureissaajia. Ja tärkeintä on se, että nautimme siitä mitä teemme ja pidämme myös hauskaa ja irtaudumme välillä työnteosta kokonaan.

Epävarmuus

Katsoin materiaaleja lähes päivittäin läpi. Hetkittäin iski epävarmuus, tuntui, että hommassa ei ole mitään järkeä. Muistan ikuisesti kun oltiin ekalla kaudella Romaniassa Mustanmeren suistoalueella, istuimme laiturilla itkua vääntäen. Olimme varmoja, että paluuta Suomeen ei olisi, tekemämme matsku oli totaalista kuraa, sarjasta tulisi paskinta ikinä ja alanvaihto olisi kumpaisellakin edessä: Lotan uskottavuus näyttelijänä olisi totaalisesti mennyttä ja mun duunit Yleisradiossa olisi ohi.

Mutta niin vain siitäkin alhosta noustiin.

Päässä naksahtaa NIKSNAKS

Ensimmäiset pari viikkoa enemmän ja vähemmän stressattuamme, tapahtuu muutos. Jatkuva liikkeessä oleminen ja kokemiemme impulssien määrä, saa meidät olemaan myös enemmän läsnä. Reissuväsymys tuo tullessaan rentouden, asioista on helpompi päästää irti ja tekeminen helpottuu. Emme yksikertaisesti jaksa enää stressata, pystymme suhtautumaan kaikkeen kepeämmin. Käymme myös pari puhdistavaa riitaa. Ilmapiiri kevenee, toki mielen aaltoliike jatkuu edelleen, mutta ehkä vähän loivemmin kaarin.

Syntyy tunne siitä, että matka jatkuu, eikä lopu milloinkaan. Valtava vapaus ja elämän kauneus.

Muistoja matkasta

Italia

Palermon kaduilta jäi mieleen terassihetki mafia -äijien kanssa, kuumottavaa, mutta hauskaa. Sisilialaiset rakastavat puhua sisiliaa, vaikka kuulija ei sitä ymmärtäisikään. Matkamme toisen hostin, Mr. Orgen kanssa hengailu oli rentoa ja välitöntä. Mies myös haastoi riitaa ja käyttäytyi monin tavoin huonosti, mutta oli samalla aito ja lämmin.

Katso Italia-jakso Elävässä arkistossa

Albania

Lämmöllä muistuu myös Albania, pieni ja erikoinen maa, jossa on valtava määrä mitä kummallisimpia rakennuksia. Punamustat ”Kaksipäisen kotkan” -liput liehuvat kaikkialla. Ihmiset olivat ystävällisiä ja ylpeitä maastaan, mutta vierastivat kameraa - Diktaattori Hoxhan perintö painaa vieläkin.

Katso Albania-jakso Elävässä arkistossa

Kreikka

Monissa paikoissa koettiin ristiriitaisia tunnelmia. Esim. Kreikassa, Ateenan kaduilla oli synkkä ja outo tunnelma, narkomaanit piikittivät kaduilla itseään, asunnottomat kerjäsivät ja samaan aikaan turistilaumat poseerasivat nähtävyyksillä.

Katso Kreikka-jakso Elävässä arkistossa

Libanon

Libanonilaiset rakastavat juhlimista ja Beirutin yöelämä on huikea. Samaan aikaan Palestiinalaiset ovat Libanonin syrjityin vähemmistö ja elävät maassa vailla oikeuksia. Oli hämmentävää yöpyä Etelä-Beirutissa Shatilan pakolaisleirillä, jossa talot ovat rakennettu vieri viereen ja jopa ilma Shatilassa oli erilaista.

Katso Libanon: Beirutin yöt -jakso Elävässä arkistossa

Katso Libanon: yö pakolaisleirissä -jakso Elävässä arkistossa

Jordania

Oli myös mahtavaa antaa reissun viedä ja ottaa vastaan se mitä tulee.. Jordanialaisessa taksissa ollessamme, meillä ei ollut hajuakaan minne olimme menossa. Päädyimme pikkukylään Ammanin ulkopuolelle, joimme teetä sydämellisten arabinaisten kanssa ja vuohet käyskentelivät ympärillä. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta kommunikaatio toimi erinomaisesti. Hiljaisuus ja aavikon kauneus tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Juhannusuintimme ja hauskanpito Kuolleessa Meressä loppui kuin seinään, kun löysimme tienvarsikahvilan pukuhuoneesta pahoinpidellyn naisen. Voimattomuus iski. Seuraavan yön nukuimme Petran ulkopuolella, tuhansia vuosia vanhassa luolassa.

Katso Jordania: eksyksissä -jakso Elävässä arkistossa

Katso Jordania: luolassa -jakso Elävässä arkistossa

Egypti
Matkan loppusuoralla suuntasimme Egyptiin, vaikka paikalliset kundit varoittelivat sinne menosta. Ylitimme Punaisen meren samasta kohtaa, mutta päinvastaiseen suuntaan, kuin Mooses Raamatun mukaan. Siinailla oli autiota ja läkähdyttävän kuuma. Lämpömittari näytti varjossa 45 astetta. Yhteys omaan vartaloon katosi ja aivotoiminta lamaantui totaalisesti. Olimme totaalisen ulalla saapuessamme likaiseen ja meluisaan Kairoon, jonka kaduilla oli epämiellyttävä tunnelma. Katselimme majoittajamme parvekkeelta, kun sadat tuhannet ihmiset olivat kokoontumassa Tahrirille, vastavalitun presidentti Mursin puhetta kuulemaan. Iski pelko ja megalomaaninen paniikki. Majoittajamme, vallankumousaktivistin kissa kusi kameralaukkuun. Matka oli loppumassa.

Katso Egypti-jakso Elävässä arkistossa

Kirjoittaja Pia Asikainen on toinen Sohvasurffaajat-ohjelman matkaajista ja Ylen toimittaja.

Lainaus

Lähi-idän väkivalta heijastuu lasten käytöksessä

Milla Kontkanen — Tue, 21 Aug 2012 09:38:13 +0000

Lähi-idän etnis-poliittinen väkivalta lisää väkivaltaa perheissä, kouluissa ja yhteisöissä. Tämä puolestaan kasvattaa lasten aggressiivista käyttäytymistä. Näin paljastuu amerikkalaisten vetämästä kansainvälisestä tutkimuksesta.

Tutkimuksessa haastateltiin 1500 Lähi-idässä asuvaa lasta ja heidän vanhempiaan kolmeen otteeseen vuoden välein. Mukana oli tasapuolisesti Palestiinassa asuvia arabiperheitä, Israelin juutalaisperheitä ja Israelissa asuvia arabiperheitä. Tutkimuksen alkaessa yksi kolmannes lapsista oli kahdeksanvuotiaita, toinen kolmannes 11-vuotiaita, ja loput olivat 14-vuotiaita.

Lapset ja vanhemmat kertoivat lasten käyttäytymisestä sekä lasten todistamasta tai kokemasta väkivallasta, olipa kyse perhe-, koulu-, asuinalue- tai etnis-poliittisesta väkivallasta. Etnis-poliittisen väkivallan kokemuksiin luettiin mukaan sukulaisen tai perhetutun menetys tai loukkaantuminen väkivaltaisuuksissa sekä turvatarkastusten tai niiden uhan kokeminen. Osa lapsista oli myös nähnyt kidutusta tai kaappauksen.

Tutkimuksen mukaan Lähi-idän poliittinen tilanne lisäsi lasten aggressiivisuutta. Sama tapahtumasarja havaittiin kaikissa kolmessa etnisessä ryhmässä, joita tutkimuksessa tarkasteltiin. Palestiinalaiset lapset olivat kuitenkin suurimmassa riskissä kokea väkivaltaa. He myös käyttäytyivät lapsista aggressiivisimmin. Pojilla oli tyttöjä suurempi riski nähdä tai kokea väkivaltaa ja käyttäytyä aggressiivisesti. Nuoremmat lapset olivat kaikkein herkimpiä väkivallan vaikutukselle.

Tutkimuksesta kerrotaan Child Development -julkaisussa ja siitä voi lukea lisää Science Codexin sivuilta.

Lainaus

Blogit - Lähi-itä

EU ja Lähi-idän tilanne

Sohvasurffaajat – Suonissamme virtaa vapaus

Lähi-idän väkivalta heijastuu lasten käytöksessä