Blogit - arkistot

Arkistojulkaisemisen uusi aika

Maija Hupli — Thu, 11 Jun 2015 12:11:59 +0000

Maija Hupli työskentelee tuottajana Yle Arkistossa.

Yle Areenaan putkahti 61 jaksoa (54 lähetystä) 1980-luvun suosikkiohjelmaa Hittimittareita.

Katsoja voi kysyä, mitä ihmeellistä tässä on, onhan Areenassa sarjoja ollut jo ennenkin. Vaan ei arkiston aarteita tässä mittakaavassa.

Uusi julkaisutekniikka tuo Ylen ulottuville mahdollisuuden julkaista Elävään arkistoon Areena-alustalle jopa yli sadan jakson sarjoja. Paljon työtä on tehty myös taustalla.

Hittimittari on osa laajempaa ohjelmakokonaisuutta, johon Yle sopi tekijänoikeusjärjestöjen kanssa musiikin esitysoikeuksista verkossa.

Varsinaista julkaisuprosessia on työstetty Ylessä arkiston ammattilaisten, teknisen tiimin ja Elävän arkiston toimituksen väen kesken. Lopputulos on kattava, taustoitettu kokonaisuus, josta löytyy katsojille ammenettavaa, ja ohjelmien sekä kommentoinnin aihetta niin Ylelle kuin muulle kotimaiselle medialle ja kaikille 80-luvusta kiinnostuneille.

Unelmana olisi saada kaikki Ylen ohjelmat vapaasti ihmisten kuunneltaviksi ja katsottaviksi missä ja milloin vain.

Tekniikka ja julkaisun käytännöt ovat nyt hallussa. Aarrearkun kansi on saatu auki musiikkiohjelmille, tulossa on dokumentti- ja asiaohjelmia. Haaveissa kangastelee klassikkoviihteen ja lasten ja aikuisten draamasarjojen julkaisu.

Paljon on kiinni siitä, millaisia sopimuksia saamme tekijänoikeusjärjestöjen kanssa aikaan. Hittimittarit-julkaisu osoittaa, kuinka arkistojulkaisemista voidaan toteuttaa taidolla, yleisöä ja tekijöitä arvostaen. Tässä on paitsi Ylen mahdollisuus palvella paremmin yleisöään, myös esiintyjillä ja ohjelmantekijöillä tulla osaksi kansakuntamme kulttuurihistoriaa.

Lainaus

Savikiekosta Muistojen bulevardille

Juissi Vainiola — Tue, 25 Nov 2014 08:05:13 +0000

Sähköposti vilkuttaa. Radio Yle1:n ’Muistojen bulevardi’-ohjelmaan kaivataan viihdesävelmää, joka löytyy ainoastaan alkuperäiseltä, 1950-luvulla julkaistulta savikiekolta. Kappale täytyy siirtää digitaaliseen muotoon ja siivota musiikista samalla pois vanhoja äänitteitä usein vaivaavat ritinät ja rutinat.

Siispä muut työt sivuun ja digitointi-restaurointi-prosessi käyntiin. Suuntaan hisseille ja ajan Radiotalon kellariin jossa arkisto säilyttää savikiekkojaan.

Tässä vaiheessa ei vielä tiedä millainen työ on edessä. Levyjä on kerätty ja ostettu vuosikymmenien ajan. Vanhojen savikiekkojen kunto vaihtelee. Jotkut levyt ovat priimakuntoisia, toiset hyvinkin naarmuisia. Yksi parhaista tarinoista koskee Olavi Virta-levytystä, jota on jossain vaiheessa käytetty ilmakiväärin maalitauluna.

Katso Elävästä arkistosta, miten savikiekkoja valmistettiin 1940-luvulla:

Tällä kertaa minua onnistaa yhden hyväkuntoisen savikiekon verran. Suuntaan levy kainalossa takaisin hisseille ja siirryn kuusi kerrosta ylöspäin studioon. Siellä restauroimme savikiekkoja, vinyyleitä, nauhoja ja muita ’vanhoja’ ääniteformaatteja ja siirrämme ne Ylen digitaaliseen tietokantaan. Kuka tahansa yhtiön intraverkosssa voi kuunnella ja ladata omalle työasemalleen digiarkistosta löytyvää ääntä ja käyttää sitä ohjelmissa.

Studioon saavuttuani riennän ensiksi levypesurin luokse. Ylessä on vuosikymmenten mittaan kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä erilaisia pesureita. Täydellistä ratkaisua ei ole vieläkään löytynyt.

Seuraavaksi tarkistan miltä vuodelta ja minkä levy-yhtiön julkaisema levy on. Tämän mukaan säädän äänensävyä muokkaavaan ekvalisaattoriin asianmukaiset oletetusasetukset. Jo tässä vaiheessa tulee korvista homman tärkein työkalu. Käsikirjakin voi erehtyä. Jos kuunnellessa alkaa epäilyttää, pitää ekvalisaattorin asetukset säätää paremmiksi.

Asetan pestyn savikiekon levylautaselle ja alan etsiä oikeaa neulaa. Neuloja on käytettävissä kolmisenkymmentä erimuotoista ja paksuista. Sopivin valitaan ’korvakuulolta’.

Kun sopiva neula on löytynyt, on aika äänittää. Säädän äänitystason oikeaksi ja homma pyörähtää käyntiin. Äänittäessä pitää olla edelleen valmiina kyseenalaistamaan aiemmin tehdyt ekvalisaattori- ja neulavalinnat. Uusintaotot ovat tuttuja tässäkin vaiheessa levymusiikin ravintoketjua.

Korvia ei päästä lepuuttamaan vähään aikaan. Seuraavaksi on vuorossa koko touhun haastavin vaihe.

Äänityksen ollessa valmiina alkaa viimein varsinainen restaurointi, eli rahinoiden, kohinoiden, napsujen ja muiden häiriöiden poistaminen tietokoneelle äänitetystä kappaleesta. Tähän käytetään ns. plugareita, eli äänitys- ja äänenkäsittelyohjelman apuohjelmia. Plugareista löytyy huimat määrät erilaisia muokkausominaisuuksia. Korvat ovat jälleen kovilla kun etsin oikeaa häiriönpoistontasoa suhteessa itse musiikkiin.

Tässä kohtaa on vaarana, että jossain vaiheessa äänenkäsityelyohjelmat alkavat ’syömään’ myös itse musiikkia, eivätkä vain poistamaan siitä häiriöitä. Tavoitteena on mahdollisimman häiriötön mutta samalla mahdollisimman paljon alkuperäistä levytystä kunnioittava versio. Yleensä tässä onnistutaan vähintäinkin tyydyttävästi. Kyse on kuitenkin melkein aina kompromissista.

Savikiekot ovat joskus joskus niin huonossa kunnossa, että on pakko tehdä hieman väkivaltaa myös itse musiikille ennen kuin häiriöäänet saadaan poistettua. Nappuloiden vääntelykään ei aina riitä. Pahimpia napsuja siivotaan äänestä käsityönä, ns. kynällä eli kursorilla liikuteltava leikkurilla, jolla leikataan tarpeettomia häiriöitä äänen käyrältä.

Työhön kuluvaa aikaa on mahdoton arvioida etukäteen. Koko homma voi olla ohi viidessä minuutissa tai siihen voi joutua uhraamaan kokonaisen tunnin. Joskus täytyy ottaa hieman takapakkia ja toisinaan jopa aloittaa aivan alusta.

Kun restaurointi on valmis on edessä homman leppoisin vaihe: digitaaliseen muotoon restauroitu kappale siirretään digiarkistoon ja ilmoitetaan toimittajalle, että reitti on selvä. Kappaleen tarvitsee ottaa enää viimeiset askeleet päästäkseen perille Muistojen bulevardille.

Suomen ensimmäiset äänilevyt syntyivät jo vuonna 1904. Kuuntele levytyksiä täältä:

Kirjoittaja Juissi Vainiola työskentelee Yle Arkistossa musiikki-informaatikkona monenkirjavien musiikkiin liittyvien tehtävien parissa.

Lainaus

Tarjolla: Vanhoja valokuvia vapaaseen käyttöön

Ylen arkistolaiset — Thu, 05 Jun 2014 09:39:47 +0000

Työssäni mietin usein Ylen arkistoa osana suomalaista kulttuuriperintöä, yhteistä kulttuurista omaisuuttamme. Tänään aloitamme uuden kokeilun tämän perinnön jakamisessa. Olemme avanneet kuvapalvelu Flickriin tilin, jolla julkaisemme vanhoja valokuvia ja luovutamme ne yleisön vapaaseen käyttöön.

Kuvat ovat peräisin Ylen ”propagandaosastolta”. 1930-luvulla toimintansa aloittaneen propagandaosaston (myöhemmin tiedotusosaston) tehtävänä oli lisätä radion kuuntelijakuntaa sekä myös radioharrastuksen suosiota. Tätä tarkoitusta varten valokuvattiin työntekijöitä, laitteita ja toimipaikkoja lehdistökäyttöön. Muun muassa Radiokuuntelija-lehden sivuilla yleisö saattoi nähdä, miltä tutut radioäänet näyttivät, millaista radiostudiossa oli tai miten äänitehosteita nauhoitettiin.

Alla olevassa kuvagalleriasta saa esimakua Flickr-tilin kuvista. Mukana on lukuisia legendoja: Martti Jukola urheilukentän laidalla ja Alexis af Enehjelm kyykyssä haastattelemassa auton alla makaavaa mekaanikkoa. Nähdä voi myös Ylessä vierailleita historian merkkihenkilöitä, kuten Väinö Tannerin välittämässä tiedon talvisodan lopusta.

Valokuvissa näkyy omituisia vempeleitä, joilla äänitettiin ja lähetettiin ääntä. Lähetyspaikkojakin on kuvattu, Joensuun pikkuisesta lähetysasemasta Helsingin Fabianinkadun komeaan radiotaloon. Itseeni kolahtivat kuvat Radio-orkesterin (myöhemmin Radion sinfoniaorkesteri) tehdaskonserteista.

Kuvien joukossa on myös sellaisia, joista kaipaamme lisätietoja. Monesta kuvasta emme tiedä edes vuotta, jolloin se on otettu. Joskus kuvauspaikkakin on hukassa. Sen ajan kamerat kun eivät lisänneet gps-koordinaatteja kuvan tietoihin.

Otetaanpa esimerkiksi tämä kuva, jossa ääniauton edessä pönöttää yllättäen poro. Voisiko kuva löytää tiensä sellaisen katselijan eteen, joka tunnistaisi kuvan rakennuksen? Kaikki vihjeet ovat tervetulleita, joko tässä tai kuvan kommenttikentässä Flickrissä!

Julkaisemme kuvat avoimella lisenssillä, joka sallii niiden vapaan käytön. Kuvia voi siis tallentaa, muokata ja käyttää vapaasti. Voimme tehdä näin, koska kuvat ovat niin vanhoja, että ne ovat vapautuneet tekijänoikeussuojasta (joka on 50 vuotta kuvan julkaisemishetkestä, kun kyseessä on tavallinen valokuva eikä valokuvateos).

On yleisöstä kiinni, mitä kuville nyt tapahtuu. Flickrissä julkaistuja kuvia voi käyttää omassa blogissa, näyttää museossa, julkaista lehdessä tai vaikkapa viedä Wikipediaan. Kuvista voi koostaa uusia teoksia tai tulostaa julisteita.

Käytettävyyttä lisätäksemme olemme yrittäneet varmistaa, että kuvien resoluutio on riittävä moneen käyttötarkoitukseen. Koska Flickr on kansainvälinen kuvapalvelu, olemme myös varustaneet kuvat englanninkielisillä otsikoilla. Kenties suomalaiset maisemat, katukuvat ja radiovempeleet kiinnostavat ulkomaillakin.

Mahdollisuuksia on paljon, ja onkin jännittävää nähdä, mitä käyttöä kuville keksitään. Apps4Finland-kisa polkaistaan käyntiin jälleen 6.6. Kuka tekisi hyvän sovelluksen suomalaiselle kulttuurisisällölle?

Siirry katsomaan vanhoja valokuvia täältä

Elävän arkiston blogissa vieraileva kirjoittaja Katja Bargum on Yle Arkiston tuottaja.

Lainaus

Arkistokuumetta ilmassa – nostalgia, tieto ja viihde innostaa

Katja Bargum — Mon, 12 May 2014 19:01:25 +0000

Katja Bargum on tuottaja Yle Arkistossa.

Tasaisin väliajoin herää keskustelu siitä, mitä vanhoille tv-ohjelmille on tapahtunut. On totta, että aikaisemmin kuvanauhat olivat kalliita, ja niitä jouduttiin käyttämään yhä uudelleen. Helmiäkin on jyrätty. Onneksi tilanne ei ole aivan niin synkkä kuin monet kuvittelevat. Ylen arkiston kokoelmissa on noin 350 000 tv-ohjelmaa ja elokuvaa sekä yli miljoona radio-ohjelmaa.

Tällä hetkellä siirrämme arkistossa vanhoja, pian rapautuvia nauhoja ja filmejä digitaaliseen formaattiin nopealla vauhdilla. Samalla täydennämme ohjelmien tietoja tietokannoissa.

Digitaalinen muoto ja hyvät tiedot sisällöstä mahdollistavat myös ohjelmien julkaisemisen verkossa. Tässä Yle on ollut edelläkävijä. Elävä arkisto on tarjonnut nostalgiaa ja viihdettä vuodesta 2006 asti.

Viime vuosina arkistot ovat avautuneet ennätysvauhdilla muuallakin. Danskt kulturarv –sivusto yhdistää Tanskan yleisradioyhtiön, museoiden ja arkistojen materiaalia. BBC tallentaa parhaillaan radio-ohjelmistaan poimittuja merkkihenkilöiden ääninäytteitä Wikimediaan.

Oma elämä + arkistojen aarteet

Myös niin kutsutun avoimen kulttuurin esiinmarssi on lisännyt arkistomateriaalien kysyntää. Museot ja arkistot laittavat tekijänoikeudellisesti vapaata sisältöä kuten vanhoja valokuvia tai taideteoksia verkkoon niin, että kuka vaan voi hyödyntää niitä. Näin kulttuuriperinnöstä tulee aidosti yhteistä omaisuutta.

Yleisö on löytänyt sisällöt. Hollantilainen Rijksmuseet saavutti aivan uuden yleisön, kun se avasi taidekokoelmansa niin, että käyttäjä voi koota lempitauluistaan tai -aiheistaan oman galleriansa. Sovelluskehittäjät käyvät parhaillaan kisaa nokkelimmista tavoista hyödyntää kuvia ja muuta sisältöä, jota on ladattu eurooppalaisen kulttuuriperinnön portaaliin Europeanaan.

Vanhat valokuvat ovat herättäneet erityistä kiinnostusta. Kun Suomen armeija avasi kuva-arkistonsa, käyttäjätulva kaatoi serverin ensimmäisenä päivänä. Myös Ylen vanhoja valokuvia löytyy piakkoin vapaasti käytettävissä verkossa. Me kokeilemme parhaillaan Ylen historiaa kuvastavien valokuvien jakamista Flickr-palvelussa. Tilimme avautuu piakkoin, joten pysy kuulolla!

Arkistot eivät aukea korvauksetta

Arkistoa toivotaan auki niin, että yleisö saisi jälleen kohdata ikimuistoisia TV- ja radio-ohjelmia. Suurin kysyntä kohdistuu kuitenkin aineistoon, joka on nykymallilla tekijänoikeudellisesti ja taloudellisesti kaikista hankalinta avata yleisölle. Lastenelokuvan tai kuunnelman tekoon on osallistunut näytteilijöitä, muusikoita ja muita, jotka ovat oikeutettuja korvaukseen, kun ohjelmaa käytetään uudestaan.

Vanhoja korvaussopimuksia tehtäessä ei tietenkään osattu miettiä arkiston avaamista verkossa. Nykyisiä korvausmalleja ei ole todellakaan tehty nettiaikaa varten. Laskin hiljattain, että koko Ylen arkiston avaaminen maksaisi miljardeja.

Arkistojen avaamiseen tarvitaan siis uudenlaisia korvaussopimuksia tekijänoikeusjärjestöjen kanssa. Neuvotteluja käydään hyvässä hengessä, ja Elävän arkiston suhteen onkin jo sovittu oikeuksista näyttää otteita draamaohjelmista. Toivomme, että aikanaan pystymme tarjoamaan myös kokonaisia ohjelmia arkistosta.

Muissa Pohjoismaissa neuvottelut ovat jo johtaneet tuloksiin. Ruotsin SVT maksaa vuosittain kuusi miljoonaa euroa tekijänoikeusjärjestöille oikeudesta näyttää ennen vuotta 2005 valmistuneita ohjelmia verkossa. Öppet arkiv -palvelu tarjoaa suuren otoksen Ruotsin TV-historiaa: ikimuistoisia lastenohjelmia, euroviisukarsintoja – ja tietysti Varustamo-sarjan kaikki osat.

-------

Tutustu myös Ylen FAQ-palstan usein esitettyihin kysymyksiin esitys ja tekijänoikeuksista, uusinnoista ja niiden hinnoista.
Ohjelmat

Miksi Yle ei avaa kaikkia kuva- ja ääniarkistojaan suomalaisille?
Miksi Yle ei myy kaikki ohjelmia tallenteina?
Miksi vanhoja tv-elokuvia tai suosikkisarjoja ei esitetä useammin?

Tekijänoikeudet

Kenelle Yle maksaa tekijänoikeuskorvauksia, jos uusintana esitettävän draaman tekijät ovat kuolleet?
Miksei tv-maksuilla maksettu Ylen draamahistoria ole Areenassa jatkuvasti katsottavissa?
Millaisia sopimuksia draaman verkkoesittämisestä tehdään nykyään?
Miten esitysoikeudet säätelevät ulkomaisten ohjelmien esittämistä Yle Areenassa?
Miten tekijänoikeudet vaikuttavat ohjelmien esittämiseen?
Mitä Yle tekee tekijänoikeuksien ja esitysoikeuksin eteen?
Paljonko Yle maksaa tekijänoikeusmaksuja ja esitysoikeuskorvauksia?
Vaikuttaako väline tai kanava esityksen tai uusimisen tekijänoikeuskorvauksien

Lainaus

Yle tulevaisuusvaliokunnalle: Tekijänoikeuslain muutos tarpeen arkistojen avaamiseksi

Kari Haakana ja Katri Olmo — Wed, 24 Oct 2012 12:35:09 +0000

Katri Olmo on Ylen lakiasioiden johtaja ja Kari Haakana on Yle internetin palvelupäällikkö.

Yle linjasi tänään Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle, että tekijänoikeuslain 25 g §:n muutos tulee toteuttaa ensi tilassa, jotta Yleisradion arkiston sisällöt voidaan tuoda paremmin yleisön saataville internetissä. Lainmuutos edistäisi radio- ja televisioyhtiöiden ja lehtikustantajien arkistomateriaalin saatavuutta.

Yleisradio pyrkii mahdollisuuksien mukaan hankkimaan yhä laajempia internet-jakeluoikeuksia, jotka mahdollistavat ohjelmien ladattavuuden ja jaettavuuden internetissä entistä paremmin. Yleisradio myös pyrkii tuottamaan kasvavassa määrin sellaista sisältöä, jota voimme julkaista myös edelleen jaettavaksi ja muokattavaksi.

Yleä ja muita sähköisen viestinnän toimijoita kuultiin tänään tulevaisuusvaliokunnassa sähköisen median viestintäpoliittisen ohjelman käsittelyn merkeissä.

Lausunnon tiivistelmä

Yleisradio pitää valtioneuvoston valmistelemaa sähköisen median viestintäpoliittista ohjelmaa yleisesti onnistuneena eikä näe tarvetta tehdä ohjelmaan muutoksia.

Kotimaisen av-sisältöjen tuotannon ekosysteemin kehittäminen onnistuu parhaiten toimijoiden yhteistyöllä, ei nostamalla ostoja määrittävää kiintiötä yli ohjelmassa esitetyn 19 prosentin. Lakisääteisen kiintiön nostaminen vaarantaisi sisältöpalvelujen riippumattomuuden ja kangistaisi tuotannon joustavuutta.

Yleisradio pyrkii mahdollisuuksien mukaan hankkimaan yhä laajempia internet-jakeluoikeuksia, jotka mahdollistavat ohjelmien ladattavuuden ja jaettavuuden internetissä entistä paremmin. Yleisradio myös pyrkii tuottamaan kasvavassa määrin sellaista sisältöä, jota voimme julkaista myös edelleen jaettavaksi ja muokattavaksi. Jotta Yleisradion arkiston sisällöt voidaan tuoda paremmin yleisön saataville internetissä, lähettäjäyritysten (radio- ja televisioyhtiöiden) ja lehtikustantajien arkistomateriaalin saatavuutta edistävä tekijänoikeuslain 25 g §:n muutos tulee toteuttaa ensi tilassa.

Viestintäpoliittisen ohjelman ehdotus maanpäällisten tv-lähetysten siirtymisestä uuteen lähetystekniikkaan on myönteinen tietoyhteiskunnan kehittämisen kannalta. Ehdotus tarjoaa lisää taajuuskapasiteettia langattomien laajakaistaverkkojen käyttöön mahdollisimman nopealla aikataululla, ja toisaalta pitkän ja joustavan siirtymäajan tv-liiketoiminnan ja tv-katsojien kannalta.

Sähköisen median nopeat muutokset voivat aiheuttaa tarvetta uusille sääntelytoimille, jotka eivät ole olleet nähtävissä viestintäpoliittista ohjelmaa valmisteltaessa. Siksi Yleisradio pitää tärkeänä, että liikenne- ja viestintäministeriö seuraa tarkasti viestintäpoliittisen ohjelman vaikutuksia, ja on valmis nopeasti reagoimaan mahdollisesti ilmeneviin uusiin sääntelytarpeisiin. Eräs mahdollisesti jo lähitulevaisuudessa ajankohtaiseksi tuleva sääntelytarve on Yleisradion tv- ja radiokanavien lähettäminen avoimessa internetissä ryhmälähetystekniikalla (IP-multicasting).

Yleisradion lausunto kokonaisuudessaan (pdf)
Sähköisen median viestintäpoliittinen ohjelma (word), käsittelytiedot
Tekijänoikeustoimikunnan opetus- ja kulttuuriministeriölle ehdottama muutos tekijänoikeuslakiin (25 g §) ks. Tekijänoikeustoimikunnan mietintö; Ratkaisuja digiajan haasteisiin

Lainaus