Kuuleeko Yle? - Kuuntelen

Elina Ravantti — Wed, 23 Nov 2011 10:38:30 +0000

Kirjoittaja on Ylen yhteiskuntasuhteiden päällikkö.

”Pöhöttyneen Ylen pitäisi karsia kulujaan rajusti.”

”Yle on 5000 ihmisen suojatyöpaikka. Ei sellaisen ylläpitoon ole varaa.”

”Ylen kanavat pitäisi panna maksukortille, mutta Yle ei uskalla tehdä sitä. ”

Internetin keskustelupalstoilla on viime viikkoina esitetty monenlaisia ajatuksia siitä, mikä Yle on ja kuinka Ylen rahoitus saataisiin kestävälle pohjalle. Aihe on ajankohtainen, käydäänhän eduskunnassa parhaillaan neuvotteluja Ylen rahoitusmallin uudistamisesta. Me Ylessä olemme panneet kuunteluvaihteen päälle ja ryhtyneet keskustelemaan ihmisten kanssa netissä.

Yleen tulee paljon myönteistä palautetta ja tutkimusten mukaan suomalaisten selvä enemmistö arvostaa Yleä. Nettikeskusteluissa äänessä ovat enimmäkseen Yleä arvostelevat eikä verkossa säästellä sanoja. Keskustelun sävy kuitenkin muuttuu, kun sekaan tulee yleläinen omalla nimellään ja avoimesti Ylen edustajana. Alatyyli vaihtuu useimmissa tapauksissa asiallisemmaksi ja pelkkä piikittely vähenee.

Mieleeni on jäänyt viime viikoilta varsinkin yksi tapaus. Eräs kirjoittaja vertasi minua aluksi natsi-Saksan propagandaministeriin Joseph Goebbelsiin. Vuorokauden ajatustenvaihdon jälkeen keskustelimme jo täysin asiallisesti siitä, kuuluvatko Yle Areenan ja Elävän arkiston kaltaiset palvelut julkiseen palveluun.

Kritiikki ei useinkaan laimene yleläisen mukaantulosta, muttei sen tarvitsekaan. Eri mieltä oleminen ei ole vaarallista. Se on antoisaa ja panee ajattelemaan, puolin ja toisin. Olennaista on, että mielipiteenvaihtoa voi käydä tosiasioiden, ei luulojen, pohjalta.

Yllätyksenä nettikeskustelijoille on tullut esimerkiksi se, että pöhöttynyt tuhlari-Yle on myytti. Yle on noudattanut tiukkaa kulukuria ja pitänyt kulunsa samoina jo kymmenen vuotta, vaikka Suomessa hinnat ja palkat ovat nousseet selvästi. Tai se, että Ylen henkilöstömäärä on vähentynyt vuosikymmenessä neljänneksen. Ylessä on 3100 vakituista työntekijää, jotka ovat monipuolisia ammattilaisia kansainväliselläkin mittapuulla mitattuna. Tai että maksukortti ei sovi Ylestä säädetyn lain pykälään, jossa sanotaan, että Ylen tulee saattaa palvelunsa jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Viidenneksessä suomalaisista kotitalouksista ei ole minkäänlaista laitetta, jossa olisi korttipaikka. Eikä kortti ratkaisisi Ylen radio- ja nettipalveluista maksamista.

Aika moni nettikeskustelija tuntuu ajattelevan, että Ylestä on tullut turha. He kysyvät, mihin tarvitaan julkista palvelua ja nykyisen kaltaista Yleä, kun kaupalliset kanavat tarjoavat yllin kyllin ohjelmia. Hyvä kysymys, sillä se pysähdyttää meidät yleläisetkin miettimään työmme merkitystä.

Yle tekee 70 prosenttia kotimaisista televisio-ohjelmista, yli 90 prosenttia toimitetuista radio-ohjelmista ja merkittävää sisältöä nettiin. Ellei Yleä olisi, ei juuri olisi kotimaisia ohjelmiakaan. Vajaan 5,4 miljoonan ihmisen kansakunnalle se on tärkeä asia.

Yle pitää myös yllä ohjelmatarjonnan monipuolisuutta. Liikenne- ja viestintäministeriön vuosittainen selvitys osoittaa, että tv-ohjelmissa kaupallisten kanavien ohjelmisto on kaventunut, mutta Ylen pysynyt monipuolisena. Radiossa Yle tarjoaa suuren määrän ohjelmia, joita mikään muu yhtiö Suomessa ei tee. Netissä olemme olleet edelläkävijöitä mm. Yle Areenan ja Elävän arkiston kaltaisten palvelujen luomisessa suomalaisille.

Niin ikään Yle pitää yllä kilpailua ja alueellista tasa-arvoa. Useimmissa maakunnissa Yle tarjoaa ainoan vaihtoehdon maakunnan ykköslehdelle. Yle tuo myös valtakunnan jokaisen luo asuinpaikasta riippumatta, olipa kyse politiikasta tai vaikkapa Musiikkitalon konserteista, joita Yle välittää netissä, radiossa ja televisiossa.

Eräs keskustelija puuskahti, mihin tarvitaan yhtiötä, joka ei kykene hoitamaan asioitaan niin, että se tuottaisi voittoa. Yksi viestinnän julkisen palvelun hienouksista piilee siinä, että rahaa käytetään ohjelmien tekoon, ei voitontavoitteluun. Silloin voi tehdä rohkeitakin ohjelmia, jotka koskettavat, puhuttavat ja ehkä muuttavat katsojassaan, kuulijassaan tai lukijassaan jotakin. Voi myös tehdä sisältöjä aiheista, jotka ovat tärkeitä pienemmälle yleisöjoukolle. Ja voi tarjota kaikki sisällöt jokaisen ulottuville yhdellä ja samalla maksulla.

Yleä saa arvostella ja siitä saa keskustella. Koska toimimme yhteisellä rahalla, Ylen pitää olla valmis antautumaan keskusteluihin ja kuuntelemaan. Tavataan siis netissä vastakin!

Lainaus

Blogit - yleisradio yle luottamus luotettavuus keskustelu kommentointi dialogi

Kuuleeko Yle? - Kuuntelen