Suomirockin sensuroimaton historia — arkistot aukeavat

Axa Sorjanen — Mon, 03 Feb 2014 10:32:45 +0000

Tulevan kevään aikana Ylen Elävä arkisto julkaisee kymmeniä haastatteluja suomirockin historian keskeisimmiltä tekijöiltä Rock-Jerrystä Ville Valoon, Kirkasta Juicen kautta Maija Vilkkumaahan. Mukana on myös taustavaikuttajia Otto Donnerista Epe Heleniukseen ja kulttuuripersoonia Mauri Kunnaksesta Arto Melleriin. Luvassa on pitkiä haastatteluja, joista vain pieniä osia on aikaisemmin nähty julkisuudessa. Nyt ne näytetään mitään poistamatta, kaikkine kommelluksineen alkaen siitä kuinka Angela McCoy stailaa Andya haastattelukuntoon tammikuussa 1995.

Ohjasin 1990-luvulla neljä suomirockin historiaa 1950-luvulta vuoteen 2000 käsitellyttä dokumenttisarjaa. Yhteensä tunnin mittaisia osia sarjoissa oli 14. Lisäksi ohjasin samoihin aikoihin muusikoiden vaimoista kertoneen pikkudokumentin sekä täysmittaisen dokumentin Helsingin Elmun Lepakon rakennuksen historiasta.
Näiden päälle tein vielä pari kesäsarjaa erilaisista harrastajataiteilijoista ja kotimaisen iskelmämusiikin kummajaisista.
Pääsosin studiossa kuvattuja haastatteluja kertyi pitkälle yli 150, yhteiskestoltaan yli 200 tuntia.
Paria poikeusta lukuunottamatta kaikki tässä mainitut ohjelmat ja nyt julkaistavat nauhat kuvasi 1990-luvun luottokuvaajani Raino Kuisma. Äänipuomin päässä heilui yleensä joko Mikko Makkonen tai Tuomas Palola, Lepakko-dokkarissa Tuomas Järnefelt.

Nämä kaikki tein Ylen TV1-kanavalle itsenäisen TopEye -yhtiön kautta. Muutama vuosi sitten TopEyen toiminnan loppuessa ostin yhdessä kaikki mainitut työt tuottaneen luottopakkini Lasse Wikmanin kanssa sarjojen materiaaliarkiston. Ajatuksena oli pelastaa poikkeuksellinen ja kulttuurihistoriallisesti arvokas aineisto tuhoutumasta.
Jonkun vuoden istuimme lähes 400 nauhan arkistomme päällä ja ihmettelimme mitä sille pitäisi tehdä.
Hitaasti kypsyi ajatus, että koko materiaali sellaisenaan tulisi saattaa ihmisten katsottavaksi.

Lopulta viime vuoden lopulla tarjosimme puoli pakettiautoa täyttävää nauhaläjäämme Ylen Elävälle arkistolle ja TV-arkistolle. Sopimus syntyi nopeasti, samoin yhteisymmärrys siitä, että koko materiaali on saatettava kaikkien katsottavaksi sellaisenaan, leikkaamattomana, sensuroimattomana ja siistimättömänä. Sen historiallinen merkitys ja todistusvoima on putsaamattomana suurimmillaan.

Ensimmäiset kuusi haastattelua julkaistaan Elävässä arkistossa torstaina 6.2.2014. Silloin katseltavaksi tarjotaan edesmenneiden Kirkan ja Juice Leskisen haastattelut. Lisäksi ensimmäisessä erässä julkaistaan Remun ja Ville Valon haastattelut, sekä veljesten Pantse ja Martti Syrjä erilliset haastattelut, joissa he pohtivat Eppu Normaalin ensimmäistä 15 vuotta omista näkökulmistaan.

Torstain julkaisujen yhteydessä paljastetaan myös lista kaikista haastatteluista ja avataan samalla äänestys. Elävän arkiston katsojat voivat äänestää joka viikko kolme haluamaansa haastattelua, jotka julkaistaan. Sen lisäksi toimitus valitsee kaksi muuta haastateltavaa.

Tässä kuitenkin jo esimakuna yksi pala historiaa:
Nokian toimitusjohtaja Jorma Ollila vieraili Helsingin Elävän musiikin yhdistyksen Elmun Lepakossa 20.10.1999, vain muutamaa viikkoa ennen kuin Lepakko purettiin. Helsingin kaupunki oli myynyt Lepakon tontin Nokialle, jonka piti rakentaa paikalle uusi toimitalo.
Lepakko purettiin, mutta Nokia ei koskaan muuttanut taloon, vaan se myi tontin Ilmariselle.

Lainaus

Vanhat laivojen pohjamaalit kummittelevat edelleen saaristomerellä ja nousevat ravintoketjua pitkin lepakoiden kimppuun

Yle Tiede — Tue, 13 Nov 2012 12:25:20 +0000

Vanhat laivojen pohjamaalit kummittelevat edelleen saaristomerellä ja nousevat ravintoketjua pitkin lepakoiden kimppuun. Vanhat pohjamaalien myrkylliset tinayhdisteet lelluvat edelleen suurina pitoisuuksina meren pohjasedimenteissä, mistä surviaissääsken toukat pistelevät näitä myrkyllisiä orgaanisia tinayhdisteitä poskeensa. Saaristomeren ruovikoissa varttuvista surviasissääsken toukista kasvaa tinayhdiste-pitoisia aikuisia surviaissääskiä. Surviaisssääsket surraavat pitkin Airiston rantoja, ja sieltä lepakot napsivat näitä lentäviä iltapaloja orgaanisilla tinayhdisteillä terästettyinä.

FM Thomas Lilley on tutkinut väitöksessään myrkyllisten orgaanisten tinayhdisteiden (tributyylitina ja dibutyylitina) kulkeutumista ravintoverkossa. Tutkimus osoittaa, että laivojen pohjamaaleina käytetyt, nykyään jo kielletyt orgaaniset tinayhdisteet ovat keskittyneet pohjoisella Saaristomerellä Airiston pohjoisosiin, Luonnonmaan korjaustelakan maisemiin. Siellä niitä jököttää edelleen korkeina pitoisuuksina merenpohjan savihiukkasiin kiinnittyneenä.

Orgaaniset tinayhdisteet heikentävät surviaissääskien kasvua ja lisääntymistä, mikä näkyy eri alueiden välisinä lajistoeroina. Jotkut lajit sietävät myrkkyjä muita paremmin, ja voivat hyötyä kilpailijoiden hupenemisesta. Näin ollen surviaissääskien kappalemäärä voi pysyä suht ennallaan, vaikka elinympäristö huononee. Surviaisääskien kokonaisnuppiluvulla on merkitystä, koska ne ovat tärkeitä ravinnonlähteinä sekä kaloille ja linnuille että lepakoille. Surviaissääskiä pääruokanaan syövät lepakot, viiksisiipat, altistuvat orgaanisille tinayhdisteille saalistaessaan saastuneilla alueilla.

Tutkimuksessa osoitettiin ensimmäistä kertaa, että saastuneilla alueilla tinayhdisteet siirtyvät surviaissääskiin ja niistä lepakoihin. Tinayhdisteet heikentävät lepakoiden immuunipuolustusta, mikä voi altistaa niitä taudeille. Odotettua lievemmät vaikutukset lepakoiden elämään saattavat selittyä sillä, että niillä on laajat saalistusalueet, ja välillä tulee syötyä puhdastakin ruokaa.
FM Thomas Lilley väittelee ekologian alalta pe 16.11.12 Turun Yliopistossa.

Lainaus

Blogit - lepakko

Suomirockin sensuroimaton historia — arkistot aukeavat

Vanhat laivojen pohjamaalit kummittelevat edelleen saaristomerellä ja nousevat ravintoketjua pitkin lepakoiden kimppuun