Blogit - tekijänoikeudet

Arkistojulkaisemisen uusi aika

Maija Hupli — Thu, 11 Jun 2015 12:11:59 +0000

Maija Hupli työskentelee tuottajana Yle Arkistossa.

Yle Areenaan putkahti 61 jaksoa (54 lähetystä) 1980-luvun suosikkiohjelmaa Hittimittareita.

Katsoja voi kysyä, mitä ihmeellistä tässä on, onhan Areenassa sarjoja ollut jo ennenkin. Vaan ei arkiston aarteita tässä mittakaavassa.

Uusi julkaisutekniikka tuo Ylen ulottuville mahdollisuuden julkaista Elävään arkistoon Areena-alustalle jopa yli sadan jakson sarjoja. Paljon työtä on tehty myös taustalla.

Hittimittari on osa laajempaa ohjelmakokonaisuutta, johon Yle sopi tekijänoikeusjärjestöjen kanssa musiikin esitysoikeuksista verkossa.

Varsinaista julkaisuprosessia on työstetty Ylessä arkiston ammattilaisten, teknisen tiimin ja Elävän arkiston toimituksen väen kesken. Lopputulos on kattava, taustoitettu kokonaisuus, josta löytyy katsojille ammenettavaa, ja ohjelmien sekä kommentoinnin aihetta niin Ylelle kuin muulle kotimaiselle medialle ja kaikille 80-luvusta kiinnostuneille.

Unelmana olisi saada kaikki Ylen ohjelmat vapaasti ihmisten kuunneltaviksi ja katsottaviksi missä ja milloin vain.

Tekniikka ja julkaisun käytännöt ovat nyt hallussa. Aarrearkun kansi on saatu auki musiikkiohjelmille, tulossa on dokumentti- ja asiaohjelmia. Haaveissa kangastelee klassikkoviihteen ja lasten ja aikuisten draamasarjojen julkaisu.

Paljon on kiinni siitä, millaisia sopimuksia saamme tekijänoikeusjärjestöjen kanssa aikaan. Hittimittarit-julkaisu osoittaa, kuinka arkistojulkaisemista voidaan toteuttaa taidolla, yleisöä ja tekijöitä arvostaen. Tässä on paitsi Ylen mahdollisuus palvella paremmin yleisöään, myös esiintyjillä ja ohjelmantekijöillä tulla osaksi kansakuntamme kulttuurihistoriaa.

Lainaus

Tekijänoikeudet yhä Elävän arkiston ja muun nettikehityksen haaste

Reijo Perälä — Fri, 28 Nov 2014 09:25:42 +0000

Kun median tarjonta on runsas ja kun ajankäytöstä käydään kovenevaa kisaa, ihmiset liikkuvat parhaiten monipuolisen ja laadukkaan sisällön perässä. Toinen ja vähintään yhtä tärkeä pointti on helppous. Mitä helpompaa median käyttö ja kuluttaminen ovat, sitä suurempi on palvelujen imu.

Netissä kehityksen haasteina ovat myös tekijänoikeudet. Vaikka vuosien varrella on kuljettu tekijänoikeusrintamallakin pitkä matka myönteiseen suuntaan, työmaata on vielä kosolti edessä, jotta esim. Ylen arkistojen runsas sisältö saataisiin netissä suomalaisten saataville

Sopimuksia on tietenkin kunnioitettava. Se on lähtökohta. Ponnistuksia tarvittaisiin kuitenkin siihen, että vanhoja rönsyjä raivattaisiin pois ja sopimisen malleja saataisiin uudistettua entistä kovemmalla vauhdilla nettiaikaan sopiviksi.

Suurin ongelma on tietysti siinä, että tekijänoikeuksia koskevat kirjaukset, mallit ja rakenteet ovat vanhasta maailmasta. Kun sopimusrakenteita sorvattiin, netistä ei ollut hajuakaan.

Vanhan maailman mallit ja tekijänoikeuksien korvausperusteet eivät toimi tässä maailmassa. Mutta kun uusiakaan malleja ei ole kyetty kattavasti luomaan, on toimittu vanhojen rakenteiden mukaan.

Monissa maissa nettijulkaisun esteitä on raivattu kansallisella lainsäädännöllä ja valtion rahoillakin, mutta Suomessa tätä kautta ei ole juurikaan edetty.

Hyllyt täynnä tavaraa

Ylen tv-arkistossa on satoja tuhansia ja radioarkistossa lähes miljoona ohjelmanimikettä. Tässä joukossa on kuitenkin runsaasti myös sellaista ohjelmistoa, jota ei saada nykyisillä sopimusrakenteilla arkistojen hyllyiltä netissä katseltavaksi ja kuunneltavaksi, vaikka nämä ohjelmat ovat puhtaasti Yleisradion omatuotantoisia ohjelmia.

Yle-veron maksajille ja Yleisradion sisälläkin tätä on vaikea selittää. Mutta näin se vain on.

Esimerkiksi Ylen Elävällä arkistolla ei ole oikeuksia esittää kokonaisia draama- ja viihdeohjelmia, vaan ainoastaan rajattu määrä näytteitä. Kun Elävä arkisto vuonna 2006 aloitti ja kun nettitarjontaa oli vähän, pelkät näytteet ja klipit riittivät internetin ensihuumaan.

Musikki rajaa rankasti

Toinen rankasti rajaava tekijä on musiikki. Levymusiikki rajaa myös Yle Areenan ohjelmistoa. Ulkomailla asuvat suomalaiset haluaisivat nauttia Areenan kautta kotimaansa ohjelmista, mutta kun monet ohjelmat sisältävät runsaasti levymusiikkia, ohjelmat on pakko ”georajata” Suomeen.

Ylen Elävässä arkistossa tilanne on vielä vaikeampi. Yhtä äänilevyä saa soittaa korkeintaan 60 sekuntia ja korkeintaan puolet äänilevyn kestosta. Puheen taustalla soivalla musiikilla, jota käytetään tehosteena, on sama hinta ja rajoitteet kuin muullakin musiikilla.

Musiikkia koskevat rajoitukset eivät ole tätä päivää. Ne tulisi voida kiireesti purkaa. Netissä tällaisten rajoitusten kanssa on vaikea elää, koska kiinnostavin ja paras osa ohjelmistoa rajautuu musiikin vuoksi pois.

Sopimukset syyniin

Kysymys on muutenkin sekä rahasta että rakenteista. Jos nettijulkaisun korvaustaso johdetaan television uusintahinnoista, pyöritään sellaisissa euromäärissä, että Ylen tuottamat hyvät tv-elokuvat jäävät ikuisiksi ajoiksi arkistojen hyllyihin.

Myös maksukäytäntöjä tulisi yksinkertaistaa. Jos jokaisen oikeudenomistajan rojaltit joudutaan erikseen clearaamaan ja tilittämään, on homma toivottoman hidasta ja työlästä. Julkaisu pysähtyy jo siihen. Yle onkin esittänyt ns. yleistä sopimuslisenssiä, joka ainakin yksinkertaistaisi ja helpottaisi sopimusprosessia. Maksamista se ei poista, mutta sopiminen yksinkertaistuu.

Ruotsissa päädyttiin sellaiseen malliin, että rajavuodeksi sovittiin tekijänoikeuksien haltijoiden kanssa vuosi 2005. Sitä vanhempaa draamaa Öppet arkiv eli Ruotsin Elävä arkisto saa esittää kokonaisina ohjelmina ja ohjelmasarjoina.

Jotakin samankaltaista rajavuotta Ylekin voisi ensi vaiheessa ajatella draaman ja viihteen osalta. Rajavuosi voisi meilläkin olla nyt vaikka vuosi 2005, jota edeltävät ohjelmat määrittyisivät ”arkisto-ohjelmiksi” ja jota varten määriteltäisiin oma korvaustaso. Kymmenen vuoden siirtyvä marginaali antaisi aikaa sopeutua.

Keskeisimmäksi korvausperusteeksi pitäisi yleensäkin ottaa katselu- ja kuuntelumäärät. Se, millaisella päätelaitteella katselu ja kuuntelu tapahtuvat ja monenko erilaisen päätelaitteen kautta ohjelmia jaetaan, ei ole merkittävää.

Merkittävää ei ole myöskään se, paljonko ohjelmistoa on tarjolla, vaan se, paljonko tätä ohjelmistoa katsellaan ja kuunnellaan.

”Verkko edellä muutokseen”, kuuluu Ylen slogan. Uusia, nettiaikaan soveltuvia sopimusmalleja siis kaivataan.

Elävän arkiston embeddauksesta vuosi sitten tehty sopimus onkin hyvä esimerkki siitä, että myös tekijänoikeusjärjestöillä on valmiutta ja halua muutokseen. Tällä tiellä olisi hyvä jatkaa kohti uusia avauksia.

Reijo Perälä on Yle Areenan, Elävän arkiston ja yle.fi -etusivun ohjelmapäällikkö.

Lainaus

Valoa tekijänoikeusrintamalla

Katri Olmo — Wed, 03 Sep 2014 08:14:08 +0000

Katri Olmo on Ylen lakiasiainjohtaja.

Tekijänoikeusjärjestelmämme ei toimi. Tämän käsityksen jaamme Suomessa kattavasti.

Vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan kolmasosa vastaajista pitää tekijänoikeusjärjestelmää toimimattomana. Noin 40 prosenttia katsoo, että se toimii vain kohtuullisesti. Ja vain 24 prosenttia on sitä mieltä, että järjestelmä toimii. Ylen teettämään kyselytutkimukseen osallistuivat tekijänoikeusjärjestöjen edustajat, tekijänoikeuksien käyttäjät, lainsäätäjä sekä joukko mielipidevaikuttajia.

Lääkkeeksi läpinäkyvyyttä ja sopimuslisenssi

Yle on esittänyt lääkkeeksi järjestelmän ongelmiin yleistä sopimuslisenssiä. Olemme luopuneet lainsäädännön kokonaisuudistuksen vaatimuksesta. Uusi lainsäädäntö edellyttäisi aivan uutta ajattelua ja uusien käsitteiden ja rakenteiden määrittelyä. Tällaista ei ole näköpiirissä. Lisäksi uudistus edellyttäisi kajoamista kansainvälisiin sopimuksiin. Tässä olisi kyse vuosien, ellei vuosikymmenien urakasta.

Sen sijaan yleinen sopimuslisenssi olisi tapa joustavoittaa sopimista. Tekijänoikeuksien käyttäjä, palvelun tarjoaja – esimerkiksi mediayhtiö – ja tekijänoikeusjärjestö voisivat vain sopia jonkin uuden palvelun aloittamisesta. Näin palvelun tarjoaja voisi aloittaa palvelun ja/tai liiketoiminnan nykyistä huomattavasti joutuisammin ja myös kustannukset ennakoiden.

Välttämätön edellytys yleiselle sopimuslisenssille olisi tekijänoikeusjärjestöjen toiminnan läpinäkyvyys. Nyt tekijänoikeuksien käyttäjillä, kuten Yleisradiolla, ei ole tietoa siitä, minkälaisin ehdoin oikeuksia lisenssioidaan muille saman alan toimijoille.

Yle siirryttyä verorahoituksen piiriin tilanne on käynyt kestämättömäksi. Ylen on kyettävä perustelemaan kansalaisille verorahojen käyttö, mutta samaan aikaan lapioimme rahaa tekijänoikeusjärjestöille tietämättä, miten ja millä perusteilla hinnat muodostuvat.

Ainoa lohtumme on, että rahat jaetaan, ainakin jossain määrin, kotimaisille tekijöille ja esiintyville taiteilijoille.

Nykyisen järjestelmän läpinäkymättömyys on ollut omiaan heikentämään alan toimijoiden luottamusta toisiinsa. Luottamus on perusedellytys, jotta yleinen sopimuslisenssi voisi toimia.

Kuluttaja- ja kilpailuvirasto samoilla linjoilla

Nyt ilmassa on kuitenkin toivoa. Viimeisen vuoden aikana tekijänoikeusjärjestöt, mediayritykset ja teleoperaattorit ovat neuvotelleet verkkotallennuspalveluiden toteuttamisen mallista. Opetus- ja kulttuuriministeriö on valmistellut laki ja näin vienyt asiaa eteenpäin.

Ilmapiiri on ollut rakentava, mikä on kaiken kehittämisen perusedellytys. Ainoa miinuspuoli on lainsäädäntö, joka perustuu ongelmien tapauskohtaiseen ratkaisemiseen. Se ei ole kestävällä pohjalla. Mikäli verkkotallennuspalveluita koskevan sopimuslisenssin sijasta olisi valmisteilla yleinen sopimuslisenssi, ratkaistaisiin samalla verkkotallennuksen lisäksi myös muut tulevaisuuden oikeuksien massakäyttöön perustuvat palvelut.

Kuluttaja- ja kilpailuvirasto julkisti kesäkuussa selvityksen, jossa osoitetaan lähes kaikki samat asiat, jotka ovat olleet myös Ylelle viimeisten vuosien aikana tärkeitä. Selvityksessä on paljon painavaa asiaa. Siinä todetaan, että järjestöjen käyttämät hinnoitteluperusteet eivät ole läpinäkyviä ja että hinnoittelun selkeys ja tiedon saatavuus voisi madaltaa markkinoille tulon kynnystä uusilta palveluilta. Selvityksen mukaan olisi myös hyvä, mikäli tekijänoikeusmaksuja voisi verrata esimerkiksi EU:n sisällä.

Ratkaisevan tärkeä on kannanotto, jonka mukaan tekijänoikeuksien hyödyntämisessä on kysymys sisältöjen – ei jakeluteiden markkinasta. Nyt käytäntö on se, että saman sisällön jakelu esimerkiksi internetissä ja maanpäällisenä tv-lähetyksenä hinnoitellaan erikseen. Viraston näkemyksen mukaan näin ei tulisi tehdä.

Uusia käytäntöjä ja mahdollisuuksia

Ehkä paras mahdollisuus puuttua nykyisiin tekijänoikeuksien käytön epäkohtiin on kollektiivihallintoa koskevan direktiivin täytäntöönpano Suomessa. Tähän liittyvää laki valmistellaan parhaillaan. Direktiivi edellyttää, että tekijänoikeusjärjestöt antavat vuosittain avoimuusraportin.

Ylen kannalta on tärkeää, että raportissa on ilmoitettava järjestön saamat tulot yksilöidysti. Suomen pitää myös määritellä, miten järjestöjä valvotaan. Tulevaisuuden mahdollisuutena näen myös direktiivin esityksen joustavammasta riidanratkaisusta tekijänoikeuskysymyksissä.

Tulevaisuus tarjoaa siis mahdollisuuksia kehittää kotimaista tekijänoikeusjärjestelmää, siten että toimivuuden ydin rakentuu sopimiselle. Toimivassa järjestelmässä eri osapuolet luottavat toisiinsa ja luottamus perustuu avoimeen ja läpinäkyvään tietoon. Laajalle sopimiselle uusissakin tilanteissa olisi lainsäädännön tuki.

Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: Jos osapuolet eivät löydä sopua, voisi palvelun kuitenkin aloittaa esimerkiksi väliaikaisella ratkaisulla, jonka ulkopuolinen riidanratkaisija tarjoaisi joutuisasti ilman vuosia kestäviä oikeudenkäyntejä. Tällainen toimintaympäristö edistäisi ja kannustaisi luovan työn tekemiseen ja hyödyntämiseen.

Lainaus

Arkistokuumetta ilmassa – nostalgia, tieto ja viihde innostaa

Katja Bargum — Mon, 12 May 2014 19:01:25 +0000

Katja Bargum on tuottaja Yle Arkistossa.

Tasaisin väliajoin herää keskustelu siitä, mitä vanhoille tv-ohjelmille on tapahtunut. On totta, että aikaisemmin kuvanauhat olivat kalliita, ja niitä jouduttiin käyttämään yhä uudelleen. Helmiäkin on jyrätty. Onneksi tilanne ei ole aivan niin synkkä kuin monet kuvittelevat. Ylen arkiston kokoelmissa on noin 350 000 tv-ohjelmaa ja elokuvaa sekä yli miljoona radio-ohjelmaa.

Tällä hetkellä siirrämme arkistossa vanhoja, pian rapautuvia nauhoja ja filmejä digitaaliseen formaattiin nopealla vauhdilla. Samalla täydennämme ohjelmien tietoja tietokannoissa.

Digitaalinen muoto ja hyvät tiedot sisällöstä mahdollistavat myös ohjelmien julkaisemisen verkossa. Tässä Yle on ollut edelläkävijä. Elävä arkisto on tarjonnut nostalgiaa ja viihdettä vuodesta 2006 asti.

Viime vuosina arkistot ovat avautuneet ennätysvauhdilla muuallakin. Danskt kulturarv –sivusto yhdistää Tanskan yleisradioyhtiön, museoiden ja arkistojen materiaalia. BBC tallentaa parhaillaan radio-ohjelmistaan poimittuja merkkihenkilöiden ääninäytteitä Wikimediaan.

Oma elämä + arkistojen aarteet

Myös niin kutsutun avoimen kulttuurin esiinmarssi on lisännyt arkistomateriaalien kysyntää. Museot ja arkistot laittavat tekijänoikeudellisesti vapaata sisältöä kuten vanhoja valokuvia tai taideteoksia verkkoon niin, että kuka vaan voi hyödyntää niitä. Näin kulttuuriperinnöstä tulee aidosti yhteistä omaisuutta.

Yleisö on löytänyt sisällöt. Hollantilainen Rijksmuseet saavutti aivan uuden yleisön, kun se avasi taidekokoelmansa niin, että käyttäjä voi koota lempitauluistaan tai -aiheistaan oman galleriansa. Sovelluskehittäjät käyvät parhaillaan kisaa nokkelimmista tavoista hyödyntää kuvia ja muuta sisältöä, jota on ladattu eurooppalaisen kulttuuriperinnön portaaliin Europeanaan.

Vanhat valokuvat ovat herättäneet erityistä kiinnostusta. Kun Suomen armeija avasi kuva-arkistonsa, käyttäjätulva kaatoi serverin ensimmäisenä päivänä. Myös Ylen vanhoja valokuvia löytyy piakkoin vapaasti käytettävissä verkossa. Me kokeilemme parhaillaan Ylen historiaa kuvastavien valokuvien jakamista Flickr-palvelussa. Tilimme avautuu piakkoin, joten pysy kuulolla!

Arkistot eivät aukea korvauksetta

Arkistoa toivotaan auki niin, että yleisö saisi jälleen kohdata ikimuistoisia TV- ja radio-ohjelmia. Suurin kysyntä kohdistuu kuitenkin aineistoon, joka on nykymallilla tekijänoikeudellisesti ja taloudellisesti kaikista hankalinta avata yleisölle. Lastenelokuvan tai kuunnelman tekoon on osallistunut näytteilijöitä, muusikoita ja muita, jotka ovat oikeutettuja korvaukseen, kun ohjelmaa käytetään uudestaan.

Vanhoja korvaussopimuksia tehtäessä ei tietenkään osattu miettiä arkiston avaamista verkossa. Nykyisiä korvausmalleja ei ole todellakaan tehty nettiaikaa varten. Laskin hiljattain, että koko Ylen arkiston avaaminen maksaisi miljardeja.

Arkistojen avaamiseen tarvitaan siis uudenlaisia korvaussopimuksia tekijänoikeusjärjestöjen kanssa. Neuvotteluja käydään hyvässä hengessä, ja Elävän arkiston suhteen onkin jo sovittu oikeuksista näyttää otteita draamaohjelmista. Toivomme, että aikanaan pystymme tarjoamaan myös kokonaisia ohjelmia arkistosta.

Muissa Pohjoismaissa neuvottelut ovat jo johtaneet tuloksiin. Ruotsin SVT maksaa vuosittain kuusi miljoonaa euroa tekijänoikeusjärjestöille oikeudesta näyttää ennen vuotta 2005 valmistuneita ohjelmia verkossa. Öppet arkiv -palvelu tarjoaa suuren otoksen Ruotsin TV-historiaa: ikimuistoisia lastenohjelmia, euroviisukarsintoja – ja tietysti Varustamo-sarjan kaikki osat.

-------

Tutustu myös Ylen FAQ-palstan usein esitettyihin kysymyksiin esitys ja tekijänoikeuksista, uusinnoista ja niiden hinnoista.
Ohjelmat

Miksi Yle ei avaa kaikkia kuva- ja ääniarkistojaan suomalaisille?
Miksi Yle ei myy kaikki ohjelmia tallenteina?
Miksi vanhoja tv-elokuvia tai suosikkisarjoja ei esitetä useammin?

Tekijänoikeudet

Kenelle Yle maksaa tekijänoikeuskorvauksia, jos uusintana esitettävän draaman tekijät ovat kuolleet?
Miksei tv-maksuilla maksettu Ylen draamahistoria ole Areenassa jatkuvasti katsottavissa?
Millaisia sopimuksia draaman verkkoesittämisestä tehdään nykyään?
Miten esitysoikeudet säätelevät ulkomaisten ohjelmien esittämistä Yle Areenassa?
Miten tekijänoikeudet vaikuttavat ohjelmien esittämiseen?
Mitä Yle tekee tekijänoikeuksien ja esitysoikeuksin eteen?
Paljonko Yle maksaa tekijänoikeusmaksuja ja esitysoikeuskorvauksia?
Vaikuttaako väline tai kanava esityksen tai uusimisen tekijänoikeuskorvauksien

Lainaus

Kohtuulliset käyttöoikeudet?

Katri Olmo — Tue, 18 Mar 2014 14:50:02 +0000

Katri Olmo on Ylen lakiasiainjohtaja.

Yle hankkii sisällöilleen oikeudet vain omaan toimintaansa eli omiin palveluihinsa. Jos joku muu haluaa käyttää Ylen sisältöjä omassa palvelussaan, on oikeudet hankittava erikseen. Kun kysymys on Ylen oman henkilöstön tekemistä ohjelmista, oikeudet hankitaan Yleltä. Muussa tapauksessa oikeudet hankitaan esim. kansainvälisten ohjelmien myyjältä. Jos hankittavia oikeuksia on paljon, hankintaan ohjelmien käyttöoikeudet yleensä tekijänoikeusjärjestöiltä.

Kun koulussa käytetään Ylen ohjelmia opetuksessa, ei kysymys ole Ylen omasta toiminnasta vaan opetustoimesta. Opetuksessa käytettävä aineisto on vain joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta lisensioitava, eli koulujen on hankittava käyttöoikeudet erikseen. Kun lisensioitavia oikeuksia on paljon, on tyypillistä, että oikeuksista neuvottelee tekijänoikeusjärjestö.

Opetusministeriö on perinteisesti sopinut koulujen puolesta opetuskäytöstä tekijänoikeusjärjestöjen kanssa. Ministeriö arvioi käytössään olevien varojen puitteissa vuosittain, kuinka laajasti sillä on mahdollisuus hankkia oikeuksia koululuille. Ylen rooliksi jää vain luvan antaminen palveluidensa käyttämiseen.

Ylellä on keskusteluissa tekijänoikeusjärjestöjen kanssa ollut se näkemys, että esim. Yle Areenan palveluiden käyttö olisi pikemminkin yksityiskäytön luonteista kuin erikseen lisensioitavaa käyttöä – etenkin jos käyttö tapahtuu kunkin oppilaan omalta koneelta. Järjestöt eivät ole yhtyneet Ylen näkemykseen.

Myös ministeriö on tulkinnut, että Yle Areenan käyttö tulee lisensioida erikseen. Kun televisiokanavien lisäksi myös Ylen Areenan palvelut on lisensioitu, ministeriöllä ei ole enää varoja Yle TV2:n lisensiointiin opetuskäyttöä varten. Ministeriön päätös pudottaa Yle TV2 opetuskäytön piiristä on perustunut siihen, että kanavaa on käytetty oppilaitoksissa vähän.

Mitä opetuskäytöstä ja sen lisensioinnista tulisi ajatella? Tekijänoikeuslakiin tuskin tulee opetuskäyttöä koskevaa poikkeusta, sillä kirjankustantajilla on asiassa merkittävät taloudelliset intressit. Ei myöskään ole todennäköistä, että opetuskäytön korvaamiseen suunnattaisiin lisää valtion varoja.

Yhä useammin tekijänoikeuksien käyttämisessä on kysymys siitä, mikä on oikea hinta lisensioida sisältöjä. Yleinen trendi kaikissa tuotteissa ja palveluissa on yksikköhintojen laskeminen, ainakin silloin kun palvelut tai tuotteet ovat ylikansallisia ja tarjolla internetissä. Kun takavuosina vuokrattiin vaikkapa video 10 euron vuorokausihintaan, nyt samalla hinnalla voi katsoa kuukauden ajan kymmeniä elokuvia ja tv-sarjoja.

Jos kansainväliset hinnoittelumallit eivät heijastu suomalaisten palveluiden hinnoitteluun on vaarana, että kansalliset sisällöt ja palvelut jäävät ylikansallisten sisältöjen jalkoihin. Toisaalta jos sisällöt lisensioidaan osaksi kansainvälisiä palveluita, tekijöiden on taivuttava saamaan vain murto-osa siitä hinnasta, jolla samat sisällöt hinnoitellaan kotimaisiin palveluihin. Perinteisissä hinnoittelumalleissa pysyttäytyminen saattaa siis pysäyttää kotimaisten, kilpailukykyisten sisältöjen jälkimarkkinoiden syntymisen.

Sisältöjen hinnoittelusta vastaavat usein tekijänoikeusjärjestöt. Tekijät ovat luonnollisesti oikeutettuja saamaan korvauksen teostensa käyttämisestä. Olisiko korvausten kohtuullisuus kuitenkin päivitettävä kotimaisten sisältöjen saatavuuden varmistamiseksi?

Lainaus

Tekijänoikeusrakenteet muutostilassa

Katri Olmo — Mon, 21 Jan 2013 14:58:00 +0000

Kirjoittaja on Ylen lakiasiainjohtaja.

Tekijänoikeussopimukset ja mallit, joilla oikeuksista sovitaan, ovat muotoutuneet vuosikymmeniä sitten sellaisiksi kuin ne nyt ovat. Menneisyyden sopimuksissa toteutuu niin sanottu polkuriippuvuus, mikä tarkoittaa sitä, että aikanaan sovitut korvausrakenteet vaikuttavat ja rajoittavat niitä ratkaisuja, joita nyt voidaan tehdä. Eli käytännössä: uudet ratkaisut tehdään aina olemassa olevien sopimusrakenteiden päälle.

Hyvänä esimerkkinä tästä ovat musiikin välinekohtaiset korvaukset. Nykyisillä korvausmalleilla musiikista maksetaan television tai radion ensilähetyksessä aina 100 prosenttia. Täysi korvaus maksetaan kaikista seuraavista uusinnoista katsoja- tai kuulijamääristä riippumatta. Tämän lisäksi Yle Areenan palvelu perustuu erilliseen hinnastoon.

Miltä tämän sijaan kuulostaisi malli, jossa musiikin käyttämisestä maksettaisiin sen tavoittavuuden perusteella? Hinta määräytyisi sen mukaan, kuinka paljon ohjelmalla on katsojia tai kuulijoita kuukauden aikana? Sillä ei olisi väliä, lähetetäänkö ohjelma 1 vai 100 kertaa televisiossa ja/tai radiossa ja/tai olisiko sisältö tuon ajan internetissä. Korvaus perustuisi sisällön tavoittavuuteen.

Yhteiskunta edellyttää, että Yle tuo arkistonsa suomalaisten saataville. Käytännössä tällä tarkoitetaan niitä ohjelmia, jotka Yle on tuottanut ja pääosin rahoittanut.

Arkistojen avaamista pyritään vauhdittamaan Opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistelemalla tekijänoikeuslain muutoksella. Se oikeuttaisi tekijänoikeusjärjestön sopimaan Ylen kanssa ennen vuotta 2002 lähetettyjen ohjelmien välittämisestä yleisölle.

Vuoden 2002 jälkeen Ylen on pitänyt sopia nimenomaisesti arkistokäytöstä, kun esimerkiksi tuotantoyhtiöiden kanssa tehdään sopimuksia. Ylen tuottamissa ja pääosin rahoittamissa ohjelmissa on siis aina otettava huomioon arkistojen tarjoamisen velvoite. Arkisto-oikeuksista sopiminen nähdään helposti tulonmuodostus- tai resurssikysymyksenä. Ylen näkökulmasta kysymys on kuitenkin siitä, kuinka paljon hankitaan ja teetetään uutta sisältöä, ja mikä osa käytettävistä resursseista suunnataan arkistotarjontaan.

Uskon, että uuden tekeminen on tärkeä osa Ylen julkista palvelua ja se tuo uusia mahdollisuuksia sekä tekijöille että kumppaneille. Tämän olisi hyvä heijastua myös arkisto-oikeuksista maksettavissa korvauksissa.

Haasteita voimassa olevien sopimusmallien muuttamiselle asettavat kansainväliset ratkaisut, kansallinen lainsäädäntö sekä käytössä olevat sopimusmallit ja hintatariffit. Nämä kaikki luovat polun, jota on edettävä, ja jolta on vaikea poiketa. Oikeuttaako julkisen palvelun median tehtävä, rahoitusmalli ja näihin liittyvä palvelun erilaisuus poikkeamaan polulta?

Rakenteiden uudistaminen ei ole yksin Ylen vallassa, vaan muutos edellyttää yhteisymmärrystä Ylen tekijänoikeuskumppaneiden kanssa. Kaiken ”hankaluuden keskellä lojuu mahdollisuus”. On tahdon asia, löydämmekö mahdollisuuden ja uskallammeko ryhtyä toteuttamaan sitä.

Lainaus

Mikä muuttuu luovilla aloilla vuoteen 2017 mennessä?

Tuija Aalto — Thu, 29 Nov 2012 20:13:26 +0000

Tämä on kokeilu: miten toimintaympäristön havainnointi sujuu avoimesti verkossa? Työpohjana on yksi kuudesta valitusta näkökulmasta muutoksien ennakoimiseen: Luova ala ja kulttuurin kenttä. (Katso suurempi kuva Flickrissä). Havaintoja kirjataan myös sisällön ja palvelujen, teknologian ja asiakkuuden, media-alan kilpailuympäristön ja viestintäpolitiikan näkökulmasta.

Miten luova ala ja kulttuuri kehittyvät Suomessa eri sektoreilla vuoteen 2017 mennessä? Taululla on valmiina joitain yleisiä arveluja:

Digitaaliset palvelut ja langaton palveluyhteiskunta läsnä kaikkialla
Rajat yritysten, kuluttajien ja tuottajien välillä hämärtyvät
Kestävät liiketoimintamallit - sustainability, resilience
Yritysten fokus voitontavoittelusta merkityksellisyyteen
Luovien alojen ja muiden alojen yhteistyö kilpailukykytekijänä
Verkostomaiset toimintamallit lisääntyvät

(Ks. TEMin julkaisu Luovuudesta kasvua ja uudistumista, PDF). Mutta miten tietyt alat kehittyvät? Musiikkiala on suurimmassa muutoksen kurimuksessa. Entä miten muuttuu elokuva-ala? Mainosala? Radio, televisio? Peliala? Näyttämätaide? Ruumiinkulttuuri? Kirjastot?

Siirry Flickriin ja lisää kuvaan oma havaintosi kuvan päälle ("Actions: add note"). Digitaaliset muistilaput päätyvät mukaan kuvaan työskentelyä ja keskusteluja ruokkimaan.

Tämä talkoistus liittyy toimenkuvani, toimintaympäristön seurannan, työmenetelmien kehittämiseen.

Lainaus