Blogit - jakelu

Ydinvelvoitteemme: tasapuolinen saatavuus

Ismo Silvo — Mon, 16 Feb 2015 06:55:03 +0000

Ismo Silvo on Ylen julkaisujohtaja.

Ylen strategia merkitsee muutoksia Ylen tarjontatapaan. Ylelle on tärkeää, että muistamme näisssä muutoksissa Yle-lain velvoitteet. Haluamme säännöllisesti kerrata, mikä on julkisessa palvelussa olennaisinta.

Minusta yksi tärkeimpiä julkisen palvelun velvoitteita on lain vaatimus tuoda Ylen palvelut jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Tämä perustuu tietysti ajatukseen, että jokainen suomalainen on julkisen viestintäyhteisön tasa-vertainen jäsen.

Nyt kun panostamme verkkopalveluihin eli laajakaistan kautta saataviin palveluihin, edistämmekö tasa-arvoa ja yhtäläistä saatavuutta? Vai syrjimmekö heitä, joilla ei syystä tai toisesta ole verkkoliittymää?

Saamme tämän vakavan kysymyksen jatkossa usein vastattavaksemme.

Laki ja laajakaistajakelu

Suomessa ja Ylessä on aina ajateltu, että yhtäläinen saatavuus toteutuu yleisradioverkon avulla. Kuulemme näkemyksiä, että vain tämä verkko kykenee tosiasiassa toteuttamaan Ylen palveluiden yhtäläisen saatavuuden. Sehän saavuttaa käytännössä kaikki kotitaloudet, laskennallisesti yli 99,9 %.

Mitä Yle-lakimme sanoo laajakaistajakelusta? Lain tärkein pykälä (joka pääosiltaan laadittiin alun perin vuoden 2002 lakiversioon) kuuluu:

”Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja voidaan tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja alueellisesti.”

Hallituksen perusteluissa lain tarkoituksista (HE 241/2001 vp) käy varsin selvästi ilmi, mitä ajateltiin, kun tätä pykälää vuonna 2002 muotoiltiin. Jo silloin internetin vyöry oli selvää. Oheispalveluilla tarkoitettiin ohjelmien kyljessä lähetettäviä erityisryhmille suunnattuja palveluita – siis erityisesti ohjelma- ja äänitekstityksiä. Lisäpalveluilla tarkoitettiin ohjelmiin liittyvää lisäinformaatiota. Käytännössä nykytermein ohjelmien internet-sivustoja.

Mutta tuo lainkohta ”…ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluita..” on sellaisenaan hiukan erikoinen. Mitä nämä muut sisältöpalvelut ovat?

Teksti on tarkoituksella, viisaasti ja kaukonäköisesti ajateltu linjaus. Lain perusteluissa kerrotaan muiden sisältöpalveluiden selvästi tarkoittavan, että Yle voi tarjota radio- ja televisio-ohjelmapalveluitaan enenevästi muissa kuin ”perinteisissä televisio- ja radioverkoissa”. Siis sellaisia palveluita, joita aiemmin on levitetty yksinomaan yleisradioverkkojen kautta. Ei näiden samoja sisältöjä tarvitse olla, ja ne saavat olla ihan oikeita televisio- ja radiopalveluita. Aivan kuten nyt tarjotaan ”vain Areenassa” -ohjelmia, tai av-mediaa sisältäviä uutissivustoja tai jatkossa ”vain Areenassa” -paketteja ja -kanavia.

Yle voi siis lain mukaan jakaa palveluitaan yleisradioverkkojen ja yleisten viestintäverkkojen kautta. Kunhan yhtäläinen saatavuus peruspalveluissa toteutuu. Edellisen jakelun maksaa Yle osana omia kustannuksiaan, jälkimmäisen jakelun maksaa kuluttaja laajakaistaliittymämaksussaan. Tämä ero ei mielestäni ole ratkaiseva Yle-lain edellyttämän yhtäläisen saatavuuden kannalta. Myös antennijakelun varassa oleva kuluttaja joutuu maksamaan erilaisia antenneihin, vahvistimiin, johdotuksiin jne. liittyviä ”tilaajakustannuksia”.

Laajakaista tavoittaa ja ei tavoita

Tasavertaisuuden kannalta on kuitenkin olennaista on, että antenniverkon ohella kuluttajalla on tosiasiallinen mahdollisuus saada riittävän nopea laajakaistaliittymä. Ja että sellaisen hankintakustannukset eri puolilla maata eri kuluttajille ovat jokseenkin yhtäläiset. Tähän tähtää maamme laajakaistapolitiikka, jota myös Yle määrätietoisesti tukee.

Markkinakilpailu lienee jo huolehtinut hintojen kohtuullisuudesta, mutta nopeuksissa haja-asujat jäävät jälkeen. Jos kuluttajan nykyoikeus saada käyttöönsä lakisääteisenä yleispalveluna meganen liittymä olisi samalla myös tosiasiallinen maksimikapasiteetti merkittäville kuluttajaryhmille, ei yhtäläinen saatavuus toteutuisi.

Ylen on tulevina vuosina käytännössä vaikea merkittävästi laajentaa näitä ”vain verkossa” kulkevia televisio- ja radiopalveluita, ennen kuin suorituskykyinen, kohtuuhintainen tilaajaliittymä on maamme joka hehtaarilla. Toisaalta laajakaistaliittymä on myös jossain määrin antenniliittymää tasa-vertaisempi: se mahdollistaa Ylen palveluiden saatavuuden moninaisimmissa arjen käyttötilanteissa. Laajakaistayhteys kulkee verovelvollisen mukana, eikä saatavuus jää jumiin antennitöpseliin.

Yle haluaa katsoa kansalaisten tasa-arvon perään ja tunnustaa kotitalouksien realiteetit. Koko kansan Ylen on vaikea edetä vain nopeimpien mukana. Ylen odotetaan puolustavan kansalaisten tasavertaisuutta ja tämän vuoksi Yleä arvostetaan. Uskon myös, että Yle toiminnallaan luo painetta ja edistää tasa-arvoisen laajakaistasaatavuuden tosiasiallista toteutumista.

Yle-lain oikeutus tarjota vain laajakaistaverkossa kulkevia palveluita on kuitenkin jo olemassa.

Lainaus

Näin Areenan jakelu toimii

Kari Haakana — Thu, 15 Jan 2015 08:52:54 +0000

Areenaan tulevat ohjelmat julkaistaan tv- ja radiojulkaisemisen järjestelmillä. Tv-ohjelmien sijoittelu ohjelmakaavioon, ohjelmien tietojen kuvailu ja ohjelmien julkaisu tehdään työkalulla, joka Ylen sisällä kulkee nimellä Plasma ja radiossa vastaavat toimet tehdään Radioman-työkalulla. Näistä järjestelmistä tulevat siis kaikki Areenan sisällöt, poislukien lyhyet ns. klipit eli esimerkiksi ohjelmien markkinoinnissa käytettävät videot ja uutisvideot, joita varten on oma työkalunsa. Julkaisutyön tekevät Ylen toimittajat ja tuottajat, jotka julkaisevat ohjelmat myös radioon ja televisioon.

Varsinaisesti ohjelmasisällöt ja -tiedot tallentuvat mediatietokantaan. Mediatietokannan tietojen mukaan määräytyvät esimerkiksi ohjelmien julkaisuajat ja ohjelmien poistuminen Areena-palvelusta. Julkaisu- ja poistumisajankohdat määritellään Plasmassa ja Radiomanissa ja nämä tiedot taas määräytyvät ohjelmien esitysoikeuksien mukaan.

Varsin usein verkkoesitysoikeudet on määritelty ohjelman broadcast-esitykseen linkittyviksi: ohjelmalla on esimerkiksi 30 päivän verkko-oikeudet alkaen ohjelman tv-esityksestä. Verkko-oikeuksien kesto riippuu kuitenkin kustakin ohjelmasta ja sen esittämistä koskevasta sopimuksesta.

Hajautettu jakelu

Kun ohjelma on julkaistu ja saatavilla mediatietokannassa, alkaa ohjelman matka kohti kuluttajaa. Ohjelmia voi selailla ja katsoa Areenan web-palvelussa sekä tietyille päätelaitteille tehdyillä sovelluksilla. Omat sovelluksensa on tällä hetkellä olemassa iOS-, Android- ja Windows 8 -mobiililaitteille ja Samsungin älytelevisioille.

Areenan ohjelmia ei esitetä yhdeltä palvelimelta tai yhdestä pisteestä Pasilassa. Sisällön jakelu on hajautettu ja siitä huolehtii erityinen jakeluverkko, CDN (content delivery network). Yle ostaa jakeluverkkopalvelut Akamai-nimiseltä, maailmanlaajuisesti toimivalta yritykseltä. Akamai hoitaa myös monien muiden tunnettujen tahojen CDN-palveluja.

Kun käyttäjä siis alkaa Areenassa toistamaan mediaa (joko suoraa lähetystä tai tallennetta), toistopyyntö välittyy Areenan taustajärjestelmiin, joissa luodaan käyttäjän pyytämän median väliaikaisesti toimiva osoite. Osoite osoittaa Akamain ns. edge-palvelimille, joita Akamailla on ympäri maailman. Akamain edge-palvelimia on esimerkiksi Suomessa useissa paikoissa eri puolilla maata. Mikäli käyttäjän haluama media löytyy kyseisen edge-palvelimen välimuistista, media toistetaan sieltä. Muussa tapauksessa edge-palvelin hakee median Ylen origin-palvelimilta ja käynnistää streamauksen sitten.

Edge-palvelimet siis hoitavat varsinaisen streamauksen ja origin-palvelimet toimivat medioiden varastona edge-palvelimille. Akamai pyrkii löytämään käyttäjälle häntä lähinnä olevan palvelimen, jonka kuorma on sellainen, että sinne voi osoittaa uusia pyyntöjä.

Periaatteessa sama käytäntö toimii myös suorana lähetettävien ohjelmien suhteen. Vaikka ohjelmat eivät olekaan tallenteina palvelimilla, ne välittyvät silti edge-palvelinten kautta. Suora lähetys puskuroituu jonkin verran edge-palvelinten välimuisteihin, jotta lähetys ei pätkisi. Edge-palvelinten välimuistit (ja mahdolliset operaattorien välimuistit) aiheuttavat myös sen, että verkon kautta katsottuna suora lähetys on jonkin verran tv:n kautta katsottua lähetystä myöhässä.

Erilaisille yhteyksille erilaista laatua

Saatuaan toistopyynnön Akamain edge-palvelin alkaa streamata haluttua ohjelmaa käyttäjälle. Streamin laatu riippuu palvelimen ja käyttäjän välisen Internet-yhteyden laadusta ja käyttäjän laitteen ominaisuuksista. Parhaimmillaan ohjelma välitetään HD-tasoisena, mutta mikäli yhteyden laadussa tapahtuu vaihtelua (esimerkiksi samaa wlan-yhteyttä ryhtyy käyttämään muita laitteita tai käyttäjän operaattorin verkossa on runsaasti liikennettä), laskee stream-laatu tasolle, joka voidaan ongelmitta toimittaa käyttäjälle.

Toisin kuin esimerkiksi YouTube, joka tallentaa toistettavan videon käyttäjän koneelle, Areenan videot eivät tallennu koneelle, koska Ylen ja oikeuksien omistajien sopimukset mahdollistavat vain sisällön suoratoiston. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Areena vaatii tasalaatuista yhteyttä, jotta hyvälaatuisen videon esittäminen onnistuu. Yhteyden laatu on eri asia kuin operaattorin ilmoittama liittymän nopeus. Liittymän nopeus koskee nopeutta asiakkaan modeemista tai muusta päätelaitteesta operaattorin yhteyspisteeseen: siitä eteenpäin yhteyden nopeus ja esimerkiksi streamatun videon välittyminen on pitkälti kiinni operaattorin verkon toiminnasta.

Kapasiteettia riittää

Akamain edge-palvelinten kapasiteetti on varsin suuri. Esimerkiksi viime joulukuussa Akamain palvelimet eri puolella Suomea ja maailmaa välittävät asiakkaille noin 8,5 petatavua Ylen video- ja audiosisältöjä. Sinä aikana, kun Yle on käyttänyt Akamain palveluja, edge-palvelinten kapasiteetti ei ole loppunut kesken. Ruuhkatilanteet eivät siis ainakaan toistaiseksi ole johtuneet siitä, että Ylen tai Akamain järjestelmät eivät olisi kyenneet vastaamaan käyttäjien kysyntään.

Yleensä toisto-ongelmat johtuvat ongelmista Akamain palvelimen ja käyttäjän koneen välillä. Tähän ketjuun mahtuu monenlaisia verkkokomponentteja operaattorin palvelimista operaattorin sisäverkon kautta käyttäjän omaan verkkoon saakka. Toiston sujuvuuteen saattaa vaikuttaa myös se, miten operaattorin ja Akamain väliset yhteydet on järjestetty.

Kuva on huomattavan yksinkertaistettu kuva CDN:n ja operaattoriverkon toiminnasta. Käyttäjä saattaa katsoa tai kuunnella ohjelmaa mobiililaitteella matkapuhelinverkon kautta, jolloin operaattorin viimeinen piste on tukiasema; tämä ei kuitenkaan muuta yleisperiaatetta.

Ongelmia siis saattaa syntyä verkko-ongelmien vuoksi, mutta niitä saattaa syntyä Ylen puolellakin. Ohjelmien julkaistuminen on automaattinen prosessi, mutta syystä tai toisesta (esimerkiksi bugi mediatietokannassa) yksittäinen ohjelma tai joukko ohjelmia voi jäädä julkaistumatta. Tällöin vaaditaan käsityötä, jotta ohjelma saadaan palveluun. Myös tekstitykset tuottavat silloin tällöin ongelmia: tekstitykset on esimerkiksi voitu ajastaa väärin ja niiden korjaaminen on aikaa vievää työtä.

Joissakin tapauksissa toistettava media ei lähde käyntiin toistuvista yrityksistä huolimatta. Syynä saattaa olla jokin väliaikainen häiriö Akamain palvelussa tai yhteysongelma jossakin kohtaa välitysketjua. Yleensä selaimen välimuistin tyhjentäminen auttaa tähän. Mikäli ongelma tulee vastaan mobiilisovelluksessa tai äly-tv-laitteessa, saattaa sovelluksen lopettaminen ja uudelleenkäynnistys auttaa.

Miten tv-sisällöt jaetaan koko Suomeen maanpäällisten tv-verkkojen jälkeen

Janne Holopainen — Tue, 09 Sep 2014 08:42:49 +0000

Janne Holopainen on mediasääntelyn päällikkö Ylen lakiosastolla.

Maanpäällisten tv-verkkojen käyttö saattaa seuraavien 15-30 vuoden kuluessa vähentyä olennaisesti tai jopa päättyä kokonaan. Nykyiset digitaaliset tv-verkot (DVB-T, DVB-T2) palvelevat erinomaisesti perinteisten tv-kanavien lähettämisestä suurelle yhtäaikaiselle tv-katsojajoukolle. Tv- ja muiden videopalvelujen käytön muutos johtaa kuitenkin yksisuuntaisten tv-verkkojen käytön vähenemiseen.
Maanpäällisten tv-verkkojen käyttöä vähentävät muutostekijät liittyvät siihen,

millä laitteilla asiakkaat haluavat käyttää mediapalveluja ja minkälaisia tarjonnan tapoja julkaisijat kehittävät,
missä teleoperaattorien ja muiden viestintäyhtiöiden liiketoiminnalla on kasvu- ja kehittymismahdollisuuksia sekä
miten jälkiteolliset yhteiskunnat (ml. Suomi) kehittävät viestintäverkkojaan.

1. Tv-katselulaitteet yhä vähemmän tv-vastaanottimia

Tv- ja muiden videosisältöjen katseluun käytettävät laitteet muuttavat tv-verkkoon kytketyistä tv-vastaanottimista yhä enemmän laajakaistaverkkoihin kytketyiksi ruuduiksi. Tv-vastaanottimien myynti on vähentynyt teollisuusmaissa muutaman vuoden ajan. Taulutietokoneet eli tabletit ovat korvaamassa erityisesti kotien ”kakkostelkkareita”. Samaan aikaan yhä suurempi osa suurista tv-ruuduista voidaan liittää laajakaistaverkkoon. Suuret tv-ruudut eivät katoa olohuoneista, mutta maanpäällisen tv-verkon käyttö tv-sisältöjen vastaanottoon vähenee. Kun tv-verkon käyttö vähenee todennäköisesti aikanaan murto-osaan nykyisestä, verkon kustannukset käyttäjää kohden nousevat kohtuuttomiksi.

2. Tv-ohjelmien julkaisu siirtyy tv-kanavilta verkkopalveluihin

Yle ja muut mediayhtiöt julkaisevat yhä enemmän videosisältöjä, jotka eivät mahdu tv-kanaville ja jotka eivät toteutustapansa puolesta sovikaan tv-kanavilla julkaistavaksi. Osa verkkopalveluissa julkaistavasta videosisällöstä rakentuu ohjelman tekijöiden ja yleisön välisen vuorovaikutuksen varaan siten, ettei ohjelmaidea edes toimisi tv-kanavilla.

3. Laajakaistaverkkojen hyöty yhteiskunnalle monipuolisempi kuin tv-verkkojen

Ylen tehtävänä on palvella koko suomalaista yhteiskuntaa. Tästä näkökulmasta Yle katsoo laajakaistaverkkojen hyödyttävän koko yhteiskuntaa monipuolisemmin kuin mihin yksisuuntaiset tv-verkot kykenevät. Laajakaistapalvelut tuottavat monipuolisesti hyötyä ja huvia kotitalouksille. Suomalainen talouselämä, demokratia ja kulttuuri hyötyvät kattavista ja nopeista laajakaistayhteyksistä.

4. Langattomat laajakaistaverkot tarvitsevat lisää taajuuksia

Laajakaistaverkkojen lisääntyvä käyttö ja niiden tarjoamat viestintäpalvelujen kehittymismahdollisuudet aiheuttanevat 10-20 vuoden tähtäimellä nyt tv-käytössä olevan UHF-taajuusalueen merkittävän osan siirtämisen laajakaistaverkkojen käyttöön. Päätöksenteko on pitkälti ylikansallista Kansainvälisen televiestintäliiton ITUn ja EU:n puitteissa, joten Suomen kansallinen vaikutusvalta on vähäinen. Tämä kehitys tapahtunee tv-kanavista ja tv-yleisöstä riippumatta, joten Ylen on valmistauduttava sopeutumaan muutokseen.

Maanpäällisten tv-verkkojen lisäksi em. kehitys koskee myös satelliitti-tv- ja kaapeli-tv-palveluja. Kaapeli-tv-verkot eivät kuitenkaan jää käyttämättä, vaan niiden ensisijaiseksi käyttötarkoitukseksi vaihtuu laajakaistayhteyksien tarjoaminen.

Edellä kuvattu ei tarkoita ”television kuolemaa” eikä kaikkien tv-kanavien lakkaamista. Ohjelmakartan mukaisilla tv-kanavilla lienee kysyntää pitkälle tulevaisuuteen mm. suorien lähetysten julkaisemisessa. Tämä pohdinta koskee nimenomaan eri jakeluverkkojen tarjoamia mahdollisuuksia ja niistä aiheutuvia kustannuksia.

Monia kysymyksiä ratkaistavana

Laajakaistaverkot ovat jo tähän mennessä kehittyneet merkittäväksi tv-verkkoja täydentäväksi ja osin myös korvaavaksi videosisällön jakelutieksi. Nykyiset laajakaistaverkot eivät kuitenkaan kykene palvelemaan samanaikaisesti koko yleisöä suorien tv-lähetysten ja muun live videon katselussa. Koska Ylen velvollisuutena on palvella koko suomalaista yleisöä tasapuolisesti, laajakaistaverkkojen käyttöön liittyy myös alueellisia ja hinnoittelua koskevia tasa-arvokysymyksiä.

Yle selvittää tv-kanavien ja muun live videon jakelun pitkän tähtäimen vaihtoehtoja. Työn osana olemme laatineet oheisen englanninkielisen esityksen (* (PDF: Yle views on long term AV-media delivery), joka on luonteeltaan työsuunnitelma sen tutkimiseksi, miten langattomat laajakaistaverkot voivat korvata maanpäällisen tv-verkon. Suunnitelma päivittyy edelleen, joten tämä esitys kuvaa ajattelua juuri tällä hetkellä.

*) PDF-liitetiedosto päivitetty 23.10.2014 uudemmalla versiolla.

Lainaus

Mitä yhteistä on penisilliinillä ja sähköisen median maailmalla?

Pasi Ekman — Tue, 11 Dec 2012 07:50:07 +0000

Pasi Ekman työskentelee kehityspäällikkönä Ylen teknologiatoiminnossa.

Sähköisen median maailma on muuttunut viimeisen reilun sadan vuoden aikana merkittävästi ja viime vuosina muutosvauhti on vain kiihtynyt. Pelkästään tv-maailmassa muutoksia on viime aikoina tapahtunut valtavan tiheästi: mustavalko-tv, väri-tv, digi-tv, laajakuva-tv, HD-tv…

Mihin tämä kiihtyvä muutos sitten johtaa ja miten siihen voisi varautua? Itse uskon, että The New Yorkerin toimittaja Adam Gopnik on oikeassa väittäessään, että uudet ideat ja sattumukset muokkaavat tulevaisuutta enemmän, kuin mikään hyvissä ajoin havaittavissa oleva trendi: “Whatever happens next, short term or long, is likely to be more affected by accident and by invention – and by new ideas – than by any trend now in sight.”

Tästä on olemassa monia esimerkkejä, erityisesti lääketieteen puolelta: penisilliini, Viagra, jne.

Suurimman mullistuksen sähköisen median jakelussa ja kulutuksessa ovat tuoneet internet sekä mobiililaitteet ja -verkot. Parikymmentä vuotta sitten ei videokuvaa voinut katsella verkosta, valokuvatkin latautuivat todella hitaasti eikä kukaan edes yrittänyt käyttää internetiä saati katsella videoita mobiililaitteilla.

Mobiilivideokatselu kasvaa huimasti. Tuoreen Ericssonin Mobility-raportin mukaan mobiilidataliikenne kasvaa vuoteen 2018 mennessä 12-kertaiseksi, ja sitä kasvattaa ensisijaisesti videoiden katselu. Myös monien alan toimijoiden ansaintalogiikka muuttuu, esimerkkeinä musiikin jakelun tai sanomalehtien siirtyminen verkkoon viime vuosina.

Tämä muutos on suurin median murrosvaihe tähän mennessä, ja monet tahot yrittävät arvata, mihin murros johtaa. Pohdintaa tehdään myös Ylessä sekä yhdessä muiden media-alan toimijoiden kanssa muutamassa kansallisessa tutkimushankkeessa: Next Media ja N-GEMS*, jonka loppuraportti julkaistaan juuri.

Ajatus siitä, että tulevaisuutta ei voi arvata, johtaa siihen, että meidän on varauduttava yllättäviin muutoksiin. Siksi meidän tulee rakentaa oma tuotanto- ja jakeluympäristömme sellaiseksi, että nopeatkin muutokset ovat mahdollisia. Mikä mediayhtiö oli varautunut tablettien tuloon ja niiden suureen suosioon muutama vuosi sitten? Me Ylessä yritämme varautua seuraavien ”tablettien” tuloon olemalla mahdollisimman joustavia ja ketteriä tulevaisuudessa, mutta siinä(kin) meillä(kin) on vielä paljon töitä.

“The whole thing goes: The future's not set. There's no fate but what we make for ourselves.“
-John Connor, Terminator 2

*N-GEMS (Next Generation Electronic Media Multiproduction and Multicasting Processes, Services and Tools)

Lainaus