Blogit - tarinateltta

Yhteistä

Aija Salovaara — Sat, 24 Oct 2009 08:37:05 +0000

Olen tämän syksyn aikana käynyt useassa seminaarissa ja tilaisuudessa, joissa kaikissa on käsitelty yhteisöllisyyttä eri näkökulmista.
Syyskuussa Tampereella sosiaalinen media kulttuurimarkkinoinnissa-seminaarissa käsiteltiin sosiaalisia medioita ja mm. yleisötyötä, lähinnä teatterin näkövinkkelistä. Arttu Haapalainen YLÖS-hankkeesta (ammattiteattereiden yleisötyön kehittäminen) kertoi pilottihankkeista, joita valmistellaan kolmessa suomalaisessa kaupunginteatterissa.
"Teatterit tarkastelevat omaa työtään uudesta näkökulmasta ja innostavat katsojia mukaan teatterin tekemiseen ja kokemiseen mahdollisista esteistä huolimatta".

Ylen Ison Pajan auditorissa "Kuka pelastaisi journalismin?"-seminaarissa puhujista Charlie Beckett puhui journalismista, jossa sisältöjä luodaan yhdessä ja kysyi: tarvitseeko meidän säästää journalismia sellaisena, kuin olemme sen tottuneet käsittämään?
Journalismin murroksesta puhutaan laajasti ainakin alan lehdistössä. Puhutaan murroksesta tai kriisistä. On niitä, jotka pelkäävät laatujournalismin puolesta ja niitä, jotka näkevät muutoksessa mahdollisuuden ja arvostavat yhdessä tekemisen meininkiä ja moniäänisyyttä.

Mitä pelkääjät sitten pelkäävät? Oman ammattikunnan katoamista ja rappiota?
On kiistaton fakta, että viestinnässä toimivien on tehtävä nykyään töitä nopeammin ja yhä useammalla välineellä. Puhutaan moniosaamisesta. Yksi ihminen tekee kolmen työt: kuvaa, leikkaa ja kirjoittaa. Laatu on koetuksella. Mutta pelkääjät näyttäisivät pelkäävän myös sitä mahdollisuutta, mitä alati laajenevat kommunikointimahdollisuudet ja kehittyvät välineet tarjoavat kaikille.

Samasta murroksesta puhuttiin paljon Taikin täydennyskoulutusosaston Cinedu-koulutuksessa. Välineet ovat nykyään kaikkien saatavilla, kuka tahansa voi tuottaa videokuvaa ja ladata sitä kaikkien nähtäville erilaisten sivustojen kautta.
Eikö alan ammattilaisten olisi vastustuksen sijaan parempi pyrkiä näkemään muutoksen mahdollisuudet? Kasvamaan itsekin muutoksen mukana ja ammattitaitoaan hyödyntäen viemään kehitystä vielä asteen tai kaksi eteenpäin?

Interaktiivinen media, sosiaalinen media. Kokeiluja on tehty, ja useita.
Royal opera house Englannissa järjesti twitter oopperan. Oopperan koko käsikirjoitus tuotettiin yhteis ja yleisövoimin Twitterissa. http://twitter.com/youropera, royaloperahouse.wordpress.com

Projektin alullepanijat määrittivät vain tarinan alun: The story starts like this: One morning a woman and a man were standing...

YLE2:lla pyörii tänä syksynä Tarinateltta-tv-sarja. Tarinateltta-projekti on antanut mahdollisuuden yleisölle kertoa oman tarinansa niinkuin he itse tarinansa näkevät ja miten sen haluavat kertoa.
Miten dokumentti voitaisiin viedä seuraavalle asteelle?
Tarinateltassakin tarinankertojaa vastapäätä istui aina joku meistä ja kysymykset jotka esitimme saattoivat viedä tarinaa tietyyn suuntaan. Olisi mielenkiintoista kokeilla, minkälaisia tarinoita saisimme tallennettua, jos tarinankertoja jätettäisiin telttaan yksin kameran kanssa. Tarinankertoja saisi ohjata tilannetta täysin.

Yhdessä tekeminen on hieno ajatus. Tai toive. Onko se toistaiseksi vielä toive?
Keinot ja muodot ovat vasta hahmottumassa. Monien kokeilujen jälkeen hahmottuu uusia tapoja toteuttaa tätä yhdessä tekemisen utopiaa. Kaikki nämä kokeilut ovat mielenkiintoisia, vaikka eivät toimisikaan täydellisesti.
http://yle.fi/sydan/index.html

Ja vielä,

Huomasin tänään tällaisen kyselyn tulevaisuuden televisiosta:

http://digiumenterprise.com/answer/?inv=18223991&chk=QDKTFGSA

Lainaus

Yhteistä

Aija Salovaara — Sat, 24 Oct 2009 08:36:58 +0000

Ja vielä,

Huomasin tänään tällaisen kyselyn tulevaisuuden televisiosta:

http://digiumenterprise.com/answer/?inv=18223991&chk=QDKTFGSA

Lainaus

Tarinatiipii kaakossa

Marjut Siro — Sun, 11 Oct 2009 02:46:47 +0000

Täällä meillä on Langinkosken lukiossa startannut oma Lönnrot-prokkis
Marjut Komulaisen kymenlaakson elokuvataiteen läänintaiteilijan opastamana.
Meidän projektimme on saamassa Tarinatiipiin muodon ja projektissamme ovat
mukana myös Pihkoon alakoulu ja Vinkkiverkkohanke. Kirjoitamme
projektistamme blogia työpäiväkirjana ja dokumentointina. Blogiin pääsee
tutustumaan täältä http://tarinatiipii.blogspot.com/

Olemme todella innoissamme tästä tärkeästä tarinankeruutyöstä ja tiipiimme
tulee seikkailemaan vielä monessa paikassa. Tällä hetkellä tiipii on
rakennusvaiheessa ja tarinat muotoutuvat oppilaiden mielessä omaa elämää
mietiskellessä.
Viikoilla 44-45 alkavat lukion kuvaukset ja viikolla 46
Vinkkiverkon hankepäivässä 9.11. kuvataan lukiolalaisten tarinoita
nettielämästä ja IT-käytöstä ja vikkoilla 46-47 tiipii lähtee Pihkoon
kouluun. Tarinaa kirjoitetaan myös ja lukion ilmaisutaidon ryhmä vie
tarinoita pantomiimin ja peinoisnäytelmien puolelle.

Kiitos teille hienosta projektista ja laitetaan suomalaisten jännittävä
arki tarinoina muistiin tuleville polville!

Yhteistyöterveisin

Marjut Siro
Kuvataiteen lehtori
Langikosken lukio

Tiipiin pohjalle tulee tarinamatto.

Tiipiiseen löytyi heti kaavat. Teko-ohjeita oli siinä ohessa hieman, mutta niitä olisi sovellettava ja mittojakin täytyi puolitella. Ohjeen tiipiistä tulisi 5,5 m korkea. Meille riittäisi puolet tuosta korkeudesta.Tiipiin tulisi olla tarpeeksi iso, jotta sinne matuisivat kamera jalustoineen, kuvaaja ja tarinan kertoja. Korkeus olisi oltava sopiva normaaliin luokkatilaan ja materiaalin olisi hyvä läpäistä valoa, jotta videokameralla saisi hyvälaatuista kuvaa eikä valokalustoa tarvitsisi tuoda tiipiin sisään tiaa kuumentamaan.

Langinkosken lukiossa on ympäristöpainotus ja myös kuvataiteessa pyrimme materiaalivalinnoissa kestävän kehityksen ratkaisuihin. Käytämme paljon kierrätyspaperia ja muita kierrätettyjä materiaaleja taiteen tekemiseen. Mietiskelin erilaisia mahdollisuuksia suurien kankaiden löytämiseksi ja mieleeni nousivat purjeet. Purjeiden kestävä materiaali sopisi tarpeisiimme ja suuresta purjeesta saisimme leikattua yhtenäisen muodon tiipiin kankaaksi. Otin yhteyttä Kotkan Pursiseuraan, jossa tarpeeseemme vastattiin heti myönteisesti ja vanhoja purjeita alkoi löytyä. Kävin noutamassa ensimmäiseltä lahjoittajalta kolme suurta purjetta, joista yksi oli kuin tehty tähän tarpeeseemme. Ohut, kestävä kangas oli puhdas valkoinen ja koko oli juuri oikea! Kiitos Kotkan pursiseuran ystävällisille purjehtijoille! Jatkossa muille purjeille on jo käyttöideaa sekä Langinkosken lukion, että Kotkan Lastenkultturikeskuksen materiaalina.

Lainaus

Tulta ja tulikiveä

Iikka Vehkalahti — Mon, 14 Sep 2009 05:00:26 +0000

Olen saanut tulenkivenkatkuisia viestejä Burma VJ:n esitysajasta viime viikon keskiviikkona. Lentopallo kun lykkäsi yhden maailman parhaimman dokumenttielokuvan ensi-esityksen alun lähelle puoltayötä. Tiedän, en jaksanut itsekään valvoa sinne asti ja kiroillen, että onko tässä tv-työssä mitään järkeä menin nukkumaan. Mutta onneksi on sentään Ylen Areena.

No, kuulun niihin onnekkaisiin, joka on nähnyt Burma VJ:n isollakin kankaalla. Mutta jos en olisi, haluaisin nähdä ehdottomasti ainakin televisiossa (Dokumenttiprojekti järjestää kyllä uusinnankin). Se on niitä elokuvia, joita seuraa herpaantumatta, ihailee taitavuutta millä se on kudottu yhteen ja jonka tkemiseen on ollut todellinen syy.

Niinpä: menkää Areenaan. Areenan flashplayer tekee katsomisesta aivan ok kokemuksen. (Oikeastaan katson/tsekkaan monia dokumentteja Areenassa, televisio ei oikein istu ison perheen, koiran ja Dokumenttiprojektin tuottajan ammatin omaavan ihmisen aikatauluihin).

Burma VJ on Areenassa vielä 25 päivää. Ja sieltä näkee myös eilisen Lonnrot72017 prosessiin kuuluvan Tarinateltan ensimmäisen osan, jossa erityisesti katkelma Kansakunnan olohuoneesta (joka on puolestaan elokuvateattereissa DPGC-sarjaan kuuluvana) on kerännyt kiitosta.

Lainaus

Dokumentti siellä, dokumentti täällä, joka puolella dokumenttielokuva.

Iikka Vehkalahti — Sat, 04 Apr 2009 11:16:57 +0000

Aikoinaan dokumenttielokuva syntyi elokuvaksi, esitettäväksi elokuvateatterissa. Sitten tuli televisio ja sana dokumentti muutti käsittämään televisiossa esitettävä dokumenttia. Nyt dokumenttielokuva etenee eri levitysmuodoissa - ja menestyksellisesti.

Mielenkiintoinen myllerrys on menossa pelkästään Dokumenttiprojektissa, joka aikoinaan esitti dokumnettielokuvaa kerran TV 2.ssa ja sitten joskus myöhemmin uusintana toisen, kolmannen ja jopa neljännen kerran.

Jo nyt Dokumenttiprojektin elokuva esitetään heti kahdesti. Ensin myöhään keskiviikkoillassa ja sitten heti toisen kerran sunnuntaina myöhäis-iltapäivässä. Ja tämän lisäksi 7 päivää tai 30 päivää netissä Ylen Areenassa.

Kuv. Punk, tauti joka ei tapa

Ja julkaisualustoja - mikä sanahirviö- tulee lisää. Jo nyt Dokumenttiprojektin kotisivuilta voi seurata valmisteilla olevan dokumenttielokuvan tuotantoa ( aktiivisten tuottajien osalta jopa katsoa trailereita tai kuvatun materialain näytteitä). Ensi viikolla näitä elokuvia voi myös kommentoida ja lähettää tekijöille viestejä.

Lönnrot2017 projektin merkeissä on kehitelty porukalla ( torniolaiset Antti Haasen johdolla etunenässä) julkaisualustaa, jossa on käytetty hyväksi usean eri nettisivuston kokemuksia. Tavoitteena on luoda alusta, jota voidaan modifioida mahdollisimman helposti käytettäväksi vastaavanlaisissa toiminnoissa ( isoja elokuvamääriä tai sarjoja, festivaalit, levittäjät jne..).

Konkreettisesti tämä merkitsee sitä, että kun Sodankylässä on esitelty alustan demo muutamalla kymmenellä elokuvalla, niin syksyllä 2009 alusta on netissä tarjoten mahdollisuuden katsoa kymmeniä, jollei satoja tarinoita verkossa.

Ja edelleen: Kolmas ulottuvuus-ohjelmasarja siirtyy todellakin syksystä 2010 alkan verkkoon noin 100 dokumenttielokuvan ja lyhytdokumentin voimalla ( käyttäen hyväkseen juuri Lönnrot2017 prosessin tuottamaa alustaa Ylen Areenassa.

Ja jos ..... suo, niin Dokumenttiprojektin klassikot eli 20-30 suomalaista dokumenttielokuvaa, joita ei muuten pääse kirveelläkään näkemään tulevat verkkoon mahdollisesti jo vuoden 2010 alusta.

Ja kun tähän lisätään hyvin pitkällä oleva suunnitelma DOKUMENTTIPROJEKTI GOES CINEMA prosessista sekä mm. Mouka-Filmin, Oulun musiikkivideofestivaalin ja Pirkanmaan elokuvakeskuksen ajama DocLounge-projekti ja dokumenttielokuvafestivaalien ( kuten DocPoint ja Lens Politica) kasvava suosio, niin dokumenttielokuvan levitystilanne näyttää oikeastaan aika hyvältä.

Kun palaten siihen perinteiseen ja edelleen keskeisimpään levitysvälineeseen, televisioon voidaan myös todeta, että Dokumenttiprojektin kaksoisesitykset ovat keränneet erittäin hyvin katsojia(mm. viime viikolla noin 350 000), Ylen Areenassa dokumenttien katselu kasvaa koko ajan ja että Ylen uusien palvelujen Cilla Lönnqvistin mukaan Dokumenttiprojektin kotisivut ovat Yleisradion ohjelmasivuista yksi eniten vierailluista, niin voi vähäksi aikaa unohtaa valituksen ja toivottaa Tarinateltalle menestystä.

Lainaus