Blogit - suoratoisto

Katsokaa mun jääkaappiin! Periscooppaajat ovat ihan oma lajinsa

Tuija Aalto — Tue, 07 Apr 2015 17:01:44 +0000

Television tulevaisuus - raportissa (pdf) kaupallisen television pahimpana tulevaisuuden uhkana nähdään uudet alalle tulijat. Uhkaajan roolissa on nähty niin Netflixin, HBO Nordicin ja Viaplayn kaltaiset tv-kanavista riippumattomat videokirjastot kuin kaiken kansan luovuuden runsauden sarvi YouTube.

Nyt on taas tilaa uudenlaisen luovuuden kukkia, kun sosiaalisen median palvelu Twitter osti suorat ad hoc -kännykkävideolähetykset mahdollistavan Periscope - palvelun. Reilussa viikossa Periscope -käyttäjät ovat jo ehtineet muodostaa omaa alakulttuuriaan: kiinnostaisiko vaikkapa jääkaappien vilauttelu?

Näin Periscope toimii

Periscopen idea on kokemuksen jakaminen - sovelluksen avulla on mahdollista näyttää, mitä itse näkee.

Sovelluksen saa tällä hetkellä Applen laitteisiin ja Android -versio on tiettävästi tulossa. Sovellukseen kirjaudutaan Twitter-käyttäjätunnuksilla, ja lähetyksen alkaessa sovellus julkaisee käyttäjän niin halutessa Twittwerin aikajanalla tiedon kaikille henkilön seuraajille. Lisäksi sovellus julkaisee halutessa sijaintitiedon.

Periscopessa on ideana seurata itseä kiinnostajia käyttäjiä, ja tulla itse seuratuksi. Arvostusta sisällölle osoitetaan koskettamalla ruutua, mikä nostattaa sydämen kuvia jotka nousevat rykelminä kuvan päällä alhaalta ylös.

Jos sovellukselle on antanut ilmoitusasetuksissa luvan, se kurnahtaa omintakeisella äänellään aina kun joku omista seurattavista käynnistää lähetyksen.

Guardian-lehti on listannut 10 "scouppaaja"-tyyppiä toimittajista pervoihin. Journalistisesta näkökulmasta hyödyllisimmillään palvelu on äkkiä leimahtavissa uutistilanteissa. Periscope-käyttäjät saattavat siis olla kiinnostavia ensimmäisiä kuvan lähteitä sieltä, missä jotain uutisarvoista tapahtuu. Jos teet ammatiksesi markkinointia tai viestintää tai työhösi muuten kuuluu pysyä ajan tasalla sosiaalisen median uusista muodoista, kannattaa palveluun jossain vaiheessa hiukan tutustua.

Ajanvietteeksi Periscopen käyttö saattaa myös sopia - mikäpä mainiompi tapa nojatuolimatkustella kuin kurkistella ihmisten arkeen intiimisti kännykän kautta. Nyt kun palvelu on uusi, käynnissä olevien lähetysten lista täyttyy kummallisista kokeiluista, mutta ajan mittaan voi odottaa helmien nousevan pintaan. Periscopen tekijät olivat ensimmäisen viikon jälkeen iloisia mm. palvelussa tarjotusta mahdollisuudesta piipahtaa Pariisin Oopperan Baletin tanssitunnilla.

Tavoitteena on - ei vähempää - kuin teleporttaamista muistuttava kokemus.

Tekijänoikeudet

Periscopen käyttöehdoissa sanotaan, että tekijänoikeus sisältöön säilyy sisällön tuottajalla, jonka kuitenkin on annettava Twitterille lupa jakaa sitä parhaaksi katsomallaan tavalla kolmansien osapuolien kanssa (Periscope TOS, 5, Your Rights).

Palvelussa on jo ehditty nähdä tekijänoikeuksien loukkauksia, koska joidenkin mielestä on hyvä idea jakaa suosikkiartistin keikka kavereillekin. Twitter pidättää oikeuden - mutta ei sitoudu omasta aloitteestaan - poistamaan tekijänoikeuksia mahdollisesti loukkaavaa sisältöä.

Katso myös: Journalismin uudet muodot: Yllin kyllin videota

Lainaus

Kaikki suorat lähetykset nyt Areenan mobiilisovelluksissa

Kari Haakana — Tue, 19 Nov 2013 18:53:12 +0000

Areenan mobiilisovelluksista on julkaistu uudet versiot iPhone-, iPad- ja Android-laitteille.

Uusien ohjelmaversioiden myötä mobiililaitteiden avulla voi seurata nyt kaikkia Areenan suoria tv-lähetyksiä. Keväästä asti Areena-sovellusten avulla on voinut seurata tv-kanavien suoria lähetyksiä, mutta pelkästään Areenassa lähetettävien suorien lähetysten (urheilutapahtumat, tiedotustilaisuudet jne) seurantamahdollisuus on puuttunut sovelluksista tähän asti. Tämä ominaisuus on nyt lisätty sovelluksiin. Suorien lähetysten tuen lisäksi sovelluksiin on tehty virheiden korjauksia. Suorat lähetykset löytyvät sovelluksen yläreunan valikon Suorat-valinnan alta.

Uuden ominaisuuden saat käyttöön päivittämällä Areena-sovelluksen sovelluskaupoista esimerkiksi alla olevista linkeistä.

Areena-sovellus iPadille

Areena-sovellus iPhonelle

Areena-sovellus Android-laitteille (vaatii Android 2.3:n tai uudemman version).

Suomi on digimusiikin takapajula

Niko Antin — Fri, 08 Mar 2013 13:50:17 +0000

Äänitemyynti kasvoi viime vuonna Suomessa vihdoinkin vuosien laskun jälkeen. Nousu oli melko vaatimaton 1,2 prosenttia, mutta joka tapauksessa positiivinen uutinen alalla, jossa fyysisten tallenteiden myynti jatkoi laskuaan. Mikä sitten laskua taittoi? Sen teki ensimmäistä kertaa digitaalinen myynti, jonka suosio kasvaa Suomessa kohisten.

Sama trendi on nähty koko maailmassa, sillä ääniteteollisuus teki vuonna 2012 voittoa ensimmäisen kerran 2000-luvulla, ja tulosta siivitti nimenomaan digitaalisen myynnin kasvu. Yli kolmasosa maailman äänitteistä myytiin digitaalisessa muodossa.

Digitaalisten palveluiden käytön kasvu on saanut musiikkibisneksen suurimman ongelman, piratismin, vähitellen jopa vähenemään. NPD Groupin tuoreen selvityksen mukaan vertaisverkoista ladatun musiikin määrä väheni viime vuonna yli neljänneksellä edellisvuoteen verrattuna.

Suomessa ostetaan kuitenkin vielä paljon fyysisiä levyjä. Jopa lp-levyt tekevät kauppansa, sillä retroilijat ovat nostaneet lp-kiekot takaisin kauppojen hyllyille.

Kuka ostaa vielä levyjä?

Siirtyminen fyysisistä levyistä digitaalisiin palveluihin johtuu ennen kaikkea siitä, että nuoremmat ihmiset ovat tottuneet kuluttamaan sisältöä digitaalisesti, arvioi online-lisensoinnin päällikkö Jani Jalonen tekijänoikeusjärjestö Teostosta.

- Suurel ikäluokat ostavat edelleen levyjä, ja meillä on vielä paljon ihmisiä, jotka eivät ole tottuneet kuluttamaan digitaalisia palveluja. Tällä hetkellä nähdäänkin sellaista sukupolvien välistä kuilua musiikkipalveluiden kuluttamisessa: nuoremmat kuluttavat vain ja ainoastaan digitaalista ja vanhemmat viihtyvät vielä fyysisten maailmassa, Jalonen arvioi.

- Tällä hetkellä markkinoilla olevat digitaaliset palvelut alkavat olla sen verran hyviä, että ne luovat aidosti käyttäjille lisäarvoa ja niitä halutaan enemmän ja enemmän kuluttaa, Jalonen sanoo.

Vaikka digitaalisuus kasvattaakin suosiota, on leijonanosa Suomen äänitemyynnistä, peräti 73 prosenttia, edelleen perinteisten muoviin pakattujen hopeakiekkojen myyntiä.

- Jos verrataan pohjoismaiseen ja eurooppalaiseenkin tasoon, niin Suomi alkaa olla jälkijunassa digitaalisessa kehityksessä. Meillä fyysisten äänitteiden osuus on hämmästyttävän suuri, Jalonen ihmettelee.

Suomi on hyvä testilaboratorio

Digitaalisten musiikkipalveluiden käyttö kasvoi viime vuonna kuitenkin yli kolmanneksen, joten ehkä Suomi kirii muiden maiden etumatkan vielä jollain aikavälillä kiinni.

- Levy-yhtiöt ja musiikkiteollisuus ovat lähteneet viimeisten vuosien aikana digibisnekseen ihan aidosti mukaan. Jos verrataan vaikka kirjankustannusbisnekseen, jota katselen kyllä täysin amatöörinä, niin kyllä musiikkiteollisuus on huomattavasti edellä digitaalisuuteen siirtymisessä. Digitaalinen musiikki alkaa olla useille levy-yhtiöille jo pääasiallinen tulonlähde, Jalonen sanoo.

Hänen mielestään digitaalisen musiikin kasvu on seurausta ennen kaikkea uusien palvelujen tuomisesta markkinoille. Kyseessä eivät niinkään ole perinteiset musiikkialan toimijat, vaan uudet teknologia-alan yritykset ovat alkaneet tuoda markkinoille uusia, hyvin toimivia palveluita ja sitä myötä laillisten palveluiden kuluttamisesta on tullut aina vain helpompaa.

Digimyynnistä eniten on Suomessa kasvanut musiikin suoratoistoa tarjoavien tilauspalveluiden käyttö, näistä suosituin on Spotify. Kilpailua on kuitenkin luvassa, sillä viime vuonna Suomessa aloitti lukuisia uusia tilauspalveluita, kuten Rdio, Deezer, Music Unlimited, Nokia Mix Radio, RaRa ja Xbox Music.

- Tilauspalvelut ovat tuoneet uudentyyppisen vaihtoehdon kuluttajille. Uskon vahvasti siihen, että kuluttajille pitää tarjota erityyppisiä palveluja: esimerkiksi kuukausimaksullinen palvelu toimii erittäin hyvin, kun kuluttaa paljon musiikkia, haluaa löytää paljon uutta ja haluaa testata vaikkapa ennen fyysisen tai digitaalisen levyn ostoa, Jalonen uskoo.

Vaikka uusia digipalveluita avautuikin Suomessa viime vuonna paljon, ovat kotimaiset markkinat kaksijakoiset. Pohjoismaat ovat Jalosen mukaan yleisesti uusille toimijoille kiinnostava alue testilaboratoriotyyppisenä ratkaisuna, koska ihmisillä on kohtuullisen hyvä maksukyky, hyvä infra ja hyvät tekniset edellytykset. Yksittäisenä maana Suomi on kuitenkin pieni ja se näkyy palvelujen tarjonnassa.

- Suurin osa tällä hetkellä markkinoille tulevista digitaalisista palveluista on kansainvälisiä palveluita ja nämä haluavat lanseerata palvelunsa ensin isommilla eurooppalaisilla markkinoilla. Siinä mielessä Suomi tulee vähän jälkijunassa, Jalonen toteaa.

Youtube on Suomen suosituin musiikkipalvelu

Suomi on perässä myös muista Pohjoismaista, sillä esimerkiksi Ruotsissa kulutetaan jo 57 prosenttia musiikista yksinomaan suoratoistopalveluiden kautta.

- Se on hurja lukema ja tämä veti Ruotsin äänitemarkkinat myös 14 prosentin nousuun viime vuonna, mikä on myös kova lukema. Spotify on varmasti yksi tuon kasvun merkittävimmistä lähteistä, sillä Spotifyn penetraatio on Ruotsissa aika hurja, Jalonen sanoo. Spotify on ylivoimaisesti suosituin maksullinen musiikkipalvelu Suomessakin.

Vaikka ruotsalainen Spotify onkin kerännyt suuren suosion Suomessa, on amerikkalainen videopalvelu Youtube Jalosen mukaan Suomen suurin musiikkipalvelu. Näistä suomalaisten katseluista artistit eivät itse kuitenkaan hyödy, muuten kuin tunnettuuden kannalta, koska korvauseuroja ei vielä makseta Youtuben katseluista. Jalosen mukaan Teosto-neuvottelut ovat kuitenkin jo loppusuoralla ja pian artistit saavat omansa myös videokatseluista.

Katsoa voi siis kohta hyvillä mielin. Ketään ei riistetä.

Lainaus

Nettivideon laatua ei kannata mitata pelkällä resoluutiolla

Olli Sulopuisto — Fri, 28 Dec 2012 14:07:14 +0000

Tänä talvena Suomessa on viimein päästy streamaamaan eli suoratoistamaan elokuvia netistä – siis rahaa vastaan.

Toki tv-kanavilla on ollut omat videopalvelunsa jo hyvän aikaa ja Viaplaykin on toiminut reilun vuoden, mutta vasta Netflix havahdutti ihmiset huomaamaan, että enää ei tarvitse kantaa kaupasta kotiin dvd-levyjä tai latailla tiedostoja. Riittää kun painaa play-nappia.

Mutta vaikka palvelut mainostavat kuvan- ja äänenlaadun olevan ainakin dvd-tasoista ja ehkä parempaakin, se ei pidä aina paikkaansa. Erityisen varuillaan olisin, kun puhutaan HD- eli teräväpiirtolaadusta. Pitää muistaa kaksi asiaa, joihin ei voi itse vaikuttaa – kuvan tarkkuus sekä pakkaus – ja yksi, jonka voi itse päättää, eli katseluetäisyys.

Syystä tai toisesta yhtiöt harvoin ilmoittavat avoimesti näitä lukuja, vaikka pienellä kaivamisella ne voi löytääkin. Kenties siellä pelätään, että käyttäjät alkavat tuijottaa kuvan sijaan speksejä. Niinkin tiedetään nörttien keskuudessa joskus tapahtuneen.

***

Kuvan tarkkuuden eli resoluution vaikutus on helppo ymmärtää, koska sen näkee paljaalla silmällä. Esimerkiksi Ylen Areenassa kuvan tarkkuus on 640×360 pikseliä, kun taas Maikkarin Katsomossa se on 948×534 pikseliä. (Mittasin tuloksen ruudulta, joten heittoa voi olla pikseli tai pari.)

Jos Katsomon video tuntuu tarkemmalta, se taitaa johtua siitä, että kuvassa on yli tuplasti informaatiota Areenan ruutuun verrattuna – noin 0,5 megapikseliä vs 0,23 megapikseliä. Jos molemmat taas näyttävät jotakuinkin samanlaisilta, pitää huomata, ettei kumpikaan ole HD-laatua. Resoluutiokeskustelua nimittäin sotkee entisestään se, että kun videon suurentaa koko ruudun kokoiseksi, näytönohjain tekee monensorttisia taikatemppuja, jotka parantavat – ainakin näennäisesti – kuvan laatua.

Määritelmän mukaisesti HD on SD-tarkkuuden tv-lähetystä tarkempaa kuvaa ja SD-resoluutio on täällä Euroopassa 1024×576 pikseliä. Juu, Maikkarin kuva on melkein yhtä tarkka kuin televisiolähetyksessä, mutta ei aivan. Digikameroiden lukemiin tottuneille (12,1 megapikseliä pokkarissa!) tottuneille videoresoluutiot saattavat vaikuttaa ihmeellisen pieniltä. Selitys löytyy siitä, että liikkuvasta kuvasta silmä ei ehdi huomata epätarkkuuksia samalla tavalla kuin staattisesta otoksesta.

***

Tästä päästäänkin toiseen kohtaan eli kuvan pakkaukseen. Resoluutio ei nimittäin todellakaan kerro kaikkea, koska yhtä tarkat videot voivat näyttää aivan erilaisilta sen mukaan, millaisella codecilla ja bittivirralla ne on pakattu. Codec tulee sanoista COmpressor-DECompressor ja tarkoittaa ohjelmaa, jolla video ja ääni pakataan pienempään tilaan (vrt. valokuvien jpg-pakkaus). Bittivirta taas kertoo, miten paljon tilaa pakattu kuva ja ääni vievät. Suoratoistopalveluissa puhutaan tyypillisesti noin 1 Mbit/s bittivirrasta, jonka välittämiseen palvelimelta katsojalle riittää suhteellisen hidaskin nettiyhteys.

TV-lähetykset ja dvdt käyttävät jo varsin iäkästä MPEG-2-standardia, kun taas blu-rayt ja nettivideot on yleensä pakattu MPEG-4-standardin mukaisilla codeceilla. Se tekee edeltäjäänsä paremman näköistä jälkeä ja tuottaa silti pienempiä tiedostoja.

Ilmeinen kysymys kuuluu, miksei kaikkea videota sitten pakata uusimmilla vehkeillä, jos ne kerran toimivat paremmin kuin vanhemmat. Tylsä vastaus on, että yleensä palvelut kannattaa mitoittaa toimimaan vanhimpien ja vähätehoisimpien laitteiden mukaisesti. Uudet vehkeet ymmärtävät vanhoille pakattuja videoita, mutta ei toisin päin.

Netflix väittää pakkaavansa jokaisesta elokuvasta 120 versiota, jotta erilaisille laitteille ja yhteysnopeuksille löytyisi aina paras mahdollinen versio. Osassa palveluissa voi itse valita, millaisen bittivirran haluaa (siis montako megabittiä sekunnissa pakattu kuva vie), mutta yleensä videontarjoajat pyrkivät haistelemaan tilanteen automaattisesti. Välillä automatiikka toimii, välillä taas ei. Lisä-ärsytystä aiheuttaa se, että HD-laadun saatavuus voi vaihdella saman palvelun sisällä sen mukaan, millä laitteella videota katsoaa. Esimerkiksi HBO Nordic ei tällä hetkellä tarjoa teräväpiirtokuvaa kuin älytelevision käyttäjille ja myös Viaplayllä ja Netflixillä on omat kommervenkkinsä.

Eikä maailman parhaasta pakkausalgoritmista ole hyötyä, jos lähdemateriaali on huonolaatuista tai sitä käsitellään väärin. Viaplayn valikoimista löytynyt Sukelluslaivalla maapallon ympäri on bittivirrasta ja resoluutiosta riippumatta kamalan näköinen, koska kuvassa on jonkinsortin lomitusongelma. Kyseessä on poikkeus, mutta harvinaisen ärsyttävä sellainen.

***

Kolmas asia eli katsomisetäisyys tuppaa unohtumaan monelta kuvanlaatua mittaavalta. Jos katsoo kaikki elokuvansa videotykillä (en tunnusta), kuvanlaadun pitää olla huippuluokkaa koko ajan, sillä pienetkin virheet huomaa helposti. Toisinaan kaverit pitävät minua snobina, kun valitan ettei elokuvaa X saa blu-raynä, mutta dvdn ja blu-rayn eron ymmärtää heti, kun vertailee kuvaa isolta kankaalta.

Jos taas tuijottaa telkkarisarjaa kännykästä, ruttuinenkin video kelpaa, koska silmä ei yksinkertaisesti pysty erottamaan yksityiskohtia. Ruudun koon, katsomisetäisyyden ja kuvanlaadun välisestä suhteesta on useita näkemyksiä, mutta minä olen käyttänyt apuna tätä laskuria.

***

En malta olla viisastelematta sen verran, että loppujen lopuksi tärkeintä on kuitenkin hyvä ohjelma, oli se sitten elokuva tai tv-sarja. Mitä iloa on katsoa maailman tylsintä leffaa 1080p-kuvalla ja häviöttömällä 7.1-äänellä, jos vaihtoehtona on rupinen VHS-tallenne mainiosta splatterpätkästä?

Lainaus