Arkistokuumetta ilmassa – nostalgia, tieto ja viihde innostaa

Katja Bargum — Mon, 12 May 2014 19:01:25 +0000

Katja Bargum on tuottaja Yle Arkistossa.

Tasaisin väliajoin herää keskustelu siitä, mitä vanhoille tv-ohjelmille on tapahtunut. On totta, että aikaisemmin kuvanauhat olivat kalliita, ja niitä jouduttiin käyttämään yhä uudelleen. Helmiäkin on jyrätty. Onneksi tilanne ei ole aivan niin synkkä kuin monet kuvittelevat. Ylen arkiston kokoelmissa on noin 350 000 tv-ohjelmaa ja elokuvaa sekä yli miljoona radio-ohjelmaa.

Tällä hetkellä siirrämme arkistossa vanhoja, pian rapautuvia nauhoja ja filmejä digitaaliseen formaattiin nopealla vauhdilla. Samalla täydennämme ohjelmien tietoja tietokannoissa.

Digitaalinen muoto ja hyvät tiedot sisällöstä mahdollistavat myös ohjelmien julkaisemisen verkossa. Tässä Yle on ollut edelläkävijä. Elävä arkisto on tarjonnut nostalgiaa ja viihdettä vuodesta 2006 asti.

Viime vuosina arkistot ovat avautuneet ennätysvauhdilla muuallakin. Danskt kulturarv –sivusto yhdistää Tanskan yleisradioyhtiön, museoiden ja arkistojen materiaalia. BBC tallentaa parhaillaan radio-ohjelmistaan poimittuja merkkihenkilöiden ääninäytteitä Wikimediaan.

Oma elämä + arkistojen aarteet

Myös niin kutsutun avoimen kulttuurin esiinmarssi on lisännyt arkistomateriaalien kysyntää. Museot ja arkistot laittavat tekijänoikeudellisesti vapaata sisältöä kuten vanhoja valokuvia tai taideteoksia verkkoon niin, että kuka vaan voi hyödyntää niitä. Näin kulttuuriperinnöstä tulee aidosti yhteistä omaisuutta.

Yleisö on löytänyt sisällöt. Hollantilainen Rijksmuseet saavutti aivan uuden yleisön, kun se avasi taidekokoelmansa niin, että käyttäjä voi koota lempitauluistaan tai -aiheistaan oman galleriansa. Sovelluskehittäjät käyvät parhaillaan kisaa nokkelimmista tavoista hyödyntää kuvia ja muuta sisältöä, jota on ladattu eurooppalaisen kulttuuriperinnön portaaliin Europeanaan.

Vanhat valokuvat ovat herättäneet erityistä kiinnostusta. Kun Suomen armeija avasi kuva-arkistonsa, käyttäjätulva kaatoi serverin ensimmäisenä päivänä. Myös Ylen vanhoja valokuvia löytyy piakkoin vapaasti käytettävissä verkossa. Me kokeilemme parhaillaan Ylen historiaa kuvastavien valokuvien jakamista Flickr-palvelussa. Tilimme avautuu piakkoin, joten pysy kuulolla!

Arkistot eivät aukea korvauksetta

Arkistoa toivotaan auki niin, että yleisö saisi jälleen kohdata ikimuistoisia TV- ja radio-ohjelmia. Suurin kysyntä kohdistuu kuitenkin aineistoon, joka on nykymallilla tekijänoikeudellisesti ja taloudellisesti kaikista hankalinta avata yleisölle. Lastenelokuvan tai kuunnelman tekoon on osallistunut näytteilijöitä, muusikoita ja muita, jotka ovat oikeutettuja korvaukseen, kun ohjelmaa käytetään uudestaan.

Vanhoja korvaussopimuksia tehtäessä ei tietenkään osattu miettiä arkiston avaamista verkossa. Nykyisiä korvausmalleja ei ole todellakaan tehty nettiaikaa varten. Laskin hiljattain, että koko Ylen arkiston avaaminen maksaisi miljardeja.

Arkistojen avaamiseen tarvitaan siis uudenlaisia korvaussopimuksia tekijänoikeusjärjestöjen kanssa. Neuvotteluja käydään hyvässä hengessä, ja Elävän arkiston suhteen onkin jo sovittu oikeuksista näyttää otteita draamaohjelmista. Toivomme, että aikanaan pystymme tarjoamaan myös kokonaisia ohjelmia arkistosta.

Muissa Pohjoismaissa neuvottelut ovat jo johtaneet tuloksiin. Ruotsin SVT maksaa vuosittain kuusi miljoonaa euroa tekijänoikeusjärjestöille oikeudesta näyttää ennen vuotta 2005 valmistuneita ohjelmia verkossa. Öppet arkiv -palvelu tarjoaa suuren otoksen Ruotsin TV-historiaa: ikimuistoisia lastenohjelmia, euroviisukarsintoja – ja tietysti Varustamo-sarjan kaikki osat.

-------

Tutustu myös Ylen FAQ-palstan usein esitettyihin kysymyksiin esitys ja tekijänoikeuksista, uusinnoista ja niiden hinnoista.
Ohjelmat

Miksi Yle ei avaa kaikkia kuva- ja ääniarkistojaan suomalaisille?
Miksi Yle ei myy kaikki ohjelmia tallenteina?
Miksi vanhoja tv-elokuvia tai suosikkisarjoja ei esitetä useammin?

Tekijänoikeudet

Kenelle Yle maksaa tekijänoikeuskorvauksia, jos uusintana esitettävän draaman tekijät ovat kuolleet?
Miksei tv-maksuilla maksettu Ylen draamahistoria ole Areenassa jatkuvasti katsottavissa?
Millaisia sopimuksia draaman verkkoesittämisestä tehdään nykyään?
Miten esitysoikeudet säätelevät ulkomaisten ohjelmien esittämistä Yle Areenassa?
Miten tekijänoikeudet vaikuttavat ohjelmien esittämiseen?
Mitä Yle tekee tekijänoikeuksien ja esitysoikeuksin eteen?
Paljonko Yle maksaa tekijänoikeusmaksuja ja esitysoikeuskorvauksia?
Vaikuttaako väline tai kanava esityksen tai uusimisen tekijänoikeuskorvauksien

Lainaus

Tekijänoikeusrakenteet muutostilassa

Katri Olmo — Mon, 21 Jan 2013 14:58:00 +0000

Kirjoittaja on Ylen lakiasiainjohtaja.

Tekijänoikeussopimukset ja mallit, joilla oikeuksista sovitaan, ovat muotoutuneet vuosikymmeniä sitten sellaisiksi kuin ne nyt ovat. Menneisyyden sopimuksissa toteutuu niin sanottu polkuriippuvuus, mikä tarkoittaa sitä, että aikanaan sovitut korvausrakenteet vaikuttavat ja rajoittavat niitä ratkaisuja, joita nyt voidaan tehdä. Eli käytännössä: uudet ratkaisut tehdään aina olemassa olevien sopimusrakenteiden päälle.

Hyvänä esimerkkinä tästä ovat musiikin välinekohtaiset korvaukset. Nykyisillä korvausmalleilla musiikista maksetaan television tai radion ensilähetyksessä aina 100 prosenttia. Täysi korvaus maksetaan kaikista seuraavista uusinnoista katsoja- tai kuulijamääristä riippumatta. Tämän lisäksi Yle Areenan palvelu perustuu erilliseen hinnastoon.

Miltä tämän sijaan kuulostaisi malli, jossa musiikin käyttämisestä maksettaisiin sen tavoittavuuden perusteella? Hinta määräytyisi sen mukaan, kuinka paljon ohjelmalla on katsojia tai kuulijoita kuukauden aikana? Sillä ei olisi väliä, lähetetäänkö ohjelma 1 vai 100 kertaa televisiossa ja/tai radiossa ja/tai olisiko sisältö tuon ajan internetissä. Korvaus perustuisi sisällön tavoittavuuteen.

Yhteiskunta edellyttää, että Yle tuo arkistonsa suomalaisten saataville. Käytännössä tällä tarkoitetaan niitä ohjelmia, jotka Yle on tuottanut ja pääosin rahoittanut.

Arkistojen avaamista pyritään vauhdittamaan Opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistelemalla tekijänoikeuslain muutoksella. Se oikeuttaisi tekijänoikeusjärjestön sopimaan Ylen kanssa ennen vuotta 2002 lähetettyjen ohjelmien välittämisestä yleisölle.

Vuoden 2002 jälkeen Ylen on pitänyt sopia nimenomaisesti arkistokäytöstä, kun esimerkiksi tuotantoyhtiöiden kanssa tehdään sopimuksia. Ylen tuottamissa ja pääosin rahoittamissa ohjelmissa on siis aina otettava huomioon arkistojen tarjoamisen velvoite. Arkisto-oikeuksista sopiminen nähdään helposti tulonmuodostus- tai resurssikysymyksenä. Ylen näkökulmasta kysymys on kuitenkin siitä, kuinka paljon hankitaan ja teetetään uutta sisältöä, ja mikä osa käytettävistä resursseista suunnataan arkistotarjontaan.

Uskon, että uuden tekeminen on tärkeä osa Ylen julkista palvelua ja se tuo uusia mahdollisuuksia sekä tekijöille että kumppaneille. Tämän olisi hyvä heijastua myös arkisto-oikeuksista maksettavissa korvauksissa.

Haasteita voimassa olevien sopimusmallien muuttamiselle asettavat kansainväliset ratkaisut, kansallinen lainsäädäntö sekä käytössä olevat sopimusmallit ja hintatariffit. Nämä kaikki luovat polun, jota on edettävä, ja jolta on vaikea poiketa. Oikeuttaako julkisen palvelun median tehtävä, rahoitusmalli ja näihin liittyvä palvelun erilaisuus poikkeamaan polulta?

Rakenteiden uudistaminen ei ole yksin Ylen vallassa, vaan muutos edellyttää yhteisymmärrystä Ylen tekijänoikeuskumppaneiden kanssa. Kaiken ”hankaluuden keskellä lojuu mahdollisuus”. On tahdon asia, löydämmekö mahdollisuuden ja uskallammeko ryhtyä toteuttamaan sitä.

Lainaus

Blogit - arkisto-oikeudet

Arkistokuumetta ilmassa – nostalgia, tieto ja viihde innostaa

Oma elämä + arkistojen aarteet

Arkistot eivät aukea korvauksetta

Tekijänoikeusrakenteet muutostilassa