Blogit - lappi

Pohjolan villi sexus

Juhana Säilynoja — Mon, 25 Feb 2013 14:40:40 +0000

Kun olin 19-vuotias olin vielä lukiossa ja vain mietin, että mitä sitä tekisi sitten joskus. Kun Timo Kustaa Mukka oli 19-vuotias, oli hän jo julkaissut yhden vieläkin puhutuimmista suomalaisista romaaneista. Oli hän siihen ikään mennessä myös ehtinyt tulla uskoon, opiskella Ateneumissa, tulla pois uskosta, mennä naimisiin ja saada lapsen sekä sairastaa aivokalvontulehduksen.

Hänen esikoisromaaninsa Maa on syntinen laulu sekä myöhemmin ilmestyneet Tabu ja Koiran kuolema toivat hänelle lisänimen ”Pohjolan villi sexus”. Vuonna 1968, 23-vuotiaana, hän kertoi yrittäneensä kirjassaan Ja kesän heinä kuolee ”kartoittaa psyykeen hajoamista, jossa seksuaalisilla tekijöillä on melkoinen sija”.

Hänen teoksensa osuivatkin jollain tapaa 1960-luvun Zeitgeistiin. Seksuaalisuuden muureja haluttiin koetella, siinä missä muitakin yhteiskunnan normisääntöjä. Toisaalta Mukasta tuli avoimuuden viestintuoja, toisaalta riettauden symboli.

Mukka oli kotoisin Lapin Pellosta. Kotiseudun vahva uskonnollisuus näkyi, siinä miten häneen suhtauduttiin. Sekin oli kaksijakoista. Toisaalta häntä halveksuttiin, mutta toisaalta oli hienoa, kun kylältä löytyi kirjailija, julkkis.

Katso Elävästä arkistosta: Dokumentti Maa on työtön laulu

Yhteiskunta kai aina suhtautuu rajoja koetteleviin kaksijakoisesti. Kanta riippuu siitä, haluaako muutosta vai vakautta.

Kuoleman jälkeenkin niihin rajoja koetelleisiin suhtaudutaan kaksijakoisesti. Joillekin Timo K. Mukka on aikansa ääni, virtuoosimainen kuvailija. Joillekin Timo K. Mukka on edelleenkin riettauden symboli. Itse hän kyllä piti Hannu Salamaa rivompana.

Vaikka voisinkin kadehtia sitä mitä Mukka oli saavuttanut jo 19-vuotiaana, ei se ehkä kannata. Mukka eli nopeutetussa tahdissa elämänsä: kävi kansakoulun loppuun jo 12-vuotiaana, julkaisi seitsemässä vuodessa yhdeksän teosta (ja postuumisti yhden). Valitettavasti hän myös kuoli nuorena, vain 28-vuotiaana vuonna 1972.

Jollain tapaa Timo K. Mukan elämästä kertoo myös hänen kuolemansa. Kuten Mukan romaanit, hänen kuolemansakin oli shokeraava ja traaginen. Hänen ollessa jo sydänsairas, julkaisi Hymy artikkelin otsikolla ”Riiput jo ristillä, Timo K. Mukka”. Mukan kuoleman jälkeen hänen perikuntansa voitti oikeustaistelun Hymyä vastaan. Tapaus johti myös niin sanotun Lex hymyn eli intimiteettisuojalain säätämiseen.

Kuolinpäivänäänkin Mukka joutui nöyryytyksen kohteeksi, kuten lappilainen lääkäri ja Mukan hyvä ystävä Pekka Raudaskoski muistaa. Hän halusi mennä sairaalasta kotiinsa ”kuolemaan kuin karhu pesäänsä”, mutta kotona odottikin haastemies.

Mukan kirjat löytävät eri tavoin uusia lukijoita. Minä luin Maa on syntinen laulun nähtyäni Rauni Mollbergin ohjaaman, kirjaan perustuvan elokuvan. Joku muu saattaa innostua vaikka nähdessään Mukan kuvan tatuoituna Ville Valon käsivarressa.

Lainaus

Miten vuodenajat vaikuttavat Lapin järvien elämään?

Milla Kontkanen — Fri, 15 Jun 2012 08:10:22 +0000

Jyväskylän yliopistossa on selvitetty, miten vuodenajat vaikuttavat eläinplanktonin selviytymiskeinoihin Lapin järvissä. Kilpisjärven biologisella asemalla tehty tutkimus on ainutlaatuinen, sillä järviä tutkittiin ympäri vuoden.

Valon määrä ja lämpötila vaihtelevat Lapin järvissä vuodenaikojen mukaan enemmän kuin valtaosassa maailman muita järviä. Pitkä, pimeä talvi ja lyhyt, kylmä kesä vaikuttavat pohjoisen vesiekosysteemin toimintaan ja rakenteeseen. Väitöskirjatutkija Heather Mariash selvitti, mitä vesieliöt syövät kesällä ja minkälaisia keinoja ne käyttävät selviytyäkseen pitkästä talvesta jään alla.

Talvella ja jääpeitteellä on suuri vaikutus kaikkiin vesieliöihin bakteereista kaloihin. Talvella jääpeite estää valon pääsyn järveen. Koska pimeässä yhteyttäminen ei ole mahdollista, kasviplankton puuttuu talvella tunturijärvistä. Kasviplankton on kuitenkin koko vesiekosysteemin perusravinnonlähde. Sen puute talvella vaikuttaa niin eläinplanktonin kuin niitä syövien kalojenkin ekologiaan.

Akvaattisiin tieteisiin kuuluva tutkimus osoitti, että eläinplankton varastoi rasvoja selvitäkseen talvikuukausista. Tätä rasvaa käytetään talvella perusaineenvaihdunnan ylläpitoon. Energianlähde mahdollistaa talvesta selviytymisen ja jään alla tapahtuvan lisääntymisen. Jään alla syntynyt eläinplankton voi heti jäidenlähdön aikaan hyödyntää veteen ilmestyneen kasviplanktonravinnon. Tämä antaa etulyöntiaseman verrattuna niihin eläinplanktonlajeihin, jotka ovat talvehtineet järven pohjassa lepomunina. Munien kuoriutuminen kun voi alkaa vasta, kun vedessä on tarpeeksi valoa ja lämpöä.

Tutkimus auttaa ymmärtämään, minkälaisia sopeutumiskeinoja järvien populaatioilla on ilmastonmuutoksen edetessä.

Lainaus

Kohti Jäämerta, kuukausi lähtöön

Matti Rämö — Sat, 19 Jun 2010 05:41:17 +0000

Harjoittelu heinä-elokuista Jäämeren-polkaisua varten konkretisoituu. Saan testata tuulisena ja sateisena viikonloppuna Porvoon maantien luomu-simulaattorissa, miltä tuntuu, kun suojaisan metsäsaarekkeen jälkeen parikymmentä metriä sekunnissa puhaltava puuska pysäyttää menemisen peltoaukion reunalla.

Mutta rajussakin vastatuulessa pääsee sujuvasti eteenpäin oikealla asenteella ja keveillä vaihteilla. Voi kuvitella itsenä jyrkähköön vuoristonousuun, jota pitää kavuta hitaaaaaasti ja rauhallisesti. Ei kannata reuhtoa, muutoin menee maitohapoille ennen kuin sitä edes huomaa.

Kokemus on hyödyllinen myös sadevarustuksen testaamiseen. Sadeviitta goretex-vaatteiden päällä suojaa, muttei tarpeeksi. Viimassa jalkoihin edestä tunkeva kosteus osoittaa liian selvästi sen, että goretexien vettä hylkivä pinta kulahtaa ahkerassa käytössä vaikka niitä kuinka pintakäsittelisi pestävillä myrkyillä. On investoitava uuteen.

Myös syksyiseltä Kaakkois-Aasian reissulta selvinneet voimailuhanskat, jotka tukevat ajaessa hyvin ranteita, tulevat tiensä päähän. Puoliksi nahkaiset, jo kärsineet käsineet vettyvät sen verran pehmeiksi, että ne repeytyvät puskemisen lomassa. Tähän aikaan vuodesta on hankala löytää kunnon voimailuhanskoja, enkä ole vieläkään ymmärtänyt, miksi pyöräilyliikkeet eivät myy ranteita tukevia ajohanskoja. Luulisi tien päällä olevan muitakin, joita uhkaa viileän kesäsään provosoima hiiriranne. Onneksi Itäkeskuksessa perinteisen tavarataloketjun urheiluosaston myyjä tietää ohjata netin kautta valmistajan puotiin.

Seuraavaksi pitää pähkäillä karttahankintojen kanssa. Ajatus poikkeamisesta Murmanskiin kutkuttaa myös, eli listan kärkeen nousee viisumigooglailu. Kai rajan yli Venäjälle pääsee pyörälläkin noin vain?

Lainaus

Lönnrot2017 ja Tarinateltta

Iikka Vehkalahti — Wed, 08 Apr 2009 07:18:54 +0000

Oikeastaan sitten Toinen Suomi-projektin en ole törmännyt vastaavanlaiseen innostukseen, nopeaan reagointiin ja välittömään luovuuteen, mitä nyt Lönnrot2017-projektin ja Tarinateltan kanssa. ( Lue Tarinateltta-blogi)

Kovan tason ammattilaiset (Kirsi Mattila ja Benjamin Oroza) yhdessä nuoremman polven osaajien ( Sini Järnström, Aija Salovaara ja Antti Valta sekä viimeksi mukaan liittynyt Ismo Leinonen) ovat lyhyessä ajassa polkaisseet liikkeelle Tarinateltan, johon on jo jonotettu Karhu-puistossa Helsingissä. Ja matka jatkuu vielä huhtikuussa mm. Lahteen ja kesällä läpi Suomen Sodankylää myöten.

Tarinateltta kerää ihmisten, meidän jokaisen tarinoita, niitä jotka ovat mielessämme ja sydämessämme. Kyllä, perustaltaan kysymys on oraalisesta tarinankerronnasta, mutta kertojien taustalla oleva sininen screeni puhdistaa kertojat ( kuin Jussi Aallon poliitikko-muotokuvissa) erinomaisesti tarjoten samalla jälkikäsittelyssä mahdollisuuksia moninaiselle visuaaliselle kerronnalle.

Nämä tarinat sijoitetaan Lönnrot2017 nettialustalle, jota parhaillaan kehitellään Tornio- Kemi Ammattikorkeakoulun Mopaali-hankkeessa siten, että ensimmäinen demo on verkossa nähtävissä hyvinkin pian julkaisupaikan ollessa osoitteessa Lonnrot2017.fi.

Tarinatelttamaista toimintaa on odotettavissa jo tänä kesänä myös Lapista, jossa Jaakko Heikkilä ja Antti Haase suunnittelevat paulaharjumaista tarinankerronnan retkeä ympäri Lappia kesän aikana ( Ja Virratvuoren Jussi soitti Joensuusta ja uumoili, että pian voi Pohjois-Karjalastakin kajahtaa).

Mutta tarinat eivät päädy vain verkkoon. Jo tänä syksynä TV2:ssa on 16-osainen Tarinateltta- sarja, jossa esitetään eri lähteistä kerättyjä suomalaisia tarinoita/lyhytdokumentteja. Lähteinä Tarinateltta, Lapin Lisä, Oktober, Mouka-filmi, Seppo ja Lari Seppälä, Kinosto sekä kohtauksia jo tehdyistä dokumenttielokuvista. Viimeksi mainittuja katselee mm. Dokumenttiprojektin työharjoittelija Juha Mehtäläinen,.

Eikä tässäkään kaikki. Nyt on jo alustavasti sovittu, että Tarinateltta-porukka tuottaa myös pitkän dokumenttielokuvan suomalaisuudesta tai ehkä pikemminkin suomalaisten sielusta vuoden 2010 aikana, jos vain rahoitus saadaan jollain tavalla kokonaispaketille järjestettyä.

PS.
Ja vielä täytyy kiittää ”brokraattisen ja ison koneiston” Yleä, jossa niin monet ammattilaiset ovat tukeneet ja auttaneet tarinatelttalaisia ihailtavalla tavalla olkoon ollut kyse tiloista ja kalusteista (Sirpa Kokki ja Tarja Andersin), kierrätystietokoneista ( Edi ), kulkuluvista ( Anne Kokoi) ja vaikka mistä ( kiitokset kaikkine nimineen tullaan kyllä julkaisemaan…).

Yhtenä esimerkkinä on pakko ottaa Ylen pääkuvaaja Arto Kaivanto, joka soittaa ja sanoo, että ihan pakkohan noita tarinatelttalaisia on vähän kameralla kuvata, niin hullua touhua se on, että ”eihän sinulla ole mitään sitä vastaan, ei tässä rahasta ole kysymys.”

Eipä tässä ole tosiaankaan raha edellä liikuttu, toivottavasti se kuitenkin seuraa perässä, että porukka saisi joskus palkkaakin.

Lainaus