Blogit - Summeri

Maailman paras kesäduuni

Rosa Lehtokari, Ylen siisti kesäduunari, Summeri — Tue, 24 Jun 2014 10:05:05 +0000

Mikä olisikaan parempi paikka olla kesätöissä kuin Yle ja Summerin toimitus? Niimpä, ei sitten mikään. Olen edelleen hämmentynyt sekä suunnattoman innoissani siitä, että kesäduunissa voi oikeasti olla näin kivaa. Työpäivät ovat kuluneet hurjan nopeasti ja olen kauhuissani, kun huomaan että töitä on jäljellä enää reilu viikko. Huh!

Olen päässyt osallistumaan Summeri+UP –miittiin Tampereelle, seuraamaan Summerin Tume liikkeessä sekä #lovemilla –sarjojen kuvauksia sekä noin hetken mielijohteesta lähtenyt ohjelman juontajan Johanneksen kanssa jakelemaan Summeri-paitoja Linnanmäen seudulle. Pääsin muuten itsekin telkkariin Tumen frisbeegolf-jaksoon! Olen saanut tavata mahtavia tyyppejä ja kokea paljon sellaista, mitä en välttämättä tule koskaan enää kokemaan. Jokainen työpäivä on erilainen ja työtehtävät ovat monipuolisia, eikä todella tylsää vielä kertaakaan ole ollut.

Kuitenkin kaikista huikein ja erityisin työtehtävä minkä olen saanut, oli se, että sain tehdä jutun todella kauan odottamastani One Directionin Tukholman keikasta Summerin nettiin. Olen edelleen aivan innoissani, että sain tuottaa itse sisältöä joka vielä julkaistiin ja on vieläpä tällä hetkellä Summerin nettisivujen luetuin artikkeli. Toimittajan leikkiminen oli hauskaa! Itse keikka oli huikea – lisää siitä voitte lukea artikkelistani One Direction Tukholmassa. Pääsin myös haastattelemaan Tukholmassa Pauliina Suomista eli #lovemilla –sarjan Siiriä.

On vaikea uskoa, että työt ovat jo näinkin loppusuoralla. Voisin ehdottomasti jatkaa Ylellä vaikka koko kesän, sen verran hauskaa on ollut. Olen suunnattoman kiitollinen Ylelle tästä työpaikasta, ja varsinkin työkokemuksena tämä on kultaakin arvokkaampaa. Tunnen itseni enemmän kuin onnekkaaksi saadessani sanoa olevani kesätöissä Ylellä ja vieläpä Summerin toimituksessa. Pakko myöntää, että ikävä tähän työhön tulee olemaan kova kesäkuun loppuessa!

Lainaus

Taidan olla kaappifani

Helmi — Tue, 08 Apr 2014 14:20:47 +0000

Fandom tulee sanoista fan’s kindom, fanien valtakunta. Tämä valtakunta koostuu ihmisistä, jotka fanittavat kyseistä sarjaa, kirjaa, bändiä, elokuvaa, ihmistä, sarjakuvaa, animea jne. Kuka tahansa voi olla osa tätä, sillä kaikille on tilaa. On fanficien (fanfiction, suom. fanien tarina) kirjoittajia ja niiden lukijoita, on taiteilijoita, jotka tekevät fanartia (fanart, suom. fanien taide) kuvina ja videoina yms. On cosplayereita, (costume player, suom. cossaajat, ”pukeutujat”), jotka pukeutuvat joksikin kyseisen kirjan/elokuvan yms. hahmoksi. On blogien pitäjiä, jotka informoivat alkuperäisen taiteilijan jokaisesta liikkeestä esim. uuden kirjan etenemisestä tai elokuvan tekemisestä kulissien takaa. Bloggaajat jakavat sisäpiirin vitsejä ja auttavat ihmisiä löytämään fandomiin kuuluvia asioita. Erilaiset fanit voivat tavata toisiaan ”miiteissä”, eli tapaamisissa tai coneissa, joita järjestetään myös eri puolella Suomea.

Jokafanin oikeudet
Ja sitten on sellaisia kuten minä. En piirrä tai kirjoita, kuvaa tai pukeudu. Olen osa suurinta porukkaa, muiden fanittajien ihailijoita. Hamstraan fanitavaraa ja pidän itseni kärryillä fandomin vitseistä ja tapahtumista. Luen tarinoita ja katson videoita. Ja sekin on just ok.

Mutta oletko ikinä kuullut jonkun sanovan: ”mä oon parempi fani kuin sä, koska mä aloin fanittaa tätä jo ennen kun tästä tuli kuuluisa/ennen ku elokuva ilmesty/ennen kun tuli jatko-osa”? Olen itsekin sortunut tähän ja vasta paljon vanhempana tajunnut, miten naurettavaa se on. Fandomiin kuulumisen kesto ei määritä fanin ”hyvyyttä”.

Elämäni kaappifanina
Ja ihan oikeasti senkään, kuinka paljon fanitavaraa on, ei pitäisi vaikuttaa. Olen pitkään ollut jopa vähän häpeissäni siitä, että minulla on näinkin paljon fani-aarteita. Olen piilottanut kaiken kirjakaappini sisään, ja vasta kun sen aukaisee, näkee valtavat Nälkäpeli-julisteeni. Vetolaatikoihin olen piilottanut pinssit, korut ja avaimenperät. Ehkä olenkin kaappifani.

Omia fandomeitani on Harry Potter (joka on yksi kaikkien aikojen suurimmista fandomeista), Nälkäpeli, BBC Sherlock, Taru Sormusten herrasta, Greyn anatomia, Supernatural, Game of Thrones, John Green (ja hänen kirjansa, kuten Tähtiin kirjoitettu virhe) ja eräs tosi söpö Youtube vloggaaja. Ja Misha Collins! Ja Avengers (ja erityisesti Iron Man, koska ihan oikeasti kuka voi väittää, ettei Robert Downey Jr. ole yksi söpöimmistä ihmisistä ikinä)! Ja oikeastaan pääsin vasta alkuun. Joku kerran kysyi kuinka monta juttua edes fanitan. Katsoin häntä vedet silmissä ja vastasin ”liian monta”.

No jaa, sekin on ihan ok. Olen hiljainen kaappifani ja saan olla. Alle linkkasin vielä muutaman fanien tekemän videon, jotka kuuluvat ehdottomasti omaan top kymppiini. Niitä ei kannata katsoa jos ei halua spoilaantua, mutta muuten ne ovat kaikki ihan parhautta! Haluaisin myös tietää mitä te fanitatte? Mikä saa jalkanne notkahtamaan ja kätenne hikoamaan?

Harry Potter fanivideoita:
http://www.youtube.com/watch?v=DFBzZfxkWUg
http://www.youtube.com/watch?v=Tx1XIm6q4r4
http://www.youtube.com/watch?v=y57sYHIDP_Y

Nälkäpeli fanivideo:
http://www.youtube.com/watch?v=7mUjssn86h4

Taru Sormusten Herrasta fanivideo:
http://www.youtube.com/watch?v=j2KI0COH9PY

Lainaus

Musiikkia silmille

Heini — Fri, 07 Mar 2014 13:05:27 +0000

Nautitko sinä lukemistosi mieluiten musiikilla vai ilman? Siinäpä aihe, josta jokaisella on mielipiteensä ja josta ei pidä kiistelemän. Joillekin musiikki on välttämättömyys lukemisen taustalla, tekijä joka auttaa rytmittämään luettua ja sulkemaan ympäröivän hälyn pois. Toisia ylimääräinen meteli häiritsee, eikä keskittymisestä tule mitään. Jotkut taas eivät ajattele koko asiaa niin kovin syvällisesti, vaan kuuntelevat musiikkia lukiessaan, koska tekevät sitä koko ajan muutenkin.

Minä itse suhtaudun musiikkiin kuunteluun lukemisen taustalla hitusen ristiriitaisesti. Musiikin kuuntelu herpaannuttaa keskittymiseni, koska en osaa suhtautua siihen pelkkänä taustahälynä. Toisaalta salaa kadehdin ihmisiä, jotka pystyvät vain laittamaan napit korviinsa, avaamaan kirjan ja sulkeutumaan omaan keskittyneisyyden kuplaansa. Siispä päätin toteuttaa empiirisen tutkimuksen, altistaa itseni mukavuusalueen ulkopuoliselle äänimaisemalle ja tutkailla, mikä sitten oikein kuulostaa hyvältä kirjallisuuden kaverina. Tutkimusvälineekseni valitsin Becca Fitzpatrickin Hush, Hush –sarjan aloittavan Langennut enkeli-romaanin. Sitten kasasin soittolistallisen biisejä eri genreistä ja kävin toimeen.

Ensimmäiseksi listalta löytyi muutama biisi rockia ja metallihtavaa musiikkia. Bon Jovin ja Mötley Cruen kautta listani rämisi kohti Children of Bodomia ja Volbeatia. Imagine Dragonsin Demons sopi kirjan maisemiin yllättävän hyvin, kun taas Bon Jovi osoittautui niin piintyneeksi rokkirenkutukseksi, ettei se oikein taustamusiikkina toiminut. Radiohittien kanssa kävi oikeastaan samoin. Esimerkiksi Keshan ja Pitbullin Timber ja Daftpunk ovat molemmat soineet radiossa niin tiuhaan, että ne eivät taustahälynä toimineet. Kuitenkin esimerkiksi Bastillen tuotannossa on radiohittien lisäksi myös seesteisiä, rauhallisia kappaleita joiden tahtiin ainakin tämä kirja tanssi hienosti.

Äkkiseltään en liittäisi jazzmusiikkia ja Langennutta enkeliä tunnelmiltaan yhteen, mutta päätin antaa myös jazzille muutaman biisin verran soittoaikaa. Yleisesti ottaen jazzmusiikki on usein niin monimuotoista ja rytmisesti mielenkiintoista, että siihen kiinnittää liikaa huomiota. Siispä yllätyinkin positiivisesti esimerkiksi Robert Glasperin ja Erykah Badun Afro Bluen käydessä kirjan taustalle kuin se kuuluisa nyrkki silmään.

Lyriikat ovat tärkeä osa biisiä. Usein ne ovat se jokin, johon kappaleessa rakastutaan ja lukiessa käykin helposti niin, että taustamusiikin sanoihin keskittyy liikaa. Niinpä ajattelin, että instrumentaalinen meno voisikin toimia paremmin. St. Martins Pop Orchestra on levyttänyt valtavan liudan radiohittejä klassiseksi musiikiksi sovitettuina. Ne soljuvat juuri sopivan huomaamattomasti tärykalvoilla, kuitenkin tunnistettavin melodioin. Eikä pidä väheksyä klassikoiden voimaa; Beethovenin Moonlight Sonata toimii aina.

Klassisen ja klassisehkon musiikin lisäksi elokuvamusiikki maalailevine instrumentaalimaisemineen oli juuri sitä, mitä tämän kirjan taustalle kaipasin: suuria tunteita ilman liikaa sanoihin keskittymistä. Taru sormusten herrasta ja Hobitti tarjosivat molemmat juuri passelia kamaa tähän lähtöön.

Lopuksi vielä vuoron sai folk-tyyppinen hentoilu. Se toimi juuri niin hyvin kuin oletinkin; lempeitä kitaroita ja lyriikat joita toki kannattaa kuunnella mutta jotka eivät iske silmille, koska ne hönkäillään niin kovin hempeästi. Suosikkini Iron&Wine ei pettänyt odotuksiani, kuin ei myöskään Bon Iver tai uusi tuttavuus Sufjan Stevens. Brian Enon elektrotuotannosta löytyi myös sopivan psykedeelisiä helmiä.

Yhteenvetona voisin siis todeta hempeän lyriikattomuuden olevan voimaa, mitä tulee lukemiseen ja musiikin kuunteluun yhtä aikaa. Tästä löytyy minun toimivaksi havaittu listani. Tämä kenttätutkimus ei kuitenkaan ole armoitettu totuus: anna mennä ja kokeile mikä toimii juuri sinun kohdallasi!

Lainaus

Kaksi todella erilaista kirjan päähenkilöä vaihtavat paikkaa

Heta — Tue, 04 Mar 2014 16:08:04 +0000

Mitä tapahtuisi, jos Nälkäpeli-kirjasarjan päähenkilö Katniss saisi poikaystäväkseen vampyyrin? Tai jos Houkutus-kirjasarjan Bella joutuisi nälkäpeli-areenalle?

Katniss ja Bella ovat molemmat poikatyttömäisiä ihmisiä, joille perhe on tärkeä. Heidän elämästään ei myöskään puutu jännitystä! Bellan poikaystävä ja poikaystävän koko perhe ovat vampyyreitä ja parhaana ystävänä hänellä on ihmissusi! Katniss taas joutuu taistelemaan hengestään julmassa nälkäpelissä, josta vain yksi 24 nuoresta voi selvitä hengissä!

Mitä siis kävisi, jos Bellan ja Katnissin paikkoja vaihdettaisiin?

Bellan vahvin luonteenpiirre on kömpelyys. Hän satuttaa itsensä usein ja lisäksi hänen verensä on erityisen hyvänmakuista (vampyyrien mielestä ainakin!). Kirjoissa Bellan poikaystävä Edward saa pelastaa hänen kaikenlaisista tilanteista! Nälkäpeli-areenalla Bellalla ei kuitenkaan olisi Edwardia ja ihmissusiystäväänsä Jacobia apuna. Kauankohan hän pärjäisi? Houkutus-sarjan toisessa kirjassa Uusikuussa kuvataan sitä, miten Bella suhtautuu siihen, että Edward jättää hänet suojellakseen häntä. Bella etsii vaarallisia tilanteita kaikkialta: ajaa moottoripyörällä ja hyppii korkeilta kallioilta mereen. Bella siis oikein etsii vaaraa, kun ei ole läheistensä luona, eikä se nälkäpelissä ole ehkä paras tapa selviytyä!

Mutta asialla on toinenkin puoli! Bella nimittäin muuttuu Houkutus-sarjassa lopulta itsekin vampyyriksi. Ja jos hänet vampyyrinä laitettaisiin areenalle, voisivat muut heti luovuttaa! Vampyyri on suunniteltu tappamaan, se ei tarvitse vettä eikä ruokaa ja on voimakas kuin mikä. Areena täynnä ihmisiä, jotka on lupa tappaa + vampyyri-Bella, tulos olisi täysin erilainen nälkäpeli! Samalla muuttuisi koko kirjasarja!

Mutta entäs sitten jos Katniss pistetään vampyyrien ja ihmissusien keskelle? Katniss, joka haluaa huolehtia itsestään ja perheestään, eikä tosiaankaan halua olla heikoin lenkki. Nälkäpeleissä Katnissilla onkin aseenaan jousi ja nuolia, joilla hankkii ruokaa ja puolustaa itseään. Vampyyrien kanssa ne eivät kuitenkaan ole mitään. Katniss ei kuitenkaan Bellan tavoin ole kävelevä katastrofimagneetti, joten Edwardin ei tarvitsisi olla koko ajan pelastamassa Katnissia! Mutta se tarkoittaa sitä, että monille kirjan romanttisille ”neito pulassa, prinssi pelastaa” -kohdille pitäisi sanoa hyvästit. Katniss tekee päätöksensä järjen mukaan, eikä vaivu epätoivoon, vaikka menettäisi rakkaansa. Katniss ei siis varmaan Uusikuussa yrittäisi etsiä vaaraa niin kuin Bella teki, vaan pääsisi Edwardista yli ja päätyisi ehkä häneen rakastuneen parhaan ystävänsä ihmissusi-Jacobin kanssa yhteen! Todellakin erilainen lopetus Houkutus-kirjasarjalle, jossa Bella ja Edward oikeasti lopulta elävät onnellisina yhdessä!

Molemmat näistä kirjasarjoista muuttuisivat henkilöitä vaihtamalla siis melkoisesti! Itse tykkään ehkä kuitenkin enemmän alkuperäisistä teoksista. Jos et niihin ole vielä tutustunut, suosittelen! Mutta mielenkiinoista ja hauskaa olisi tällaiset erilaiset versiot kyllä lukea! Mitähän tapahtuisi, jos muiden kirjojen henkilöitä siirreltäisiin kirjasta toiseen? Vaikka vain sivuhenkilöitäkin. Esimerkiksi jos Gandalf Taru Sormusten Herrasta – kirjoista hyppäisi Harry Potter – sarjan Tylypahkan rehtorin saappaisiin ja Dumbledore taas lähtisi ratsastamaan Gandalfin valkealla ratsulla ympäri Keski-Maata! Hillitöntä!

Lainaus

Klassikko= tylsä?

Venla — Fri, 21 Feb 2014 15:03:22 +0000

Venla kirjoittaa Summerille kirjoista, jotka ovat inspiroineet elokuvien maailmaa.

Tylsä, vanha ja monimutkainen. Kuulostaako tutulta? Mikä ihme se klassikko on? Klassikkoja on totta kai monenlaisia ja ne jakautuvat moniin aikakausiin. Missään nimessä klassikkoa ei kuitenkaan kannata luokitella tylsäksi. Klassikoiden seasta pitää vain napata ne parhaimmat. Ja minä autan teitä siinä! Mutta voiko vanha kirja olla hyvä? Ja mistä tunnistaa hyvän klassikon? Hyvän klassikon tunnistaa totta kai siitä, että siitä on tehty hyvä elokuva. Tässä minun viisi lempparia!

Ylpeys ja ennakkoluulo
Yksinkertaisesti lemppariklassikkoni kaikista. Jane Austenin ihana romaani täynnä draamaa ja huumoria! Kirjassa Elizabeth Benneth ja hänen sisaruksena metsästävät aviomiesehdokkaita ja niin romanttisia hetkiä kuin noloja kommelluksia sattuu pilvin pimein. Kirja vetää kokoajan hymyn huulille puhumattakaan elokuvasta joka kulkee täydellisesti käsi kädessä romaanin kanssa. Austenin kirjoissa aina rakkaus voittaa ja täytyy myöntää, että lopussa tunteet olivat pinnassa.

Ylpeys ja ennakkoluulosta on tehty myös elokuva Hilpeys ja ennakkoluulo,joka on parodia alkuperäisestä. Jäljitelmässä lähdetään intialaisiin ja musikaalisiin tunnelmiin, mutta elokuvaa ei ole vedetty yli ja juoni säilyy.

Linnunradankäsikirja liftareille
Arthur Dentin talo on häätöuhan alla, mutta se ei ole hänen suurin murheensa. Maailmanloppu, avaruusolioita, elämäntarkoitus, hiiriä, kala korvassa, aivoja riipiviä runoja, avaruusaluksia sekä tietenkin Linnunradankäsikirja liftareille. Douglas Adamsin hulvaton komedia. Kirjasta on aluksi hankala päästä kärryille, mutta loppujen lopuksi kaikki nitoutuu yhteen. Varmistaakseen, että hauskimmat jutut ei mene ohi suun kannattaa katsoa kirja vielä leffana jotta pääsee mässäilemään kaikella huumorilla, mitä kirjasta irti lähtee.( Kirja on nopealukuinen, kuvassa on kirja josta löytyy koko sarjan kaikki viisi teosta.)

Humiseva harju K-12
Romeo ja Julia, Twilight, Humiseva harju. Tarina ikuisesta rakkaudesta. Selkä piitä karmiva, mutta samalla sydäntä kovasti liikuttava tarina Catherinen ja Heathcliffin rakkaudesta, josta ei ikinä tullut mitään. Vai tuliko? Emily Bronten romaanissa juuri, kun luulet että he saivat toisensa tai eivät näe toisiaan enää ikinä tajuat olevasi väärässä. Kirjasta on tehty kaksi elokuvaversiota. Itse pidin enemmän aikaisemmasta, eli mustavalkoisesta versioista jossa tunnelma pysyi käsin kosketettavissa kokoajan. Uudempi versio ei pystynyt tekemään enää samanlaista vaikutusta.

Rikos ja rangaistus K-12
Fjodor Dostojevskin rikosromaanissa jännitys säilyy loppuun asti. Pahojen tekojen jälkeen vain rakkaus voi pelastaa ja ohjata oikeisiin ratkaisuihin. Kirjassa on yhdistetty salapoliisiromaani, sekä rakkaustarina. Tästäkin romaanista on tehty kaksi elokuvaversiota, mutta tällä kertaa tykkäsin enemmän uudemmasta. Kannattaa kuitenkin katsoa molemmat, sillä molemmat ovat nerokkaita teoksia!

Psycho K-16
Suihkumurhaaja. Muuta kauhutarinasta ei voi paljastaa. En suosittele tätä kaikkein herkimmille ja ikärajaa kannattaa noudattaa leffaa katsoessa. Luettua kirjan jotkut elokuvan oudot kohdat selkenevät ja juoni on helpompi ymmärtää.

Lainaus

Ystäväni kirja

Helmi — Fri, 14 Feb 2014 11:12:09 +0000

Ystävänpäivä lähestyy taas. Suomessa tämä on melko uusi ilmiö. Suomalaisessa ystävänpäivässä on toinenkin merkittävä ero amerikkalaiseen verrattuna. Nimittäin nimi. Valentine’s day suomennettaisiin jotakuinkin Amorin päiväksi – rakkautta ja romantiikkaa ja vaaleanpunaisia sydämiä. Rajatonta hempeyttä ja makean imelää mielistelyä.

Kaikki tämä on suomalaisuudelle vähän vieras käsite. Emme me sano ”mä rakastan sua” ystävämielessä. Sanomme: ”oot kiva”, ”oot just hyvä tyyppi”, ”tosi siisti jäbä” tai ”ihan ok”. Siksi en halunnut lähteä etsimään kirjoja, joissa olisi tällaista ällöttävää ylihempeyttä. Halusin kirjoja ystävyydestä. Silkasta ystävyydestä, sen puhtaudesta ja raikkaudesta.

Ensiksi mieleeni tuli vain kliseisiä esimerkkejä: L.M. Montgomeryn Anna-kirjat, Harry Potterit tai Veljeni Leijonamieli. Eikö nuorille ja aikuisille tarjota enää ystävyyttä, onko romantiikka täysin korvannut ystävän käsitteen? Kuitenkin ihmisillä tuppaa olemaan enemmän ystäviä kuin rakastettuja.

Tutkin valtaisaa kirjahyllyäni ja mieleni löi tyhjää. Eikö täällä tosiaan ole yhtään kirjaa, jossa vain ystävyys olisi pääsijalla? Mutta niitäkin löytyi.

Anna Mulle! (2004) on Irina Denezkinan esikoisnovellikokoelma. Denezkina on venäläinen nuortenkirjailija, joka on saavuttanut suurta suosiota niin Venäjällä kuin maailmallakin. Itse en tiennyt juuri mitään itänaapurimme nuorien arjesta, mutta nyt olen viisaampi. Novellikokoelmat eivät aina ole helppoja, mutta tässä kirjassa jaksojen lyhyys ei häiritse. Kantava teema – suorasukaisuus ja nuoruuden raikkaus puhaltaa läpi novellien. Ensimmäinen novelli kertoo tytöstä, joka rakastuu liian moneen ihmiseen ja jonka paras ystävä juoksee vain rikkaiden miesten perässä. Ystävykset vertailevat suhteitaan ja kahden tytön välinen ystävyys nousee mielestäni paljon tärkeämpään asemaan kuin romanttiset suhteet. Muissa novelleissa puhutaan enemmän rakkaudesta ja seksistä, mutta ensimmäinen novelli osuu kriteereihini.

Donna Tartin Jumalat juhlivat öisin (1993) on kirjailijan ensimmäinen – ja paras – kirja. Sen prologi on yksi kaikkien aikojen parhaista. Kirja alkaa lauseella: ”Lumi alkoi sulaa vuorilla ja Bunny oli ollut kuolleena monta viikkoa ennen kuin aloimme ymmärtää tilanteemme vakavuuden”. Kirja kertoo yhdysvaltalaisesta collegesta, jossa pieni opiskelijoiden sisäpiiri joutuu murhaamaan yhden ystävistään. Tasapainoilu oikean ja väärän, ystävyyssuhteiden kehittyminen ja draamankaari on tehty täydelliseksi verkoksi, eikä siitä voi takerrella itseään irti.

Poika raidallisessa pyjamassa (2006) on John Boynen romaani. Kirja kertoo saksalaisen upseerin pojasta Brunosta ja tämän ystävyydestä keskitysleirillä asuvaan samanikäiseen poikaan. Brunoa on varoitettu leirin ihmisistä, mutta aidan toisella puolella oleva poika pyjamassaan kiehtoo häntä kuitenkin. Ystävyys, jonka ei olisi pitänyt muodostua, muodostui silti.

Tietenkään ystävyys ei ole sidottu kirjallisuuteen. Satumaisia tarinoita ystävyydestä löytyy myös oikeasta elämästä. Hyvä esimerkki on japanilainen koira Hachiko. Sen isännän kuoltua koira palasi joka päivä seitsemän vuoden ajan odottamaan isäntäänsä juna-asemalle.

Hyvää ystävänpäivää, viettäkää se suklaan ja hyvien ystävien kanssa, kirjojen tai elokuvien tai perheen seurassa, miten nyt parhaaksi näette!

Helmi kirjoittaa Summerille ilmiöistä kirjojen ympärillä.

Lainaus

Ensi-iltatunnelmia!

Alastomat reissaajat — Thu, 11 Jul 2013 10:52:58 +0000

Reissu alkaa. Ensi-iltanäytöksessä oli tunnelma katossa. Sarjaa voi seurata Summerissa heinä- ja elokuun ajan.
Summerin lähetysajat ovat arkisin 11.00 ja uusinta 15.30. TV2.
Poikkeusajat :10. heinäkuuta 9.00. Uusinta 16.00. ja 11. heinäkuuta, jolloin Summeri tulee ainoastaan 9.00.

Lainaus

Kuvausassistenttina olemista ja huonekalujen kokoamista

Toivo Huhtaniska & Erkki Lähde — Thu, 27 Jun 2013 11:44:13 +0000

"Viimeinen viikko on jo puolessavälissä. Eilen pääsin assistentiksi Summerin kuvauksiin, jossa pääsin kanniskelemaan hiekkasäkkejä ja istuskelemaan monia tunteja suorassa auringonpaahteessa. Mahtavaa. Tämän viikon aikana olen päässyt tekemään vaikka mitä: olen kuvannut ja leikannut videoita, koonnut erinäisiä telineitä, lähettänyt faneille postia ja istuskellut koneella. Kesäduuni Ylellä on ollut rentoa, ja koen itseni onnekkaaksi päästessäni naureskelemaan kavereilleni jotka raatavat työmaalla seitsemästä neljään. Osalla Summerin väestä on kesäloma jo alkanut, joten työ täällä toimistolla on rauhallisempaa ja mukavampaa kuin ensimmäisillä viikoilla, jolloin en saanut työrauhaa nimeksikään. Saa nähdä, mitä pari viimeistä päivää pitää sisällään :)"

Toivo Huhtaniska työskentelee kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Summerissa.

"Ehdinpäs tässä Ikea-kalusteiden kokoamisen lomassa kirjoittaa blogiakin! Kiirettä on pitänyt viimeiselläkin viikolla! Ikeassa tuli taas käytyä ja kaappeja on roudattu. Kävimme myös tutkimassa tunneleita, joista löytyi kaikkea mielenkiintoista. Toiseksi viimeinen työpäivä täällä Ylellä. Alkaa jo tulla haikea olo!"

Erkki Lähde työskentelee kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Yle Tuotannossa.

Lainaus

Erikoisia ja motivoivia työtehtäviä

Mira Ala-Kantti — Mon, 17 Jun 2013 08:26:28 +0000

"Viikko vierähti Summerin leivissä, ja nyt ollaan jo keskiviikossa! En nyt ala kuitenkaan päivittelemään että kuinka nopeasti aika onkaan mennyt, mutta sen sijaan voisin kertoo, että mitä tässä ajassa on tapahtunut! Oon kirjoitellut Summerille erilaisia blogitekstejä ja autellut kuvauksissa, sekä muutenkin yleisesti häärinyt netissä kaikkea pientä Summerin asiaa hoitamassa. Mielenkiintoisimpia kokemuksia tähän mennessä on ollut varmaankin se, kun sain lähteä hakemaan Summerin juontajille kenttäsirkkoja syötäväksi. Onneksi ei tarvinnut itse pyydystää, vaan ihan eläinkaupasta ostin! Mutta oli melkoisen hupaisaa istua metrossa sirittävä rasia kädessä, kanssamatkustajat loittos aika nopeasti kauemmas. :D

Vaikka herääminen aamulla ei oo ikinä ollu mun alaa, niin on ollu hyvä motivaatio hilautua ylös sängystä, kun työpaikalla on mukava ilmapiiri. Alussa olin kyl vähän hukassa, mut nyt kun on tullu jo pienimuotonen rutiini niin siltä pohjalta on hyvä alkaa vähän jo soveltaankin! Maanantaina pääsen Tampereelle kuvauksiin assariks, sitä odotellessa! :) Kaikille jotka haluaa Ylen siistiks kesäduunariks, suosittelen, että kirjotatte hakemukseen Caps Lock pohjassa, että MINÄ HALUAN SUMMERIIN! ;)"

Mira Ala-Kantti työskentelee kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Summerissa.

Lainaus

Loppuviikon tunnelmia

Cilla Aulén — Thu, 06 Jun 2013 10:14:33 +0000

Koska siistien kesäduunareiden ensimmäinen työviikko alkaa pian olemaan pulkassa, ajattelimme käydä moikkaamassa heitä ja kyselemässä ensimmäisen työviikon tunnelmia. Koska työskenteleminen Yleisradiolla on joustavaa ja tapahtumarikasta, emme saaneet käsiimme kaikkia kesäduunareita, mutta tässä osan kuulumisia ensimmäisiltä työpäiviltä.

Iiris Karhama, Yle Puhe

Iiris työskentelee Yle Puheella työparinsa Kaarlo Kulmasen kanssa. He ovat ensimmäisten työpäivien aikana päässeet tekemään esimerkiksi gallupeja, joita Iiris on tänään editoimassa. Toinen gallupeista tulee ulos Yle Puheelta perjantaina ja toinen maanantaina. Iiriksestä työskenteleminen Ylellä on ollut todella kivaa.

Toivo Huhtaniska & Mira Ala-Kantti, Summeri

Toivo ja Mira ovat päässeet tekemään lyhyessä ajassa paljon erilaisia juttuja. Mieleenpainuneimmaksi asiaksi Mira nimeää eilen eläinkaupasta Summerin lähetystä varten ostamansa heinäsirkat, jotka oli tarkoitettu syötäväksi. Mira on osallistumassa myös tänään Summerin kuvauksiin, kun taas Toivo on moderoinut Summerin IRC-galleriassa olevia tunnuksia.

Jesperi Lauhio, Elävä arkisto

Elävässä arkistossa työskentelevän Jesperin päivä on kulunut hänen harrastustaan miekkailua käsittelevän jutun parissa. Suurin osa hänen viikostaan on mennyt työssä tarvittavien ohjelmien ja asioiden opettelemisessa.

Konsta Kivistö, Ylex

Ylex:llä työskentelevä Konsta odotti vielä työaikansa alkamista ja sitä, että hänen työparinsa Juho saapuisi paikalle. Pojat olivat päässeet viikon aikana etsimään tietoa artisteista, biiseistä ja kesätapahtumista, sekä harjoittelemaan radiolähetyksen tekoa ylimääräisessä studiossa. Konstan tämänpäiväisiin tehtäviin kuului esimerkiksi viikonloppuna kuultavan kuulijakilpailun kysymyksien keksiminen.

Tuomas Kangas & Lara Yildirim, Yle Klassinen musiikki

Tuomas ja Lara olivat yhtä mieltä siitä, että ei ole parempaa kesätyöpaikkaa kuin Yle. Kaksikon tämänaamuisiin työtehtäviin kuului Klassisen musiikin digitaaliseen muotoon muutetun kasettiarkiston hävittäminen. Tämän lisäksi he olivat tehneet alkuviikolla gallupin sekä osallistuneet muihin tehtäviin.

Rebecca Nordman, X3M

Yle X3M:llä työskentelevän Rebeccan työtehtäviin on kuulunut muun muassa editoiminen ja haastatteluiden tekeminen. Tänään hän on haastattelemassa suomalaista golfammattilaista Mikko Ilosta. Hänen työparinsa Kitty oli kaupungilla tekemässä gallupia.

Krista Määttä & Fatima Salah, Yle Armi

Ylen arkistoissa työskentelevien Kristan ja Fatiman työtehtäviin on kuulunut vanhojen negatiivien säilöminen kestävämpiin olosuhteisiin. Tytöt ovat vaihtamassa pian työpistettään toiseen osaan arkistoja.

Lainaus