Blogit - oikeus

Salaiset tuomiot

Tiina Lundell — Mon, 29 Mar 2010 14:12:36 +0000

Tilasimme tämän viikon MOT-ohjelmaa varten kaikista Suomen hovioikeuksista raiskaustuomiot viiden viime vuoden ajalta. Valintakriteeri oli, että syytteenä oli joko raiskaus, törkeä raiskaus tai pakottaminen sukupuoliyhteyteen.

Tapauksia löytyi kaikkiaan 337. Hovioikeuksien kirjaamot ansaitsevat yhteistyöstä kiitoksen.

Tiesin jo etukäteen, että suuri osa tuomiosta on salaisia. Silti jouduin yllättymään siitä, kuinka vähän tietoa tuomiolauselmissa on. Yksinkertaisimmillaan tuomiossa lueteltiin vain tekijä, syyksi luetut rikokset, tuomio sekä vahingonkorvausten määrät.

Vain noin kolmasosassa tapauksista oli julkisia osia, joissa oli mukana teonkuvauksia. Niistä kävi ilmi, että tuomioon päätyneet raiskaukset ovat vakavia väkivaltarikoksia. Siitä MOT-jakson nimi: Raiskaus ja rangaistus.

Vain muutamista tuomioista oli kirjoitettu julkinen seloste joko käräjäoikeudessa tai hovioikeudessa. Sen perusteella saattoi saada jonkinlaisen käsityksen raiskauksen tekotavasta sekä tuomion perusteista. Jotkut julkiset selosteet olivat niin lyhyitä ja ylimalkaisia, että niissä toistettiin käytännössä pelkkä tuomiolauselma.

Salassapidon vuoksi edes tuomioistuimilla ja syyttäjillä ei ole kattavaa tietoa siitä, millaisia raiskausjutut oikeastaan ovat. Järjestelmässä kenelläkään ei ole kokonaiskäsitystä siitä, mitä raiskauksissa oikein tapahtuu. Siihen voi päästä perehtymään vain kokenut tutkija, kuten MOT:n haastattelema professori Terttu Utriainen.

Näin laajaa aineistoa käsiteltäessä huomio kiinnittyy väistämättä yksityiskohtiin ja ääritapauksiin. Mieleen jäävät tapaukset, joissa tuomio on poikkeuksellisen kova tai hovioikeus on muuttanut käräjäoikeuden tuomiota poikkeuksellisen paljon.

Esimerkiksi Lohjan käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2003 miehen kahdesta raiskauksesta ja kahdesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä puolentoista vuoden ehdottomaan vankeuteen. Toinen mies sai raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä niin ikään puolentoista vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen.

Hovioikeuden käsittelyssä rikossyytteet säilyivät ennallaan, mutta rangaistus aleni. Molemmat saivat vuoden ja kahden kuukauden ehdollisen tuomion. Vankilatuomion sijaan he pääsivät vapaalle jalalle. Herää kysymys, millainen tapaus on ollut. Miten kaksi eri oikeusastetta on voinut antaa samoista rikoksista niin erilaiset tuomiot? Emme pysty vastaamaan.

Vain joka kymmenes käräjäoikeuden tuomio on kiristynyt hovioikeudessa. Otetaan esimerkki:

Mustasaaren käräjäoikeudessa miestä syytettiin alun perin pahoinpitelystä ja raiskauksesta. Käräjillä raiskaussyyte putosi pois ja mies sai pahoinpitelystä kolmen kuukauden ja 15 päivän ehdollisen tuomion. Syyttäjä valitti tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, että tekijä oli syyllistynyt sekä raiskaukseen että pahoinpitelyyn. Tuomio koveni hovissa vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi ehdotonta vankeutta. Millä perusteilla? Emme pysty vastaamaan, koska tuomiolauselma vaikenee.

Seksuaalirikoksissa suojaikäraja on 16 vuotta, eli sitä nuorempiin kohdistuneet seksuaalirikokset tuomitaan lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä. Rajasimme tästä selvityksestä pois lasten hyväksikäyttötapaukset, koska niissä tapausten kirjo ja uhrien ikähaitari on erittäin laaja. MOT:n aineistossa on nyt kuitenkin mukana 13 - 15-vuotiaisiin kohdistuneita raiskausrikoksia.

Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa valmistui viime keväänä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistuskäytäntöä koskeva tutkimus. Siitä ilmeni, että rikokset vaihtelivat tekotavoiltaan ja siten myös vakavuudeltaan ja rangaistavuudeltaan huomattavasti. Samanlaista laadullista tutkimusta kaivattaisiin myös raiskausrikoksista. Vasta sen jälkeen voitaisiin aidosti keskustella tuomioiden oikeudenmukaisuudesta tai oikeudettomuudesta.

MOT:n selvityksen koko aineisto on koottu ohjelmasivulla olevaan taulukkoon. Keskustelu raiskaustuomioista on vasta alkamassa. Mitä mieltä itse olet?

Lainaus

Oikeuskansleri moittii oikeudenkäynnin salaamispäätöstä

Matti Virtanen — Sat, 19 Sep 2009 14:12:19 +0000

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka moittii tuoreessa ratkaisussaan käräjätuomari Liisa Paulin tapaa julistaa oikeuden istunto salaiseksi. Ratkaisu liittyy keväällä 2004 lähetetystä MOT-ohjelmasta käynnistyneeseen prosessiin, josta allekirjoittanut ja hänen esimiehensä tuomittiin sakkoihin ja Yle vahingonkorvauksiin.

Käräjäoikeuden istunnossa 2006 puheenjohtajana toiminut Paul ilmoitti Ylen asianajajalle puhelimitse, että istunto pidetään suljetuin ovin. Hän oli siis tehnyt ratkaisun prosessin salaamisesta jo kansliakäsittelyssä ennen istuntoa. Kun oikeus sitten kokoontui, Paul heitti yleisön ulos kysymättä osapuolten mielipidettä asiasta ja perustelematta ratkaisuaan.

Jonkan mukaan laissa ei suoraan ollut säännöksiä asianosaisten kuulemisesta salaamispäätöksen yhteydessä, mutta asianosaisten kuulemisesta oli ja on edelleen olemassa ”yleinen normi”. Sillä hän tarkoittaa Euroopan ihmisoikeussopimusta sekä oikeuskirjallisuudessa esitettyä näkemystä.

”Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulkinnassa on korostettu, että julkisuusperiaatteesta poikkeavaa määräystä on tulkittava oikeudenkäyntimenettelyn osalta ahtaasti. Koska nimenomaista ja yksiselitteistä säännöstä asiasta ei ole, en pidä oikeudellisesti perusteltuna julkisuusperiaatteen rajoittamista merkitsevää menettelytapaa. Tapahtuma-aikana voimassa ollutta oikeudenkäynnin julkisuudesta annettua lakia oli mielestäni tullut soveltaa niin, että käsittely oli julkista, ellei jossakin säännöksessä nimenomaisesti muuta säädetty”, Jonkka kirjoittaa.

Edelleen: ”Myös oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että oikeudenkäynnin julkisuutta koskevaa päätöstä ei voida tehdä ennen istuntoa kansliakäsittelyssä, vaan päätös asian käsittelemisestä suljetuin ovin on tehtävä vasta istunnossa. Tällä tavalla myös yleisöllä on mahdollisuus kuulla asianosaisten suljettua käsittelyä koskevat kannanotot sekä tuomioistuimen päätöksen perustelut. - - Näiltä osin näkemykset oikeuskirjallisuudessa eivät ole muuttuneet uuden, oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007) tultua voimaan 1.10.2007.”

Oikeuskanslerin mukaan tässä tapauksessa käräjätuomarin olisi ollut ”asianmukaisempaa” esittää osapuolille suullisesti kysymys oikeudenkäynnin salaamisesta istunnon alussa ja tehdä sitten ratkaisunsa ja esittää sen perustelut julkisesti. ”Tällainen menettely olisi ollut puolustettavissa erityisesti oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta kohtaan tunnettavan luottamuksen nimissä”, Jonkka kirjoittaa.

Kysymys luottamuksesta oikeusprosessia kohtaan on tärkeä prosessin osapuolille – tämän ymmärtää vasta kun on itse ollut suomalaisessa käräjäsalissa syytettynä. Luottamus tasapuolisuuteen häviää nopeasti, kun puheenjohtaja ilmaisee selvän antipatiansa toista osapuolta kohtaan.

Epäilemättä oikeuden istunto olisi julistettu joka tapauksessa salaiseksi, koska taustalla oli lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä annettu (kyseenalainen) tuomio. Se alkuperäinen insestiprosessi oli tosin jätetty käräjävaiheen osalta salaamatta, mikä auttoi MOT:n tiedonhankinnassa.

Jonkka tekee ratkaisussaan virheen uskoessaan Paulin selityksiä salaamisen perusteluista. Oikeuskanslerin mukaan ”Paulin tiedossa oli asianomistajien kanta ja hän ilmoitti vastaajien asianajajalle, ettei hänen päämiestensä toivetta ollut mahdollista noudattaa, koska käsiteltävä asia oli jo hovioikeuden päätöksellä määrätty salassa pidettäväksi…”

Tässä Jonkka viittaa hovioikeuden ratkaisuun insestioikeudenkäynnissä, jossa tapahtuneesta oikeusmurhasta ohjelma kertoi. MOT:n toimittaja ja vastaava ohjelmatoimittaja eivät kuitenkaan olleet syytteessä tästä väitetystä insestirikoksesta, vaan mm. yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Jokaisen prosessin salaamisesta pitäisi tietysti tehdä oma erillinen ja perusteltu päätös, eikä vedota johonkin aiempaan juttuun.

Jostain syystä Jonkka jättää täysin käsittelemättä myös valituksessani esitetyt moitteet käräjätuomari Liisa Paulin julkaisemasta tiedotteesta, jossa mm. väitettiin ohjelmassa olleen asiavirheitä. Väitteet olivat vääriä, kuten Paul itsekin myöhemmässä sähköpostien vaihdossa myönsi, ja kehotti hakemaan tuomioon muutosta hovista. Mutta eihän ylemmissä oikeusasteissa käsitellä mitään tiedotteita, vaan ratkaistaan itse asiaa!

Jonka jättää nyt ilmaan kysymyksen siitä, mitä kaikkea oikeuksien puheenjohtajat voivat tiedotteisiinsa sisällyttää ja miten niissä olevat virheet voitaisiin korjata. Jonkka ei mitenkään perustele sitä, miksi hän jätti vastaamatta kysymykseeni käräjäoikeuden tiedotteen sisällöstä. Nykyisin tiedotekäytäntö vaihtelee maan eri osissa melkoisesti, eikä mitään yhteistä linjaa ole, kuten Susanna Reinboth todistaa Lakimiesuutisten kolumnissaan 15.9.2009 (löytyy sivun oikeasta yläkulmasta).

Olen käsitellyt tätä prosessia kolmessa aiemmassa blogimerkinnässä – täällä, täällä ja täällä. Käräjätuomari Liisa Paul antoi jutussa nahkapäätöksen, johon kumpikaan osapuoli ei ollut tyytyväinen, hovioikeus puolestaan kumosi kaikki syytteet ja korkein oikeus (KKO) tuomitsi allekirjoittaneen ja hänen esimiehensä sakkoihin sekä Ylen vahingonkorvauksiin. Myös ohjelmassa haastateltu eli sananvapauttaan käyttänyt mies tuomittiin.

Ainoa instanssi, joka kunnolla paneutui asiaan, oli hovioikeus. Sen istunnossa vastapuoli jäi kiinni valehtelusta: kantajapuolella oli keksitty, että ohjelmassa näytettiin valokuva lapsesta, joka siten oli muka tullut ohjelman perusteella tunnistetuksi. Hovioikeuden puheenjohtaja Risto Uoti pyysi kantajaa näyttämään videolta, missä kohtaa se valokuva oikein näkyy. Aikansa videota kelailtuaan kantaja osoitti haastattelun taustalla epäterävänä näkynyttä kirjahyllyä, josta ei ollut tunnistettavissa mitään valokuvaa.

”Tämähän on oikeudenkäynnin irvikuva”, puheenjohtaja Liisa Paul totesi käräjillä kuunneltuaan aikansa syyttäjä Heikki Poukan polveilevia puheita. Se palautui mieleen hovioikeudessa, kun kantaja kelaisi videota edes takaisin. Onneksi laamanni Uoti hoksasi nopeasti, että häntä yritetään vedättää. Valitettavasti myös hovioikeuden käsittely pidettiin suljetuin ovin, joten ulkopuoliset eivät päässeet kokemaan tätä farssia.

Hovioikeuden jälkeen kantajapuoli vaihtoi avustajaa: valehteluun osallistunut asianajaja Maria Pöyhönen sai mennä, ja tilalle tuli tunnettu ”ihmisoikeusjuristi” Markku Fredman. Hänen kirjelmänsä toivat sitten kantajalle valitusluvan ja lopulta meille vastaajille langettavan tuomion; ratkaisu löytyy KKO:n ennakkopäätöskokoelmasta. Koko prosessi kesti lähes viisi vuotta.

Korkeimman oikeuden käsittely tapahtui papereiden perusteella, asianosaisten läsnä olematta. Kaikella kunnioituksella, mutta KKO:n työskentelystä tulee mieleen vakuutuslääkäreiden toiminta: hoitavien lääkäreiden (hovioikeuden) näkemys voidaan kumota potilasta (asianosaisia) tapaamatta. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miten valehtelu vaikuttaa maan korkeimpiin neuvoksiin.

Yleisradio on valittanut oikeudenkäynnistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joten ainakin yhden kerran tähän juttuun lienee syytä palata.

Matti Virtanen

P.S. Oikeuskanslerin ratkaisu ohessa liitteenä.

Lainaus

Haistattelijat suun pesulle USA:ssa

laitinen_yle — Sat, 02 May 2009 18:39:35 +0000

Jos amerikkalainen radio- tai tv -toimittaja kayttaa F - ja S - alkuisia sanoja (Suomessa V.... tai P....) niin nykyisin voi rapsahtaa sakot. Nain korkein oikeus paatti aanin 4 - 5 USA:ssa huhtikuun lopulla 2009.

Tama juttu taas on siistitty suomalaisista kirjaimista amerikkalaisen nappaimiston takia. Terveiset vaan Puyallupista (oikea kaupungin nimi) Washingtonin osavaltiosta.

YLE:n nuorisokanavien juontajilla (varsinkin radiossa) voisi olla vaikeuksia sopeutua USA:n korkeimman oikeuden paatoksiin. Rokkareiden ja muiden parisijoiden sanavarasto on nimittain koytynyt sellaiseksi, etta vanhempi kielenkayttaja alkaa jo epailla nuorten dementiaa.

Mutta pysytaan tassa korkeimman oikeuden ratkaisussa. Tassa kielenkayttoasiassa -kuten monessa muussakin asiassa Yhdysvalloissa - kysymys on perustuslaillisista kiistoista. Vapaudesta ja vapauden rajoittamisesta.

Perustuslaki takaa sananvapauden ja USA:n kansallinen viestintavirasto (Federal Communications Comission) puolustaa periaatteellista sananvapautta. Jos vahan karjistaa, niin puhua mita sylki suuhun tuo.

Korkeimman oikeuden enemmisto oli eri mielta. Hyvia tapoja pitaa olla puhumisessakin, varsinkin jos kayttaa sananvapauttaan tiedotusvalineissa.

Sananvapauskiista ei kuitenkaan ole viela loppuun kasitelty, vaan menee vetoomustuomioistuimen pureksittavaksi. Voihan f..... ja s..... sanoisi nuorten radion juontaja....

Taalla USA:n lansirannikon luoteisosassa, Washingtonin osavaltiossa, vappua ei edes huomannut. Sita ei taalla juhlita, eika juhlita muutenkaan. Tyottomyys nousee, firmat heittavat tuhansia ihmisia ulos ja lehdissa on juttuja kuinka selvita taloudellisesti, jos tyot loppuvat.

Tyottomyys- ja sosiaaliturva on USA:ssa paljon heikompia kuin Suomessa, mutta se olisi jo toisen jutun aihe.

Ja nyt kohti uusia seikkailuja....

Lainaus

Tuulahdus Tuusulasta

Matti Virtanen — Wed, 18 Feb 2009 09:46:29 +0000

Tuusulan käräjäoikeus on vapauttanut Yleisradion ja toimittaja Martti Backmanin syytteistä oikeudenkäynnissä, joka käsitteli 18. lokakuuta 2004 lähetettyä MOT-ohjelmaa "Haamukoulutusta ja orjatyövoimaa".

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin mielestä ohjelma sisälsi kaksi törkeää kunnianloukkausta, koska siinä kerrottiin kahden työvoimakonsulttiyrittäjän laskuttaneen Uudenmaan TE-keskusta tekemättömistä töistä. Toinen rikolliseksi epäilty kohta oli maininta siitä, että yrittäjät olivat laskuttaneet viranomaista tekaistuista harjoittelupaikoista.

Käräjäoikeuden ratkaisu käy ilmi tästä tiedotteesta. Sen mukaan Backman ei ole syyllistynyt väitettyyn kunnianloukkaukseen valheellisia tietoja tai vihjeitä levittämällä, eikä hän ole myöskään halventanut asianomistajia.

Backman oli käräjäoikeuden mielestä "oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla" varmistanut tietonsa riittävän monesta lähteestä. Ohjelman toimittamisen ja lähettämisen ajankohtana kaikki lähteet, vastapuolen kantaa lukuun ottamatta tukivat yhdenmukaisesti ohjelman johtopäätöksiä.

Laamanni Heli Lehto-Kinnusen ratkaisu poikkeaa tältä osin eräiden muiden tuomioistuinratkaisujen linjasta, joiden mukaan toimittajan pitäisi etukäteen tietää miten joku viranomaisprosessi jutun kohdetta vastaan tulee päättymään.

Jos Tuusulan käräjien ratkaisu jää ylemmissä asteissa voimaan, jäljellä on mielenkiintoinen kysymys: miksi ihmeessä Uudenmaan TE-keskus veti oman rikosilmoituksensa näitä konsultteja vastaan takaisin ja sai ilmeisesti aiheellisen rikostutkinnan pysäytettyä?

Matti Virtanen

tuottaja, MOT

P.S. 24.2.2009: Saamiemme tietojen mukaan molemmat osapuolet tyytyvät Tuusulan käräjäoikeuden ratkaisuun, eli se jää lainvoimaiseksi.

Lainaus

Kun dokumentti vaikuttaa.

Iikka Vehkalahti — Mon, 16 Feb 2009 12:13:04 +0000

Selaan ulkoministeriön toimeksiannosta laadittua tutkimusta yritystoiminnan ja ihmisoikeuksien välisestä suhteesta ja mietin, että dokumenttielokuva voi tosiaankin vaikuttaa. Arto Halosen Pyhän kirjan varjo on aiheuttanut reaktioita paitsi maailmalla myös Suomessa.

Akatemiaprofessori Martti Koskenniemi on varmasta kansainvälisesti arvostetuimpia suomalaisia. Hän on paitsi professorina Cambridgessä myös Erik Castren instituutin johtaja. Instituutti on julkaissut nyt oikeustieteen tohtori Merja Pentikäisen tutkimuksen ” Yritystoiminta ja ihmisoikeudet”.

Tutkimuksessa todetaan mm. että "Suomessa ei ole vielä totuttu arvioimaan yritystoimintaa ihmisoikeusnäkökulmasta ja että….. toisinaan todetaan, että avoin ja tasavertainen suomalainen yrityskulttuuri luo jo sellaisenaan … hyvän toimintastandardin.”

Tämä itsestään selvyytenä pitäminen onkin johtanut siihen, että suomalaisten yritysten ihmisoikeusosaaminen on hyvin ” kapealla pohjalla” ja myös Suomen julkinen hallinto ei ole - verrattuna Pohjoismaisiin naapureihimme - kovinkaan aktiivinen.

Niinpä tutkimus sisältääkin lukuisia suosituksia alkaen lainsäädännöstä. ( Kts. www.helsinki.fi/eci ) Tai tilaa tutkimus intlaw-institute@helsinki.fi.

Mielenkiintoista on, että niin tutkimuksen esipuheessa kuin johdannossakin nostetaan esille keskustelua liikkeelle sysänneenä Arto Halosen Turkmenistan-elokuva, jonka esitys on muuten juuri tänään New Yorkissa Open Societyn (Soros) järjestämänä. Viikonloppuna elokuvaa esitti maailmankuulu MoMa.

Lainaus

Hovioikeus opettaa journalismia

Matti Virtanen — Wed, 31 Dec 2008 13:29:28 +0000

Yle Uutiset kertoo tänään 31.12.2008 seuraavaa: "Helsingin hovioikeus on koventanut Helsingin käräjäoikeuden YLEn toimittajille langettamia tuomioita.

Hovioikeus katsoi, että YLEn MOT-ohjelmassa syyskuussa 2005 annettiin ymmärtää, että Turussa toimiva noin 20 kurdilaisperäisen henkilön muodostama ryhmä olisi rahoittanut terroristijärjestöä keräämällä järjestölle rahaa aseiden ja räjähteiden hankintaan.

Hovioikeus tuomitsi sekä jutun tehneen toimittajan että vastaavan toimittajan 70 päiväsakkoon.

Helsingin käräjäoikeus oli tuominnut vastaavan toimittajan päätoimittajarikkomuksesta 50 päiväsakkoon ja vapauttanut jutun tehneen toimittajan kunnianloukkaussyytteestä, koska syyte oli vanhentunut.

Hovioikeus piti voimassa alioikeuden tuomion, jonka mukaan yleläiset määrättiin korvaamaan yhteisvastuullisesti 8 000 euroa asianosaiskuluja ja valtiolle noin 3 800 euroa oikeudenkäyntikuluja."

- - -
Yle Uutiset ei kerro keitä tuomio koskee, mutta MOT:llä ei ole tässäkään asiassa mitään salattavaa: tuomitut ovat toimittaja on Ann-Nina Finne ja vastaava toimittaja Ismo Silvo.

Tärkein syy tuomion kovenemiseen oli se, että hovioikeuden mielestä ohjelma sisälsi kolme erillistä törkeää kunnianloukkausta. Käräjien mielestä tekoja oli vain yksi, eikä se ollut kokonaisuutena arvioiden törkeä.

Käräjien mielestä törkeys puuttui mm. siksi, ettei MOT voinut ohjelman lähetyshetkellä tietää vapautetaanko Irakissa vankina ollut turkulainen kurdi, vai miten juttu etenee. Hovioikeus sen sijaan katsoi nykyisen linjan mukaisesti, että asian myöhempi ratkaisu olisi pitänyt ottaa huomioon journalistisia päätöksiä tehtäessä.

Hovioikeus määräsi myös poistamaan kurdien nimet MOT:n arkistossa olevasta käsikirjoituksesta. Muualla heidän nimensä sen sijaan saavat olla näkyvillä, mukaan lukien ohjelman etusivu ja oikeuden ratkaisu, jonka voi tilata Helsingin hovioikeuden kirjaamosta.

Tapauksen aiempia vaiheita on käsitelty tässä blogissa viimeksi vuosi sitten, täällä. Kirjoituksesta käy ilmi muun muassa, ettei tuomioistuinten ratkaisuja kannata ryhtyä arvailemaan.

Hovioikeuden ratkaisuun voi hakea valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Hakuaikaa on kaksi kuukautta. Asia on harkinnassa.

Matti Virtanen
tuottaja, MOT

Lainaus

Talvisodan kuolemantuomiot

Tero Koskinen — Mon, 22 Oct 2007 13:22:01 +0000

Tänään esitetyn MOT-ohjelman taustatoimittaja, historiantutkija Teemu Keskisarja löysi sattumalta sota-arkistosta erikoisen päiväkirjamerkinnän. Se kertoi suomalaisen siviilin teloituksesta talvisodassa 27.12.1939 kello 18:10 ja 19:00 välisenä aikana.

Dokumentti oli mapissa, joka on otsikoitu "Luutnantti Hannilan kertomus 9. divisioonan kevyen komppanian toiminnasta 8.12.1939-3.1.1940 ja 9. divisioonan sotapoliisin mustavihko, kansiot P 3167 ja P 1908:18, SOTA-ARKISTO."

Siinä luutnantti Hannila kirjoitti Oskari Tapio -nimisen siviilimiehen kuulustelusta ja tuomiosta. Todisteeksi mainittiin, että vangiksi saatu neuvostosotilas oli kertonut Tapion isännän lähteneen oppaaksi puna-armeijan partiolle. Hannila vahvisti tuomiota kirjaamalla, että Tapio oli ylimielinen ja tympeä tyyppi. Tuomio oli "lyhyt" eli teloitus ampumalla. Se pantiin täytäntöön heti.

Hannilan kuolemantuomiota ei edes otsikoitu pikaoikeuden päätökseksi, vaan kyseessä näyttää olleen hallinnollinen pikkuasia. Voi hyvin kysyä, käyttikö Oskari Tapion surmaaja oman käden oikeutta lukiessaan Tapion isännälle "lyhyen tuomion".

Kuusi muuta ohjelmassa mainittua teloitusta löytyivät pikaoikeuksien pöytäkirjoista (esim. tässä, tässä ja tässä). Oskari Tapion tapauksen löytyminen muista asiakirjoista herättää kysymyksen, onko talvisodan tapahtumia kuvaaviin arkistoihin kätkeytynyt lisää siviilien teloituksia?

Myös Suomussalmella käymissäni taustakeskusteluissa viitattiin muihin mahdollisiin teloituksiin. Sodanaikaiset vankilatuomiot ja teloitukset ovat jälkeläisille edelleen kipeä asia. Jotta jälkipolville jäisi tasapainoinen, todellisuutta kuvaava käsitys talvisodan tapahtumista, on vaiettujen tarinoiden korkea aika tulla kuulluiksi.

Tyhjentävää vastausta ei yhdessä puolen tunnin televisio-ohjelmassa voi antaa. Sen vuoksi MOT teki poliisille tutkintapyynnön, jossa vaaditaan Suomussalmen teloitusten lainmukaisuuden selvittämistä. Keskusrikospoliisi tutkii asiaa, ja Ylen Ajankohtaisjournalismi raportoi tutkinnan edistymisestä.

Tero Koskinen
toimittaja, mot

Lainaus

Kafkaa suomeksi, osa 2

Matti Virtanen — Mon, 05 Feb 2007 09:08:17 +0000

Mitä tekisit, jos joku alkaisi kutsua Sinua julkisuudessa valehtelijaksi? En nyt tarkoita mitään suutus- tai viinapäissä esitettyä suunsoittoa, vaan järjestelmällistä julkista leimaamista. Oletetaan vielä, että et todellakaan ole valehtelija.

Mitä silloin ajattelisit seuraavista väitteistä:

”Olet fanaattinen uskonsoturi, jolle tosiasiat ovat vain tiellä.”

”Sinut on kiistattomasti napsittu kiinni kylmästä, tietoisesta valehtelusta.”

”Olet kärähtänyt karkeasta valehtelusta.”

”Salaat, peittelet ja vääristelet. Aseitasi ovat puolitotuudet, jopa täysin tekaistut väitteet.”

”On kylmä tosiasia, että huijasit.”

Tuntisitko itsesi loukatuksi? Voisiko näistä väitteistä olla jotain vahinkoa?

Kollega Martti Backman joutui vuosia kestäneen panettelun kohteeksi viime vuosikymmenen vaihteessa, kun Seura-lehteen ja nettipalstoille kirjoittava freelance-toimittaja Mikko Niskasaari ryhtyi ajamaan MOT:ssä kritisoidun homeyrittäjän asiaa. Myöhemmin hän otti koko ohjelmasarjan silmätikukseen ja alkoi kaivaa täikammalla maalitaulukseen lauseenpätkiä, joista hän oli eri mieltä.

Koska Niskasaari ei pystynyt osoittamaan Backmanin toimittamassa homejutussa (eikä missään muussakaan MOT:ssä) esitettyjä tietoja vääriksi, hän valitsi aseekseen suoraviivaisen parjaamisen. Esimerkit yllä ovat hänen kynästään, suunnattu Backmania tai koko MOT-ohjelmaa vastaan.

Backmanin mitta täyttyi vuonna 2002, ja hän teki Niskasaaren kynäilystä poliisille tutkintapyynnön rikoslain 24 luvun 9 pykälän perusteella. Siinä sanotaan, että ”joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.”

Poliisi tutki, ja syyttäjä totesi harkintansa jälkeen, että valehtelijaksi leimaaminen oli omiaan aiheuttamaan Backmanille vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa. Niskasaari ja Seuran päätoimittaja saivat syytteen kunnianloukkauksesta.

Asiaa puitiin poliisissa, syyttäjällä ja käräjäoikeudessa yli neljä vuotta ennen kuin Espoon käräjäoikeus antoi ratkaisunsa 26. tammikuuta 2007. Oikeus totesi, ettei Backmanin jutuissa ollut virheitä. Ei ollut salailua, ei peittelyä, ei vääristelyä, ei puolitotuuksia eikä tekaistuja väitteitä.

Selvä tapaus? Käräjäoikeuden johtopäätös tästä kaikesta oli, että Niskasaarella on oikeus nimittää Backmania valehtelijaksi.

Luit oikein.

Syy tähän erikoiseen ratkaisuun löytyi makuasioiden osastolta: käräjäoikeuden mielestä Backmanin ”esitystapa” on ollut omiaan herättämään ”vastakritiikkiä”, joten häneen ja ”hänen ohjelmaansa” on voitava kohdistaa tavanomaista kärkevämpää kritiikkiä.

Mihin tämä ratkaisu johtaa?

Oletetaan, että esimerkiksi Seura-lehti paljastaa jutussaan huijarin ja kertoo selvällä suomen kielellä mistä oli kyse. Tämän jälkeen kuka tahansa saa Espoon käräjäoikeuden tulkinnan mukaan kutsua jutun tehnyttä toimittajaa vaikkapa valehtelijaksi ja fanaattiseksi uskonsoturiksi.

Miksi muuten tyytyä näin mietoihin väitteisiin? Eikö olisi tehokkaampaa nimitellä toimittajaa varkaaksi tai jopa pedofiiliksi sillä perusteella, että hänen esitystapansa on ”omiaan herättämään vastakritiikkiä”.

Tässä on huomattava, ettei Backman edes nimittänyt homeyrittäjää huijariksi, vaan hän antoi faktojen puhua puolestaan. Yksi haastateltava tosin kuvasi yrittäjän menetelmissä olleita puutteita sanomalla, että ”se on tietysti vähän huijausta sekin”. Se riitti tekemään Backmanista ja MOT:stä vapaata riistaa.

MOT:n kaltaiselta ohjelmalta odotetaan ja edellytetään kriittisyyttä. Kerran kävi jopa niin, että kun ohjelma ei erään katsojan mielestä ollut riittävän kärkevä kohteena ollutta yritystä kohtaan, hän teki siitä kantelun sekä julkisen sanan neuvostoon että viestintävirastoon. Perustelu oli, että Yleisradio on syyllistynyt piilomainontaan.

Kumpikaan kantelu ei tietenkään johtanut mihinkään, mutta se oli tarpeellinen muistutus siitä, millaisiksi yleisön odotukset ovat vuosien varrella muotoutuneet: Huijarit osoitetaan MOT:ssä huijareiksi vastakin, jos näyttö riittää.

Lainaus

Kafkaa suomeksi

Matti Virtanen — Fri, 19 Jan 2007 09:21:28 +0000

Sain viime syyskuussa yhdessä esimieheni Ismo Silvon kanssa Helsingin käräjäoikeudessa sakkotuomion eräiden henkilöiden yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Oikeudenkäynti jatkuu, koska molemmat osapuolet ovat valittaneet hovioikeuteen.

Jutussa oli se erikoinen piirre, että käräjien istunto pidettiin suljetuin ovin ja tuomio julistettiin salaiseksi. Suomessa ei liene aiemmin pidetty sananvapausoikeudenkäyntiä, jonka sisällöstä on vaiettava. Yritän pitää kielen keskellä suuta.

Salailu voi olla paikallaan, eräiden henkilöiden suojelemiseksi kiusaamiselta. Keskeneräisen asian ruotiminen julkisuudessa ei ole hyvien tapojen mukaista, mutta käräjäoikeus julkaisi tuomioon liittyvän tiedotteen. Tuomiolla olleen ohjelman käsikirjoitus puolestaan löytyy MOT:n arkistosta.

Tiedotteessa on kohta, joka ei varsinaisesti liity juridiikkaan, mutta joka antaa aiheen kommenttiin. Käräjäoikeus, tarkemmin sanottuna käräjätuomari Liisa Paul, kirjoitti kunnianloukkaussyytteen hylätessään, että ”vaikka ohjelmassa on ollut joitakin asiavirheitä…”

Miten niin asiavirheitä? Kuinka paljon on ”joitakin”? Tätä ei kerrota tiedotteessa, mutta se selviää tuomiosta: käräjien matematiikalla joitakin = 2. Siis kaksi virhettä.

Toinen näistä kahdesta oli helppo osoittaa väärinkäsitykseksi, käräjätuomari Paulin omaksi virheeksi. Hän oli yksinkertaisesti päättänyt uskoa vastapuolen väitettä sen sijaan, että olisi ottanut selvää asiasta. Lisätietoa saatuaan hän myönsikin perustelleensa asian huonosti.

Jäljelle jäi yksi ”virhe”. Siinä oli kyseessä lause, jossa kerrottiin ohjelman toisen päähenkilön kokemuksista tuomioistuimessa. Hän oli kokenut, ettei saanut erääseen kysymykseen oikeudenkäynnissä mitään vastausta. Tämä oli Paulin mielestä virhe, ilmeisesti siksi ettei lauseessa jykevästi painotettu kyseessä olevan päähenkilön oma mielipide.

Paul edustaa journalismin opettajana sitä koulukuntaa, jonka mielestä jokaiseen lauseeseen pitää liimata sanat ”X:n mukaan” tai ”Y:n mielestä” – ikään kuin mielipiteen esittäjä ei kävisi ilmi asiayhteydestä. Sitä paitsi selvitin tätä asiaa itsekin ja totesin, ettei mainittuun kysymykseen todellakaan löytynyt vastausta.

Mitä parista virheestä?

Ylen Ajankohtaisohjelmien olemassaolon oikeus perustuu luottamukseen: siihen että tiedot pitävät paikkaansa, ja jos ne ovat väärin, niin ne oikaistaan. Käräjien tiedotteessa mainittu ”joitakin virheitä” on tämän vuoksi erityisen ärsyttävä muotoilu; tavallaan vielä ikävämpi kuin usein kuultu väite siitä, että ”juttu oli täynnä virheitä”.

MOT:n kymmenvuotisen historian aikana oikaisu on jouduttu tekemään muistaakseni kolme kertaa. Tällä kertaa MOT:lle ei missään vaiheessa edes esitetty oikaisuvaatimusta, vaan täsmällinen luettelo väitetyistä asiavirheistä tuotiin esiin vasta oikeuden istunnossa. Epäreilua.

”Vad heter Kafka på finska?” kysyi eräässä aiemmassa MOT-ohjelmassa haastateltu ulkomaalainen mies, jolta Suomen oikeuslaitos riisti hänen lastensa huoltajuuden. Pidin tuolloin kysymystä hieman pateettisena, mutta nyt alan ymmärtää.

Lainaus