Blogit - tietokone

Perustutkimus ja tietokone

Jari Vaara — Fri, 25 May 2012 12:17:59 +0000

Harvinaiset maametallit löydettiin 1700-luvun loppupuolella. Tutkijat, muun muassa Turun akatemian professori Johan Gadolin, tutkivat pitkään, että mitä nämä kummallisesti käyttäytyvät metallit ovat ja selvittivät niiden alkuaineiden paikan taulukossa. Yhtä kaikki nämä havainnot kuuluivat kiva tietää-osastoon. Niillä ei tuolloin ollut mitään taloudellista arvoa.

Asia muuttui, kun elektroniikkateollisuus kehittyi. Harvinaiset maametallit ovat ominaisuuksiltaan sellaisia, että niiden avulla voidaan valmistaa erinomaisesti sähköä johtavia komponentteja ja erittäin vahvoja magneetteja. Itse asiassa nykyelektroniikkaa ei olisi ilman näitä metalleja.

Asiaa pohtiessa herää kysymys, että mitä jos Gadolin ja kumppanit olisivat tutkineet lehmien utareiden hyvinvointia tai pelkkää rautamalmia? Siis aiheita, joista joku on valmis maksamaan selvää rahaa. Elektroniikkateollisuudella ei olisi ollut pohjaa ja keksinnöt olisivat jääneet akkumuloitumatta. Kun tarpeeksi keksintöjä kasaantuu yhteen, saadaan aikaan esimerkiksi tietokone.

Yliopistot ovat yhä enemmän ulkopuolisen rahoituksen varassa. Ulkopuolinen rahoitus puolestaan odottaa tuloksia, jotta se saa rahoitukselleen vastinetta. Toivottavasti perustutkimuksen hedelmät eivät tämän kehityksen myötä näivety. Kiva tietää-osasto ei tuota heti, mutta se avaa ovia tuleville innovaatioille, joista ei tänä päivänä ole hajuakaan.

Toinen kysymys on, mitä merkitsee turvallisuuspoliittisesti, jos Suomen maaperästä löydetään runsaasti näitä metalleja, esimerkiksi litiumia. En nyt halua maalailla piruja seinille, mutta luonnonvarat ovat olleet sangen suosittu sodan syy.

Jo nyt maametalleilla tehdään politiikkaa. Kiina lopetti litiumin viennin hetkeksi, ja länsimainen teollisuus oli välittömästi komponenttipulassa. Tietotekniikan ohjatessa uusia asejärjestelmiä ei ole vaikea ajatella, että mitä ajatuksia kansallisen edun nimissä mieliin pulpahtaa. Onkin syytä toivottaa Suomen armeijan uudistuksille mitä parasta, ja ennen kaikkea uskottavaa, menestystä.

Lainaus

Sanotaan että tekniikka helpottaa elämää

Heidi Tetri — Thu, 26 May 2011 08:08:40 +0000

Aprillipäivänä törmäsin Elävässä arkistossa videoleikkeeseen suomalaisesta innovaatiosta, vanhusten ulkoiluttamisautomaatista. Kyllä mahtaa olla auvoisat ajat niin hoitajilla mehutarjoilujen ääressä kuin vanhuksillakin ihan ikiomalla formularadalla. Ja ei, päivämäärästä huolimatta ei tarvinnut syödä silliä tai juoda kuravettä, kyseessä nimittäin on uusi Nokia!

KATSO: Vanhusten ulkoiluttamisautomaatti

Ajatuksena ihan kiva, pääsevät vanhukset sitten edes silloin tällöin ulkoilemaan. Kuinka pirun paha dementia saa olla että jaksaa vuodesta toiseen ”kaahailla” samalla radalla tai kiljua riemusta vuoristoradan mutkissa? Vuonna 2009 vanhukset tuntuivat olevan keksinnöstä innoissaan, miksiköhän heistä ei siis ole sen koommin kuulunut?

Tekniikka ei ole raivannut tietään vain vanhusten maailmaan, vaan koko yhteiskuntamme toimii sen varassa. Muutama vuosi sitten sain tilaisuuden seurata sairaalan toimintaa potilaan näkökulmasta seitsemän kohtalaisen toimintarikkaan vuorokauden ajan.

Niistä ehkä mieleenpainuvin oli eräs yö, jona en herännyt tavanomaiseen vanhan naisen tuskaiseen huutoon, vaan hätääntyneen hoitajatytön potilaan herättelyyn. Tämä vakavasti sairas vanhempi nainen oli tehnyt kuolemaa jo muutaman päivän ajan, hemoglobiinikin oli niin alhainen, että verta meni tiputuksessa monta pussia päivässä ja nyt hänellä oli kohtaus.

Naisen sänky oli yltäpäältä veressä ja kuuden hengen elvytystiimi, joka koostui niin hoitajista kuin lääkäreistäkin, mietti sätkivän ja verta vuotavan naisen vierellä: ”Montakohan pussia verta tänään on mennyt?”. Sivustaseuraajan näkökulmasta veripussit näyttivät olevan kohtalaisen keskeisessä roolissa hoitomuotoa mietittäessä. Ja vastaus tähän oli ainoastaan tietokoneella käytävän toisessa päässä, ratkaisua ei siis saatu syntymään. Vain muutama minuutti lisää pohdintaa ja elotonta naista lähdettiinkin kuljettamaan jo leikkaukseen.

KATSO: Yö Töölön sairaalan tapaturma-asemalla

Itselleni ei kovinkaan turvallinen olo kyseisestä reissusta jäänyt. Annetaanko lääkkeitäkin ihan summamutikassa, jos koneelle ei tiukan paikan tullen pääse? Naisen kohtalo jäi itselleni mysteeriksi, sillä seuraavana aamuna sängyn oli jo vallannut uusi potilas. Ehkä vanhalle naiselle oltaisiin saatu apu ripeämmin, mikäli edes ”tällaiset oleellisimmat” tiedot merkattaisiin sängyn päätyyn kansioon.

Pari viikkoa sitten myös Saksan oma halpiskauppa Lidl tarjosi hämmästyttävän kokemuksen tekniikan parissa. Kyllä olisi Halla-aho persiilleen lentänyt, jos olisi jonossa seuraavana ollut. Nimittäin kassalla maksuvuorossa oli hyvin suomea puhuva mies Lähi-idän maasta perheineen. Mies maksoi pankkikortilla ja myyjä sanoi, että kortin voi poistaa. Mies kertoi näppäilleensä väärän tunnusluvun, maksu ei ole voinut vielä mennä. Myyjä inttää vastaan, että kyllä kone ainakin sen hyväksyi. Ja mies haluaa maksaa uudelleen, ja myyjä estelee ja mies koittaa tunkea korttia uudelleen koneeseen ja niin edelleen. Tilanne alkoi käydä jo kovin koomiseksi, sillä mietin, mitä suomalainen tässä tilanteessa tekisi. Ei ainakaan inttäisi viittä minuuttia vain saadakseen maksaa ostokset uudelleen.

Lainaus

Elämäni supermatriisissa

Tuija Aalto — Mon, 27 Apr 2009 07:17:48 +0000

Finnet suunnittelee tarjoavansa kuluttaja-asiakkaille uudenlaisen tietokoneen käyttökokemuksen. Kone olisi vain käyttöliittymä operaattorin verkossa olevaan palvelutarjontaan. Kaikki tapahtuisi palvelimilla tuolla jossakin. Avaimet käteen -paketissa kuluttajan tarvitsisi ilmeisesti vain muistaa salasanansa, jolla pääsee palvelupakettia käyttämään, jonka jälkeen operaattori hoitaisi loput. Ei käyttöjärjestelmä-, ohjelmisto- ja tietoturvapäivityksiä, ei palomuureja.

Jos haluaisi tehokkaamman koneen ja enemmän vääntöä, vääntäisi vain rahahanasta ja bittiä virtaisi ja HD-leffat ja moninpelattavat roolipelit pyörisivät näyttöpäätteellä somasti.

Linturin poppoon Supermatrix kuulostaa osin vasta hataralta suunnitelmalta.

Minä sen sijaan elän jo hyvin pitkälle omassa supermatriisissasi. Kaikki datani ja iso osa ohjelmistoja ja palveluja, joita käytän, sijaitsee jossain muualla kuin omalla koneellani.

Pikaisen inventaarion mukaan ainakin seuraavaa

Varmuuskopioin kotikoneen Mozyllä.
Julkaisen (ja samalla varmuuskopioin) valokuvat ja videot Flickriin
Työstän dokumentit (ml. ensi kuussa ilmestyvän tietokirjan) Google Docsilla
Varastoin podcast-tiedostot Libsynissä ja Internet Archivessa
Yksityinen blogini asuu A2-Hosting -palvelinhotellissa
Facebookin ja LinkedInin kontaktiverkostot ovat kattavimmat ja ajantasaisimmat osoitekirjani
Evernote -tiedonhallintajärjestelmä on vielä tarkoitus ottaa käyttöön

Nämä ovat laajasti maailmalla käytössä olevia tuotteita ja palveluita, joskin olen kuluttajana tehnyt jokaisen kohdalla itse valinnan ja maksan jokaisesta kuukausi- tai vuosimaksua erikseen.

Kovin nopeita tuloksia tai valmiita kuluttajapalveluita ei Finnetin supermatriisista lähivuosina ole odotettavissa: "Tekesin rahoittama projekti on kolmivuotinen. Ensimmäisen vuoden projektiryhmä käyttää analysointiin, toisen testeihin ja teknisiin kokeiluihin. Kolmantena vuonna valmistuvat rajapinta- ja tuotantotestit ja käyttäjäselvitykset." (ITViikko: Supermatrix: 100 000 suomalaisen kotikoneen tilalle tyhmä pääte)

Ehdin hyvin opetella sen Evernoten vielä.

Keskustelimme "pilvessä" olevista palveluista Sula Pinta - podcastin edellisessä jaksossa pari viikkoa sitten: #Sula Pinta 39: Mobiilit mahdollisuudet vai mahdottomuudet?

Lainaus