Blogit - metadata

Kuka kuvassa? Metatietojen etsintäkuulutus

Eila Haikarainen, Yle Armi — Fri, 30 Mar 2012 07:16:12 +0000

Tämä ei ole visa, emme tiedä oikeaa vastausta kysymykseemme. Yritämme joukkoistamisen avulla saada vastauksia puuttuviin tai kadonneisiin tietoihin.

Arkistotyön arkipäivää ovat metatietojen puutteelliset tiedot. Ne voivat estää kuvan näyttämisen tai äänen käyttämisen.

Metatieto on tietoa tiedosta. Se voi tallentua tietokantaan digitaalisen median (esim. kuva- ja äänitiedoston) teknisistä ominaisuuksista automaattisesti tai se voi syntyä manuaalisesti liitännäistietona. Manuaalisuus tarkoittaa sitä, että joku kirjoittaa dokumentille mm. kuvaustietoja.

Tietokantojen hakujärjestelmät toimivat metatietojen avulla. Jos haluamme, että tulevaisuudessa jokin kirjoitus, kuva, ääni tai video on löydettävissä, varminta on liittää siihen riittävästi metatietoa.

Valokuvien osalta merkittävimmät metatiedot ovat kuvan aihe ja kohde: kuka tai mitä kuvassa näkyy, kuka kuvan otti, milloin ja missä.

Muita keskeisiä tietoja ovat esim. kuvauspaikkakunta ja kuvan ottamisen syy eli kuvaajan motiivi ja intentio. Onko kuva esim. dokumentti uutistapahtumasta vai tuotteen tai palvelun markkinointia varten otettu kuva? Olemme nostaneet tähän television vanhoista viihdeohjelmista kertovan kuvan, jossa esiintyy meille mysteeriksi jäänyt henkilö. TV-arkiston pitkäaikaisimmatkaan työntekijät eivät toistaiseksi ole onnistuneet tunnistamaan tässä valokuvassa esiintyvää naishenkilöä.

Etsintäkuulutus Levylautasesta

Alla on valokuva Suomen Television tv-ohjelmasta Levylautanen vuodelta 1963. Kuvassa tuottaja Eino Virtanen (1925-1999) ja tunnistamaton naishenkilö istuvat tv-studiossa pöydän ääressä ja lukevat katsojien kirjeitä. Kuvan otti Matti Ristimäki 28.5.1963. Ohjelmasta on säilynyt TV-arkistossa vain muutamia filmikatkelmia. Näiden lopputeksteissä ei mainita naispuolista juontajaa tai toimittajaa. Levylautanen käsitteli iskelmämusiikkia ja ohjelma koostui musiikkiesityksistä ja artistihaastatteluista. Ohjelmaa tehtiin vuosina 1962-1963.

Tunnistamisen helpottamiseksi tässä naisen kasvot hieman suuremmassa koossa:

Tässä kuva negatiivin viitekortista, johon kuvan tiedot on kirjoitettu.

Tässä negatiivikortin kääntöpuoli:

Miksi näin käy?

On useita syitä, miksi tietoja on voinut jäädä kirjaamatta.

Tietoa ei ole pidetty tärkeänä: kuva on otettu vain yhtä käyttöä varten, se on ajateltu kertakäyttötuotteeksi. Vasta myöhemmin on ymmärretty kuvassa näkyvän tiedon arvo, etenkin kun ohjelmasta ei ole olemassa kokonaista filmitallennetta.

Kiire, ”palaan tähän myöhemmin”. Ongelma, joka on myös nykypäivää. Ajatellaan, että joskus tulevaisuudessa tulee joutohetki, jolloin merkitsen valokuviini kuvausvuoden ym. tietoja. Aika nopeasti ihminen unohtaa lähiajankin tapahtumat, eikä sitä joutohetkeä sitten koskaan tule.

Epäselvät vastuukysymykset: kuka kirjaa tiedot? Esimerkiksi tämän kuvan kohdalla, onko vastuu ollut tiedottajalla, valokuvaajalla vai arkistohenkilökunnalla? Tieto ei ole kulkenut esim. valokuvaajan ja arkistoijan välillä. Nämä kaksi eivät vain sattuneet kohdakkain, jolloin puuttuva tieto olisi tullut puheeksi. Valokuvaaja on ollut jatkuvasti liikkeellä, on vietetty vapaapäiviä tai sattunut sairaustapauksia kyseisenä ajankohtana. Henkilöt ovat vaihtaneet työpaikkaa tai siirtyneet muihin tehtäviin.

Käytössä ei ole ollut vakiintuneita dokumentointitapoja, esim. kuvauspäiväkirjoja ei ole käytetty.

Tietoa on voitu pitää itsestäänselvyytenä omana aikanaan: kaikkihan sen nyt tietävät, että siinä on Niilo Tarvajärvi!

Tieto on kadonnut, esimerkiksi valokuvaan liittyvä lehdistölle tarkoitettu kuvateksti on liimattu kuvaan tai viitekorttiin, mutta se on aikojen saatossa irronnut ja kadonnut.

Puuttuva tieto voi estää kuvien käytön tai tehdä sen ainakin hankalaksi. Varsinkin henkilönimien oikeellisuus on ensiarvoisen tärkeää valokuvia julkaistaessa.

Jos tämä kuva tuo muistisi sopukoista esiin nimiä tai muita asiaan liittyviä vihjeitä, kirjaathan ne alla olevaan Kommentit-osaan ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Sähköpostiosoite ei näy muille, vaan jää ainoastaan blogin ylläpitäjien tietoon. Kun saamme teiltä nimiehdotuksia, ryhdymme tarkastamaan tietoa eri lähteistä. Oikeaan osuneen tai oikeaan tietoon johtavalle vihjeelle lupaamme lahjan Yle Shopin tuotteista.

-------------------------
Elävä arkisto valikoi Ylen arkistoista katseltavaa ja kuultavaa nettipalveluunsa. Lähteenä Elävällä arkistolla ovat Ylen radio-, tv- ja valokuva-arkistot sekä Ylen tietopalvelut. Tätä kokonaisuutta kutsutaan Ylessä nimellä Armi. Se on lyhenne sanoista Arkisto-, medianhallinta- ja informaatiopalvelut.

Arkistoja hoitaa noin 100 ammattilaista, jotka arkistoivat, digitoivat, dokumentoivat, restauroivat ja tekevät tiedonhakuja. Me palvelemme Ylen ohjelmantekijöitä tarjoamalla kuvaa ja ääntä Ylen ohjelmantuotantoon. Huolehdimme siitä, että ohjelmat säilyvät ja löytyvät myös tulevaisuuden käyttöjä varten.

Tämä blogikirjoitus on osa Armin dokumentoinnin kehitystiimin toimintaa. Avoin Yle -hengessä tiimi toivoo yleisöltä apua arkistojen metatietojen täydennykseen. Tiimiin kuuluvat Eila Haikarainen (tämän tekstin kirjoittaja) Marja-Liisa Holstein, Harri Juutinen, Heljä Kajo, Leena Korsumäki, Kirsti Laasonen, Tuula Ruokonen, Pekka Salosaari ja Elina Selkälä.

Lainaus

Paikallisuus ja internetin tietovirrat?

Tuija Aalto — Tue, 15 Sep 2009 18:51:53 +0000

Mikä on internetin tietovirtojen paikallinen merkitys, mistä syntyy paikka- ja sijaintitietojen voima? Tähän teemaan haetaan vastauksia nyt viikon ajan kahdella tavalla kahdessa eri mikroblogipalvelussa, Qaikussa ja Twitterissä. Keskustelussa esiin tulleita ajatuksia kootaan ensi viikon torstaina 24.9. YLE Keski-Suomesta lähetettävässä online-seminaarissa.

Peli 1.

Esitän Qaiku-keskustelupalstalla kahden kaupunkikanavan, #Helsinki - ja #JYV -kanavien paikallisuuden merkityksiä luotaavan kysymyspatterin.

Kysymykset ovat

1. Miksi olet tällä kanavalla?

2. Mitä lisäarvoa tuottaa tietää, missä päin fyysisesti / henkisesti verkoston jäsenet vaikuttavat?

3. a) Mitä käytännön käyttöä sijaintitiedolla on nykyisessä webin tietovirrassa? b) Entä mitä tulevaisuuden sovellutuksia odotat innolla?

YLE Radio Keski-Suomi ja YLE uudet palvelut järjestävät Internetin tietovirrat -online-tapahtuman, jossa pohditaan esimerkkien avulla sitä, millaisilla uusilla tavoilla tieto liikkuu ja ihmiset viestivät toisilleen.

Online-väittelykilpa on osa tilaisuuden käytännön oppimis-ulottuvuutta: tarkoitus on tarjota harjoitusketju ja hiekkalaatikko myös aivan uusille vasta rekisteröityville Qaikun ja Twitterin kokeilijoille.

Peli 2.

Twitterissä käynnistyy muunnelma pelistä: Sama keskustelunaihe, mutta kanavallisuus ilmaistaan hash tag -merkinnöillä #ylety ja joko #JYV tai #Helsinki.

Repliikki #JYV -joukkueen hyväksi varustetaan siis merkinnöillä #ylety #JYV ja repliikki #Helsinki - joukkueelle merkinnällä #ylety #Helsinki.

Monimutkaista? Ehkä aluksi, mutta vain leikkimällä oppii. Tule siis mukaan viikoksi harjoittelemaan mikrobloggaamalla keskustelemista - tosissaan, muttei vakavissaan!

Lainaus

Onko radiolla pitkä häntä?

Tuija Aalto — Mon, 27 Apr 2009 08:41:07 +0000

YLE järjesti Isossa Pajassa 17.4. työpajan, jossa keskusteltiin YLEn roolista tulevaisuuden mediaekosysteemissä. Vedin radion ryhmätyön ja lupasin purkaa muistiinpanot tässä blogissa.

Keskusteluissa pyörittiin paljon suosittelun ja metadatan kirjaamisen ympärillä. Kun piti nostaa tunnin aikana puhutusta tärkein yksittäinen asia, joka on saatava kuntoon, ryhmä oli yksimielinen: audioille pitää saada pysyvät linkit.

Tällä hetkellä YLE Areenaan julkaistaan juttu määräajaksi, minkä jälkeen linkki kuolee, sen takana ei ole enää mitään kiinnostavaa. Ryhmän mielestä voisi olla.

Audiosisällöille pitäisi siis toteuttaa pysyvä linkki ja viitekortti: Yksi ainoa verkko-osoite, joka pysyy, vaikka ohjelma olisikin välillä pois julkaisusta esitysoikeussopimuksellisista syistä. Tämä toimenpide ennakoi sitä päivää, jolloin YLEn lobbaus puree ja tekijänoikeuslakia muutetaan niin, että YLE voi avata arkistot.

Perusteluja

1. Suosittelu ja Long Tail

Pysyvä linkki edistäisi suositteluverkostoihin pääsyä. Ohjelman pysyvä linkki tekee mahdolliseksi viittaamisen ohjelmaan huolehtimatta sen poistumisesta Areenasta (vrt. nyt bloggaajat eivät mielellään linkitä, koska eivät halua blogiinsa rikkoutuvia linkkejä)

Myös muut verkkojulkaisut saattavat linkittää hanakammin Areenaan, kun voivat luottaa siihen, että niiden juttuarkistoissakin oleva linkki on relevantti.

2. Aikalaisreaktio talteen

Pysyvä linkki pitää aikalaisreaktion jutun mukana. (Vrt. Erik Bäckmanin vetämän TV-ryhmän yhteenveto, ”jokainen ohjelma voi olla yhteisö”). Yleisön tuottama metadata pysyy linkin mukana tallessa. Yleisö motivoituu metadatoittamaan sisältöjä paremmin, kun työ ei mene hukkaan.

Miten tähän tultiin – muistiinpanot fläpeistä tässä purettuna.

Aamuradio naurattaa

Ryhmän työ käynnistyi pohtimalla, mitä radio on itse kullekin. Ensimäiseksi pintaan nousi aamushow. ”Kuuntelen Suomi-popin aamua ja nauran”. ”Aamupalalla ennen töihin lähtöä kuuntelen aamuohjelmaa ”. Työpaikalla ei voi enää kuunnella puheohjelmia, kirjoittamiseen keskittymisen avuksi haettiin netistä (Last.FM) ambient-musaa, jossa ei ole sanoja.

Last.FM:stä päästiin sisällön suositteluun ja toivottiin jonkinlaista puheohjelmien suosittelumekanismia.

Puheradion silmäily

Työkaluiksi puheradion suositteluun ryhdyttiin ideoimaan tägäämistä ja audion sisällön täydellistä kuvailua (vrt. muuten Kati Vänttisen aiempi blogikirjoitus ”Pitäisikö keksiä tekstiradio”). Tekstinä radio-ohjelman voisi silmäillä.

Tulevaisuuden radiolta toivottiin mahdollisuutta merkata epämieluisa sisältö pois kuuluvilta: esim. inhottavan mainoksen voisi merkata niin, että sitä ei enää soiteta toisten.

Audiosisällön löytämisestä esitettiin vertaus siihen, että lehdessä voi olla lempikolumnisti, jonka palstan mielellään aina lukee. Todettiin että hakusyötteet edistävät löydettävyyttä.

TV-ryhmälle kirjattiin terveiset videoiden tagityksesta, jota kehitelläänkin.

Löydettävyys

- Ei huvita blogata viittaamalla Areenaan, koska sisältö poistuu
- Ohjelmat löytyvät P2P-verkostoista paremmin

Muuta fläppeihin kirjattua:
Magnet-linkit vs. Areena
eDonkey
Bit Torrent
MD5-summa

Ajansiirto, long tail

Pohdintaa valinnoista tuottajan ja vastaanottajan eli käyttäjän näkökulmista

Onko ohjelmavirta yhtä kuin kertakäyttöinen ohjelma? Mikä on ajankohtaisohjelman vastakohta? Ikuisuusohjelma? Voiko ikuisuusohjelman määritellä tai tunnistaa ja jos, niin kuka voi sen tehdä? Voimmeko me nyt tässä ajassa tunnistaa ne ohjelmat, joita tulevaisuuden ihmiset pitävät kaikkein kiinnostavimpina? (Emme.)

Entä voiko ikuisuusohjelmia varta vasten tuottaa versioimalla ajaton versio tuotantoprosessin yhteydessä? Ehkä? Esimerkkitapauksena elokuva-arvostelu: on elokuvan ilmestyessä ajankohtainen, mutta toisaalta elokuvan elinkaari on pitkä, joten elokuva-arviokin voisi pysyä tallessa ja saatavilla myöhemmäksi referenssiksi.

Ohjelmavirta on tavallaan ”kertakäyttöohjelmaa” myös siinä mielessä, että kuuntelutilanne voi olla taustakuuntelua, ei olla itse valittu sisältöä. Sen sijaan ”ikuisuusohjelmat” on valittu kuunneltavaksi. Ryhmä taisi kuitenkin päätyä siihen, että ikuisuusohjelma ei voi olla erillinen ohjelmatyyppi, vaan mikä tahansa pysyvästi saatavilla pidettävä ohjelma voi jollekin yhdelle ihmiselle olla arvokasta ja haluttua sisältöä.

Ikuisuusohjelmista syntyi sisältöinnovaatio: ”Näin se tehdään” – ohjelmat. Keskusteltiin siitä, miten eri välineissä sisällöt täyttävät eri tarpeita: kanavien ohjelmakaavioissa määrätyn kestoiset ohjelmat palvelevat viihtymistä ja ajanvietettä vähintään yhtä paljon kuin tiedonsaantia. Esimerkkitapauksena verrattiin Strömsö:tä ja Common Craft –nettivideosarjaa, joista jälkimmäinen esittelee tiiviissä muodossa jonkun yhden asian. Common Craft –formaatille on ominaista lyhyys, tiiviys, on demand –saatavuus; tieto heti.

Idea: voisiko virityskuvan tilalle laittaa pyörimään YLE Areena –esittelyn?

Olisiko ”Avoin YLE” podcast-alusta?

Yksilö –näkökulmasta siirryimme tehtävänannon toiseen osioon, yhteisöön ja yhteiskuntaan. Tartuimme Roope Mokan esityksen kaavioon, jossa neljässä ruudussa rinnakkain kuvattiin siirtymää Ensyklopedia Britannican maailmasta Wikipediamaailmaan ja YLE-maailmasta Avoin YLE – maailmaan (esityksen dia 17). Pohdimme, halusiko Mokka vertauksellaan ilmaista, että YLE ei pysty itse tekemään avointa YLE; sillä eihän Ensyklopedia Britannia suinkaan ollut panemassa Wikipediaa alulle.

Päätettiin kuitenkin edetä sillä premissillä, että YLE on aktiivinen toimija tekemässä avointa YLEä. Jos siis olisi niin. että kuka vaan vois tulla tekemään YLEä, mitä se edellyttäisi rakenteilta? Ainakin tekijänoikeuksista pitäisi huolehtia siten, että ne pysyvät tekijällä, jotta kukaan motivoituisi antamaan sisältöjään YLEn julkaistavaksi.

Entä, jos YLE tarjoaisi podcast-julkaisualustaa vapaaseen käyttöön? Ryhmässä nousi voimakkaasti esiin sisällön koettu omistajuus. Mikä olisi YLEn podcast-alustalle julkaistun ohjelman osoite? Mikä olisi sen brändi? Ryhmän mielikuva oli, että esimerkiksi Googlen omistamat YouTube ja Blogger tuntuvat jo niin neutraaleilta, että niihin julkaisisi vähemmän epäröiden omia tuotoksiaan kuin YLEn mahdollisesti tarjoamalle alustalle. Makusteltiin, millaisia brändimielikuvia herättäisi ”YLETube” verrattuna YouTubeen. Ei päästy mihinkään yhteen lopputulokseen. Malttaisiko YLE pysyä ”vain alustana”?

Blogin omistajuus puhutti

Erkka Piirainen luokitteli omistajuuden havainnollistamiseksi bloggaajia kolmeen kategoriaan. Suodatinblogit ovat niitä, joissa jaetaan eteenpäin kiinnostaviksi havaittuja linkkejä. Journaaleissa kerrotaan omasta elämänmenosta. Tietämysblogissa tehdään itsestä jonkin alan asiantuntijaa julkaisemalla asiajuttuja. Jos sama sisällöllinen jaottelu pätisi podcasteihin, ketkä silloin kaipaisivat YLEltä julkaisutilaa? Tokko ainakaan tietämyspodcastaajat, jotka ehkä haluaisivat tuoda esille enemmän omaa brändiään, arveltiin.

Ryhmätöiden jo päätyttyä kirjattiin fläpin reunaan vielä ajatus, että mitä jos YLE tarjoaisi podcast-julkaisutilaa ja -osaamista kolmennelle sektorille: järjestöille, yhdistyksille ja kenties jopa kunnille, joilla ei ole resursseja perehtyä podcastaamiseen tiedonvälityskeinona oma-aloitteisesti.

Ohjelmajakson keskustelu

Keskustelu polveili ryhmässä useilla yhtaikaisilla radoilla. Eräällä sivujuonteella huomautettiin, että YLE Areenassa ja YLEn netissä on yhdelle ohjelmalle monta eri paikkaa ja sivua. Monta paikkaa, jotka esittelevät samaa ohjelmaa tai jaksoa; niistä on vaikea löytää paikkaa vuorovaikutukselle. Esitettiin toivomus, josko ohjelmajakson yhteydessä voisi blogimaisesti käydä keskustelua.

Ohjelmajakson metadatoitus tuottaisi pöhinäkäyrän

Ryhmä halusi tarjota myös yleisölle mahdollisuuden lisätä tageja; asiasanoja ja muistiinpanoja, audioon ja videoon. Keskusteltiin siitä, voisiko tällaisen aktiviteetin määrä olla yksi indikaattori ohjelmajakson kiinnostavuudesta – sitä suurempi syy suositella muille, mitä enemmän jaksosta jo puhuttu?

Lähdettiin konseptoimaan Buzz-käyrää, joka näyttäisi ohjelman aikajanalla, missä kohdin siinä on kuinkakin paljon merkintöjä. Ehdotettiin lisättäväksi merkintä, missä kohtaa kuinkakin moni lopetti kuuntelun – suosittelun yksi vahva elementti voisi olla, miten pitkälle ohjelma on vanginnut kuulijansa. Edelleen pöhinäkäyrällä näkyisi, mihin on tehty eniten linkkejä, koska tottahan lähdettiin siitä, että audion aikajanalle voi suoraan linkittää tiettyyn aikakoodiin.

Todettiin, että vaatii paljon käyttäjiä, että toimisi mielekkäästi tämä käyrä. Verrattiin YouTuben insight – aineistoon, jossa myös yleisömittausdataa videojulkaisijan käytettävissä. Myös Mimmigrammit mainittiin.

Mikä on radio?

Kari-Hans Kommonen poikkesi työskentelyn loppuvaiheessa ryhmään tuomaan perustavaa laatua olevan kysymyksen: ”mikä on radio”. Työryhmän vetäjänä lisäsin määreeeksi ”vuonna 2017”, mikä aiheutti lievää protestointia; kuka nyt noin pitkälle tietäisi arvata, kun nykyhetkessäkin radiota vaikea määritellä.

Yksimielisyys löytyi siitä, että sitä, mikä radio on, eivät valtamedian radiotoimijat päätä. Podcast-ilmiötäkään eivät keksineet ne, vaan ihan muut riippumattomat toimijat omiin tarpeisiinsa. Avoin ruohonjuuri taso kehitti podcastingin, eivät isot toimijat.

Kaavio podcast-julkaisutekniikan vahvuudesta – avoin standardi välittää mitä vain dataa, siinä missä DAB (digital audio broadcasting) oli sidottu tiettyyn digitaaliseen radiolähetysteknologiaan .

Digiradio vs. Podcast:

DAB -- RSS1,2,3, Atom

Radioon sidottu -- Välittää mitä vain

Mediamuotojen välinen linkittäminen

Ryhmä piti tärkeänä nykyistä ahkerampaa linkittämistä samaa aihetta käsittelevien eri mediamuotoisten sisältöjen välille. Uutissähkeessä pitäisi olla linkki audioon ja videoon ja päinvastoin. Tekstiuutinen toimisi näin audion ja videon metadatana.

Kiitokset osallistujille

Muistini mukaan ryhmässä aktiivisimmin osallistuivat Erkka Piirainen, Kimmo Virtanen,
Olli Sulopuisto ja Suvi Korhonen, ja muutamat muut, joiden nimiä en hoksannut kirjoittaa ylös; kiitos kaikille.

Muut Mahdollistajatapaamisen ryhmätyöt ja aineistot Kehitys kehittyy - blogissa.

Radion tulevaisuus on tämän vuoden mietittävien asioiden listallani korkealla. Jos siis sinulla on ajatuksia tai ideoita aiheesta, ota yhteyttä vaikkapa sähköpostilla etunimi.sukunimi@yle.fi.

Lainaus