Blogit - projekti

"Planning is design" - suunnittelu on suunnittelua

Tue, 03 May 2011 10:23:54 +0000

Suunnittelu on suomeksi aika laaja sana. Esimerkiksi sekä planning että design ovat suomeksi suunnittelua. Designistä puhuttaessa onkin alettu käyttää enenevässä määrin sanaa muotoilu (ja tämä taas on sikäli hankalaa, että siinä on vahva mielleyhtymä todella fyysiseen, kosketeltavaan toimenpiteeseen).

Puhuttakoot alla plänäyksestä, kun tarkoitetaan organisaation tai vast. tekemästä suunnitelmasta jonkin tavoitteen tai toiminnan aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi.

Ongelman suunnittelu vs. ratkaisun suunnittelu

Plänäys on ratkaisun suunnittelua. Aikataulutetaan ja resursoidaan esimerkiksi projekti jolla ratkaistaan jokin ongelma. Vaikkapa raitiovaunujen keskinopeuden putoaminen palvelusopimuksessa määritellyn alle.

Jotta plänäys voisi onnistua on ongelma tunnettava hyvin. Vanhan sanonnan mukaan ongelman ratkaisemisessa onnistuu todennäköisimmin se, joka osaa mallintaa sen hyvin. Jotta plänäys voisi olla realistista eikä (raskaista tiilistä tehdyn) pilvilinnan rakentamista, tarvitaan lähtökohdiksi ongelman selvittämistä josta voidaan johtaa suunnitelma ja suunnitelma sen ratkomiseksi.

Liikkeellelähtö on pakko tehdä plänäys edellä, mutta ei tarvitsisi plänäillä niin pitkälle

Kun organisaatio, iso tai pieni, tarttuu johonkin toimeen se alkaa todellisessa maailmassa kuitenkin plänäilyllä. Tähän on impulssina intuitiivinen huomio tai muuten enemmän omin voimin esille noussut ongelma.

Innokas ratkaisija plänää pöytään heti resursoitavan projektin joka pyörii vuoden (vaikka sen epäonnistuminen käykin ilmeiseksi ensimmäisen kymmenyksen aikana).

Fiksu plänääjä haluaa parempaa näkyvyyttä ongelmaan ja suunnittelee sen mukaan mitä tiedetään (oli kyse sitten planning-suunnittelusta tai design-suunnittelusta). "Mikä toiminta vie asiaa seuraavaksi eteenpäin ja kertoo meille enemmän siitä ollaanko menty oikeaan suuntaan?"

Raitiovaunujen keskinopeuksia ratkottaessa keskinopeuteen vaikuttavien syiden selvittäminen on tärkeää.

Arvaukseen perustava suunnitelma, plan, on olettamus jota pitää testata ennen kuin tehdään lopullista

Liikkeelle lähdettäessä aiheen kanssa työskennelleet keksivät nopeasti muutamia hyviäkin ratkaisuja, joskus datankin pohjalta.

Risteys saattaa olla tuskallinen, mutta jos niin tehdään niin mihin kaikkeen se vaikuttaa?

— "Raitiovaunuliikenteen keskinopeutta hidastaa reittien X ja Y käännös noista valoista, ajoin siitä vuosia, tosi tuskallosta."
— "Jospa laitamme vaunut kulkemaan suoraan ja ne ohittavat tämän hankalan lenkin?"
— "Hyvä, ajetaan muutamia testejä koevaunuilla sekä hiljaiseen että ruuhka-aikaan ja katsotaan miten vaikuttaa näiden keskinopeuteen? Otetaan ihan matkustajiakin kyytiin niin nähdään miten pysäkillä seisominen vaikuttaa. Suunnitellaan reitti niin että ei tarvi testata koko matkaa..."

Entäs sitten?

Suunnittelu —planning ja design— ovat suunnittelua. Tämä ei ole omistajakysymys, vaan kysymys siitä miten asioita käsitellään.

Plänäyksen traditiot ovat vahvat. Plänäystä tapahtuu paljon ilman design thinkingiä. Aikataulukärjellä laaditaan ratkaisuprojekteja ennen kuin tiedetään mitä ne oikeastaan ratkaisevat, sopiiko ratkaisu ongelmaan ja voiko se saada tuotehyväksynnän.

Miten sen raitiovaunun kävi?

Riippuu siitä mitä lopulta oikeasti mitataan.

Jos todetaan yksikäsittesesti 15,5 km/h keskinopeuden olevan tärkeä saavutettava mittari, niin voi olla että mutkat voidaankin laittaa suoriksi. Vasta kun ongelmat ovat paremmin selvillä ja olettamuksia kokeiltu voidaan tietää mihin pitää vaikutta.

Moni nopeuttamistapa (reittivalinnat, pysäkkien poistaminen reiteiltä) saattaa laskea muuta asiakastyytyväisyyttä.

Ennen suuria pitkän aikavälin plänäämistä pieniä muutoksia ja kokeiluja. Joskus suin päin esitystavalla ratkottava asia onkin kiinni organisaation käytännöistä, joskus pitää miettiä taas uudelleen mikä ylipäänsä on sopivaa niille asiakkaille (ks. suunnittelutyön kerrosajattelu).

Lainaus

KANSAKUNNAN OLOHUONE PALKITTIIN LEIBZIGISSA

Iikka Vehkalahti — Sun, 01 Nov 2009 13:17:51 +0000

Jukka Kärkkäisen ohjaama Kansakunnan olohuone palkittiin kunniamaininnalla
Leibzigin kansainvälisen dokumenttielokuvajuhlan pääsarjassa. Elokuvaa kiitettiin sen merkittävästä esteettisestä näkemyksellisyydestäa ja kyvystä yksinkertaisuuden kautta hahmottaa koko kansan muotokuvaa. YLEn Dokumenttiprojektin yhteistuotanto esitetään TV 2:ssa tammikussa 2010.

Toinen kunniamainintasamassa sarjassa meni Ylen kansainväliselle yhteistuotannolle, Aleksander Gutmanin dokumentille August 17, joka esitettiin Dokumenttiprojektissa lokakuussa 2009 nimellä Eristetty.

Leibzigin pääpalkinto myönnettiin pakolaiskysymystä käsittelevälle ranskalaiselokuvalle Les arrivants, ohjaajina Claudine Bories and Patrice Chagnard (France).

Leibzigin dokumentti ja animaatioelokuvien kansainvälinen festivaali on noussut lamakautensa jälkeen jälleen yhdeksi maailman tärkeimmistä festivaaleista. Tänä vuonna sinne oli muutamasta tuhanneesta hakijasta valittu yli 300 elokuvaaa 69 maasta.

Lainaus jyryn päätöksestä:

The International Jury for Documentary Film awards an Honorary Mention to the film Kansakunnan olohuone by Jukka Kärkäinen (Finland) The Living Room of the Nation The first Honorary Mention goes to a film with a remarkably distinct aesthetic point of view. While the film may appear to simply focus on the happenings within a singular domestic environment, the film ultimately culminates in a profound portrait of an entire nation – its people, their preoccupations, their pathos, and their humour.

An Honorary Mention to the film 17 awgusta by Aleksandr Gutman (Russia, Poland, Finland) 17 August The next Honorary Mention goes to a film that has found a cinematic equivalent to the deep isolation of its subject. In the most direct of terms it conveys the profound drama of limited human experience.

Lainaus

Kun silmät kostuivat

Iikka Vehkalahti — Tue, 22 Sep 2009 10:17:01 +0000

Jokaiselle tekijälle ja tuottajalle katsojan/kuulijan/näkijän palaute on hyvin arvokasta.
Kun merkittävän Uuden maailman tulevaisuus- dokumentin ( esitysaika ke yöllä ja su kauniina iltapäivänä) katsojaluku jäi pieneksi, oli erityisesti yksi palautteista mieltä lämmittävä.

Gonzalo Arijonin ( Stranded-elokuvan ohjaaja) dokumenttielokuva uuden maailman tulevaisuus kertoo Latinalaisen Amerikan pyrkimyksestä rakentaa itsenäisesti ( ilman USAn talutushihnaa) tulevaisuutta saavutuksineen ja virheineen.

Dokumentti on kerännyt katsojia myös Areenassa, yksi heistä Dokumenttiprojektin entinen legendarinen tuottaja Jarmo Jääskeläinen, joka lähetti myös viestin.

Moi,
Katsoin elokuvan Areenalta ja silmäni ovat vieläkin kosteat Kiitos ainutlaatuisesta kokemuksesta! Tällainen dokumentti pitäisi liittää pakolliseksi osaksi maantiedon ja yhteiskuntatiedon koulutusohjelmiin. Niin vähän me tiedämme, emmekä osaa edes lukea uutisia

Jarmo

Eteenpäin Jarmon viitoittamaa tietä Areenaan.

Lainaus

Kolme dokumenttia vankilasta

Tue Steen Müller — Sun, 20 Sep 2009 08:34:04 +0000

Yhdestä ja samasta erikosivankilasta Venäjällä on tehty jo kolme elokuvaa. Kaikki merkkiteoksia. Alexander Gutmanin Kolme päivää eikä koskaan enää esitettiin Dokumenttiprojetkissa 1999, Jouni Hiltusen Blatnoi Mir matkusti ympäri maailmaa ja nyt Gutmanin Solitary ( Eristetty) on elokuvista kaikkein ankarin ja minimaalisin.

Tue kirjoittaa:

This fine Russian director has, apart from the masterpiece ”Frescoes” from Georgia, made a couple of very strong documentaries shot in prisons, ”Three Days and Never Again” and ”Blatnoi Mir” (directed by Finnish Jouni Hiltunen, Gutman was production manager), and here comes another that I do not hesitate to call masterly done as well.

One day in the life of a prisoner, sentenced to lifetime for murders, a man in a small cell, watched through the small window in the dark cell door, walking from one end to the other, exercising, making a cup of tea, praying with his head towards an icon of the bleading Jesus hanging on the wall, getting some food... and a small walk to a strongly fenced and guarded courtyard, filmed from above to achieve the impression of a man in a cage, A close-up study that works because of the brilliant combination of pictures with the monologue of the prisoner. On Life, on the conditions in the isolated prison, on being alone and away from it all, on being close to guards who are there all the time and in a way sharing his destiny.

Sometimes with some shots from the courtyard outside. A horse stands there, an old man comes and makes it ready for transport, they leave the prison, and the camera stays – later on they come back with a coffin to pick up the corpse that we have seen in a previous scene. Or a window with a cat. Did I say that it was black and white. And slow. And extremely well edited. Not a moment too much. Sympathy for the murderer? No, not really, but respect for a human being, curiosity.

Russia, Poland, 2009, 62 mins.

http://www.eurekamedia.info/index.php?id=209

Elokuvan esitys Dokumenttiprojektissa lokakuussa.

Lainaus

Aihe ei ole elokuva

Iikka Vehkalahti — Wed, 02 Sep 2009 21:43:59 +0000

Tämän kevään ,ksän ja alkusyksyn aikana on tullut enemmän ehdotuksia dokumentielokuviksi kuin ehkä koskaan. Miksi: lama,Toinen Suomi, eri kouluista valmistuvien opiskelijoiden virta ?

Olkoon syy mikä tahansa, mutta jos on muutenkin kärttyisellä päällä, niin aika ilkeästi tulee vastattua ehdotuksiin, joissa voidaan kaksi-kolme sivua kertoa elokuvan aiheesta ja millaisista eri näkökulmista ja millaisilla alakysymyksillä aihetta aiotaan käsitellä ja suurella vaivalla tehdyn kirjoituksen lopussa on vain muutamalla rivillä kerrottu miten elokuva aiotaan tehdä.

Pahimmillaan muutamalla ranskalaisella viivalla, kuten joskus 1970-luvulla oli tapana tehdä.

Mieltä ilahdutti tällaisessa tilanteessa Skotlannissa elokuvakoulussa opettavalta puollituttu Emma Davisilta tullut sähköposti, jossa hän kertoi pitävänsä oman huoneensa seinällä itseään ja oppilaitaan varten lainausta yhdessä Don Edkinsin kanssa kirjoittamastani Steps By Steps kirjasta.

Etsin hänen tarkoittamansa lainauksen ja totesin, että ainakin joskus on hiukan ajatellut jotain:

THREE MUST´S

The topic is not the film

For a documentary film maker there is nothing
more important than to remember :
the topic is not a film.

To see

There is nothing more important
to the documentary film director
than to see.

To look deeper, further and wider
than others.
To see differently.

Less is more

For the documentary film maker
there is nothing more important
than to remember:
less
is
more.

Lainaus

Missä dokumentit luurasivat?

Iikka Vehkalahti — Thu, 20 Aug 2009 18:38:30 +0000

Puolituttu toimittaja soitteli eilen illalla ja kyseli, että miksei YLEn syyskauden tiedotustilaisuudessa ja painetussa julkaisussa ollut sanaakaan Dokumenttiprojektissa, kun muutama vuosi sitten TV2:n
tiedotusmateriaalista suuri osa oli Dokumenttiprojektin tuotannoista.

No, minä selittelemään, että esitteeseen oli poimittu vain syksyn nostatukset ja uudet ohjelmat ja että vuosien varrella kanavia on profiloitu niin, että kakkonen on lähinnä tapahtuma-, urheilu- sekä lasten ja nuorten kanava ja että sen mukaisesti myös nostatuksia valitaan.

Johon toimittaja, että arvaa, ”montako kertaa sana dokumentti on mainittu asia-ja dokumenttikanava Ykkösen ohjelmiston yhteydessä” ? Tiesin oikein vastauksen: nolla kertaa. Kuten myös, montako kertaa D:llä alkava sana oli mainittu FST:n ohjelmistossa (0). Tiesin jo myös, että ainoat harvat maininnat olivat Teeman kommunismin romahtamisteeman yhteydessä ( + Pablo Picasso dokumentti)

No, toimittaja tietysti loihi lausumaan, että ” eikös tämä kerro aika paljon dokumentin asemasta YLEssä ja ylipäätänsä?”

Tähän Ylen osalta vastasin, että kansainvälisesti Yleä on pidetty ja pidetään dokumenttielokuvan taivaana ja että mitä ylipäätänsä sanaan tulee, niin jos verrataan tilannetta muutaman vuoden takaiseen, niin tilanne on päinvastainen.

Dokumenttielokuvaa kohtaan tunnettu kiinnostus on kasvanut huomattavasti.. Tänä päivänä tuotetaan hyvin erilaisia ja mielenkiintoisia dokumenttielokuvia, jollaisia ei 6-7 vuotta sitten tuotannossa näkynyt. Monet vanhat dokumentit ovat tämän päivän valossa asia-tv-dokumentteja dokumenttielokuvien sijasta.
Tänään on paljon nuoria tekijöitä ja myös pääkaupunkiseudun ulkopuolisia ohjaajia, jotka tekevät mielenkiintoisia tuotantoja.

Tampereen Elokuvajuhlien rinnalle on syntynyt useita dokumenttifestivaaleja – DocPoint etunenässä – jotka keräävät huomattavia yleisömääriä. Muutama vuosi sitten ei dokumentteja paljon elokuvateattereissa näkynyt, nyt Dokumenttiprojektikin on menossa elokuvateattereihin. Harva suomalainen dokumentti sai kansainvälistä levitystä tai rahoitusta, nyt parhaimmillaan Suomeen virtaa Dokumenttiprojektin vuosibudjettia suurempi määrä rahaa suomalaisten dokumenttien tuotantoon.

Ja juuri dokumenttipuolella on myös uusia avauksia, kuten ensisijaisesti nettiin perustuva Lönnrot2017 projekti tai Tarinateltta, jonka tuotanto alkaa 13.9 TV 2:ssa. Nettiin ollaan rakentamassa myös kokonaista dokumenttielokuvaslottia kolmasulottuvuus.fi ja useampi suomalainen tuotantoyhtiö valmistelee ehdotusta globaaliksi monivälineelliseksi nettialustalähtöiseksi projektiksi.

”Mutta Ylessä katsojaluvut ovat laskeneet aika paljon?”, tivasi toimittajatuttuni. Pitää paikkaansa ainakin Dokumenttiprojektin osalta. Miksi ?

Profiloinnin seurauksena tapahtunut Dokumenttiprojektin ohjelmapaikan pirstoutuminen ja siirtely päätyen open end vaatimuksen takia nykyiselle keskiviikko myöhäisillalle ja sunnuntain alkuillalle. Ohjelmatarjonnan määrän hurja kasvu, jossa myös dokumenttien määrän hurja kasvu viimeisen kymmenen vuoden aikana Ylen ohjelmistossa. Television yleinen viihteellistyminen. Netin tulo ja katsomistottumusten muuttuminen. Yhteiskunnan muuttuminen, tiedon määrän kasvu, kulutuksen suuntautuminen ylipäätänsä hedonistisemmaksi.

Oikeastaan onkin ihme, että Dokumenttiprojekti on pystynyt viime vuosien aikana ylittämään jopa miljoonan katsojan rajan yhden dokumentin esityksillä. Ja että kesän 2009 aikana useampana viikkona oli TV 2:n kymmenen katsotuimman ohjelman joukossa dokumentti Tapani Itärannan tuotannosta.

Ja yllättynyt olen ollut, miten paljon dokumentit keräävät katsojia Ylen Areenassa ( ollen suosituimpia yksittäisistä ohjelmista). Tai miten paljon Dokumenttiprojektin kotisivuilla on päivittäin kävijöitä Ja ja että tätä dokumentin tekijöille ja – harrastajille tarkoitettua blogia lukee päivässä niinkin monta suomalaista kuin lukee.

Lainaus

Elokuvahullut koolla Bolognassa

Tue Steen Müller — Sun, 17 May 2009 15:06:18 +0000

Film History – The Finnish film critic and historian Peter von Bagh is the artistic director of this exciting week in June:

Il Cinema Ritrovato, the festival sponsored by the Mostra Internazionale del Cinema Libero and the Cineteca del Comune di Bologna, invites film lovers from around the world to Bologna from Saturday June 27th through Saturday July 4th, 2009. Eight days and evenings of cinephilic joy to be experienced in various locations: the twin screens of the Cineteca's Lumière cinemas, one dedicated just to silent cinema, the other to sound; the Bologna Opera House and the Arlecchino Cinema (where we can experience the miracle of big screen projection as films were meant to be seen, but almost never are these days)…

… The underlying theme of this all is again cinephilia, the absolute love of cinema. Several programs will be dedicated to this theme: films on notable personalities (Bernard Chardère, Henri Langlois’s television interviews), the unsurpassed Cinéastes de notre temps programs by André S. Labarthe.

Photo: Henri Langlois.

http://www.cinetecadibologna.it/cinemaritrovato2009/ev/intro

Lainaus

Vappua odotellessa

Iikka Vehkalahti — Mon, 27 Apr 2009 12:46:33 +0000

Vappuaaton aamupalaveriin odotetaan porukkaa Kymenlaaksosta, Pohjois-Karjalasta, Lapista, Keski-Pohjanmaalta, Pirkanmaalta sekä tietysti Uudeltamaalta sekä Ylen sisältä. Myötätuulessa, mutta vasta myöhemmin illalla myötälaitaisessa.

Ja paljon on ehtinyt muutamassa viikossa taas tapahtua. Tarinateltasta on tässäkin blogissa ollut juttua, mutta uusia hulluja tuntuu löytyvän Kymenlaaksosta, jossa kunnostetaan kuorma-autosta liikkuvaa kuvausstudiota tähtäimessä myös ( Tarinateltan tavoin) ajo läpi Suomen Sodankylään, jonne Joonas Berghäll puolestaan suunnittelee tapahtumaa, jollaista Sodankylässä ei ole ennen ollut.

Ja saman tien Joonas kertoi kahdesta nuoresta elokuvantekijästä, joiden ajatuksena on vuoden kuluttua kesällä kulkea veneellä pitkin saaristoa keräten erityisesti ruotsinkielisten tarinoita. Ja jo tänä kesänä Antti Haase sekä Jaakko Heikkilä kulkevat Paulaharjun tavoin pitkin Lappia keräämässä pohjoisen tarinoita.
( Eivätkä kaikki tarinat ole välttämättä oraalisia, parhaillaan neljän seinän päässä Arto Kaivanto kuvaa yhteen Lapin Lisän tarinaan yhtä ainoaa liikkumatonta kolmen minuutin kuvaa, jossa ei tapahdu oikeastaan mitään.)

No joka tapauksessa suunnitelmiin on nyt ilmestynyt jo kuumailmapallolla tapahtuva liikkuminen ja tarinoiden kerääminen pallon laskeutumispaikalta sekä vuodeksi 2010 vähintään kuusi kuvausryhmää tai kuvaajaparia kulkemaan eri tavoin ristiin rastiin Suomea.

Ja toivon mukaan Vappuaattona on Lönnrot2017 projektin verkkoalusta siinä kunnossa, että se voidaan demona sijoittaa verkkoon kommentoitavaksi ja kehittämistä varten.

Mistä kaikkeen tähän raha? Ilman AVEK:n tukea ei oltaisi missään, kuten ei ilman Dokumenttiprojektiakaan. Mutta eiköhän raha löydy rahattomienkin luo silloin, kun tekeminen on sitä luokkaa, mitä se eri puolilta Suomea syntyvissä projekteissa näyttää olevan.

Lainaus