Sisällissota pelilaudalla

Sakari Silvola — Thu, 22 Dec 2011 12:02:23 +0000

Joskus pieni sivujuonne kasvaa isoksi. Näin kävi, kun tein syksyllä taustatyötä Suomen historian myytit: kansalaissota –ohjelmaan, jonka olen käsikirjoittanut ja ohjannut. Kiertelin museokeskus Vapriikissa Tampere 1918 –näyttelyssä, joka osoittautui mainioksi paikaksi perehtyä synkkään sotaan. Valokuvien, filmimateriaalin, aseiden ja muistelmien seasta löytyi hämmentävä muisto sodasta: lautapeli, jonka nimi on ”Punaisten ja valkoisten taistelu Suomessa 1918”.

Peli on ilmestynyt vuoden 1918 joulumarkkinoille. Ajatus on yhtä aikaa makaaberi ja osuvasti aikaa kuvaava. Samaan aikaan, kun kymmenettuhannet suomalaiset viruivat punavankileireillä, osassa perheistä juuri päättyneet taistelut paketoitiin viihteeksi lahjakääröön. Pelin äärellä ei ole tarvinnut puida taistelujen ulkopuolista terroria eikä vankileireillä muhinutta katastrofia.

Vitivalkoinen maailmankuva

Sisällissotapeli on tiettävästi ensimmäisiä Suomessa kehitettyjä lautapelejä, ja sen valmistaja Juusela&Levänen Oy julkaisi vasta itsenäistyneessä Suomessa erityisesti vapaussota-aiheista kirjallisuutta. Myös lautapelin edustama maailmankuva on tietysti vitivalkoinen, mutta se on ujutettu ovelasti sääntöjen retoriikkaan. Vaikka pelin molemmilla osapuolilla on yhtä hyvät mahdollisuudet voittaa, runon muotoon puetut säännöt kertovat taistelujen käänteistä olennaisen. Kun valkoiset häviävät taistelun Porissa, tapahtuu se niin, että ”silta ilmaan räjähtää ja pojat uljaat surmaa”. Kun sen sijaan ”valkojoukko täyttää Hangon rantaa, kiire tulee ryssäin poies kilujansa kantaa”.

Peli on yllättävän hyvin kartalla siitä, kuinka juuri päättyneet taistelut ovat sujuneet. Punaisen ja valkoisen Suomen raja on kohdallaan, ja ratkaisutaisteluilla on myös pelissä suurin painoarvo. Aikansa kuva peli on siinäkin, että valkoisilla on tukikohta Saksassa ja punaisilla Venäjällä. Peli on kaikesta päätellen tehty siinä hengessä, että Suomi tulisi pian saamaan hallitsijaksi kuninkaan Saksasta.

Sisällissota, kansalaissota, vapaussota...

Lähes sata vuotta myöhemmin on tapahtunut tietysti valtavasti. Sotaan osallistuneita ei ole enää kertomassa siitä omakohtaisesti, ja sodan yleisimmiksi nimiksi ovat vakiintuneet neutraali sisällissota ja sovinnollinen kansalaissota – vapaussodan ja luokkasodan sijaan. Tässä ajassa rohkenimme tarttua lautapeliin ja antaa sille roolin. Toimittaja Anna Laine pelaa ohjelmamassamme Vapriikin projektipäällikköä Kimmo Antilaa vastaan.

Ihan helppoa pelaaminen ei ollut, sillä säännöt ovat kummallisen vaikeaselkoiset ja hankalat. Koukuttavan ja helpon pelattavuuden resepti ei ollut valmistajalla hallussa likimainkaan yhtä hyvin kuin Kari Mannerlalla, joka vei suomalaisen lautapelin maailman maineeseen Afrikan Tähdellä runsaat kolmekymmentä vuotta myöhemmin.

Kuinka pelissä kävi? Se ja paljon muuta selviää tiistaina 27.12. Odotellessa voi katsoa ohjelman trailerin ja vastata siihen liittyvään pähkinään täällä.

Lainaus

Käsky-elokuvan Jääkärin kohtalo: homo sotatuomari ja punakapinallinen

Seija Aunila — Mon, 16 Feb 2009 13:31:06 +0000

Aku Louhimiehen kuvaus Suomen sisällissodan moraalista elokuvassa Käsky riipaisee syvältä. Suoraselkäinen jääkärialiupseeni Aaro Harjula (Samuli Vauramo) saapuu Saksasta Suomeen.

Koston kevät 1918

Hän on Suomen asialla. Maa on pelastettava punaisten kynsistä. Harjula uskoo, että sotaa käydään oikeudenmukaisesti. Hän todella uskoo, että vangitut punakapinalliset naiset viedään oikeuden eteen ja oikeus tapahtuu.

Punakaartin läntinen armeija antautuu

Harjula ei ymmärrä, että sodassa "oikeus" tapahtuu aina voittajan hollituvassa. Niinpä valkoiset sotilaat ensin raiskaavat punakapinalliset ja lopuksi teloittavat heidät. Vain yksi punakapinallinen selviää hengissä. Harjula päättää lähteä viemään naista, johon hän on rakastunut, kenttäoikeuteen.

Kenttäoikeudessa sotaoikeuden tuomarina toimii eleganttiin elämään mieltynyt entinen kirjailija (Eero Aho). Tuomarilla ei olisi ollut mitään aikomusta armahtaa punavankia ellei Harjula olisi ostanut kalliilla punavangin vapautta. Tuomari on homo, yksinäinen homo varsinais-suomalaiseen kartanoon sijoitetussa kenttäoikeudessa.

Harjula ostaa punavangin elämän antautumalle tuomarille - kuin sotilas sotilaalle, kuten sotaoikeuden tuomari asian ilmaisee. Uhraamalla itsensä oikeamielinen Jääkäri Harjula pelastaa punavangin, mutta ei itseään. Ja näin sodan oikeus on jälleen tapahtunut.

Muistoja sisällissodasta 1918

Isänmaallisen oikeamielisyyden ja julmuuden ristiriita tässä Leena Landerin romaanin pohjalta tehdyssä elokuvassa jää kalvamaan. Valkoiset Suomen asialla -raiskauksia, teloituksia, homo sotaoikeuden tuomari ostaa punavangin hengen jääkäriltä... Ja kaiken tämän julmuuden voisi katsoa myös punaisten puolelta -Punaiset Suomen asialla.

On pelottavaa, kun jokin ryhmittymä on isänmaan asialla, koska se on oikeassa. Ja se joka on oikeassa, jakaa oikeutta - omissa hollituvissaan.

Skinivalkoinen Suomi

Lainaus

Blogit - kansalaissota

Sisällissota pelilaudalla

Vitivalkoinen maailmankuva

Sisällissota, kansalaissota, vapaussota...

Käsky-elokuvan Jääkärin kohtalo: homo sotatuomari ja punakapinallinen