Blogit - verkkoneutraliteetti

Näin verkkoneutraliteettia perustellaan - Verkkoneutraliteetin sääntelyn kuulumisia Euroopasta

Janne Holopainen — Mon, 18 Aug 2014 18:47:56 +0000

Janne Holopainen on mediasääntelyn päällikkö Ylen lakiosastolla.

Tämä teksti on jatkoa helmikuiseen kirjoitukseeni ”Netinkäyttäjän perusoikeuksia pohditaan Helsingissä, Brysselissä ja Washingtonissa”. Esitän ensin katsauksen verkkoneutraliteetin eli internetin avoimuuden sääntelyssä Euroopassa helmikuun jälkeen tapahtuneeseen. Sen jälkeen jatkan helmikuisen kirjoitukseni pohdintaa verkkoneutraliteetin perusteluista. Kirjoitussarja jatkuu katsauksilla Yhdysvaltain tuoreeseen verkkoneutraliteettikeskusteluun ja internetin videoliikenteen hinnoittelun vaihtoehtoihin.

Verkkoneutraliteetin sääntely Euroopassa, helmikuu–elokuu 2014

Suomalainen verkkoneutraliteettisäännös on edelleen eduskunnan käsiteltävänä osana uutta tietoyhteiskuntakaari-lakiesitystä. Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan odotetaan antavan sisällöllisesti ratkaisevan mietintönsä syyskuussa. Eduskunta hyväksynee lakiehdotuksen 110 §:ssä olevan verkkoneutraliteettisäännöksen hallituksen esittämässä muodossa. Uusi tietoyhteiskuntakaari tullee voimaan vuoden 2015 alussa.

Huhtikuussa toimikautensa päättynyt edellinen europarlamentti teki täysistunnossaan 3.4.2014 useita muutoksia komission ehdotukseen EU:n teleyhteismarkkina-asetukseksi. Parlamentin muokkaama 23 artiklan verkkoneutraliteettisäännös rajoittaisi teleoperaattorien toimintavapautta ja ansaintamahdollisuuksia enemmän kuin EU-komission alkuperäinen ehdotus. (Parlamentin hyväksymä versio 23 artiklasta on tämän kirjoituksen lopussa).

Parlamentin hyväksymä verkkoneutraliteettisäännös tulee todennäköisesti vielä muuttumaan sisällöltään parlamentin, jäsenvaltioiden ja komission välisen kompromissin muotoilussa. Tällä hetkellä vaikuttaa melko todennäköiseltä, että EU-verkkoneutraliteettisäännös voisi tulla hyväksytyksi Italian EU-puheenjohtajuuskaudella vuoden 2014 loppuun mennessä (ks. Italian pj-kauden ohjelma s. 59). Sen jälkeen säännös voisi tulla voimaan vuoden 2015 aikana. Tässä tapauksessa kansallisen tietoyhteiskuntakaaren pykälä ehtisi olla voimassa alle vuoden tammikuusta 2015 lähtien ennen kumoutumistaan Suomessakin sellaisenaan sitovan EU-säännöksen tieltä.

Verkkoneutraliteetin sääntelyn perusteluja

Eduskuntakäsittelyssä verkkoneutraliteettisäännöksestä on toistaiseksi valmistunut perustuslaki-, sivistys- ja talousvaliokuntien lausunnot, jotka ovat pohjana vielä valmisteltavana olevalle liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnölle.

Perustuslakivaliokunta toteaa väliotsikon ”Verkon neutraliteetti” alla (PeVL 18/2014):

”Perustuslakivaliokunta pitää … verkkoneutraliteettia nykyisessä sähköiseen viestintään pitkälti perustuvassa yhteiskunnassa perustuslain 12 §:ssä turvatun sananvapauden mahdollisimman laajan toteutumisen kannalta tärkeänä periaatteena. Internetin palveluihin ja sovelluksiin pääsyn turvaamisella voi olla välillistä merkitystä myös useiden muiden perusoikeuksien turvaamiselle. Liikenne- ja viestintävaliokunnan on siksi syytä varmistua siitä, että pääsäännölle asetettavat rajoitukset ovat välttämättömiä, täsmällisesti rajattuja ja syrjimättömiä.”

Valiokunnan kannanotto on hyvin samansuuntainen kuin YK:n sananvapausraportoijan toteamus vuodelta 2011:

”… any restriction must be clearly provided by law, and proven to be necessary and the least intrusive means available for the purpose of protecting the rights of others”

Verkkoneutraliteettikeskustelussa verkon avoimuus on joskus haluttu nimetä uudeksi inhimilliseksi perusoikeudeksi, mikä ei ainakaan toistaiseksi ole oikeudellisesti perusteltavissa.

Sivistysvaliokunta kirjoittaa verkkoneutraliteettista (SiVL 5/2014) :

”Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä, että kaikki Suomessa tarjolla olevat internetliittymät ovat todella verkkoneutraaleja, eikä niistä lähtökohtaisesti rajata pois tai hidasteta mitään tiettyä sisältöä tai palvelua. Valiokunta ehdottaa liikenne- ja viestintävaliokunnalle, että se vielä tarkastelisi verkkoneutraliteettia määrittelevän ehdotuksen sanamuotoa sen varmistamiseksi, että erityisesti mahdollisuus rajoittaa internetyhteyden käyttöä teleyrityksen ja tilaajan välisellä sopimuksella tulkitaan kaikilta osin rajoitetuksi poikkeukseksi pääsäännöstä.

Valiokunta korostaa, että verkkoneutraliteettia koskevan 110 §:n 1 momentin 2 kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa mainitaan nimenomaisesti tekijänoikeuslainsäädännön perusteella annetavat viranomaisen tai tuomioistuimen päätökset. Valiokunta pitää tärkeänä, että selkeästi laittomiin, tekijänoikeuksia loukkaaviin palveluihin vastaisuudessakin voidaan puuttua tuomioistuimen tekijänoikeuslain säännösten perusteella internetpalvelun tarjoajiin kohdistettavilla yksilöidyn palvelun keskeyttämismääräyksillä.

Talousvaliokunta toteaa lyhyesti (TaVL 15/2014)

”Palvelujen helppokäyttöisyyden kannalta verkkoneutraliteetti on avainasemassa. Verkkoneutraliteetin voidaan arvioida myös edistävän kilpailua, kun kuluttajat voivat valita laitteet ja palvelut vapaasti ilman rajoituksia.”

Mikään eturyhmä ei ole voimakkaasti pyrkinyt muuttamaan hallituksen esityksessä olevaa liikenne- ja viestintäministeriön muotoilemaa monimutkaista kompromissia. Verkkoneutraliteetin sääntely ei myöskään ole Suomessa kerännyt juurikaan tiedotusvälinejulkisuutta. Halutessaan tätä voi pitää merkkinä LVM:n laatiman kompromissin reilusta tasapuolisuudesta tai monimutkaisesta vaikeaselkoisuudesta.

Edellä siteerattujen lausuntojen pohjalta voi liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintöä ennakoiden luonnehtia, että verkkoneutraliteettisääntely ei näytä olevan Suomessa viestintäpoliittisesti erityisen vaikeaa. Suomen internetliittymämarkkinoilla ei ole havaittu samankaltaisia teleoperaattorien toteuttamia tai suunnittelemia verkkoneutraliteetin rikkomuksia, jotka ovat herättäneet viestintäpoliittista keskustelua monissa muissa EU-maissa.

Yleisradio totesi eduskunnalle antamassaan lausunnossa verkkoneutraliteetista (s. 7) pitävänsä lakiesityksen 110 § verkkoneutraliteettisäännöstä "kohtuullisena kompromissina teleoperaattoreiden ansainmahdollisuuksien ja käytännöllis-teknisten tarpeiden sekä toisaalta internetin käyttäjien ja internetpalveluiden toimintavapauden välillä”

EU-verkkoneutraliteettisäännöksen näkymiä

Lopulliselta sisällöltään vielä avoin eurooppalainen verkkoneutraliteettisäännös näyttää olevan muotoutumassa tiukemmaksi kuin suomalainen säännös. Tämä tarkoittaa suurempia teleoperaattorien toimintavapauden ja ansaintamahdollisuuksien rajoituksia, ja toisaalta vahvempia oikeuksia netinkäyttäjille. Eurooppalaiset teleoperaattorit vastustavatkin jyrkästi parlamentin versiota ja pyrkivät muuttamaan sitä vaikuttamalla jäsenvaltioiden hallituksiin, Suomessa liikenneministeriöön. Vastaavasti Euroopan yleisradioyhtiöiden keskusjärjestö EBU ja Yleisradio sen jäsenenä tukevat parlamentin versiota.

Verkkoneutraliteettisäännös on osa komission ehdotusta EU:n teleyhteismarkkina-asetukseksi, joka on kokonaisuudessaan kiivaan lobbauksen kohteena. Verkkoneutraliteetti ei näytä nousseen ainakaan suomenkielisen julkisen keskustelun kohteeksi, vaan väittely on jäänyt edunvalvonta- ja päätöksentekokoneiston sisäiseksi.

EU-säännöksen säännöksen lopullinen muotoilu voi muuttua vielä olennaisesti ensi syksyn aikana käytävissä kompromissineuvotteluissa. EU-säännös saattaa myös siirtää osan toimivaltaa tarkkojen sääntöjen asettamiseen EU-maiden teleregulaattorien yhteistyöelimelle BERECille, jossa Suomea edustaa Viestintävirasto. Tässä tapauksessa tarkat käytännössä sovellettavat säännöt eivät vielä ilmenisi lopullisesta EU-asetuksesta, vaan vasta myöhemmistä BERECin ohjeista.

Netinkäyttäjien lisäksi tiukasta verkkoneutraliteettisääntelystä hyötyvät myös Yleisradion ja Netflixin kaltaiset sisällöntarjoajat, kun niiden neuvotteluvoima suhteessa teleoperaattoreihin lisääntyy teleoperaattorien toimintavapauden rajoitusten myötä. Käytännössä kenties eniten tiukasta verkkoneutraliteettisääntelystä hyötyvät uudet markkinoille pyrkivät nettipalveluyritykset, olipa niiden tuote luonteeltaan viihde-, viestintä- tai muu hyötypalvelu.

Eurooppalainen ja suomalainen tekeillä olevat verkkoneutraliteettisäännökset ovat tämänhetkisessä muodossaan teleoperaattorien kannalta lievempiä kuin Hollannissa vuonna 2012 säädetty tiukka verkkoneutraliteettisäännös.

Euroopan parlamentin hyväksymä versio EU:n teleyhteismarkkina-asetuksen verkkoneutraliteettisäännöksestä:

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. huhtikuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita ja koko Euroopan yhteen liittämistä koskevista toimenpiteistä …

2 artikla – Määritelmät

Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan
…
12 a) ’verkon neutraaliudella’ periaatetta, jonka mukaan kaikkea internet-liikennettä kohdellaan yhdenvertaisesti, syrjimättä, rajoituksitta ja häiriöittä riippumatta lähettäjästä, vastaanottajasta, tyypistä, sisällöstä, laitteesta, palvelusta tai sovelluksesta;
…
14) ’internet-liityntäpalvelulla’ yleisesti saatavilla olevaa sähköistä viestintäpalvelua, joka tarjoaa yhteyden internetiin verkon neutraaliuden periaatteen mukaisesti ja sitä kautta käytännöllisesti katsoen kaikkiin internetin päätepisteisiin riippumatta käytetystä verkkoteknologiasta tai päätelaitteista ;
15) ’erikoistuneella palvelulla’ sähköistä viestintäpalvelua joka on optimoitu tiettyjä sisältöjä, sovelluksia tai palveluja taikka näiden yhdistelmiä varten, joka tarjotaan loogisesti selvästi erotettavalla kapasiteetilla ja riippuvaisena tiukasta käytönvalvonnasta, joka tarjoaa toimintoja, jotka edellyttävät kaikissa vaiheissa parempaa laatua, ja jota ei markkinoida tai jota ei voida käyttää internet-liityntäpalvelua korvaavana palveluna;
…

23 artikla — Vapaus tarjota ja hyödyntää pääsyä avoimeen internetiin sekä kohtuullinen liikenteenhallinta

1. Loppukäyttäjillä on oikeus saada ja välittää tietoa ja sisältöjä sekä käyttää ja tarjota valitsemiaan sovelluksia ja palveluja ja käyttää valitsemiaan päätteitä riippumatta loppukäyttäjän tai palveluntarjoajan sijaintipaikasta tai palvelun, tiedon tai sisällön alkuperästä tai määränpäästä, internet-liityntäpalvelunsa kautta.

2. Internet-liityntäpalveluiden tarjoajat, yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat ja sisältöjen, sovellusten ja palvelujen tarjoajat voivat vapaasti tarjota erikoistuneita palveluja loppukäyttäjille. Näitä palveluja voidaan tarjota ainoastaan siinä tapauksessa, että verkkokapasiteetti riittää niiden tarjoamiseen internet-liityntäpalveluiden ohella ja että ne eivät heikennä internet-liityntäpalveluiden saatavuutta tai laatua. Loppukäyttäjille internet-liityntäpalveluja tarjoavat tarjoajat eivät saa tehdä eroa toiminnallisesti toisiaan vastaavien palvelujen ja sovellusten välillä.

3. Tämä artikla ei rajoita unionin tai kansallista lainsäädäntöä, joka koskee välitettävien tietojen, sisältöjen, sovellusten tai palvelujen laillisuutta.

4. Loppukäyttäjille on annettava täydelliset tiedot direktiivin 2002/22/EY 20 artiklan 2 kohdan, 21 artiklan 3 kohdan ja 21 a artiklan mukaisesti, mukaan lukien tiedot kaikista sovellettavista liikenteenhallintatoimenpiteistä, jotka saattavat vaikuttaa tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tiedon, sisällön, sovellusten ja palvelujen saatavuuteen ja jakeluun .

5. Internet-liityntäpalvelujen tarjoajat ja loppukäyttäjät voivat sopia internet-liityntäpalvelujen datansiirtomäärien tai -nopeuksien rajoittamisesta. Internet-liityntäpalvelujen tarjoajat eivät saa rajoittaa 1 kohdassa säädettyjä vapauksia estämällä pääsyn tiettyihin sisältöihin, sovelluksiin tai palveluihin taikka niiden tiettyihin luokkiin, hidastamalla tai muuttamalla niitä, heikentämällä niiden laatua tai syrjimällä niitä, paitsi tapauksissa, joissa on välttämätöntä soveltaa liikenteenhallintatoimenpiteitä. Liikenteenhallintatoimenpiteiden on oltava läpinäkyviä, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia ja niiden on oltava tarpeen, jotta voidaan

a) panna täytäntöön tuomioistuimen määräys;

b) säilyttää verkon, sen kautta tarjottavien palvelujen ja loppukäyttäjien päätelaitteiden eheys ja turvallisuus;

c) estää ei-toivottu viestintä loppukäyttäjille, jotka ovat antaneet ennalta suostumuksensa tällaisille rajoittaville toimenpiteille;

d) ehkäistä tai lieventää tilapäisen ja poikkeuksellisen verkon ruuhkautumisen vaikutukset sillä edellytyksellä, että toisiaan vastaavia liikenteen tyyppejä kohdellaan yhtäläisesti.

Liikenteenhallintatoimenpiteitä on sovellettava vain välttämättömän ajan .

Liikenteenhallintaan saa liittyä ainoastaan sellaista henkilötietojen käsittelyä, joka on välttämätöntä ja oikeasuhteista tämän kohdan tarkoitusten saavuttamiseksi ja siihen on sovellettava myös direktiiviä 2002/58/EY erityisesti viestinnän luottamuksellisuuden osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 95/46/EY soveltamista.

Internet-liityntäpalvelujen tarjoajien on otettava käyttöön asianmukaisia, selkeitä, avoimia ja tehokkaita menettelyjä, joilla on tarkoitus käsitellä tämän artiklan väitettyjä rikkomuksia koskevia valituksia. Tällaisilla menettelyillä ei saa rajoittaa loppukäyttäjien oikeutta ilmoittaa asiasta kansalliselle sääntelyviranomaiselle.

Lainaus

Netinkäyttäjän perusoikeuksia pohditaan Helsingissä, Brysselissä ja Washingtonissa

Janne Holopainen — Wed, 05 Feb 2014 09:10:31 +0000

Janne Holopainen on mediasääntelyn päällikkö Ylen lakiosastolla.

Suomen hallitus antoi 30.1.2014 eduskunnan käsiteltäväksi lakiesityksen uudeksi tietoyhteiskuntakaareksi.

Lakiin ehdotetaan ensimmäistä kertaa nimenomaista pykälää verkkoneutraliteetista. (110 § ”Verkon neutraliteetti” ks. tämän kirjoituksen lopussa sekä edellisestä linkistä ehdotuksen sivulla 305, perustelut s. 154-157). Sääntelytavaksi on valittu keskeisten periaatteiden linjaaminen melko väljästi lakitekstissä (1. ja 2. momentit) sekä tarkan sääntelytoimivallan antaminen Viestintävirastolle (momentit 3-5).

Jokaisen netinkäyttäjän oikeuksia määrittelevä pykälä on kirjoitettu monimutkaisesti. Useiden pykäläviittausten takia tavallisen netinkäyttäjän on vaikea ymmärtää, mitä oikeuksia laki hänelle suo. Netinkäyttäjän aseman tarkka määrittely ja siitä tiedottaminen jää käytännössä Viestintäviraston tehtäväksi, eikä Viestintäviraston ohjeistus tule olemaan ihan lyhykäinen. Vaikeaa kirjoitustapaa harmitellessani joudun kuitenkin myöntämään, etten osaa tehdä ehdotusta selkeämmäksi kirjoitustavaksi.

Kokonaisuutena arvioiden ehdotettu pykälä on kompromissi teleoperaattoreiden käytännöllis-teknisten tarpeiden sekä ansainmahdollisuuksien ja toisaalta netinkäyttäjien sekä nettipalveluiden toimintavapauden välillä.

Tarkastelunäkökulmasta riippuen kompromissia voi pitää enemmän tai vähemmän tasapainoisena. Tv-yhtiöiden ja muiden sisältöpalveluita tarjoavien kannalta myönteistä ovat säännöksen 2. momentin syrjimättömyys-vaatimus sekä perustelujen täsmälliset kirjaukset kilpailuneutraliteetista ja hintadiskriminoinnin kiellosta (s. 156 vasen palsta). Jyrkimpiä nettineutraliteetin kannattajia pykälä tuskin täysin tyydyttää. Todennäköisintä on, että eduskunta hyväksyy ehdotetun 110 §:n sellaisenaan tai vähäisin tarkennuksin.

Samaan aikaan toisaalla

Suomalaisen netinkäyttäjän perusoikeudet ovat lainvalmistelun kohteena myös Brysselissä. EU-komissio teki syyskuussa 2013 ehdotuksen eurooppalaista telesisämarkkinaa koskevaksi EU-asetukseksi. Jos asetus tulee aikanaan voimaan, niin se on automaattisesti sellaisenaan sovellettavaa pakottava lainsäädäntöä kaikissa EU-jäsenmaissa. Eduskunta ei Suomessakaan enää säädä erikseen EU-asetuksen voimaantulosta.

Asetusluonnoksen artiklat 23-26 (s. 53-58, perustelut kohta 45-57 s. 26-28) koskevat netinkäyttäjän oikeuksia, mm. verkkoneutraliteettia. Jos ehdotetut artiklat tulisivat voimaan EU-asetuksena sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt tietoyhteiskuntakaaren 110 §:n, suomalainen pykälä menettäisi merkityksensä. Tämän jälkeen Suomen hallitus todennäköisesti ehdottaisi eduskunnalle kotimaisen pykälän kumoamista.

EU-asetuksen ehdotetut artiklat ovat suomalaisen vastineensa tapaan myös kompromissi eri etutahojen toiveiden välillä. EU-asetuksen luonnosta voi kenties pitää netinkäyttäjän kannalta hiukan edullisempana kuin suomalaista ehdotusta. Suomalaisen pykälän ja EU-asetuksen pykälän vertailu vaatisi kuitenkin niiden sisällön perusteellista arviointia erilaisissa soveltamistilanteissa. Kun säännösehdotukset on kirjoitettu täysin erilaisen lainsäädäntötavan mukaisesti, niiden sanamuotojen vertailusta ei voi tehdä johtopäätöksiä.

Komission asetusehdotus ei kuitenkaan tule sellaisenaan voimaan. EU-parlamentin valiokuntien käsittelyn perusteella näyttää todennäköiseltä, että parlamentti pyrkii vahvistamaan netinkäyttäjän oikeuksia alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna. Rinnakkain EU-parlamentin käsittelyn kanssa myös jäsenvaltioiden hallitusten välinen EU-ministerineuvosto käsittelee samaa ehdotusta. Kun molemmat EU-toimielimet ovat saaneet asetusehdotuksesta omat kantansa muodostettua, niiden välillä etsitään kompromissi, josta syntyy lopullinen asetus. Siten EU-asetuksen verkkoneutraliteettisäännösten lopullista sisältöä on tässä vaiheessa vaikea ennustaa.

EU-asetuksen tarkan sisällön ja voimaantulon arviointia vaikeuttavat myös ensi toukokuun EU-parlamenttivaalit, sillä asetusehdotusta ei ehditä käsitellä loppuun asti nykyisen parlamentin toimikaudella. Joka tapauksessa Brysselissä on tekeillä suomalaiseen lakiehdotukseen nähden vaihtoehtoinen netinkäyttäjän oikeuksien määrittely, joka hyvinkin saattaa muutaman vuoden päästä olla Viestintäviraston sovellettavana, Suomen eduskunnan säätämän lain sijasta.

Verkkoneutraliteetti puhuttaa myös USAssa

Verkkoneutraliteetti nousi amerikkalaisten viestintämarkkinauutisten kärkiaiheeksi, kun yhdysvaltalainen valitustuomioistuin 14.1.2014 antamallaan päätöksellä kumosi osittain USAn liittovaltion viestintäregulaattorin FCC:n vuonna 2010 tekemän verkkoneutraliteettipäätöksen ”Open Internet Order”.

US-oikeusjärjestelmää tarkemmin tuntematta tuomioistuimen osittainen kumoamispäätös näyttää perustuneen FCC:n käyttämään toimivaltansa muodollisjuridiseen perustelutapaan. Asiasisällöllisesti tuomioistuin totesi FCC:llä olevan toimivaltaa verkkoneutraliteetin sääntelyssä. Lisäksi tuomioistuin hyväksyi verkkoneutraliteetin sääntelyn viestintäpoliittiset lähtökohdat. FCC voi joko valittaa päätöksestä ylempään tuomioistuimeen tai muokata antamiaan verkkoneutraliteettisääntöjä nyt saadun tuomioistuinpäätöksen mukaiseksi.

Tuomioistuinpäätös innoitti monet eturyhmät näkyviin kannanottoihin. Mm. laajakaistaoperaattorit kiirehtivät vakuuttamaan että oikeudellisista päätöksistä riippumatta ne eivät rajoita asiakkaittensa vapautta käyttää kaikkia laillisia nettipalveluja.

Verkkoneutraliteetin talousvaikutukset piilossa

Yhdysvaltalaisen media- ja blogikeskustelun arviot ovat hyödyllisiä verkkoneutraliteetin liiketoimintavaikutusten pohtimisen kannalta myös Euroopassa:

Kiinteiden ja langattomien laajakaistaverkkojen operaattorit pyrkivät laajentamaan tulopohjaansa liittymäasiakkailta perittävien maksujen lisäksi sisällön julkaisujoilta perittäviin maksuihin, esimerkiksi hinnoittelemalla jakelukapasiteettia sen laadun eli liikenteen priorisoinnin perusteella. Siten palveluntarjoaja voi ostaa palvelulleen lisämaksusta muun liikenteen ohittavan prioriteetin, jonka seurauksena käyttäjä saa juuri tämän palvelun teknisesti parempilaatuisena (katkoitta, viiveettä).
Laajakaistaoperaattori voi myös periä maksun sisältöjen laajakaistajakelusta vain palveluntarjoajalta, jolloin käyttäjä saa sisällön täysin maksutta tai ilman rajoitetun datakiintiönsä kuluttamista. USAssa on sekä kiinteissä että langattomissa laajakaistaliittymissä yleistä, että kuukauden dataliikenteelle on asetettu enimmäismäärä, jonka ylittämisestä operaattori perii lisämaksun. Suomessa tätä esiintyy nykyään vain mobiililaajakaistaliittymissä. USAn suurin teleoperaattori AT&T julkisti tammikuun 2014 alussa Sponsored Data -hinnoittelun, jossa sisällön tarjoaja maksaa sisällön välittämisen langattomassa laajakaistaverkossa, eikä liittymäasiakkaan datapakettia käytetä.
Suurilla ja vakiintuneilla sisältöpalveluntarjoajilla on neuvotteluvoimaa, joiden pohjalta ne kykenevät sopimaan laajakaistaoperaattorien kanssa palveluliiketoimintansa kannalta kohtuullisesta kustannustasosta. Suurilla palvelutarjoajilla on myös teknis-taloudelliset resurssit vähentää laajakaistaoperaattorien verkkojen kuormitusta siten, että laajakaistaoperaattorilla on vähemmän perusteluja lisämaksujen perimiselle. (esim. Netflixin Open Connect )
Uusilla toimintaansa aloittavilla palveluntarjoajilla ei ole neuvotteluvoimaa tinkimiseen eivätkä ne välttämättä kykene maksamaan laajakaistaoperaattorin pyytämiä maksuja.
Kuvatut hinnoittelu- ja neuvottelumekanismit vahvistavat internetissä jo lähtökohtaisesti vahvana vallitsevaa suuruuden ekonomiaa. Uuden liiketoiminnan aloittamisen esteiden lisääntyminen on omiaan ehkäisemään innovaatioita ja pitkällä tähtäimellä vähentämään palvelutarjonnan kilpailullisuutta. Yksittäisen käyttäjän kannalta tämä tarkoittaa vähemmän uusia nokkelia palveluratkaisuja.
Laajakaistaliittymien tarjonnassa kuluttajille esiintyy kilpailua vaihtelevasti. Langattomien laajakaistaliittymien markkina on yleensä kilpailtu, ja monin paikoin ankaran kilpailun piirissä. Kiinteiden liittymien tarjonnassa kilpailun määrä vaihtelee suuresti. Suomen lisäksi monissa muissakin maissa ml. USAssa on maantieteellisiä alueita, joissa kiinteä laajakaistaliittymä on saatavissa vain yhdeltä operaattorilta. Näissä tilanteissa operaattori on myös todellisuudessa aidon portinvartijan asemassa, kun operaattorin hinnoitteluun tai palveluehtoihin tyytymätön asiakas ei voi vaihtaa laajakaistaoperaattoria.

Netinkäyttäjän oikeudet vai liiketoiminnan kustannukset

Suomalaisen ja EU-lakiehdotuksen verkkoneutraliteettiluonnokset on kirjoitettu netinkäyttäjän oikeuksien määrittelyn muotoon. Käyttäjän oikeuksien peilikuva on laajakaistaoperaattorin toimintavapaus ja sen rajoitukset. Käytännön esimerkkitapauksissa on ollut kyse mm. laajakaistaoperaattorin tarkoituksellista toimista laillisen vertaisverkko eli torrent-jakelun rajoittamiseksi. Ruotsissa Telia suunnitteli vuonna 2012 lisämaksun käyttöottoa mobiiililaajakaistaliittymistä soitettaville Skype-puheluille.

Verkkoneutraliteetin noustua viime vuosina julkiseen tietoisuuteen ja lainsäätäjien työn kohteeksi verkon vapauden ”perustyyppiset” rajoitukset tuskien enää muodostuvat erimielisyyden aiheiksi. Laajakaistaoperaattorit ovat maailmanlaajuisesti tunnistaneet rajoitustoimiensa herkkyyden ja osannevat välttää itselleen haitallisten konfliktien aiheuttamista.

Verkkoneutraliteettisääntöjä koskeva edunvalvonta on merkittävältä osalta muuttunut kysymykseksi nettivideojakelukapasiteetin hinnoittelusta ja maksajasta. Ylivoimainen valtaosa nettiliikenteestä on videokuvaa, joten videoliikenteen kasvu määrittää laajakaistaoperaattorien investointikustannukset. Nettivideoiden lisääntyvä katselu lisää asiakkaiden halukkuutta maksaa operaattoreille nopeammista nettiliittymistä korkeampia hintoja. Videopalvelut (YouTube, Netflix, maksu-tv jne) luovat merkittäviä mainostulo- ja tilausmaksutuloja videojulkaisijoille. Laajakaistaoperaattorit pyrkivät laajentamaan ansaintaansa liittymäasiakkaiden lisäksi myös julkaisijoiden maksettavaksi.

Jokainen nettivideoliiketoiminnassa mukana oleva pyrkii muokkaamaan verkkoneutraliteettisääntöjä oman taloudellisen etunsa mukaisiksi, vaikka edunvalvonta muodollisesti koskeekin netinkäyttäjien oikeuksien määrittelyä. Näin tekee myös Yleisradio voidakseen käyttää mahdollisimman paljon saamastaan rahoituksesta sisällön tuottamiseen jakelukustannusten sijasta.

***
HE 221/2013 vp Hallituksen esitys eduskunnalle tietoyhteiskuntakaareksi sekä laeiksi maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n ja rikoslain 38 luvun 8 b §:n muuttamisesta

110 § Verkon neutraliteetti

(1) Internetyhteyspalvelun tarjoaja ei saa rajoittaa tilaajan tai käyttäjän mahdollisuutta käyttää internetyhteyspalvelua paitsi:
1) 108 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa erikseen yksilöidyissä tilanteissa;
2) viranomaisen tai tuomioistuimen päätökseen perustuen;
3) tietoturvasta huolehtimiseksi ja häiriön korjaamiseksi;
4) internetyhteyspalvelun ja muun viestintäpalvelun toimivuuden ja laadun ylläpitämiseksi noudattaen kuitenkin, mitä 243 ja 244 §:ssä säädetään.

(2) Edellä 1 momentin 1 ja 4 kohdassa tarkoitetut rajoitukset tulee toteuttaa syrjimättömästi eivätkä ne saa:
1) rajoittaa internetyhteyspalvelun tarkoituksenmukaista käyttöä;
2) estää tai rajoittaa tilaajan tai käyttäjän mahdollisuutta käyttää haluamiaan sovelluksia ja palveluja;
3) hidastaa kohtuuttomasti internetyhteyspalvelun liikennettä.
(3) Viestintäviraston määräyksellä voidaan antaa tarkempia määräyksiä tässä pykälässä tarkoitettujen rajoitusten ja menettelyjen arvioimisesta ja niiden käyttämisestä internetyhteyspalvelun riittävän käytettävyyden ja laadun turvaamiseen.

(4) Viestintävirasto voi päätöksellään velvoittaa internetyhteyspalvelun tarjoajan:
1) toteuttamaan 2 momentissa tarkoitettujen haittojen estämiseksi välttämättömiä menettelyjä; tai
2) pidättäytymään sellaisten menettelyjen ja rajoitusten käyttämisestä, jotka aiheuttavat 2 momentissa tarkoitettua haittaa.

(5) Viestintäviraston on 3 ja 4 momentin mukaisia määräyksiä ja päätöksiä antaessaan otettava huomioon käyttäjille tarjolla olevieninternetyhteyspalvelujen yleinen laatu, palvelun hinta ja ominaisuudet.

Lainaus