Blogit - hiihto

Ukraina, avioliitto ja parisprintti – näistä ehkä muistan vuoden 2014

Juhana Säilynoja — Mon, 29 Dec 2014 07:49:06 +0000

On oikeastaan pelkkää sattuman kauppaa, että mistä muistan jonkun vuoden. Ainakaan minun muistini ei toimi niin, että vuosiluvut painautuisivat päähäni vaan tapahtumat ovat siellä jossain aivolokerossani sekalaisena massana. Osa on järjestäytynyt janaan, mutta suurin osa ei.

Siksi on aika hankala sanoa, että tulenko muistamaan vuotta 2014. Tiedän, että tulen muistamaan monia tapahtumia sen varrelta.

Ukrainan kriisi on niistä ehdottomasti yksi.

Kiovan itsenäisyydenaukio Maidanillahan alkoi jälleen tapahtua jo 2013 puolella, mutta aukiolle kokoontuneet saivat tahtonsa läpi, kun presidentti Viktor Janukovytš erosi ja lähti maanpakoon helmikuussa 2014. Tätä oli edeltänyt veriset taistot Kiovan keskustassa.

Seurasin tapahtumia tiiviisti, sillä tiesin koostavani tapahtumista artikkelin Elävään arkistoon ja totta kai historialliset tapahtumat kiinnostivat muutenkin. Harvoin ryhdyn työstämään vielä tapahtumassa olevasta maailmanpoliittisesta selkkauksesta artikkelia. Ukrainan tilanteen koin kuitenkin niin erikoislaatuiseksi, että siitä oli sellainen koottava.

En tiedä kuinka kauan mielessäni säilyy kirkkaana muisto talviolympialaisten Laura-hiihtostadionin loppusuorasta, jolla Sami Jauhojärvi lykkii itseään maaliin, mutta ainakin tällä hetkellä nuo parisprintin kultahetket ovat todella mieluisia muistoja.

Elä hiihdon kultahetket uudelleen Elävässä arkistossa

Tänä vuonna olen saanut olla ylpeä työnantajastani, joka on rohkeasti edistänyt kaikkien ihmisten tasavertaista oikeutta elää onnellisena. Ylen Pride-viikkoa oli hieno olla mukana tekemässä historiallisena vuonna, joka varmasti tullaan muistamaan tasa-arvoisesta avioliittolaista ja Tahdon2013-kampanjasta.

Hienoa on myös se, että uudenlaisen demokratian lippulaiva, kansalaisaloite, on nyt varteenotettava lainsäätämisen väline.

Mitkä sinusta olivat vuoden 2014 kohokohdat? Entä mistä luulet vielä vuosienkin päästä muistavasi tämän vuoden? Koostimme listan Elävän arkiston vuodesta. Jos muisti jo pätkii, siitä voit tarkistaa mitä kaikkea vuoden aikana onkaan tapahtunut.

Lainaus

Kuinka paheksunta melkein vei meiltä housut

Sonja Fogelholm — Thu, 22 May 2014 08:41:22 +0000

Istun tässä työtuolissani rennosti haarat levällään. No siksi, koska se nyt vain sattuu olemaan mukava asento. Mutta enpä istuisi, jos olisi pakko käyttää hametta.

Hame on lapsuuteni unelmavaate, prinsessyyden ja kauneuden merkki. Nykyäänkin pukeudun yksilahkeiseen, jos on jokin oikein juhlallinen tilaisuus. Ja mikäpä siinä, mutta tehdessäni artikkelia mainiosta historiasarjasta Kuinka nainen sai housut opin, että vielä noin 1950- ja 1960-luvuille asti unelmaleningit ovat aiheuttaneet naisille vaaratilanteita ja jopa tuskaa.

Kävi ilmi, että housut naisilla ei ollutkaan ihan yksinkertainen asia. Suurimmaksi esteeksi nousi – ainakin minun silmissäni – vanha kunnon paheksunta.

Miten me sitten saimme housut? Se meni osapuilleen näin:

Alussa oli pelko: housut naisella oli maailmanlopun merkki. Raamatussa oli kielletty naisten käyttävän miesten vaatteita ja toisinpäin. Juuri housuista tuli miesten vaatteiden symboli viktoriaanisella ajalla, siispä housut naisella oli yhtä kuin syntiä, kerrotaan sarjan ensimmäisessä osassa.

Katso jakso Maailmanlopun lahkeet Elävässä arkistossa

Tämän ylikansallisen maailmanlopunpelon lisäksi naisten housuja pelättiin Suomessa sisällissodan takia. Oli tiedossa, että jotkut punaisten naisista käyttivät housuja, joten punaisten voittoa pelättiin myös sen puolesta, että sitten saattaisi naisten keskuuteen levitä tämä miesten muoti.

Sisällissodan jälkeen naisten housut yleistyivät urheilun kautta, mutta ei ennen kuin naiset olivat ehtineet kärsiä jonkin aikaa. Eevakaarina Launis muistelee sarjan toisessa osassa, kuinka hiihtäessä tuli kylmä, koska oli tultava toimeen hameella ja sukkanauhoilla – sukkahousuja ei ollut vielä keksitty.

Siis hameella ja sukkanauhoilla!

”Oli aina jalat sinisen kirjavana, kylmä oli”, muistelee Marjatta Haiko.

No aivan varmasti oli. Lapissa monena vuonna hiihtäneenä kavahdan pelkkää ajatustakin tällaisesta hiihtomuodista.

Onneksi pikkuhiljaa tultiin järkiin ja tajuttiin, että naisillekin voisi kehitellä hiihtohousut, jotta hekin saattoivat hiihtää normaalisti. Vaikka hiihdossa siis ihan sallittiin naisten käyttävän housuja, saatettiin sitä edelleen paheksua, kuten Anna-Liisa Maijala jaksossa kertoo.

Katso jakso Pula-ajan pojat Elävässä arkistossa

Paheksunta jatkui myös sotien jälkeisessä työkulttuurissa, jossa oli 1900-luvun alussa osoitettu edistyksellisyyttä, kun naisille oli hankittu housuja työasusteiksi. Työsuojeluviranomaiset olivat tajunneet, että naisten hameet olivat epäkäytännöllinen ja vaarallinen työasu, koska helmat saattoivat tarttua koneen osiin kiinni. Kun työpaikat siirtyivät yhä enemmän tehtaista sisäsiisteihin konttoreihin, palasi hamemuoti normiksi.

Katso jakso Sorvin ääressä Elävässä arkistossa

Sitten tulivat farkut, ja onneksi tulivatkin. Farmarit olivat niin suosittuja nuorten kesken, että toimivat 1950- ja 1960-luvuilla merkittävänä naisten housujen käytön edistäjänä. Hurjaa etuvetoketjua niissä ei ensin ollut – liian uskaliasta – mutta yhtä kaikki niitä halusivat kaikki ja niihin pukeutuivat kaikki.

Farkut olivat niin iso juttu, että ohjelmassa esiintynyt Eija Saarilahti kirjoitti päiväkirjaansa kokonaisen sivun pelkästään niiden hankkimisesta.

Katso jakso Farmarin vermeissä Elävässä arkistossa

Hellyttävintä koko sarjassa ovat Saarilahti ja muut sarjassa esiintyvät naiset. He muistelevat hymyssä suin entisiä aikoja, jolloin hame aiheutti päänvaivaa, ja jolloin nöyränä toiveena oli, että kun sitä kerran oli käytettävä, olisipa se ollut edes vähän käytännöllisempi.

En löydä heidän kasvoistaan katkeruuden merkkejä, vaikka he eivät ole aina voineet valita, mitä laittavat päälleen, ja silloinkin kun uskaltautuivat sujahtamaan housuihin, heitä paheksuttiin: Pappilan väki paheksui talvipakkasella hiihtohousuissa hiihtävää opettajatarta. Hurskas seurakuntalainen paheksui toista seurakuntalaista housujen käytöstä jumalanpalveluksessa. Työpaikalla housuja käyttävästä naisesta saattoi tulla miesten silmätikku.

Ei riittänyt, että paheksuttiin housuja, vaan hamettakin voitiin paheksua, jos se oli liian lyhyt – näin oli käynyt Helena Niemeläiselle, kuten hän kertoo viimeisessä jaksossa.

Marjatta Haikoa tuntuu kyllä harmittavan yksi asia. Se että mediassa kirjoitellaan suomalaismiesten rakastuvan vallan venäläisnaisiin, koska suomalaisnaiset käyttävät vain tuulipukuja ja housuja.

Sovitaanko, ettei enää vinoilla suomalaisnaisten tuulipukujen käytöstä niin kuin se olisi jotenkin hävettävää, noloa tai rumaa? Sehän on oikeasti aivan mielettömän hieno asia.

Lainaus

Jääkarhujen maassa suksilla

Sirkku Kianto — Mon, 28 Jun 2010 07:59:31 +0000

Sitä on tullut mietittyä monesti, että minkälaista se mahtaa oikeasti olla, kun joku seikkailija lähtee jonnekin kauas ja hankaliin olosuhteisiin. Miksi ne lähtevät ja minkälaisia ihmisiä ne semmoiset seikkailijat ovat?

Kun Teija Parkkinen oli ollut aiemmassa jutussani mukana ja kertoillut unelmastaan ja innostaan lähteä ylittämään Grönlanti hiihtäen, ajattelin, että jopas on outo tyyppi. Teijan herkeämätön keskittyminen ja harjoittelu, mutta humoristinen, loputtoman positiivinen ja määrätietoinen asenne tekivät vaikutuksen. Eihän se pelkästään mitään vakavaa tosikkotouhua olekaan.

Vielä viime vuonna Parkkisen tavoitteena oli suoriutua hiihdosta ensimmäisenä suomalaisnaisena. Hiihtää matka, jonka norjalainen Fridtjoff Nansen hiihti reilu 100 vuotta sitten. Eli Grönlannin jäätikön halki, yli 600 kilometrin matka, 21:ssa päivässä ja vaativissa olosuhteissa. Tosin Nansen urakoi 45 päivää. Parkkisen hiihto jäätiköllä keskeytyi sairastumisen vuoksi.

Kemissä mahakirurgina työskentelevä jäätikköhiihtäjä Parkkinen aikoi siis tänä vuonna ottaa revanssin. Reissu vaikutti niin kiinnostavalta, että Teijalle hankittiin kamera, josko hän hiihtämisen lomassa voisi kuvata näkemäänsä. Hän innostui asiasta kovasti ja jäimme odottamaan matkakertomusta. En toimittajana voinut olla Teijaan sinä aikana yhteydessä, kännyköillä ei saanut yhteyttä ja retkikunnalla oli satelliittipuhelin ainoastaan hätätilanteita varten. Reissun järjesti norjalainen Hvitserk & Eventyrreisser. Enää Teija ei saisi titteliä; ensimmäinen reissun suorittanut suomalaisnainen, sillä tällä välin se titteli oli jo viety. Kyseessä olisi siis puhtaasti unelma ja haaste, jonka Teija halusi kokea.

Reissu on nyt ohi. Mitä Teija sai tuollaisissa olosuhteissa kuvattua? Sitähän me jännitimme, kuinka hänen käy, minkälaista se oikein on ja pystyykö siellä kuvaamaan yhtään mitään. Mitä me näkisimme, kun hän tulee takaisin vai näkisimmekö yhtään mitään!? Onko kamera tippunut railoon tai umpijäätynyt?

Nyt maanantaina 28.6 nähtävä reportaasi jäätikköhiihdosta on mielenkiintoinen siksikin, että suomalaisten seikkailijoiden reissukuvaukset äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa ovat harvassa. Teija kertoikin, että hiihdon lomassa kuvaaminen oli vaikeaa. Hiihto tarkoittaa työtä ja raatamista. Sitä riitti joka päivä 10 - 11 tuntia. Tuossa ajassa edettiin päivittäin joko 4 kilometria tai yli 30 kilometria, riippuen olosuhteista. Päivän rutiinit koostuvat aamuherätyksestä kello kuusi. Aamupala, leirin purku ja kohti horisonttia. Töitä 50 minuuttia ja lepoa 10 minuuttia. Illalla leiripaikan haku, jonka jälkeen alkaa nopea lumensulatusoperaatio. Vettä pitää saada sulatettua litroittain; iltapalaa varten, makuupussien sisälle sujautettaviin vesipulloihin, vaatimattomaan peseytymiseen ja seuraavan päivän juomisiksi. Parkkisen Teija palasi siis hengissä takaisin, toi tullessaan sen mitä odotimme, mielettömiä maisemakuvia ja tarinan, mutta minkälaisen?

Lainaus

Uusi viihdeformaatti syntyy: Kartallahiihto netissä

Tuija Aalto — Mon, 16 Feb 2009 20:17:23 +0000

Tieto- ja viestintätekniikan asiantuntija, bloggaaja Kari Haakana järjesti Jaiku-päivityksiensä seuraajille huvitusta tänään ilmoittamalla suorasta lähetyksestä Nokia Sports Tracker-sovelluksessa. Syntymässä on mitä ilmeisimmin uusi viihdeformaatti, jonka olennaiset elementit ovat kännykässä toimiva urheilusuoritusten seurantasovellus ja suorituksen julkaisu nettiin suorassa lähetyksessä sekä eläytyvä yleisö ruutujensa ääressä.

Yleisö kannusti hiihtäjää reaaliaikaisesti ja pohti formaatin kehittämistä ja teknistä toteutusta Jaikussa:

juvele: Onhan siellä Mäntyharjulla nyt järvellä jäätä. MIksi se ei hiihdä järven jäällä? Sehän on paras paikka hiihtää. Rikkoo vielä itsensä tuolla metsässä.

vesa: Siellä se mies painaa - reaaliaikaisena. Kyä tää intternet on ihmeellinen.

arttuextra: Mä haluun ja tommosen! Vaikkakin, eikös latitude toimis melkein samalla tavalla?

shuopio: Vielä sykevyö messiin niin voitaisi kommentoida kuntoa kans reaaliajassa ;)

juvele: @arttuextra Latitude (Google Latitude, TA huom.) ei tallenna sun sijaintiasi. Mikä on tietenkin hyvä tietoturvan takia.

suviko: @shuopio: Julkaistu jo Polarin HRM-vyön kans jutteleva E-sarjalainen, mut ei ole viel vissiinni kaupoissa. Mietiskelen oisko se seuraava luuri, et oisko sen väärti verrattuna tavan sykemittariin, jollanen on jo.

juvele: Lähti vielä toiselle kierrokselle!

meppi: Mutta mitä nyt tapahtui.... pysähtyi... tarvitaanko ambulanssia?

Merten: Joko juomatauko tai havuja, perkele.

Kartallahiihtoa on tiemmä luvassa lisää tiistaina puoliltapäivin.Ylläolevat repliikit ovat poimintoja keskustelusta, joka jatkuu tätä kirjoittaessa.

Lainaus