Blogit - USA

EU ja talouden näkymät

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 27 Aug 2014 07:54:47 +0000

EU:n, euroalueen ja Suomen kannalta taloustilanne on hankala. Kasvun eväät on syöty, eikä välineita tilanteen korjaamiseen juuri nyt ole. Elvytysreservit on käytetty, eikä talouspolitiikan tai finanssipolitiikan avulla ole mahdollista korjata tilannetta merkittävästi.

USA:ssa on tehokkaalla elvytyksellä palattu Erooppalaisittain katsottuna kasvun polulle, vaikka pahimmillaan siellä oli yhtä pahat alijäämät kuin Kreikalla.

Mutta millaisen pakkopaidan me olemme luoneet itsellemme etenkin emumaissa. Periaatteessa jäsenmaat eivät saa velkaantua yli kuuttakymmentä prosenttia bruttokansantuotteesta, joten elvytysvaraa ei monellakaan maalla enään juuri ole. Emumailla ei myöskään ole mahdollisuutta devalvoida, joten keinot ovat vähissä. Tietenkin me voimme käydä keskinäistä kilpailukykykamppailua, mutta onko se hyvä ratkaisu.

Mutta mihin tämä kaikki johtaa. Aiheesta keskustelee työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto

Lainaus

EU:n ja USA:n vapaakauppaneuvottelut

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 04 Sep 2013 07:39:00 +0000

Parhaillaan käytävät EU:n ja USA:n vapaakauppaneuvottelut koskeva suunnilleen 30 prosenttia koko maailmankaupasta.
Onnistuessaan ne tulevat todennäköisesti lisäämään työllisyyttä ja nostamaan palkkoja sekä EU:ssa että USA:ssa ja vauhdittamaan tuotantoa myös monissa muissa EU:n ja USA:n, myös monissa muissa maissa.

EU ja Yhdysvallat tuottavat yhteensä lähes puolet maailman bruttokansantuotteesta.

Komission arvion mukaan niiden työ kaupan yhteisten pelisääntöjen luomiseksi voi myös vaikuttamaan kaupan vapautumiseen laajemminkin.

EU:n ja USA:n vapaakauppaneuvotteluista keskustelevat yksikön päällikkö Marjut Akola Markkinoillepääsy-yksiköstä ja kaupallinen neuvos Mary-Anne Nojonen Kauppapolitiikan yksiköstä Ulkoministeriöstä.

Lainaus

Miksi julkisen palvelun yhtiö tuhlaa rahaa HBO:n ohjelmiin?

narhija — Mon, 26 Oct 2009 07:39:37 +0000

"HBO:n ohjelmat ovat edullisia ja laadukkaita. Haluamme tarjota katsojille ohjelmia eri puolilta maailmaa, myös USAsta. Ilman muuta hankimme silloin parasta laatua.

Tarmo Kivikallio, kansainvälisen ohjelmahankinnan päällikkö

Lainaus

Kateusjournalismia

Timo-Erkki Heino — Mon, 24 Aug 2009 09:10:09 +0000

Silloin tällöin kuulee joidenkin toimittajienkin paheksuvan tuloerojen selvittämistä ja rikkaiden verotietojen julkaisemista. Talouselämä-lehdestä taisin pari vuotta sitten lukea toimittajan nimittelevän marraskuun alkua ”kansallisiksi kateusviikoiksi”, koska silloin verokoneet aukeavat.

Tuloeroista puhuminen ei ole kateusjournalismia.

Tuloeroista pitää puhua, koska tällä hetkellä siihen on yksi erityinen ja kaksi yleistä syytä.

Erityinen syy on finanssikriisi. Erityisesti amerikkalaisessa keskustelussa finanssikuplan keskeisenä syynä pidetään tuloerojen kasvua eli rikkaiden rikastumista. Rahoitusmarkkinoilla palkat ja palkkiot sidottiin lyhytaikaisiin voittoihin. Tästä tuli mahtava kannustin kasvattaa finanssikuplaa hyvin riskipitoisilla operaatioilla.

MOT:n haastattelema Robert M. Solow, taloustieteen nobelisti vuodelta 1987, näkee yhteyden rikkaiden rikastumisen ja finanssikuplan kasvattamisen välillä hyvin selvänä:

”Rahoitusalalla tulot saattoivat kasvaa hyvin suuriksi, koska tulot riippuvat finanssikuplan koosta. Kun kupla kasvaa, palkkiotkin kasvavat.”

Center for American Progress -tutkimuslaitoksen ekonomisti Heather Boushey puolestaan muistuttaa MOT:n haastattelussa, että vastaava tulojen kasaantuminen kaikkein rikkaimmille koettiin Yhdysvalloissa 1920-luvun lopulla, juuri ennen suurta lamakautta:

”Ei ole sattumaa, että maamme historian suurimmat tuloerojen kasvun jaksot päättyivät historian pahimpiin talouskriiseihin, jotka molemmat aiheutuivat rahoitusalan kriiseistä.”

Ja sitten ne yleiset syyt.

Englantilainen tutkijaryhmä Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin johdolla kokosi kattavan selvityksen eri maiden yhteiskunnallisista ja sosiaalisista oloista sekä tuloeroista. Siinä koottiin yhteen kansainvälisiä vertailuja koulutuksesta, turvallisuudesta ja terveydentilasta eri maissa. Yhteys tuloeroihin oli selvä: mitä pienemmät tuloerot, sitä vähemmän ongelmia – ja päinvastoin.

The Economist -lehti totesi, että tutkimuksen aineiston todistusvoimaa on vaikea kiistää.

Ja tämä kannattanee kateusviikoista puhuvienkin huomata: Pienten tuloerojen maissa kaikki kansalaiset voivat paremmin, eivät pelkästään köyhät.

Tutkimus on julkaistu kirjana "The Spirit Level. Why More Equal Societies Almost Always Do Better”; ainestoon voi tututustua myös netissä.

Meillä sanotaan helposti, että talouskasvuun kuuluu tuloerojen kasvaminen. Valtiovarainministerit viljelevät tätä käsitystä auliisti ja siitä todistaa usein myös Björn Wahlroos: ”Yleensä taloudessa ei mene hyvin, elleivät tuloerot kasva.” (Prima 8/2007)

Solow sai taloustieteen Nobel-palkinnon juuri talouskasvua käsittelevistä tutkimuksistaan. Saattaa siis olla, että hän on tällä alueella parempi asiantuntija kuin ”Nalle” konsanaan.

Solow korostaa, että pitkän aikavälin talouskasvun tärkeimmät tekijät ovat väestö, pääomien kasvu investointeja varten ja tekniset innovaatiot.

”Talouskasvun ja tuloerojen välillä ei ole oikeastaan mitään yhteyttä,” Solow sanoo. Talouden kasvu ei siis edellytä tuloerojen kasvua, vaikka usein niin väitetään.

Ekonomistit eli kansantaloustieteilijät tunnetaan yleensä ”toisaalta – toisaalta” -tutkijoina, koska talouskehityksellä usein on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Tästä syystähän USA:n presidentti Truman aikoinaan puuskahti: ”Tuokaa minulle yksikätinen ekonomisti!”, kun hän kyllästyi taloustutkijoiden ”on the other hand” -arvioihin.

Tuloerojen ja talouskasvun suhteesta Solow on ekonomistiksi harvinaisen ”yksikätinen”:

”Talouskasvu voi johtaa eriarvoisuuteen, jos me annamme niin tapahtua. Talouskasvu luo suuria varallisuuksia, ja jos julkinen valta sallii sen keskittyä harvoihin käsiin, niin se johtaa eriarvoisuuteen. Mutta jos julkinen valta verotuksen, koulutuksen ja muiden toimien avulla vastustaa eriarvoisuuden kasvua, talouskasvun ei tarvitse johtaa eriarvoisuuteen lainkaan.”

Lainaus

Voi hyvä tavaton!

Matti Laitinen — Sun, 17 May 2009 06:52:38 +0000

Juuri pitkähköltä Yhdysvaltain matkalta palattuani en voi kuin ihmetellä suomalaista tavattomuutta. Kun USA:ssa toisten huomioon ottaminen ja kiitos on normaalia käytöstä, niin Suomessa se on melkein poikkeus.

Vapaan kilpailun ja yksityisen yrittämisen maassa, Yhdysvalloissa, taas ihmettytti kuinka monella alalla valtio on ottanut vastatakseen ongelmista. ´Sosialismi´ ulottuu pankkeihin, autoteollisuudeen ja vaikeuksiin joutuneitten ihmisten asuntoihinkin.

(Tästä kuuluu teksti tekijän lukemana.

avautuu helpoimmin Firefoxilla tai

Internet Explorerilla: klikkaa hiiren oikealla ja sitten AVAA -kohdasta))

Voi hyva tavaton blogi.mp3

Voi hyvä tavaton miten maailma on muttunut niistä päivistä, kun Amerikka oli – ainakin puheissa - markkinatalouden paratiisi ja Neuvostoliitto kommunistien. Nyt kaikki on yhtä globaalia sekamelskaa.

Mutta tuohon amerikkalaiseen tapakulttuuriin. Matkailimme Yhdysvaltain luoteisrannikolla, Washingtonissa ja Oregonissa. Asuimme hyvin periamerikkalaisissa perheissä, sukulaisissa ja tuttavissa.

Jos heitä jotenkin kuvaisi, niin valkoisia, keskiluokkaisia, kohtuullisen hyvin toimeentulevia, mutta ei mitään rikkaita. He olivat toteuttaneet amerikkalaisen unelman: oma talo (pitkällä pankkilainalla), pari autoa (lainalla osin ostettuja), töitä kaikilla ja lapset kiltisti koulussa.

Osa äänesti republikaaneja, osa demokraatteja. Politiikkaa puhuimme paljonkin, mutta siitä lisää joskus myöhemmin.

Perheissä kiinnitti huomiota kuinka huomaavaisesti vanhemmat ja lapset kohtelivat toisiaan. Aivan toisin kuin Suomessa, jossa vanhempien ja toistensa kunnioitus on kokenut inflaation.

Aamulla syötiin yhdessä, samoin illalla aina kun se vain oli mahdollista. Se oli osa perheen yhteenkuuluvutta. Niinhän Suomessakin oli ennen tapana, ennen kuin kaikki alkoivat mennä ja tulla kuka milloinkin oman aikataulunsa mukaan. Ehkä sunnuntaina vain tavataan yhdessä.

Illallinen alkoi lyhyellä ruokarukouksella, eivätkä perheet olleet mitään huippu-uskonnollisia. Rukous ja kiitos Jumalalle vain oli osa normaalia elämää. Ei siitä mitään suurta numeroa tehty.

Nyt jo aavistan jonkun ihmettelevän, että minkähänlaisia patavanhoillisia ihmisiä se Laitinen oikein on tavannut. Itse asiassa hyvin perusamerikkalaisia. Juuri niitä, joitten äänillä niin Barak Obama kuin häntä ennen Georg Bushkin nousi presidentiksi.

Kuva amerikkalaisista ja amerikkalaisuudesta on Suomessa kovin kahtiajakoinen. On joko huippurikkaita tai sitten paljon väliinputoajia. Molempia on, mutta suurin osa on aivan tavallisia tallaajia. Kuka heistä olisi tiedotusvälineissäkään kiinnostunut?

Niinhän on Suomessakin. Jos tiedotusvälineitä seuraa, niin miehet vain sortavat naisia, tasa-arvoa ei ole, homojen ja lesbojen asiat ovat uutisina tärkeämpiä kuin tavallisten perheitten ongelmat, luterilainen kirkkokin alkaa melkein pyydellä anteeksi olemassaoloaan.

Maailma näyttää tiedotusvälineitten mukaan mustavalkealta, vaikka se on vain arkiharmaa. Sellaista se elämä useimmille on, mutta unelmiahan tarvitaan.

Vielä vähän amerikkalaisesta palvelukulttuurista. Voisitteko kuvitella, että ison marketin kiireinen kassa Suomessa sanoisi:
- Kiitoksia asioinnistasi meillä ja tervetuloa uudelleen.

En malttanut olla sanomatta eräälle kassalle takaisin:
- Oli ilo osallistua teidänkin palkkanne maksamiseen.
- Kiitos vaan, kassa vastasi hymyillen takaisin.

Yritän nyt sopeutua jälleen tähän suomalaiseen tapakulttuuriin, jossa kohteliaisuus ja toisten huomioon ottaminen on hiipuvaa kansanperinnettä. Vieraitten kanssa bussissa tai kassajonossa ei jutella ja nuorten joka toinen sana alkaa v- kirjaimella.

Voi hyvä tavaton kuinka sana kiitos on kateissa!

Lainaus

Obamasta tuli USA:n autoteollisuuden kummiseta

laitinen_yle — Tue, 12 May 2009 06:34:29 +0000

Amerikassa matkaillessa joutuu kummastelemaan mihin vapaan kilpailun nimeen vannova maa onkaan nykyisin joutunut. Valtio puuttuu yha useampaan asiaan, kun globaali kilpailu tuottaa vain tyottomyytta ja konkursseja vaikka toisin piti kayda.

Vasemmalle kallellaan olevasta demokraattien presidentti Barak Obamasta on tullut myos konkurssin partaalla olevan amerikkalaisen autoteollisuuden suurin paattaja. Silla valta, kella rahatkin.

(Minulla vain ei ole valtaa muuttaa taman amerikkalaisen mikron nappaimistoa suomalaiseksi, vaikka sekin lienee mahdollista. Mutta miten?)

Luin mielenkiintoisen artikkelin, jossa analysoitiin kenelle valta oikein on luisumassa autokaupunki Detroitissa. Valtiohan tukee konkurssin partaalla olevaa Chrysleria ja General Motorsia.

Jos pelastuspaketti toteutuu suunnitelussa muodossa, niin valtio omistaisi 8 prosenttia Chryslerista ja puolet autojatti General Motorsista. Jos tallainen sijoittaja olisi yksityinen, niin han vaatisi hallituksen puheenjohtajan paikkaa yhtioitten hallituksissa.

Presidentti Obamalla nyt sattuu olemaan muutakin tekemista kuin istua autoyhtioitten hallituksissa, jotka joutuvat joka tapauksessa kuuntelemaan nourina miten valtiovalta autoteollisuuteen suhtautuu.

Valtiolta on jo tullut kymmenia miljardeja dollareita tukea autoteollisuudelle, mutta se on vasta uudelleenjarjestelyjen alkua.

Hallituksen ehdotuksen mukaan Yhdystyneitten autotyolaisten liiton elakelaisten terveysrahasto saisi perati 55 prosentin maaraysvallan Chryslerille annetusta tuesta. Siis enemman kuin Chryslerin yhdistamista puuhaava Fiat ja noin 7 miljardin velkojat yhteensa.

General Motorsista autotyolaisten rahasto saisi 39 prosentin maaraysvallan.

Melkoinen hyvantahdon ele presidentilta autotyolaisille varsinkin, kun koko autoteollisuuden ongelmat johtuvat pitkalti juuri kohtuuttoman raskaaksi kayneista autotyolaisten etuuksista.

Nain siis hallitus presidentti Obaman johdolla suunnittelee, kertoo Eva Rodriguez The Washington Postin artikkelissaan.

Oma havaintoni Oregonin ja Washingtonin autokannasta on, etta japanilaiset, vahan kuluttavat autot ovat valttia. Niita vilisee joka puolella ja kuluttajat ovat tyytyvaisia.

Ei siis ihme, kun presidentti Obama tokaisi autoteollisuuden johtajille toukokuun alussa 2009:

- Tiedan, etta japanilaiset osaavat tehda kohtuuhintaisen, hyvin suunnitellun hybridiauton. Kissaviekoon, amerikkalaisten pitaisi osata samoin.

- Niinpa minun tehtavani on kysya autoteollisuudelta, miksi te kaverit ette osaa?

Tassa, jos missa, kuului selkeasti amerikkalaisen autoteollisuuden nykyisen isannan aani.

TÄYDENNYS:

Näin tämä Yhdysvaltain autoteollisuuden sosialisointi sitten päättyi 1.6. 2009 YLE:n nettisivujen uutisten mukaan:

Yhdysvaltalainen autonvalmistaja GM on hakeutunut yrityssaneeraukseen. Uuden saneeratun yhtiön suuromistajaksi tulee valtio 60 prosentin osuudella. Myös toisen autojätin Chryslerin kohtalo on ratkennut, kun oikeus hyväksyi yhtiön toiminnan myynnin Fiatille.

Satavuotias yhtiö oli pitkään maailman suurin autovalmistaja. Uuden autonvalmistajan valikoimaan siirtynevät muun muassa Cadillac, Chevrolet, Buick ja GMC-tuotemerkit.

General Motors -yhtiön eurooppalaisosan, Opelin ja Vauxhallin, myynnistä sovittiin jo viikonloppuna. Yhtiön halussa oleva Saab on puolestaan hakenut konkurssia Ruotsissa.

USA:n valtiosta tulee suurin omistaja

GM:n hallittu konkurssi on osa Yhdysvaltain hallituksen ajamaa yhtiön pelastussuunnitelmaa. Sunnuntaina viranomaiset ilmoittivat tukevansa yhtiötä 30 miljardilla dollarilla, mikä tulee jo aiemmin luvatun 20 miljardin lisäksi.

Yhdysvaltain valtiosta tulee suurin osakkeenomistaja 60 prosentin omistuksellaan. Kanadan valtio saa omistukseensa 12 prosenttia osakkeista ja konsernin eläkerahasto 17,5 prosenttia. Nykyisille osakkeenomistajille jää 10 prosenttia osakkeista.

Konkurssiprosessin uskotaan kestävän kaksi tai kolme kuukautta. Sinä aikana yhtiön on määrä jatkaa toimintaansa normaalisti, ja työntekijöille maksetaan palkat sovitun mukaisesti.

General Motorsin kotimaan toimintoja on tarkoitus uudistaa ja supistaa. Presidentti Barack Obama ja General Motorsin toimitusjohtaja kertovat tarkemmin suunnitelmistaan vielä maanantaina.

Chryslerin ja Fiatin liitolle oikeuden siunaus

Myös toisen amerikkalaisen autonvalmistajan, Chryslerin kohtalolle on nyt oikeuden sinetti. Oikeus hyväksyi Yhdysvalloissa Chryslerin toiminnan myynnin ryhmälle, jota johtaa italialainen autoyhtiö Fiat.

Valtio rahoitti myös Chrysleria miljardeilla talousvaikeusissa. Hallinto odottaa siitä nyt uudenlaista yhtiötä, joka voi nousta konkurssista uudessa omistuksessa vielä kerran vahvaksi ja kilpailukykyiseksi autotehtailijaksi.

Lainaus