Blogit - toimittaja

Tule mukaan uudistamaan Ylen ulkomaantoimintaa

Marjo Ahonen, Kehittämisen päällikkö, Uutis- ja ajankohtaistoiminta — Mon, 10 Feb 2014 08:45:33 +0000

Kirjoitan tätä työmatkalla Luxemburgissa. Ympärillä kuohuu Eurooppa, mutta tänne pikkuvaltioon kuohut eivät tunnu juurikaan ylettyvän. Luxemburg on vauras, siisti ja sen poliitikot pärjäävät hyvin EU:n herrahississä. Olisi kuitenkin mielenkiintoista päästä hieman syvemmälle. Miten luxemburgilaiset elävät? Entäs se veroparatiisipuhe? Mikä painoarvo maalla on Suomen näkökulmasta?

Näiden tarinoiden esiin kaivaminen on Ylen ulkomaantoimituksen pelikenttää. Haluamme kertoa aina vain monimutkaisemmalta tuntuvasta maailmasta yleisöllemme. Haluamme uutisoida asiat nopeasti mutta myös taustoittaa tapahtumat huolellisesti. Haluamme, että suomalaisilla olisi tieto mutta myös ymmärrys maailman tapahtumista.

Ylen uutis-ja ajankohtaistoiminta on vahvistamassa ulkomaantoimintaansa merkittävästi. Haemme vahvoja osaajia niin maailmalle kuin kotitoimitukseen Helsinkiin. Uusilla lyhytaikaisilla kirjeenvaihtajapesteillä pyrimme joustavuuteen, olemaan läsnä maailman "hot spoteissa".

Nyt etsimme määräaikaista kirjeenvaihtajaa Rio de Janeiroon välittämään tunnelmia jalkapallon MM-kisoihin valmistautuvasta Brasiliasta sekä kirjeenvaihtajaa Brysseliin vahvistamaan Ylen EU-tiimiä eurovaalien lähestyessä. Kotitoimituksessa vahvistaminen kykyämme lähteä nopeasti liikkeelle äkillisen uutisen iskiessä.

Ja kaikkea tätä johtamaan haemme ulkomaantoimituksen päällikköä ja kirjeenvaihtajaverkon työtä koordinoivaa osaajaa.

Palvelemme jatkossa ulkomaan tapahtumista kiinnostunutta verkkoyleisöämme entistä paremmin. Toimittajiemme matkapäiväkirjoista tai blogeista saa tietää asioita, joita ei esimerkiksi perinteiseen uutisjuttuun mahdu. Lisäämme kaikissa välineissä suoria osuuksia maailmalta niin uutis- kuin ajankohtaisohjelmissa.

Edessä on paljon työtä ja paljon mahdollisuuksia. Jos innostuit, niin ota yhteyttä!

Kaikki Ulkomaantoiminnan avoimet tehtävät löydät täältä. Hakuaika päättyy tehtävästä riippuen 21.2.2014 tai 2.3.2014.

Lainaus

Spämmääjästä palvelijaksi - 5 parasta Facebook-vinkkiä ikinä!

Antti Hirvonen — Wed, 07 Mar 2012 08:58:46 +0000

Tiedättekö, miksi en jaksa lukea sanomalehtien, televisiokanavien tai radiokanavien Facebook-sivujen statuspäivityksiä, vaikka olen ne omaan virtaani tilannutkin? Siksi, koska kaikki tuuttaavat niissä omia ylivertaisia nettijuttujaan.

Medioiden pitäisi minusta ajatella Facebook-läsnäoloa toiselta kantilta. Tässä viisi Facebook-vinkkiä toimittajille - ja miksei muillekin - oman tekemisen jalostamiseksi.

1. Avoin haastattelu tai toimitettu keskustelu

Sen sijaan, että Facebook-seinä mielletään julkaisukanavaksi, sen voisi ajatella olevan paikka, jossa toimittajat tekevät työtään. Kun perinteisesti toimittajat haastattelevat asiantuntijansa yleisöltä visusti piilossa joko naamatusten, puhelimitse tai joku jopa sähköpostitse, haastattelun voisi tehdä avoimesti joko omalla tai edustamansa median Facebook-seinällä niin, että myös yleisö voi siihen osallistua.

Parhaimmassa tapauksessa haastattelu muuttuu keskusteluksi, joka alkaa elää omaa elämäänsä. Tästä sisällöstä toimittaja voi halutessaan työstää juttuja ainakin nettiin ja printtilehteen sekä käyttää vähintäänkin pohjamateriaalina tv- ja radiojutun työstämisessä.

Netissä mikään ei toimi ilman lupausta ja sen pitämistä. Jotta avoin haastattelu toimii, se pitää tarjoilla yleisölle oikein ja oikeaan aikaan.

a) Sovi haastateltavan kanssa jo etukäteen, milloin hänen odotetaan olevan Facebook-seinällä läsnä. Vieras voi olla mukana keskustelussa kotoaan tai työpaikaltaan eli häntä ei tarvitse kutsua toimitukseen.

b) Kerro sivusi seuraajille jo hyvissä ajoin, että olette tekemässä sivuillanne avoimen haastattelun. Kerro statuspäivityksessä...
- Kuka asiantuntija on
- Mistä aiheesta häntä haastatellaan/hänen kanssaan keskustellaan
- Mihin aikaan haastattelu tapahtuu (aamut ja myöhäiset illat ovat hyviä)

c) Kun H-hetki koittaa, tee statuspäivitys, jossa aloitat keskustelun

d) Vieras vastaa päivityksen kommenttikentässä

e) Kysy uusi kysymys kommenttikentässä. Voit myös kannustaa yleisöä mukaan keskusteluun.

f) jne.

2. Breaking news –tyyppinen päivitys

Ihmiset, varsinkaan nuoret ihmiset, eivät vietä aikaansa mediatalojen nettisivuilla. He viettävät aikaansa Facebookissa, Habbo Hotellissa, IRC-Galleriassa, Suomi24:ssa, Twitterissä, Google+ssa jne. Jos media haluaa palvella ihmisiä oikein, sen täytyisi mennä sinne missä ihmiset jo ovat. Sinne on vietävä myös uutiset.

Tämä korostuu etenkin isojen uutistapahtumien (isot onnettomuudet/katastrofit) tai muiden merkittävien seurantauutisten (tärkeä tiedotustilaisuus, oikeusistunto) aikana.

Voit toimia esimerkiksi näin:

a) Kun saat tiedon uutisesta, kirjoita ensiksi Facebook-seinällesi lyhyt, muutaman rivin pituinen statuspäivitys, jossa kerrot, mitä on tapahtunut. Samalla annat lupauksen siitä, että olette noteeranneet asian ja seuraatte sitä.

b) Aihetta on hyvä seurata vähintäänkin niin pitkälle, että siitä on oma nettijuttu, jonka linkin voi jakaa ja jossa tilanne summataan - etenkin, jos se on vakiintunut.

c) FB-sivun päivitysvirtaa ei Breaking news –tyyppisen uutisoinnin alkuvaiheessa ole syytä sotkea muilla, aiheeseen kuulumattomilla päivityksillä.

d) Virtaan voi syöttää myös muiden toimijoiden aiheeseen liittyviä hyviä nettisisältöjä.

3. Liveraportointia juttukeikalta - parasta toimittaa kännykällä

Moni toimittaja on silminä ja korvina sellaisissa paikoissa, joihin ei tavallinen ihminen pääse. Miksei siis tarjota tämä kokemus muillekin.

Sen sijaan, että toimittaja valmistelee juttuaan piilossa, juttukeikka ja koko jutunvalmistusprosessi voisi olla avoin - tarina, joka etenee siihen pisteeseen, kun juttu on lehdessä tai tv-juttu ajettu ulos lähetyksessä.

Avoin prosessi ei vain tuo lisäarvoa yleisölle vaan nostaa myös tulevan lehti- tai tv-jutun odotusarvoa.

Tekemistä voi avata esimerkiksi kertomalla...

1. Missä olen?

2. Minne menen?

3. Tältä täällä näyttää (kuvallinen päivitys)

4. Mitä alan tehdä? Onko toiveita?

5. Näin haastateltava hetki sitten sanoi, kun häntä haastattelin

6. Ja lopulta: Tällainen siitä sitten syntyi – valmis juttu jaetaan ja siitä keskustellaan.

4. Toisen mediatalon tai bloggaajan sisällön jakaminen (kuratointi)

Kokeile, miltä tuntuu jakaa kilpailijan uutinen silloin, kun se sen ansaitsee. Voin kertoa, että se tuntuu ihan hyvältä. Toistaiseksi olen kokeillut ainakin Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Uuden Suomen ja Karjalaisen jakamista.

Virrassa voi jakaa myös esimerkiksi poliisin, kunnan tai jonkin muun juuri sinun kohdeyleisöä kiinnostavan nettisisällön – sikäli mikäli olet miettinyt, ketä Facebook-läsnäolollasi olit ajatellut palvella.

Olen sivunnut aihelmaa aiemmissa postauksissani ”Toimittaja, unohda juttukeikat – nyt kuratoidaan!” sekä ”Kumpi on kiinnostavampi – toimittaja vai mediatalo?”

5. Oman nettijutun jakaminen

Toki Facebookiin kannattaa edelleen työntää omiakin juttuja. Jos ja kun haluat yleisön reagoivan päivityksiisi, kirjoita päivitykseen kysymys tai väite. Ihmiset tykkäävät myös kivoista kuvista.

Kun yleisö reagoi päivityksiisi, myös toimituksen on reagoitava osallistumalla itse keskusteluun. Tästä keskustelusta voidaan ammentaa uusia juttuprosesseja.

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksella on verkossa useita Facebook-sivuja. Alla niistä muutamia.

Yle Uutiset Suora linja
A-studio: Stream
Yle Uutiset
Yle Urheilu
Yle Ulkomaat
Yle Politiikka
A-studio
Pressiklubi
Yle Aamu-tv
Yle Sää

+ tukku alueellisia sivuja...

Yle Etelä-Karjala
Yle Etelä-Savo
Yle Helsinki
Yle Häme
Yle Kainuu
Yle Keski-Pohjanmaa
Yle Keski-Suomi
Yle Kymenlaakso
Yle Lahti
Yle Lappi
Yle Oulu
Yle Perämeri
Yle Pohjanmaa
Yle Pohjois-Karjala
Yle Satakunta
Yle Savo
Yle Tampere
Yle Turku
Yle Saame

Antti Hirvonen
Sosiaalisen median tuottaja
Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminta
Twitter: @anttihirvonen
Facebook: facebook.com/anttihirvonenYLE

Lainaus

Ylen some-ohjeiden perusajatus: kannattaa miettiä, ennen kuin tekee

Mika Rahkonen — Mon, 20 Dec 2010 14:26:36 +0000

Saako Facebookissa olla työaikana? Onko sosiaaliseen mediaan pakko mennä, jos ei halua? Tällaiset kysymykset olivat päällimmäisinä, kun tieto Yleen valmistuneista sosiaalisen median ohjeista levisi. Ja sitten vielä kysytään, miksi ohjeet piti laatia.

Ohjeita alettiin miettiä uutisten vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen pyynnöstä keskellä syksyä.

Kasasin poikkitieteellisen työryhmän, johon kuuluivat itseni lisäksi yle.fi:n kehityspäällikkö Tuija Aalto, YLEX:n suunnittelupäällikkö Jonna Ferm, Svenska Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen toimituspäällikkö Jonas Jungar, YLE Populaarimusiikin tuottaja Airi Saastamoinen ja ajankohtaisohjelmien vastaava tuottaja Matti Virtanen.

Ryhmä tutustui hyvään pinoon ulkomaisten mediatalojen sosiaalisen median ohjeistuksia, tapasi neljä kertaa, keskusteli vilkkaasti periaatteista, käsitteistä ja pilkkujen paikoista ja päätyi hyvään yhteisymmärrykseen ohjeista.

Tuija Aalto keksi ensimmäisessä tapaamisessa iskeä ohjeet jo ensimmäisessä luonnosvaiheessa Yle-wikiin kaikkien yleläisten muokattavaksi. Ohjeista avattiin myös keskustelu intraan. Tästä ei paljon avoimemmaksi pääse.

Ohjeista tuli viralliset viime perjantaina.

Niiden väsäämisessä oli kolme keskeistä tavoitetta: sosiaalisen median käyttöön pitää rohkaista, absoluuttisia kieltoja pitää välttää ja ohjeiden pitää olla lyhyet.

Kun lukee ohjeet - jotka sivumennen sanoen mahtuvat hienosti yhdelle A4:lle, jos joku nyt vielä sellaisen mittaluokkakäsitteen sattuu muistamaan - kaikkien kolmen tavoitteen syy käy selväksi.

Kansainvälisiin esimerkkeihin verrattuna ote on hyvin salliva. Perusajatus on, että kannattaa miettiä, ennen kuin tekee. Ei ole kauhean paljon pyydetty.

Minusta ohjeiden ydin on tämä: "Voit tykätä, klikata, seurata, liittyä, jakaa tai muuten osallistua sosiaalisen median ilmiöihin. Tämä on olennainen osa verkkoläsnäoloa. Harkitse kuitenkin, miten toimintasi vaikuttaa uskottavuuteesi työroolissasi ja mielikuvaan kyvystäsi hoitaa tehtäväsi tasapuolisesti."

Palaute on ollut suorastaan yllättävän myönteistä.

Toki olen sellaistakin huomannut, että tällainen ohjeistaminen on monille niin vieras ja vastenmielinen ajatus, että pelkkä harkintaan kehottaminen tuntuu herättävän ärtymystä.

Ohjeet on tarkoitettu kaikille yleläisille. Siksi niiden ote on aika yleisluontoinen. Tarkempi syynäys olisi tuottanut vaaksan paksuisen yksityiskohtaisen tiiliskiven, jossa erikseen muistutetaan eri ammattiryhmien työn erityispiirteistä ja niiden vaikutuksista sosiaalisessa mediassa toimimiseen - ja olisi kestänyt luultavasti kuukausikaupalla valmistua.

Nyt ohjeisiin voivat vedota alaiset ja esimiehet. Kukin soveltakoon niitä omien tarpeidensa mukaan. Ohjeista ei saa kaikkia vastauksia, ei voi eikä kuulukaan saada. Eihän sitä tiedä, miten maailma muuttuu, joten ohjeita luultavasti päivitetään ajan mittaan.

Mika Rahkonen
Toimituspäällikkö
YLE Uutiset

Lainaus

Saako toimittaja hämmentyä?

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Thu, 25 Feb 2010 08:49:06 +0000

Toimittajalta odotetaan sanavalmiutta ja sitä, että me näillä pienillä jutuillamme teemme maailmasta selkeämpää paikkaa. Otamme selvää asioista, kysymme ja saamme vastauksia ja kaivamme taustatietoja ja muotoilemme tuon kaiken ymmärrettäväksi paketiksi.
Ja just tota mä oon yrittäny tehdä parikymmentä vuotta ja tuota teen varmasti jatkossakin, mutta tänä vuonna mä olen päättänyt kokeilla toisenlaista lähestymistapaa.

Tänä vuonna mä tutkin ja hellin hämmennystä, ja siihen on syynä tämä ohjelma, jolle kanava halusi antaa nimen Eve Mantu. Se on minun nimeni – ja mä koen tän niin, että mun täytyy yrittää olla jotakuinkin nimeni mittainen tässä ohjelmassa, siis yhtä iso ja yhtä pieni, yhtä fiksu ja yhtä hölmö, yhtä kypsä ja yhtä keskenkasvuinen, yhtä monimutkainen ja yhtä simppeli, yhtä sekava ja yhtä selkeä kuin mitä Eve Mantu on.

Tämä tuntuu aika pöljältä kun tämän sanoo, mutta ihminen Eve Mantu ei ole täysin sama kuin toimittaja Eve Mantu, ja tässä ohjelmassa mä yritän olla vähemmän toimittaja ja enemmän ihminen. Osittainhan nuo menevät päällekkäin, mutta eivät kaikilta osin. Jos mä yritän selittää sitä eroa, niin se vois mennä vaikka niin, että se toimittaja yrittää selventää asioita, ja kysyä, mutta se ihminen näkee mutkia, sivupolkuja, vaihtoehtoisia selityksiä ja monimutkaisuutta, ja se haluaa mieluummin keskustella.

Toimittajan pitäisi kyetä jäsentämään maailmaa. Mun tehtävä olisi löytää oleelliset asiat, ottaa niistä selkoa, muotoilla asia maukkaaseen ja ymmärrettävään muotoon ja tarjoilla se.
Mutta miten se tehdään, kun mieli on syvässä hämmennyksessä, kun ihmeelliset asiat hämmentää ja tuikitavalliset arkiset asiat – ne vasta hämmentääkin!
Niin kuin tänä aamuna, kun mä kävin kaupassa heti 7 jälkeen, siellä säntäili hymytön armeija virolaisia pakettiautokuskeja, olivattäyttämässä kauppojen vihanneshyllyjä. Mä olin ihan jaloissa siellä.
Tai romanialainen kerjäläisnainen, jonka mä näin nousevan autoon, jossa oli tummennetut lasit.
Tai sitten ihan niin jokapäiväinen ja läheinen asia kuin ekaluokkalainen, joka ei oikeastaan haluaisi mennä enää kouluun, vaan mieluummin pötköttelisi äitinsä vieressä ja kuuntelisi kun äiti lukee. Ja minä olen se äiti.

Onko noi tärkeitä asioita vai onko ne vain satunnaisia havaintoja pirstaleisesta maailmasta?
Mä sain viime viikolla moitteita siitä, että mä puhun mun ohjelmassani yhdentekevän pienistä asioista. Onko tää tämänpäiväinen semmoinen yhdentekevän pieni asia? Pitäisikö puhua maailmanpolitiikkaa tai budjettivajetta?

Lainaus

Toimittajan monet roolit sosiaalisessa mediassa

Tuija Aalto — Thu, 01 Oct 2009 12:16:51 +0000

(muokattu 4.6.2012: otsikko oli aikaisemmin: Toimittaja tekee työtään sosiaalisessa mediassa monessa moodissa)

Sosiaalisen median ohittaminen olankohautuksella on virhe, joka kostautuu mediatalolle sen yleisösuhteen, tavoittavuuden ja vaikuttavuuden asteittaisena rapautumisena. YLE ottaa vakavasti sen mediakulttuurin muutoksen, että ihmiset tekevät sisältöjä myös itse ja jakavat niitä toisilleen, suosittelevat toisilleen linkkejä verkossa, tuottavat yhdessä tietoa, viettävät aikaa ja viihtyvät.

Uutisorganisaatio, joka rajaa itsensä päätöksillään tämän toiminnan ulkopuolelle, toimii epäviisaasti. Toimittajilla olisi paljon annettavaa verkossa käytävään kansalaiskeskusteluun, sanoo Michele McLellan Knight Digital Media Center - blogissa. Hän moittii kirjoituksessaan Washington Post -lehden henkilökunnalleen laatimia sosiaalisen median ohjeita, jotka ovat täynnä varoituksia ja kieltoja. McLellanin mukaan mediataloissa pitäisi pikemminkin etsiä henkilökunnalle hyviä esimerkkejä verkossa jo asiallisesti ja menestyksekkäästi toimivista journalisteista.

Me olemme täällä YLEllä miettineet keskustelun pohjaksi muutamia sellaisia hyvin ilmeisiä työtapoja, tai työskentelyn moodeja, joissa journalisti ainakin voi sosiaalisen median areenoilla toimia. Niitä ovat

Tiedonhankinta
Tiedon suodatus & edelleen jakaminen
Tiedon jalostaminen
Keskusteleminen, osallistuminen
Isännöinti, moderointi ja fasilitointi
Itseilmaisu, sisällöntuotanto & julkaiseminen

Jäljempänä lyhyesti jokaisesta.

Ensin kuitenkin eri lähestymistapoja toisella lailla valottava kaavio. Nelikentän akseleina ovat avoimuus ja itsensä likoon laittaminen. Sosiaalisen median kentillä avautuu nähdäkseni toimittajille monia eri tapoja roolittaa itsensä. Lähtötilanteena voidaan pitää sitä, että tyypillisellä toimittajilla ei ole kummoista verkkoidentiteettiä, eikä tarvetta tai keinoja avata journalistista prosessiaan yleisölle (kuva).

On mahdollista, että toimittaja pysyttelee edelleen taustalla henkilönä, mutta avaa työprosessiaan kertoen tulossa olevista jutuistaan esimerkiksi ohjelman sivuilla netissä (1).

On myös mahdollista, että toimittaja esiintyy hyvinkin korkealla profiililla verkossa, heittää huulta ja seurustelee, tai keskustelee syvälllisistä asioista, ilman, että kuitenkaan tuo työntekoaan mukaan keskusteluun (2).

Joillekin saattaa sopia sellainen työskentelytapa, että voimakas verkkoläsnäolo ja persoonan peliin paneminen yhdistyy työprosessien avaamiseen (3). Kotimaisista verkossa aktiivisista journalisteista nimeäisin tähän kategoriaan YLEn oman Arttu Silvastin, joka oli tiettävästi YLEn ensimmäinen päätoimisesti verkkojuontamiseen palkattu henkilö tullessaan Extra-kanavalle töihin 2007. Nyt Arttu työskentelee tuottajana Yle.fi -etusivutoimituksessa.

Tulisiko mieleen muita nimiä? Kakkoskategorian niminä tekisi mieli mainita Kari Haakana, Mari Koistinen ja Olli Sulopuisto. Entä muita?

Entä olisiko ykköstyypistä nimiä ehdottaa? Työasiat edellä, ei niinkään itse esillä?

Tiedonhankinta on journalistin työn ytimessä

Tiedonhankintaa on sekä juttuaiheiden etsiminen että taustoitus. Tiedonhankkija kerää sekä raakadataa että analyysejä. Hän haluaa päästä alkuperäistiedon lähteille. Lähteinä voi olla kaikki mahdollinen linkkienjakopalveluista blogeihin ja keskustelupalstoihin, IRC-kanaviin, Twitteriin (erityisesti hakusanoilla filtteröitynä), Facebookista kuvayhteisöihin ja hakukoneiden kuvahakuun ja videoyhteisöihin. Työkaluina voivat toimia Google Alerts ja Blogsearch ja vastaavat.

Haasteena on osuvien lähteiden valikoiminen ja niissä kekseliäiden hakusanojen virittäminen löydösten tekemiseksi. Internetin tietovirroista saatujen tietojen tarkistaminen ei ole mitätön työsarka sekään.

Suodatus on journalistisen prosessin avaamista

Suodattaja on tiedonhankkija, joka jakaa itseään kiinnostavan verkkosisällön myös toisten luettavaksi. Hän toimii verkkosisällön jäsentäjänä, esimerkiksi asiasanoittamalla itseään kiinnostavat linkit Delicious-tililleen.

Suodattaja haluaa tulla jonkin aihealueen tunnistetuksi tiedonvälittäjäksi. Hän tavoittelee verkoston voimaa puolelleen: toivoo, että kun verkosto oppii, millaisia sisältöjä suodattaja etsii, he vinkkaavat niistä.

Suodattajan haasteina on löytää omaan verkkopersoonaan sopiva laatutaso; kiinnostavuuden suhde luotettavuuteen ja muistaa toimia vastavuoroisesti. On hyvä laittaa myös verkostonsa muille tiedonhakijoille linkkejä, joita tietävät näiden arvostavan.

Jalostaja on perinteinen journalistirooli

Jalostaja on tiedonhankkija-suodattaja, joka kommentoi löytämäänsä jakamisen lisäksi.
Hän jalostaa verkosta löytyvää materiaalia uusiksi kokonaisuuksiksi ja lisää niihin uusia näkökulmia. Esimerkkejä toiminnasta netissä ovat

Re-Tweettaus kommentoiden
Kirjoittaa omaa blogia, jossa tuo esiin uusia näkökantoja ajankohtaisiin asioihin
Työstää kommentoituja linkkilistoja Delicious-palveluun omalta alaltaan
Tuottaa YouTube-playlisteja tai lisää YouTube-videon blogiinsa ja kommentoi sitä
Muokkaa Wikipedia-artikkelia

Jalostaja jatkaa verkkoon julkaistun materiaalin elinkaarta. Tämä parantaa sisällön löydettävyyttä - linkittäminenhän nostaa linkitetyn sisällön hakukonenäkyvyyttä. Jalostaja tavoittaa verkon sisällöille uusia yleisöjä.

Haasteena on välttää leimautumista spämmääjäksi tai brändilähettilääksi niinkuin terveystuotteen verkostomarkkinointiin hurahtanut eno, joka muuttaa sukupäivällisen myyntitilaisuudeksi. Jalostaja muistaa sisällyttää julkaisuvirtaansa useita jatkuvasti eri lähteitä, vaikka toisi oman talon linkkejäkin esille päivittäin.

Jalostaja haluaa olla merkitykselliseksi koettu verkon solmukohta. Hänessä voi olla ainesta mielipidejohtajaksi. Silti jalostajan rooli voi olla toimittajalle helppo omaksua - siinä voi toimia omalla mukavuusalueellaan tehden sitä mitä osaa ja kuitenkin samalla luo ja syventää omaa ja organisaation verkkoidentiteettiä.

Keskustelija-osallistuja joutuu perustelemaan ajankäyttönsä tuloksilla

Keskusteleminen ja osallistuminen verkon foorumeilla jakaa mielipiteitä. MIten journalistin työhön muka liittyy se, että hän on läsnä ja verkottuu valituissa verkkoyhteisöissä, panee persoonansa peliin ja taltioi omaa (työ)elämäänsä.

Toimiessaan aktiivisena keskustelujen avaajana ja osallistujana journalisti saa paremman käsityksen yhteisöistä ja oppii heiltä.

Haasteina on riippumattomuuden säilyttäminen - ettei mene liikaa yhteisöön mukaan ja anna valjastaa itseään sen äänitorveksi. Tämä haaste ei oile journalistille mitenkään uusi - samaa pohtivat työssään kaikki erikoistoimittajat, urheilu- ja musiikkitoimittajista talouden ja politiikan toimittajiin. On oltava lähteitä lähellä, mutta syntyvä kaveruus ei saa vaarantaa riippumattomuutta työroolissa.

Keskustelija-osallistujan on pystyttävä perustelamaan itselleen (ja esimielehelleen) ajankäyttönsä tuloksilla. Kärsimätön ei auta olla, verkostot eivät synny hetkessä. Toimituksissa on tehtävä työnjakoa, missä yhteisöissä / verkostoissa ollaan, että kuva yleisöistä olisi mahdollisimman kattava.

Hyötynä aktiivisuudesta on mahdollisesti tiedonsaannin parantuminen ja lisääntyneet kontaktit. Sisäpiiriläinen saa tietoa ja huomaa asioita, joita ulkoapäin ei näe.

Yhteisömanageri toimii tavoitteellisesti verkostoissa

Yhteisön isäntä; moderaattori tai yhteisömanageri yhdistää ihmisiä ja sisältöjä toimimalla aktiivisesti valitsemissaan yhteisöissä. Hän toimii virikkeiden antajana, aloittaa ja johdattelee keskusteluja, tai leikkimistä ja yhdessä viihtymistä.

Hän voi myös ”crowdsoursata” eli johtaa yhteistä ongelmanratkaisua tai mobilisoida yhteisön keräämään tietoa tai vaikkapa uutiskuvia tietystä aiheesta. Joukkojen älystä voi olla hyötyä tuotekehityksessä (avoin innovaatio). Verkostohaastattelu on journalistisen tiedonhankinnan uusi muoto, jossa lähteet löytävät haastattelijan luo.

Yhteisömanagerin tai verkostohaastattelijan haasteena on tavoittaa verkostoistaan juuri oikeat ihmiset ottamaan osaa, arvioida saatujen tietojen tai ideoiden yleistettävyyttä ja palkita avuliaita verkoston jäseniä. Ei pidä olla aina vai ottava osapuoli. Palkinnot voivat olla aineettomia kuten huomiota, mainetta ja kunniaa ja vastavuoroista apua.

Tiedonvälittäjä, valistaja ja viihdyttäjä - perinteinen journalistirooli

Tiedonvälittäjä, valistaja ja viihdyttäjä, sanalla sanoen toimittaja, toimii sosiaalisen median maailmassa tuottaen verkkoon originaalia sisältöä ja palveluita. Hän voi järjestää online-tapahtuman (webinaarin tms.) ja toimittaa verkossa ensilähetyksensä saavia ohjelmia kuten podcasteja ja nettiradiolähetyksiä. Luultavasti hän myös bloggaa tai videobloggaa ja julkaisee tilapäivityksiä.

Näin toimiessaan hän voi avata journalistista prosessia niiltä osin kuin se on mahdollista. Hän voi kertoa, mistä seuraavaksi tekemässä juttua, pyytää näkökulmia ja kysymyksiä etukäteen, ja ottaa myös mielellään vastaan palautetta verkostoltaan.

Hän uudistaa journalistista ilmaisua tekemällä muistiinpanoja verkkoon jo paikan päältä infosta tai tapahtumasta juttukeikalta (”Liverapo”). Hän tarjoaa Facebook-tilapäivityksiä ja Twitterin sisältövirtaa joko itsenäisenä journalistisena tuotteena tai perinteisen työnsä sivutuotteena.

Toimittajan haasteina sosiaalisen median parissa on, miten kertoa omasta työstä kiinnostavasti ilman, että kilpailijat vievät juttuaiheet. Tulevien uutis- ja ajankohtaisjuttujen lähetysaikojen mainostaminen riski – juttuhan voikin joutua väistymään kovemman uutispaukun tieltä hyllylle odottamaan.

Myös ajankäyttö vaatii uusia rutiineja – monimediainen työnteko saa jo muutenkin olla joutuisaa – missä välissä nettiin ehtii esim. juttukeikalla, ja onko tarjolla verkkoyhteyttä ensinkään? Juttujen making of –jälkikäteiskoosteet voisivat olla kiinnostavia, mutta on tiedettävä, milloin on oikeudet kuvamateriaalin käyttöön muualla verkossa.

Hyötyä journalistisessa työssä

Saa yleisöt sitoutumaan jutun tekoon jo sen syntyvaiheessa
Lopputuloksesta tulee parempi
Yleisösuhteesta tulee lujempi
Tavoitetaan sellaisia yleisöjä, joita ei tavoiteta tv:n ja radion kautta

Lainaus

Avoin lähdekoodi - uusi julkisen palvelun eetos?

Tuija Aalto — Sun, 17 May 2009 12:57:37 +0000

Digitaalinen mediaympäristö ja sen nykymuoto, jota sosiaaliseksi webiksi sanotaan, haastavat toimittajan ammatti-identiteetin monin tavoin. Jos entisten aikojen valtaa vahtivan sankaritoimittajan myytti on jo murtunut ja journalisteista tullut mediateollisuuden sisällöntuotantokoneeseen mediaa ja merkkijonoja lapioivia mediatyöläisiä, mitä tilalle ammatti-identiteetiksi? Jos jokaista journalistia puhuttelevasta julkisen palvelun etiikasta on jäljellä enää periaate, josta kiireen ja säästöjen, kohderyhmäajattelun ja muiden uusien toimintatapojen vuoksi vähä vähältä käytännössä luovutaan, mitä johtotähdeksi?

Olisiko hakkerin etiikasta, public domainista ja avoimen lähdekoodin julkaisemisesta uudeksi eetokseksi digiajan journalistille, mietin, kun kuuntelin tutkijoiden puhetta toimittajan roolin muutoksesta.

Olin päättyneellä viikolla Turussa Internedia -hankkeen seminaarissa, jossa pohdittiin, millaisia haasteita mediakulttuurin muutokset asettavat toimittajille ja ohjelmantekijöille. Tarvitaanko tulevaisuudessa välinekohtaisia ammattilaisia kuten radio- ja tv-toimittajia? Miten media-ammattilaisten toimenkuvat, pätevyydet ja vaatimukset ovat muuttuneet? Kun mediaidentiteetit häilyvät, miten käy tekijöiden? Millaista on tekijyys medioiden välissä?

Seminaari liittyi Suomen akatemian rahoittamaan kolmevuoriseen monitieteiseen tutkimusprojektiin, jota vetävät senioritutkijat Hannu Salmi Turun yliopistosta ja Alan G. Stavitsky Oregonin yliopistosta USAsta Tampereen yliopiston Taisto Hujasen johdolla. Mukana on lisäksi 6 post doc -tutkijaa ja kaksi väitöskirjantekijää, jotka edustavat joukkoviestinnän tutkimusta, kulttuuri- ja mediatutkimusta sekä kulttuurihistorian tutkimusta.

Moninainen tekijyys

Päivän esityksiä pohjustanut Taisto Hujanen näkee mediatuotannossa monenlaista tekijyyttä:

Yksilötekijyys (taide, journalismi)
Professionalismi (journalismi)
Kollektiivinen (vrt. yhteisöllinen)
Institutionaalinen (vrt. institutionaalinen puhe)
Teollinen (tiimi, tilaaja-tuottaja-tekijä, tuotantoyhtiö, brändi)
sekä tekijyys tekijänoikeutena, tekijyys osallistumisena / osallistamisena

Hujasta itseään kiinnostaa tekevision tekijyys kahdessa median suuressa murrosvaiheessa: yhtäältä 1980- ja 90-lukujen vaihteessa ja toisaalta 2000-luvun digitaalisen television muutoksessa. Hän tutkii, millaisia kompetensseja, millaista tekijyyttä tekevisio edellytti kaikkein kypsimmässä vaiheessaan 80-90-vaiheessa ja nyt kun TV tuli osaksi digitaalista murrosta, ammatillisuuden näkökulmasta. Hujanen näkee vertailuajankohdissa seuraavia television teollistumisen vaiheita ja television arvoja:

1) TV-tuotannon digitalisoituminen

Postmoderni televisuaalisuus (Caldwell 1995 Televisuality: Style, Crisis, and Authority in American television), "jälkikäsittelyn kulttuuri", muutti olennaisella tavalla television estetiikkaa: Tässä vaiheessa vakiintui käytännöksi, että tv-ohjelmat lainaavat, kierrättävät, toistavat ja muokkaavat ja halpatuotantokin "näyttää" televisiolta
Populaarikulttuuri
Kulttuuriteollisuus

2.) Digitaalinen televisio (2000-luku)

Tietoyhteiskunta
Sisällöntuotanto
Luova talous

Jos televisuaalisuuden kauden ammatillisuutta leimasivat "insinöörien ja esteetikkojen liitto", tietokoneistuminen, tyyli ja muoto, kaavio- ja ohjelmistojohtaminen ja markkinointi, niin tällä nykyisellä digitaalisella sisällöntuotannon aikakaudella pinnalla ovat sisällöntuotannon kompetenssit: tietojenkäsittely, informatiikka; moniosaaminen (multimedia); sisältöjohtaminen ja brändit (vrt. mediajohtaminen ja strateginen suunnittelu) ja genreosaaminen.

Moniosaamisen laatukriteerit vielä hukassa

Eeva Mäntymäki on väitöksessään tutkinut pohjois-suomen alueradioiden muuttumista perinteisistä radioista yksiköiksi, jotka tuottavat radiota, televisiota ja nettiä. Hän kuvasi journalistien yhteisiä perusarvoja seuraavasti:

Julkisen palvelun eetos (että palvellaan ihmisiä ja kansalaisia, yleiseksi hyväksi)
Objektiivisuus (puolueettomuus, neutraalisuus, reiluus, uskottavuus)
Autonomia (vapaus, itsenäisyys)
Läsnäolo hetkessä
Eettisyys

Mäntymäki esitti, että välineperustaisen erityisosaamisen arvostus jossain määrin hiipunut. Toisaalta monimediaisen tuotannon erityiset sisällölliset laatukriteerit puuttuvat. Perustuuko moniosaajien ammatti-identiteetti vain joustavuuteen ja nopeaan tekemiseen?

Uutta ammatti-identiteettiä avoimen lähdekoodin filosofiasta?

Vedin pyydetyssä kommenttipuheenvuorossani päivän teemoja yhteen ja nivoin niitä aiemmin verkkotoimijuudesta pohtimaani. Listasin journalisteja kohtaavat muutostrendit seuraavasti:

Yleisöt nousevat tekijöiksi: Ammattimaisesti tuotettu kaupallinen media kohtaa vapaa-ajallaan sisältöjä tuottavien massojen haasteen; Intohimoiset harrastajat tekevät paikoitellen parempaa jälkeä kuin yleisosaaja leipätyökseen ja huomiossa ja ajankäytössä henkilökohtaisesti koettu merkityksellisyys jyrää perinteiset uutiskriteerit
Muutos journalistin ammatti-identiteetissä: pohdinta siitä, kuka minä olen ja mihin minä kuulun
Muutos journalistisessa työprosessissa: Valmis juttu vs. työprosessi
Välineissä - viralliset ja epäviralliset työkalut
Työn organisoinnissa • Toimitukset järjestäytyvät monimediaisiindeskeihin • Syntyy uusia rooleja ja tehtäviä: radiokanavalla on yhteisömanageri, videoleikkaaja, sosiaalisen median markkinointiasiantuntija

Näen muutoksessa pysyvääkin. Toimiessani Radio Ainon ohjelmapäällikkönä 1999-2002 jäsensin radiotoimittajan kompetensseja kolmesta näkökulmasta: tarinankerronnan, journalismin ja käsityöläisyyden kautta. Näkisin, että samalla jaolla päästään pitkälle digimaailmassakin.

Tarinankerronta: Esiintyminen eri välineissä pohjaa kuitenkin ikiaikaiselle jutun kertomisen taidolle
Journalismi: Osattava soveltaa journalismin etikkaa ja hyvää lehtimiestapaa uusilla areenoilla, kun muut eivät niin tee (vrt. itsenäisyyspäivän itsemurhavanhus ja nettivideo vs. ns. laatumedia)
Käsityöläisyys: Laitteet, sovellukset ja jatkuvasti vaihtuvat verkon areenat

Voisiko uusi julkisen palvelun eetos nousta avoimen lähdekoodin filosofiasta? Voisiko uutta yhteistä hyvää olla public domain, sisältöjen tekijänoikeuksista luopuminen tai luovutuslisensointi? Voisiko ns. sankaritoimittajan hahmon tilalle kasvaa hakkerietiikalla motivoituva taitaja?

Journalistin identiteetti muodostuu tämän omista toimista verkon areenoilla - toimittajaa ei riitä määrittämään se, kenen palkkalistoilla ohjelmia tai juttuja tekee. Aivan käytännön konkretiassa henkilökohtainen identiteetti voisi tarkoittaa omaa blogia tai muuta osoitettavaa verkkotoimijuuden paikkaa tai paikkojen kokoelmaa - aivan varmasti pelkkä byline verkkolehden jutussa ei riitä.

Toimittajan verkkoidentiteettiin liittyvät luottamus ja maine. Medialukutaitoa tarvitaan siihen, että osataan arvioida verkon toimijoiden luotettavuutta ja osoittaa luottamusta silloin, kun se on paikallaan, vaikkapa linkittämällä tai muuten huomioimalla ansiokas toiminta. Yksityiskohtana tämä näkyy esimerkiksi siinä, että keskustelufoorumeilla ei voi jättää linkkiä omaan blogiinsa tai kotisivuilleen, tai siinä, että pyydetään lähettämään kuvia tai videoita ilman, että niiden yhteyteen tulee linkitystä.

Kommenttipuheenvuoroni diat on Slidesharessa (ja ohessa).

Intermedia Turku 12.5. Toimittajan Uudet Taidot Yhteistyö Verkossa.2009

View more presentations from Tuija Aalto.

Paikan päällä kirjaamani seminaarimuistiinpanot Qaikussa. Kirjoitin aiheesta myös Tuhat sanaa -blogissa.

Lainaus