Blogit - puolueet

Puolueiden EU-politiikkojen erot europarlamentissa

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 30 Apr 2014 07:56:40 +0000

Suomalaiset äänestävät eurovaaleissa ehdokkaita eri puolueiden listoilta, niin Europarlamentissa taas suomalaistenkin puolueiden mepit kuuluvat europarlamentin puolueryhmiin.

Eli Suomen Keskustan ja RKP:n edustajat kuuluvat tällä päättyvällä kaudella ALDE-ryhmään, Kokoomuksen ja kristillisdemokraattien edustajat EPP-ryhmään, SDP:n edustajat S&D-ryhmään, vihreät Greens/EFA-ryhmään ja perussuomalaiset EFD-ryhmään.

Mutta mitkä ovat eri ryhmien erot? Suuret jakolinjat muodostuvat edelleen oikeiston ja vasemmiston välillä, vaikka eroja on myös sen välillä kannattavatko ryhmät EU:n kehittymistä federalistisempaan suuntaan jollain tietyllä alueella vai eivät. Entä miten tärkeää äänestäjän on tietää mitkä asiat kuuluvat todella europarlamentin päätettäviksi ja mitkä eivät. Esim. EU:n budjetti on nyt lyöty lukkoon seitsemäksi vuodeksi, joten sitä ei revitä kokonaan auki tällä vaalikaudella, ja siten esim. maatalouspolitiikan tai rakennepolitiikan EU:n budjetista saatavienrahojen suurta uusjakoa ei ole lähiaikoina odotettavissa.

Ja mitkä ovat yksittäisten meppien mahdollisuudet ajaa haluamaansa politiikkaa europarlamentissa? Paljonko ryhmäkuri sitoo meppiä ja missä asioissa?

Ohjelmassa haastateltavana onValtio-opin professori Tapio Raunio Tampereen yliopistosta

Lainaus

Näin alkoi Suomen velkaantuminen

laitinen_yle — Sat, 22 Jan 2011 20:05:41 +0000

Minua jäi askarruttamaan miten vielä 1970 – luvun puolivälissä lähes velaton Suomen valtio, 3% bruttokansantuotteesta, on ajautunut nykyiseen velkakurimukseen, noin 50% BKT:stä, ja velka yhä kasvaa.

Koottua tietoa löytyy valtiovarainministeriön historiasarjasta, jota nykyistenkin poliitikkojen kannattaisi silmäillä muistin virkistämiseksi vaalien alla. Katsoa kannattaa myös netissä pyörivää velkakello-sivustoa

http://www.velkakello.fi/

Kuva:YLE

Poliitikkojen kulutushaluja on yritetty hillitä ennenkin. Mielenkiintoinen oli Suomen Pankin silloisen pääjohtajan Klaus Wariksen epäonnistunut yritys häivyttää valtion varoja poliitikkojen ulottumattomiin 1960.

Valtiontalous oli vaihteeksi ylijäämäinen, mutta kaukokatseisen pankkimiehen mielestä kaikkia varoja ei pitäisi pistää heti menemään kuten oli tapana ja tuntuu kyllä olevan yhä varsinkin vaalien alla.

Osa valtion ylijäämäisistä kassavaroista yritettiin siirtää väliaikaisesti ulkomaalaisiin obligaatiohin pahan päivän varalle.Valtion hyvä kassatilanne tuli kuitenkin poliitikkojen tietoon ja eduskunta päätti monista uusista menoista Sukselaisen II:n, vähemmistöhallituksen (maalaisliitto ja ruotsalainen kansanpuolue) vastustuksesta huolimatta.

Valtiovarainministeriön historiasarja kertoo karusti mihin myöhemmin jouduttiin, kun Suomen hyvinvointiyhteiskuntaa palveluineen rakennettiin liian kovaa vauhtia kuin Baabelin tornia. Tähän käytettiin osin lisääntyvää velkaakin veronkorotusten jatkeena.

Vielä 1960-luvun puolivälissä Suomen julkinen sektori oli jonkin verran pienempi kuin Euroopan OECD-maissa keskimäärin. Julkisten menojen osuus oli runsaat 30 prosenttia bruttokansantuotteesta.

1980-luvulle tultaessa julkisten menojen kasvuvauhti vain kiihtyi ja saavutti 45 prosentin BKT-rajan vuosikymmenen puolivälissä. Vuonna 2010 julkisyhteisöjen menot ovat budjettikirjan mukaan 55,4% BKT:stä.

Samaan aikaan sekä veroaste nousi että velkaantuminen kasvoi. Tosin laman iskiessä 1992 valtionvelkaa oli vain 20 % BKT:stä, kun nykyisin mennään jo runsaassa 50 prosentissa.

Tähän mennessä velkaisimmat ajat sattuvat 1990 – luvu puoliväliin, jolloin velkaa oli noin 70 prosenttia BKT:stä. Vaikka se oli paljon, niin Kreikalla on nykyisin lähes kaksi kertaa enemmän! Kreikalle nyt Suomen valtiokin lainaa runsaan 5:n prosentin korolla, kun itse saa noin 3:lla.

Hyvinvointiyhteiskunnan kehittäminen, niin tärkeää kuin se on ollutkin, on tullut jatkuvasti kalliimmaksi. Se rahoitettiin 1970- ja 1980-luvuilla veroastetta jatkuvasti nostamalla ja velkaa hyvinäkin vuosina lisäämällä. Lopulta verotuksen kiristämisessä tuli pää vetävän käteen, kun veroaste nousi 40:een suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Kalevi Sorsan (sd.) toisen hallituksen (1977 - 1979) aikana liian korkeaksi päässyttä veroastetta laskettiin nopeasti osana elvytyspolitiikkaa. Velanoton turvin Suomen veroaste päätyi Sorsan seuraavien hallitusten aikana muiden läntisen Euroopan maiden tasolle 1980 - luvun alkupuolella.

Veroasteen lasku elvytyskeinona ei ole siis mikään uusi keksintö kuten ei velkaantuminenkaan.

Tuomo Mäen OECD-maita koskevan vertailun mukaan Suomen julkisen sektorin kasvu perustui "suuremmassa määrin kuin missään muussa maassa, Iso-Britanniaa lukuunottamatta, julkisten kulutusmenojen ja sosiaalisten tulonsiirtojen kasvuun".

Valtiovarainministeriön historiikkikirjojen mukaan suurin lisäys kulutusmenoissa tapahtui terveydenhuollon ja opetuksen alalla. Sairausvakuutuslaki säädettiin 1963 ja 1972 voimaan tuli kansanterveyslaki. Sinänsä tarpeellisia molemmat.

Tulonsiirtoja kasvattivat monenlaiseet sosiaaliturvaan kuten eläkkeisiin, lapsilisiin, äitiysavustuksiin, työttömyyskorvauksiin ja asumistukiin tehdyt parannukset. Lisäksi 1960-luvun alkuvuosina luotu työeläkejärjestelmä kasvatti automaattisesti vuosi vuodelta menoja.

Järjestelmä pystyttiin rahoittamaan niin kauan kuin talouskasvu oli pääsääntöisesti 3 prosenttia, veroja kertyi ja lainamäärääkin kasvatettiin.

Ketkä sitten olivat vallassa kun hyvinvointiyhteiskuntaa kehitettiin 1960 –luvun lopulta alkaen? Samanaikaisesti kunnille sälytettiin yhä vain uusia tehtäviä, missä on osin kuntien nykyisen ahdingon osasyy.

Pieniä poikkeuksia lukuunottamatta vallassa olivat SDP, keskusta ja rkp. Välillä vallassa käväisivät myös SKDL (nykyinen vasemmistoliitto) ja LKP (liberaalit). Suomen maaseudun puoluekin istui Sorsan IV:ssä hallituksessa 1980 –luvulla.

Kokoomus pidettiin ulkopoliittisista syistä oppositiossa vuoteen 1987 saakka kunnes Harri Holkeri nousi presidentti Mauno Koiviston tahdosta pääministeriksi.

Olisiko hyvinvointiyhteiskunnan kehittäminen ollut maltillisempaa, jos myös kokoomus olisi ollut aiemmin vallan kahvassa, on kyseenalaista. Kansalle haluttiin antaa aina vain uusia ja uusia etuisuuksia.

Nyt tämä tie on toistaiseksi loppuun kuljettu sekä kotimaisista että kansainvälisistä syistä johtuen. Talouden tasapainottaminen ja vanhojen etuisuuksien maltillinen vähentäminen on kuitenkin vaikeaa. Kuka nyt sydänverellään rakentamaansa taloa haluaisi pienentää?

Lainaus

Kolme suurta ja neljä pientä

ainola — Thu, 04 Jun 2009 21:20:02 +0000

Julkaisimme tänään Taloustutkimuksen tekemän eurovaalitutkimuksen, jossa arvioitiin puolueiden ja ehdokkaiden tämänhetkistä kannatusta. Arvion mukaan kolme suurta puoluetta saisi kukin kolme paikkaa EU-parlamenttiin. Perussuomalaiset, kristilliset, vihreät ja vasemmistoliitto saisivat kukin yhden paikan.

Vaaleihin on vielä aikaa kolme päivää, joten tilanne elää.

Vaalitulokseen vaikuttavat puolueiden harmiksi myös kampanjoiden ulkopuoliset asiat. Ilmojen herra on yksi pahimpia tahdosta riippumaton ja tuloksia ohjaileva häiriötekijä. Senpä vuoksi seuraavat eduskuntavaalit 2011 on siirretty maaliskuulta hiukan siedettävämpään huhtikuuhun.

Ensi sunnuntaina ei jaeta poliittista valtaa, mutta puolueille vaalit ovat tärkeä välimittaus, joka asemoi niitä loppuvaalikaudeksi. Vaalipäivänä on luvassa hieman lämpenevää, joten äänestysprosentti saattaa olla kohtalainen.

Olen aiemmin kirjoittanut äänestysaktiivisuuden vaikutuksesta tulokseen ja puolueiden paikkajakoon EU-parlamentissa.

Tänään julkaistussa kannatusarviossa on oletettu, että äänestysaktiivisuus ylittää viimekertaisen ja se olisi noin 44 prosenttia.

Taloustutkimus on laskenut sen mukaisesti valtakunnallisen paikkajaon ja vertausluvut. Alla olevassa laskelmassa tosin ei ole mukana Ahvenanmaan ääniä, joista viime vaalien perusteella todennäköisesti noin 4.500 – 5. 000 saa RKP.

Arvio vaalituloksesta
	Ääniosuus	Paikat	1	2	3	4
Keskusta	19,7	3	360.500	180.250	120.167	90.125
Kokoomus	22,9	3	418.500	209.250	139.500	104.625
SDP	18,2	3	333.000	166.500	111.000	83.250
Vas.liitto	7,5	1	137.000	68.500	45.667	34.250
Vihreät	11,3	1	207.500	103.750	69.167	51.875
RKP	5,6	0	102.000	51.000	34.000	25.500
Perus+KD	12,0	2	219.500	109.750	73.167	54.875
muut	2,8	0	51.500	25.750	17.167	12.875

Yllä oleva kannatusarvio ja paikkajako laskettiin ennakkoon äänestäneistä, täysin varmasti äänestävistä ja melko varmasti äänestävistä. Ennakkoon äänestäneitä on joukossa 17 prosenttia, täysin varmasti äänestäviä 30 prosenttia, ja melko varmasti äänestäviä 22 prosenttia.

Puolueiden ääniosuudet painotettiin kuitenkin äänestysvarmuuden mukaan. Melko varmasti äänestäneet ovat mukana kertoimelle 0.5, koska kokemuksen mukaan osa heistä jättää äänestämättä.

Parlamenttipaikat menisivät tuossa laskelmassa tässä järjestyksessä:

1. Kok. 1
2. Kesk. 1
3. SDP 1
4. Perus+KD 1
5. Kok. 2
6. Vihr. 1
7. Kesk. 2
8. SDP 2
9. Kok. 3
10. Vas. 1
11. Kesk. 3
12. SDP 3
13. Perus+KD 2
---
14. Kok. 4
15. Vihr. 2
16. RKP 1

Viimeisestä paikasta käydään kuitenkin aito ja kova kisa – tilanne on siinä mielessä avoin. Tuosta laskelmasta puuttuvat Ahvenanmaan äänet, jotka todennäköisesti nostavat RKP:n sijalukua ylemmäs.

Herkkää asetelmaa kuvaa myös pieni laskuharjoitus. Jos puolueiden kannatusosuudet lasketaan vain ja pelkästään äänestäneiden ja varmasti äänestävien vastausten perusteella, viimeisimmät paikat menisivät näin (tarkennettakoon, että alla olevan laskelman tein minä, ei Taloustutkimus – totean tämän vastuunrajoituksena tutkimuslaitokselle):

10. Vas. 1
11. Kesk. 3
12. RKP 1
13. SDP 3
---
14. Perus+KD 2
15. Kok. 4
16. Vihr. 2

Myös tästä vertailusta puuttuvat Ahvenanmaan äänet, joten en vielä hirveästi löisi vetoa RKP:n putoamisesta ja kristillisdemokraattien parlamenttipaikasta.

Lisäksi pidän arvioitua 44 prosentin äänestysaktiivisuutta haasteellisena. Olisin yllättynyt jo siitä, että vaalivilkkaus pysyisi ennallaan.

Sekin on hyvä muistaa, että puolueiden kannatusosuuksien tilastollinen virhemarginaali on 1,5 prosenttiyksikköä suuntaansa, mikä voi vaikuttaa kaikkien muiden puolueiden paitsi perussuomalaisten ja todennäköisesti myös vasemmistoliiton paikkalukuun.

Parempi kuitenkin, että en ryhdy arvailemaan minkä tuloksen pienempi äänestysprosentti tai virhemarginaalirajojen käyttäminen antaisi, sillä olen huomannut olevani kehno ennustaja.

Eurovaaliblogini päättyy tähän.

Mutta menkää ihmeessä lukemaan ja kommentoimaan Yle Uutisten verkkosivujen uutta Ykköskysymys –foorumia, jossa käydään parastaikaa näiden vaalien korkeatasoisinta ja pätevintä keskustelua.

Arvioni on häpeämätön, mutta tosi. Kaikkein suurin kiitos värikkäästä ja vilkkaasta palstasta kuuluu foorumimme kokeneille, asiantunteville ja sujuvasanaisille kirjoittajille.

Ykköskysymys keskustelee perjantaina eilisillan suuresta vaalikeskustelusta. Vaalitulos ruoditaan ensi maanantaina ja tiistaina.

Kiitos kaikille lukijoilleni. Aurinkoista kesää. Ladatkaa itsenne hyvin, sillä syksy on kamala.

Olli Ainola

Lainaus