Blogit - rahoitus

Umpikujassa ollaan – vai ollaanko?

Hannu Sokala — Mon, 27 Feb 2012 11:41:21 +0000

Luottoluokitus on nykyaikaisen markkinatalouden absurdeimpia ilmiöitä. Taloushistoriassa ei liene koskaan aikaisemmin ollut yrityksiä, jotka olisivat epäonnistuneet niin pahasti kuin markkinoita hallitseva luokituskolmikko – ja silti selvinneet kuin koirat veräjästä.

Suuret luokittajat antoivat 2000-luvun puolivälissä kuin automaattisesti parhaan mahdollisen luokituksen investointipankkien keksimille cdo-sijoituksille. Myöhemmin se osoittautui valtavaksi virheeksi.

Vakuudellinen velkasitoumus cdo (collateralized debt obligation) on sijoitus, johon investointipankki on voinut koota esimerkiksi valtavan määrän asuntolainoja. Talouskriisin syntyä tutkinut Yhdysvaltain senaatti arvioi, että pankit loivat 2006–2007 cdo-papereita biljoonan eli tuhannen miljardin dollarin arvosta.

Lähes 90 prosenttia asuntolainavakuudellisista cdo:ista sai luokittajilta turvallisimman eli kolmen A:n luokituksen.

Suuri osa cdo:ista sisälsi lähes maksukyvyttömille yhdysvaltalaisille myönnettyjä asuntolainoja (subprime-lainoja). Kolme A:ta merkitsi, että luottoluokitusyritykset arvioivat köyhien asuntovelallisten lainojen paketoinnin synnyttäneen talousmaailman turvallisimpiin kuuluvat sijoitustuotteet.

Kyse oli tietenkin näköharhasta. Kun tilanteen mahdottomuus paljastui, luokittajat alkoivat alentaa luokituksia samaa vauhtia kuin talous alkoi laskea alamäkeä.

Luokitusyritykset tyrivät myös Euroopassa. Luokittajat antoivat hämmästyttävän pitkään hyviä luokitusarvioita pahasti velkaantuneille euromaille. Kun sijoittajien epäluottamus euromaita kohtaan lopulta virisi, luokittajat alkoivat ripeään tahtiin heikentää arvioitaan – jopa niin ripeään, että luokittajien on väitetty ryhtyneen sotaan Eurooppaa ja euroliittoa vastaan.

Virheistään huolimatta Standard & Poor'sia tai Moody'sia ei ole suljettu tai otettu viranomaisten valvontaan. Yhtiöt voivat erinomaisesti ja takovat yhä muhkeita voittoja.

Eikä tilanteelle ilmeisesti voi tehdä mitään. Euroopan unionissa on kaavailtu oman luottoluokittajan perustamista, mutta sen tiellä on paljon esteitä. Vaikein pulma olisi uuden luokittajan itsenäisyys; miten yksikään sijoittaja voisi luottaa sellaiseen luokittajaan, jota valvottaisiin poliittisesti tai jonka tehtävänä olisi auttaa eurooppalaisia valtioita tai yrityksiä saamaan lainaa.

Luokittajien onnellinen tilanne ei ole seurausta pelkästään ylivoimaisen tehokkaasta toiminnasta markkinoilla. Päättäjät niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin ovat lakien ja asetusten voimin pultanneet luottoluokittajille vahvat asemat markkinoilla. Esimerkiksi Suomessa talletuspankit ja työeläkeyhtiöt joutuvat pitämään osan varoistaan luokittajien turvallisiksi arvioimissa sijoituksissa.

Luokitusumpikujaa kuvaa valtiovarainministeriön ylijohtajan Jukka Pekkarisen vastaus MOT-ohjelman kysymykseen "Miksi luokitukset ovat yhä edelleen vähintään puolivirallisia normeja?”

– Koska muuta ei ole. Loppujen lopuksi poliittisten päätöksentekijöitten ja myöskin poliittisten päätöksentekijöitten nimittämien instituutioiden on itse asiassa vaikeaa muodostaa itselleen sitä samaa asemaa, mikä tämmöisellä ulkoisella luottoluokituslaitoksella on . . . Luottoluokittajat ovat tässä tehneet pitkän työn ja hankkineet sen, sen tuota, mystisen uskottavuuden pääoman, joka rahoitusmarkkinoilla on niin tärkeä, ja jolla ne pystyvät rahastamaan.

Vaikka tilanne vaikuttaa umpikujalta, se ei ole aivan täydellinen.

Kolmella suurella luokitusyrityksellä ei ole hallussaan sellaisia salaisuuksia, algoritmejä tai kaavoja, joihin muilla ei olisi pääsyä. Maailmantalouden suurimmilla sijoittajilla on vähintään yhtä paljon taitotietoa arvioida yritysten ja valtioiden luottokelpoisuutta kuin varsinaisilla luokittajilla.

Lisäksi markkinoilla on muitakin luokittajia kuin pahamaineinen kolmikko (Standard & Poor's, Moody's ja Fitch). Kiinalla esimerkiksi on omansa (Dagong Global Credit Rating), ja internetissä toimii myös avoin luokitusyhteisö Wikirating.

Yhdysvalloissa Dodd-Frank-lakipaketti määrää poistamaan viittaukset luottoluokituksiin pankkien pääomavaatimuksista. EU:ssa tähän ei ainakaan vielä ole ollut valmiutta. Jo talouden yleisen moraalinkin vuoksi voisi toivoa, että jättimunaukset tehneen luokittajakolmikon asemaa ei jatkossa enää ehdoin tahdoin pönkitettäisi.

Lainaus

Löydä Yle!

Reija Hyvärinen — Fri, 09 Dec 2011 13:09:38 +0000

Kirjoittaja on Ylen viestintäjohtaja.

Mikä on Ylen tehtävä?

Näinä päivinä Suomessa odotetaan eduskuntaryhmien puheenjohtajien ja viestintäministeri Krista Kiurun esitystä Yle-paketista. Myös me Ylessä odotamme sitä. Julkisuudessa puhutaan Ylen rahoittamisesta ja puhutaan paljon myös Ylen tehtävän määrittelystä, joka sekin sisältyy ministerin pakettiin.

Ylen toiminnan ja Ylen ohjelmien pitää erottua kaupallisista vaihtoehdoista. Itse ajattelen, että ohjelmiemme on erotuttava otteellaan ja sisällöillään.

Tämä edellyttää jokaiselta yleläiseltä katseen tarkentamista ja skarppaamista entisestään.

Meidän on ohjelmatyössä tehtävä kirkkaita, rohkeita ja riippumattomia havaintoja ihmisistä ja maailmasta. Tämä pätee kaikkeen Ylen sisältöön, oli se sitten viihdettä tai asiaa. Meidän on pidettävä mielessä, että suomalaisia koskettava ja puhutteleva sisältö on työmme ydin.

On myös pidettävä huolta siitä, että sisältömme löytyvät helposti kaiken muun maailman mediatarjonnan joukossa. Tämä on kovaa hommaa, sillä maailma tulvii mediaa. Uutisia seurataan erilaisiin tarpeisiin ja erilaisissa mielentiloissa kuin vaikkapa viihdettä. Lasten sisältöjen kilpailukenttä on ihan oma maailmansa. Entäs nuoret?

Ajankohtaisjournalismia pitäisi sitäkin tehdä niin, että se erottuu uutisista. Radio, tv ja netti ovat kaikki oma maailmansa, ja mediankäyttö on joka mediassa erilaista. Meidän tekijöiden on nykyistä paremmin opeteltava tuntemaan Ylen kilpailuympäristö: se mitä muut tekevät, miten suomalaiset elävät ja toimivat ja miten tarinoita kuljetellaan televisiosta nettiin ja takaisin, välillä radioonkin koukaten.

Tulevan vuoden aikana me Ylessä selkeytämme toimintaamme. Me haluamme tehdä selkeitä sisältökokonaisuuksia, jotka entistä paremmin löytyvät esimerkiksi aina tiettyyn kellonaikaan. Me profiloimme uudelleen radio- ja tv-kanavia juuri siksi, että haluamme parantaa ohjelmien ja palvelujen löydettävyyttä ja erottuvuutta. TV1 saa ja sen pitää erottua TV2:sta, jotka myös erottuvat Yle Teemasta ja FST5:stä. Radio Suomen pitää erottua YleX:stä. Ja Ylen nettisisältöjen pitää erottua kaikista maailman muista nettisisällöistä.

Meillä on jo olemassa monipuolinen Yle. Haluaisimme päästä siihen, että kaikki suomalaiset tuntisivat monipuolisen Ylen joltakin kolkalta omakseen. Tällainen tunne tulee vain, jos jokainen löytää Ylen tarjonnasta itselleen merkityksellisiä sisältöjä ja juttuja.

Me uskomme, että kirkkaille, rohkeille ja riippumattomille havainnoille on tilausta! Ensi vuonna haluamme tehdä töitä sen eteen, että kaikenikäiset suomalaiset löytävät sisältömme.

Lainaus

Ylen rooli suomalaisessa luovan alan ekosysteemissä keskustelutti Luova raha-seminaarissa

Tuija Aalto — Wed, 01 Jun 2011 12:19:31 +0000

Ylen viestintäjohtaja Reija Hyvärinen uskoi Ylen rahoittajan - suomalaisten - haluavan yhtiön pysyvän merkityksellisenä toimijana jatkossakin, ja siksi sen on kehitettävä verkkopalvelujaan. Olli-Pekka Heinonen unelmoi esityksessään tilanteesta, jossa Ylen arkistojen aarteet olisivat kaikkien suomalaisten käytössä. TEMin ja Teknologiateollisuuden Luova raha -seminaari järjestettiin Ylellä 27.5. Taltio seminaarista Areenassa. Ks. ryhmätöiden tulokset: Luova ala kaipaa lisää rahaa demoiluun

Lainaus

63 senttiä päivässä

narhija — Mon, 26 Oct 2009 09:13:57 +0000

…ja 19,25 euroa kuukaudessa on tv-maksun hinta vuoden 2010 alusta. Sillä saa laajan paketin ohjelmia ja palveluita, joista on varaa valita. Samalla summalla saisit reilun puoli litraa maitoa päivässä.

YLEllä on 4 tv-kanavaa, 6 radiokanavaa, teksti-tv, mobiilipalvelut ja internetin yle.fi.

YLE ei päätä rahoituksestaan itse, vaan rahoitustavan ja määrän päättää eduskunta.

Tv-maksu on tavallisin tapa rahoittaa yleisradiotoimintaa Euroopassa. Suomalaiset maksavat Pohjoismaiden pienintä tv-maksua.

Näin tv-maksu käytetään:

Radio- ja tv-ohjelmat sekä internet-tarjonta tuotetaan ohjelma-alueilla. Kanavat tilaavat ja koostavat ohjelmistot.

Näin YLE käyttää tv-maksutulot ohjelmiinsa:

- televisio > 165 miljoonaa euroa
- radio > 68 miljoonaa euroa
- internet ja mobiilipalvelut > 19 miljoonaa euroa

Uutiset vievät rahoituspotista noin kolmanneksen. Saman verran kuluu asia- ja kulttuuriohjelmien tuottamiseen. Ruotsinkielisen ohjelmiston osuus on noin 15 prosenttia.

**Miten rahat jaetaan (osuus %)**
Uutiset	11,6
Draama	11,3
Aluetoimitukset	10,4
Urheilu	9,7
Asiaohjelmat	8,8
Kulttuuri (myös RSO)	7,2
Uutiset ja urheilu (ruotsink.)	6,6
Viihde	5,3
Populaarimusiikki ja -kulttuuri	3,8
Fiktio (ruotsink.)	3,7
Lapset ja nuoret	3,4
Fakta (ruotsink.)	3,1
TV:n ajankohtaisjournalismi	3,0
Oppiminen ja tiede	2,2
Nuoret (ruotsink.)	1,0
Kanavat ja uudet palvelut yht.	8,6

Lisää tietoa YLEn rahoituksesta ja rahojen käytöstä löydät

YLE Kertomuksista.

Lainaus