Blogit - jutta urpilainen

Mielenosoitus taloudellisen realismin puolesta

laitinen_yle — Wed, 22 Jun 2011 20:15:17 +0000

Kreikkalaiset, joilla on jokaista kansalaista kohti velkaa jo noin 30 000 euroa, osoittavat kaduilla mieltä sen puolesta, että taloudellisesti kestämätön meno saisi vain jatkua. Mitäpä jos suomalaiset osoittaisivat mieltä, että hallitus ei jatkaisi lisävelkaantumista kuten se tekee?
Nyt tuleville sukupolville, lapsilleni ja lapsenlapsilleni, kasataan vain yhä lisää velkataakkaa maksettavaksi joskus tulevaisuudessa. Tähän periaatteelliseen riitaan koko hallitusneuvottelutkin olivat kompastua. Tähänkö pyrittiin?

Olen jo pitkään ihmetellyt kuinka sinänsä fiksut poliitikot aliarvioivat äänestäjien käsityskyvyn. Pelätään sitä, että äänestäjät älähtävät, jos heille ei aina vain luvata jotakin lisää.

Kyllä kansa taloudellisen realismin näinä epävarmoina aikoina ymmärtää, vaikka poliitikot eivät sitä uskaltaisikaan tunnustaa.

Mitä, jos lähdettäisiin kadulle mieltä osoittamaan realistisen talousajattelun puolesta!

Mitähän valtiovarainministeri Jutta Urpilainen vastaisin tällaiselle mielenosoittajajoukolle?

Joukossa marssisi myös mm. Ruotsin Konjunkturinstitutetin vasemmistolainen tutkimusjohtaja Juhana Vartiainen. Hän on nykyisin samanlainen totuudentorvi kuin valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Raimo Sailas (sd.) on ollut jo pitkään.

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Taloustuntijat+teilaavat+uuden+hal...

Entisenä yleläisenä muistui mieleen sekin kuinka toimitusjohtaja Mikael Jungner saneerasi kovalla kädellä Yleisradiota, saneerasi kun oli taloudellinen pakko. Poliitikko, kansanedustaja, sdp:n puoluesihteeri Mikael Jungner kuitenkin neuvotteli nyt tiiviisti sen puolesta, että valtiontaloutta ei paljonkaan saneerattaisi ja lisävelkaantumista jatkettaisiin. Taisi kuitenkin olla turha toive, jos tuoretta pääministeriä Jyrki Kataista on uskominen.

http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/06/katainen_varoitti_tal...

Turha toive saattaa olla myös se, että Kreikka toteuttaisi myös käytännössä ne taloudelliset sopeutustoimet, joista parlamentti pakon edessä niukasti päätti. Savossa on monimielinen sanonta: paljonhan se olis kahta hyvvee tehä, luvata ja totteuttoo.
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/06/kreikan_hallitus_hyva...

Valon juhla, juhannus, kuitenkin on tätä kirjoitettaessa aivan nurkan takana. Tosin päivä alkaa taas vähän kerrassaan lyhentyä. Älkää vaipuko kuitenkaan synkkyyteen. Kyllä aurinko aina nousee, ennemmin tai myöhemmin.

P.S.

The Economist - lehdessä on selkeäsanainen analyysi Kreikan taloudellisesta tilanteesta ja eri ratkaisuvaihtoehtojen merkityksestä. Ei mitään poliittista munkkilatinaa.

http://www.economist.com/node/18866979?story_id=18866979

Lainaus

Raskas prosessi on nyt ohi

Jukka Lindfors — Tue, 22 Mar 2011 17:12:22 +0000

Ai ettäkö poliitikot eivät enää osaisi puhutella kansaa? Herrajumala, Marja Tiuran spoken word -videohan on saavuttanut jättisuosion Yle Areenassa. Tiuran tähdittämä ja käsikirjoittama "Raskas prosessi" lähenteli tiistai-iltana jo 120 tuhannen latauslukuja.

Raskaassa prosessissa Tiura yhdistelee vajaan neljän minuutin aikana kahdeksalla eri tavalla lausevalikoimaa ”kaiken kaikkiaan olen erittäin huojentunut… raskas prosessi on nyt ohi… kiitän läheisiäni ja erityisesti perhettäni… saan nyt keskittyä rauhassa vaalikampanjaan… tämä on ollut raskas koulu”.

Suorituksen akrobaattimaisuutta himmentää ainoastaan lievästi se, että yksi Tiuran muotoiluista todellakin jossain määrin vastaa toimittajan esittämään kysymykseen. Muut variaatiot sen sijaan ovat riippumattomia siitä, mitä haastattelun toinen osapuoli on sattunut tiedustelemaan: jättikö prosessi jotain hampaankoloon, kritisoitteko syyteharkinnan hitautta, miten odotatte asian heijastuvan vaaleissa, pelkäättekö puolueen menestyksen heikentymistä, oletteko saanut riittävästi tukea, aiotteko jatkaa politiikassa, uskotteko että mikään vaalirahoituksessa tulee muuttumaan…

Kahdeksan kertaa kuullaan pieninä muunnelmina: ”Kaiken kaikkiaan olen erittäin huojentunut… raskas prosessi on nyt ohi… haluan kiittää läheisiäni ja erityisesti perhettäni… saan nyt keskittyä rauhassa vaalikampanjaan… tämä on ollut raskas koulu.”

Harjoittelu on tehnyt Tiuralle hyvää, sillä toistotahti on selvästi kohonnut vuoden takaisesta. Samalla solistinen ilmaisu on kirkastunut ja sanottava terveesti fokusoitunut. Kun Tiura jätti kokoomusjohdon huhtikuussa 2010, hän ehti Ajankohtaisen Kakkosen 9-minuuttisessa haastattelussa toistaa vain viidesti virkettä ”toivon että saan työrauhan ja saan rauhassa harjoittaa kansanedustajan tehtävää ja jatkaa elämääni rauhassa”. Malttamatta keskittyä oleelliseen Tiura sisällytti silloiseen suoritukseensa myös muutaman kertauksen lauseista ”olen pääsiäisenä tehnyt päätöksen”, ”tämä on ollut henkilökohtainen helvetti” ja ”synnyin kokoomuslaisena ja kuolen kokoomuslaisena”. Kokonaisuus jättikin vielä tuolloin levottoman ja jotenkin harrastelijamaisen vaikutelman.

VIDEO: Marja Tiuran "Työrauha"

Tiuran tuoreesta esityksestä juontuu mieleen kaksikin samantyyppistä teosta: pääministeri Mari Kiviniemen video Kaikissa tapauksissa tärkeää sekä puheenjohtaja Jutta Urpilaisen sarjamuotoinen kokonaisuus Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää.

Kiviniemen videossa Ylen uutistoimittaja utelee pääministerin näkemystä ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrysen bisneksistä Nova Groupin kanssa. Vastauksena jokaiseen kysymykseen kuullaan linjakas kommentti: "Kaikissa tapauksissa on tärkeää että asiat ovat avoimesti esillä."

VIDEO: Mari Kiviniemen "Kaikissa tapauksissa tärkeää"

Urpilainen puolestaan esiintyi vuoden 2008 kunnallisvaali-iltana kolmessa videossa, joiden ”running gagina” oli puheenjohtajan toistuva avaus”ylläri”: ”Aivan ensimmäiseksi haluaisin kiittää kaikkia SDP:tä äänestäneitä, meidän upeita ehdokkaitamme ja kaikkia jotka ovat hartiavoimin tehneet vaalityötä SDP:n puolesta…”

VIDEO: Jutta Urpilaisen "Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää"

Sanamuotojen kiinteysaste vaihtelee artistista toiseen, mutta yhteistä heille on voimaperäiseen kertaukseen perustuva kommunikaatiomuoto. Lähtökohtana – ja tavallaan myös päätepisteenä – on, että asioiden kärsivällinen toistaminen tuottaa urheilupuolelta tutun kumulatiivisen vaikutuksen. Sen voi tietysti tulkita myös pyrkimykseksi varmistaa, että mikä tahansa satunnaisesti tv-uutisiin valittu ”soundbite” sisältää kaiken, mitä koko haastattelun aikana on haluttu välittää: niin huojennuksen, raskaan prosessin, kiitokset läheisille, työrauhan kuin valmistautumisen vaalikampanjaan. Se on helpointa silloin, kun jokainen lause muistuttaa toistaan.

Onko tämä lähestymistapa ominainen nimenomaan naispolitiitikoillemme? Monelle miesvaikuttajalle on harmillisten kysymysten ristitulessa luonteenomaisempaa selitellä ja puolustella asioita tai vaihtoehtoisesti kieltää ne kategorisesti. Jatkotivauksia seuraa usein kärsimätön tiuskaisu: johan sen sanoin! Olisi vaikea kuvitella vaikkapa Paavo Lipposta jankkaamassa samaa lausetta kuudesti tai seitsemästi. Hän luovuttaisi viimeistään kolmannella kerralla: ”Kaikissa tapauksissa… suksi helvettiin!”

Nainen on oppinut pitkämielisyyttä kasvattajana. Naispoliitikko ymmärtää, että toimittajaa on käsiteltävä kuin lasta, jonka vain rauhallinen vakuuttelu voi saada ymmärtämään, ettei mummin maahanpanijaisissa todellakaan tarjoilla nauravia nakkeja. Hän uskoo, että kun yhtä asiaa kyllin monta kertaa toistaa, se menee lopulta perille paksuunkin kalloon.

Kiivastua ei saa, päinvastoin, on muistettava hymy. Pienin merkein voidaan kuitenkin osoittaa, että äidinkin kärsivällisyydellä on rajansa. Kun lause ”haluan kiittää kaikkia läheisiä” kasvaa muotoon ”haluan todella kiittää kaikkia läheisiä”, se vihjaa, että nyt olisi Pekankin jo aika uskoa.

Lainaus

Äänestäjien karkotus alkoi

laitinen_yle — Fri, 23 Jul 2010 20:29:46 +0000

Siinä missä Venäjä lietsoo viimeaikaisilla temppuiluillaan suomalaisia venäläisvastaisiksi, niin samaan aikaan sisäpolitiikassa on alkanut äänestäjien karkotus kuin maalla hyttysiä kauemmaksi huitoisi. Hyttyset tosin ovat Pieksämäen mökillämme yllättäen hävinneet helteiden aikana. Kyllä ovat menneet mainostoimistojen neuvot hukkaan kun kuuntelee keskustan ja SDP:n kärkipoliitikkojen välistä sanailua työperäisestä maahanmuuttopolitiikasta. Voisiko epä-älyllisempää väittelyä olla? Puheenjohtaja Jutta Urpilainen keksi ensin käyttää vanhaa ´maassa maan tavalla´ ilmaisua, joka on tulkittavissa melkein miten vain. Siis samaan tapaan kuin Perussuomalaisten Timo Soini luo mielikuvia antamalla ymmärtää antamatta kuitenkaan ymmärtää ihan tarkkaan mitä tarkoittaa. Keskusta tietysti vastasi vanhaan tapaan tulkitsemalla Eero Heinäluoman työperäisen maahanmuuton hillitsemispuheet miten sattuu eli ”rasismilla flirttailuksi”. Ketä kiinnostaa tällainen hyttysten huiskiminen? Mainostoimistot ovat kertoneet, että asioita pitää kärjistää ja henkilöittää, jotta äänestäjät kiinnostuisivat. Sen ne ovat jättäneet kertomatta, että ylilyönneillään poliitikot vain vähentävät kiinnostusta politiikkaan. Jättävät äänestämättä. Sitä saa mitä tilaa, mutta ei pidä sitten ensi eduskuntavaaliyönä päivitellä, jos äänestysprosentti taas laskee. Uskaltaisivatkohan puoluejohtajat suurimmasta pienimpään lähteä keskusteluun, jossa ihan oikeasti perehdyttäisiin asiaan? Laskeuduttaisiin käytännön ja faktojen tasolle mielikuvien luomisen sijaan.Vaikkapa tulenarassa maahanmuuttopolitiikassa. Samaa toivoisi tiedotusvälineiltä. Vaadittaisiin poliitikoilta enemmän asiaa, faktaa ja perusteluja. Se tietysti edellyttäisi toimittajiltakin asioihin kunnollista perehtymistä sen sijaan, että kysytään kesysti mitä mieltä olette ja kirjataan vain se sitten ylös. Terrierimäinen ministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) muuten arvosteli muistaakseni YLE:n A- studiossa toimittajia huonosta asioihin perehtymisestä. Ohjelman juontaja ei tivannut tähän tarkennusta. Kun poliitikot valittavat, että tiedotusvälineet pompottavat heitä, niin minä kyllä väitän, että aivan liian helposti tiedotusvälineet (pääasiassa uutiset) tarttuvat poliitikkojen helppohintaisiin heittoihin jatkaen niitä loputtomiin. Tästä se kuva politiikasta ja politikoinnista sitten muodostuu. Kun puolueilla ei tosiasiassa ole suuriakaan näkemyseroja Suomen nykyisistä talousvaihtoehdoista - sen äänestäjätkin ymmärtävät – niin naurettavaltahan se vain kuulostaa kun hyvin suuria eroja väitetään olevan. Mutta se on politiikkaa se.

Lainaus

Vasemmisto kanveesissa

Jyrki Richt — Wed, 10 Jun 2009 07:02:41 +0000

Vasemmisto lyötiin kanveesiin ottamaan lukua. Se on kesäkuun välivaalien tärkein tulos.

Sanon välivaalien, koska vaaleissa äänestettiin sittenkin etäisestä europarlamentista, ja vain hädin tuskin 40% suomalaisista innostui koitoksesta. Seuraavissa eduskuntavaaleissa vasta ratkaistaan politiikan suunta.

Sosialidemokraateille ja vasemmistoliitolle vaalitulos on hälytys uhkaavasta vaarasta. Vasemmiston viestiä ei kuulla, ja vaihtoehto on hukassa. Mitkä ovat vasemmiston tavoitteet? Miten ne kyetään saavuttamaan? Ei Jutta Urpilainen sen paremmin kuin Martti Korhonenkaan ole pystynyt välittämään visiotaan konkreettisesti tai uskottavasti.

Eivät muuten pystyneet eurooppalaiset puoluetoveritkaan. Vasemmiston lama on maanosanlaajuinen.

Politiikan automaatio tilttasi

Politiikan vanhat automaatiot eivät näytä enää toimivan. Oppositioasema ei lihota kannatusta eikä talouslama vedä väkeä vanhojen lippujen alle. Nyt perussuomalaiset veivät duunariääniä , ja vihreät vetosivat ilmastonmuutosta murehtivaan keskiluokkaan ja nuoriin.

Auttaisiko Arhinmäki, terävöittäsikö Tuomioja? Ei ole lainkaan varmaa, että pari piirua vasemmalle –kurssinmuutos toimisi. Siitäkin automaatiosta saattaa olla puhti pois. Sosialidemokraattien viimeaikaiset menestykset – kuten Blairin Britannia ja Lipposen 90-luvun lopun Suomi – ovat rakentuneet markkinaehtoisuudelle ja kakun kasvattamiselle. Laitavasemmisto ei ole menestynyt oikein millään reseptillä.

Vasemmisto ei ole yksinkertaisesti pystynyt muotoilemaan sellaista poliittista vaihtoehtoa, johon kansalaiset nykyisissä yhteiskunnallisissa olosuhteissa uskoisivat, eikä nostamaan riittävän karismaattisia johtajia siivittämään puolueita menestykseen.

Nöyryyttä ja herkkyyttä – tai sitten ei

Etenkin sosialidemokraattien kannatuspohja on niin paksu, että se saattaa vielä rajunkin jouston jälkeen ponnahtaa takaisin ylös. Etenkin, kun laman seuraukset ovat tuntuvimmillaan vasta ensi vuonna, ja sen pitäisi syödä hallituspuolueita kuin rotta laivaa. Perussuomalaistenkin kannatus on hötöä, se voi sulaa yhtä nopeasti kuin syntyikin. Menestys on yhden kortin eli Soinin varassa, ja tämä patajätkä on vaarassa kadota kotimaan pelipöydältä europarlamentin sokkeloisille käytäville.

Mutta demareiden come back vaatii välttämättä nöyryyttä katsoa ja herkkyyttä kuulla, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu. Nöyryys ja herkkyys eivät ole tähän saakka olleet demareiden perushyveitä.

Minusta on oireellista se, että demareiden listoilla äänivyöryn sai ortodoksipappi, joka on nimenomaan erikoistunut kuuntelemaan ja tulkitsemaan ihmisten sydänääniä: aitoja huolia, mutta myös ilonaiheita. Mutta demarit ovatkin jo ryhtyneet ottamaan etäisyyttä Mitro Repoon. Oireellista sekin.

Vasemmistoliitolle on näillä spekseillä vaikea ennustaa muuta kuin vähittäistä kuihtumista pienpuolueeksi.

Jyrki Richt
Päällikkö
YLE Ajankohtaisjournalismi

Lainaus