Blogit - avioero

Kuukausilipun hinnalla terapiaan

Heidi Tetri — Fri, 08 Apr 2011 06:38:24 +0000

Tuntuu hieman hassulta, kuinka paljon tiedän junatuttuni elämästä tietämättä edes hänen nimeään. Tai ehkä juuri se anonyymiys on tässä tapauksessa antanut suojan avautumiselle. Yksi päivä mietin, että mistä tuttavuutemme oikein alkoi?

KATSO: Ansa ja Oiva psykiatrin vastaanotolla

Noin kuukausi sitten ollessani taas junamatkalla Pasilaan, joku oli jäänyt junan alle. Jouduimme odottamaan muutaman kilometrin päässä seisovassa junassa ja olimme jo nousseet odottamaan oven eteen. Tätä odottelua jatkui puolisen tuntia ja sinä aikana aivan vahingossa aloimme puhua ääneen. Epäsuomalaiseen tapaan emme puhuneet säästä, vaan siitä kuinka röyhkeästi ihmiset lähtivät hakemaan korvausanomuksia konduktööriltä vaikka kyse ei ollut VR:n myöhästymisestä vaan toisen ihmisen hengestä.

KATSO: Anna-Leena Härkönen - sisaren itsemurha

Tästä lähtien olemme vaihtaneet aamuisin (sinä minuutin aikana, jonka käytävällä odotamme) kuulumiset, säätiedot ja toivottaneet hyvät työpäivät. Ennen tätä viikkoa siis tiesin hänestä ainoastaan työpaikan ja asuinpaikan. Mutta maanantaina olimme molemmat lähdössä samaan aikaan paluumatkalle ja jo laiturilla small talkimme aikana minulle selvisi paljon hänen elämäntilanteestaan. Avioero, erikoinen ruokavalio ja univaikeudet, kyllä siinä puhetta riitti reilun tunnin matkalle.

KATSO: Hermanni ei saa unta

Seuraavana päivänä hän oli taas tullut asemalle samaan aikaan ja huikkasi: - Oli niin halpa terapiakäynti, että oli pakko tulla uudestaankin. Oikeasti hänellä oli kyllä muitakin syitä tulla aikaisemmin, mutta totta toinen puoli. Matkat menevät rattoisasti jutellessa maailman menosta ja kyllä se kummasti omaakin päivää piristää kun saa lähes ventovieraalle murheensa selittää. Ja koska välillämme ei ole virallista hoitosuhdetta tai edes sukulaisuutta, murheet voi mukavasti jättää junan sisälle eikä niitä tarvitse kotona miettiä. Suosittelen lämpimästi!

KATSO: NLP-terapia

Lainaus

Yli yön lastenhoitoapu hurjat 300 € !

laitinen_yle — Fri, 18 Sep 2009 14:25:32 +0000

Kun suomalaiset hallintobyrokraatit poliitikojen myötävaikutuksella suunnittelivat lastenhoidon järjestämistä, niin he ajattelivat omaa virka-aikaansa: noin klo 8 – 16.

Sitä ei otettu huomioon, että yön ylikin tarvitaan joskus apua varsinkin yksinhuoltajaperheissä. Sellaista apua ei yksinkertaisesti saa kuin yksityisiltä markkinoilta, ja siihen vain lottovoittajilla on varaa.

Tämä on tosiasioihin perustuva kuvitteellinen tilanne. Isoisänä ja journalistina olen nimittäin tottunut selvittelemään kuinka järjestelmämme käytännössä toimii. Ei siis vain juhlapuheissa, jotka ovat kovin kaukana käytännöstä.

Otetaan esimerkiksi erotilanne. Noin joka toinen avioliittohan hajoaa pääkaupunkiseudulla. Maaseudulla pinna aviopuolisoilla on pidempi.

Tavan mukaan molemmat vanhemmat määrätään nykyisin yhteishuoltajiksi, mutta kun kahdessa paikassa lasten on vaikea nukkua samaan aikaan, niin toinen sovitaan lähivanhemmaksi.

Lapset asuvat pääsääntöisesti lähivanhemman luona, ja toisella vanhemmalla on sovitun mukaan lastensa tapaamisoikeus. Tarkasti ottaen lapsilla on toisenkin vanhempansa tapaamisoikeus.

Mitä sitten tapahtuu, jos tämä lähivanhempi sairastuu pahasti vaikkapa sikainfluenssaan? Toisin sanottuna hän ei pysty hoitamaan lapsiaan enää yön yli?

Päivähoitajalla tai tarhalla on omat työaikansa. Tavallisimmin aamusta iltaan. Tosin vuorotyöläisille on harvoja muitakin mahdollisuuksia.

Kuvitellaan, että isovanhemmat asuvat toisella paikkakunnalla, samoin muut sukulaiset ja se tapaamisoikeudellinenkin ex – puoliso on matkoilla kaukomailla.

Eipä hätää, ajattelee lähivanhempi, soitetaan Mannerheimin lastensuojeluliittoon, josta tilapäisapua voi saada lasten hoitoon yön ylikin.

Mitähän maksaisi? Eteläisessä Suomessa korvaus on 8.20 €/tunti + työnantajamaksut päälle. Lapset pääsevät päivähoidosta tai – kodista klo 17. Tunteja seuraavaan aamuun klo 8:aan kertyy peräti 15.

Hintaa yhdelle yölle tulee 160 – 170 euroa! Useamman yön jälkee uhkaa jo taloudellinen katastrofi.

Mutta onhan Väestöliittokin olemassa. Soitto sinne ja ystävällinen ääni vastaa heillä olevan hyvin kouluttettuja hoitajia. Hinta 14.40 €/tunti.

Kun kyseessä on ilta ja vielä yötyö, niin hinta nousee parhaimmillaan puolella. Pikainen laskelma osoittaa, että tilapäishoito klo 17 – klo 8 seuraavaan aamuun maksaakin noin 300€.

Eipä siihen ole varaa paitsi harvoilla lottovoittajilla tai muutamalla Nokian tai Fortumin johtajalla.

Mutta eikös yhteiskunta kuitenkin voisi auttaa tällaisessa hätätapauksessa? Kyllä voi, mutta ei kaikilla paikkakunnilla. Siitä vaan soitto lastensuojelun päivystysnumeroon ja koneisto alkaa pyöriä.

Päivystäjät alkavat tavoitella sitä etäisvanhempaa, kun lähivanhempi on vakavasti sairas tai peräti sairaalassa. Ei sillä etäisvanhemmalla ole kuitenkaan velvollisuutta lähteä hätiin (sattuu olemaan vaikka hyvässä vedossa ystäviensä kanssa kapakassa), koska lapset asuvat lähivanhemman luona ja ovat hänen vastuullaan.

Jos isovanhempia tai muitakaan lähisukulaisia ei saada manitelluksi apuun (velvollisuuttahan ei ole), niin lapset viedään lähimpään lastenkotiin tai muuhun vastaavaan.

Olisiko kuitenkin yhteiskunnalle halvempaa, jos järjestelmä tuntisi kunnallisen yön yli avun? Päiväsaikaanhan sellaista voi saada, mutta sitäkään ei ole viikonvaihteissa.

Kun otin nykyisestä järjestelmästä selvää, niin lastenhoidon kannalta järjestelmässä on yön ja viikonvaihteen yli mentävä aukko. Ei sellaista ole ajateltukaan paikata, koska se maksaa.

Poliitikot vetoavat yhteisvastuuseen. Toivon mukaan sitä on, mutta kaikella on rajansa. Vanhaan aikaan ei ole enää paluuta, vaikka suuret ikäluokat siirtyvätkin joukoittain eläkkeelle.

Ennen mummojen ikään kuin velvollisuuksiin kuului vahtia lapsenlapsia. Nykyisin mummot ja vaarit haluavat nauttia eläkkeellä omasta vapaudestaan.

Lainaus

Ei pikkulapsia ikäihmisille!

Matti Laitinen — Wed, 24 Jun 2009 19:31:46 +0000

Onneksi en aikanaan retkahtanut nuoriin naisiin ja eronnut. Silloin minulla voisi nyt eläkeiässä olla hoidettavana kolme alle kouluikäistä, villiä kakaraa. Miten sitä jaksaisikaan tässä iässä kaikki avioelämän velvollisuudet täyttää?

Ymmärrän hyvin myös minua paljon nuorempien ongelmia. Ei ihme, jos väsyy olipa kaksin tai yksinhuoltaja.

Minulla ja vaimollani on nyt takana viikko isovanhempien lastenhoidon kertauskurssia. Kyllä illalla uni maistaa… tosin ei aina lastenlapsille.

Olen aina hieman ihmetellyt miksi ikääntyneet miehet retkahtavat (jos onnistaa) jopa neljännesvuosisadan nuorempiin naisiin. Siis tuollaisiin hyvässä lapsentekoiässä oleviin neitokaisiin, kun oma ikä lähentelee jo kuuttakymmentä tai ainakin sinnepäin.

Vanha, kunnon vaimo saa lähteä ja nuori astua tilalle. Yleensä se käy näin päin, mutta kyllä vaimotkin lopareita osaavat antaa.

Miehiä odottaa nuoressa naisessa kuin uusi nuoruus…..mutta myös velvollisuudet. Kohta tuo nuori vaimo alkaa kinuta lapsia, ja jos onni käy, niin niitä alkaa myös tulla.

Elämä toistaa sitten itseään. Alkuhuuman jälkeen tulee arki ja arjen askareet. Iän karttuessa ne vain käyvät yhä raskaammiksi.

Harva sattuu olemaan brittikuninkaallinen tai muuten superrikas, jolla on varaa lastenhoitajiin ja palvelijoihin. Mukavaahan se olisi, jos lastenhoitaja toisi aina hyvin syötetyn ja kauniisti puetun lapsen vähäksi aikaa hellyteltäväksi.

Suhde lapseen voisi vähän kärsiä, mutta eipähän ainakaan tarvitsisi kakkapyllyjä pestä, kuunnella yön rääkymisiä ja retuutella lastentarhaan puoliunisena aamulla.

Kyllähän lapset ihania ovat, mutta on niistä vaivaakin. Niin kait se on tarkoitettukin.

Lapsenlapsissa on tietysti se hyvä puoli, että ei lapsia isovanhempien tarvitse aina hoitaa. Ihan mukavahan se on toisaalta järjestää lastenlasten vanhemmalle tai vanhemmille ´vuorotteluvapaa´. Kyllä sitä välillä tarvitaan.

Kun ainakin pääkaupunkiseudulla joka toinen onnen huumassa solmittu avioliitto päätyy lopulta kyyneliin, niin yhteisöllisyyden merkitys kasvaa. Isovanhempien, sukulaisten ja tuttavien.

Eivät hyvinvointiyhteiskunnan byrokraattiset järjestelmät voi korvata ihmisten välistä normaalia yhteisvastuuta kaikissa tilanteissa. Aikanaan ajateltiin, että järjestelmät hoitavat verovaroin tämänkin, mutta harhaa se vain oli. Tosin kollektiivista poliittisten päättäjien harhaa.

Aika aikaansa kutakin.

Lainaus