Blogit - naiset

Kuinka paheksunta melkein vei meiltä housut

Sonja Fogelholm — Thu, 22 May 2014 08:41:22 +0000

Istun tässä työtuolissani rennosti haarat levällään. No siksi, koska se nyt vain sattuu olemaan mukava asento. Mutta enpä istuisi, jos olisi pakko käyttää hametta.

Hame on lapsuuteni unelmavaate, prinsessyyden ja kauneuden merkki. Nykyäänkin pukeudun yksilahkeiseen, jos on jokin oikein juhlallinen tilaisuus. Ja mikäpä siinä, mutta tehdessäni artikkelia mainiosta historiasarjasta Kuinka nainen sai housut opin, että vielä noin 1950- ja 1960-luvuille asti unelmaleningit ovat aiheuttaneet naisille vaaratilanteita ja jopa tuskaa.

Kävi ilmi, että housut naisilla ei ollutkaan ihan yksinkertainen asia. Suurimmaksi esteeksi nousi – ainakin minun silmissäni – vanha kunnon paheksunta.

Miten me sitten saimme housut? Se meni osapuilleen näin:

Alussa oli pelko: housut naisella oli maailmanlopun merkki. Raamatussa oli kielletty naisten käyttävän miesten vaatteita ja toisinpäin. Juuri housuista tuli miesten vaatteiden symboli viktoriaanisella ajalla, siispä housut naisella oli yhtä kuin syntiä, kerrotaan sarjan ensimmäisessä osassa.

Katso jakso Maailmanlopun lahkeet Elävässä arkistossa

Tämän ylikansallisen maailmanlopunpelon lisäksi naisten housuja pelättiin Suomessa sisällissodan takia. Oli tiedossa, että jotkut punaisten naisista käyttivät housuja, joten punaisten voittoa pelättiin myös sen puolesta, että sitten saattaisi naisten keskuuteen levitä tämä miesten muoti.

Sisällissodan jälkeen naisten housut yleistyivät urheilun kautta, mutta ei ennen kuin naiset olivat ehtineet kärsiä jonkin aikaa. Eevakaarina Launis muistelee sarjan toisessa osassa, kuinka hiihtäessä tuli kylmä, koska oli tultava toimeen hameella ja sukkanauhoilla – sukkahousuja ei ollut vielä keksitty.

Siis hameella ja sukkanauhoilla!

”Oli aina jalat sinisen kirjavana, kylmä oli”, muistelee Marjatta Haiko.

No aivan varmasti oli. Lapissa monena vuonna hiihtäneenä kavahdan pelkkää ajatustakin tällaisesta hiihtomuodista.

Onneksi pikkuhiljaa tultiin järkiin ja tajuttiin, että naisillekin voisi kehitellä hiihtohousut, jotta hekin saattoivat hiihtää normaalisti. Vaikka hiihdossa siis ihan sallittiin naisten käyttävän housuja, saatettiin sitä edelleen paheksua, kuten Anna-Liisa Maijala jaksossa kertoo.

Katso jakso Pula-ajan pojat Elävässä arkistossa

Paheksunta jatkui myös sotien jälkeisessä työkulttuurissa, jossa oli 1900-luvun alussa osoitettu edistyksellisyyttä, kun naisille oli hankittu housuja työasusteiksi. Työsuojeluviranomaiset olivat tajunneet, että naisten hameet olivat epäkäytännöllinen ja vaarallinen työasu, koska helmat saattoivat tarttua koneen osiin kiinni. Kun työpaikat siirtyivät yhä enemmän tehtaista sisäsiisteihin konttoreihin, palasi hamemuoti normiksi.

Katso jakso Sorvin ääressä Elävässä arkistossa

Sitten tulivat farkut, ja onneksi tulivatkin. Farmarit olivat niin suosittuja nuorten kesken, että toimivat 1950- ja 1960-luvuilla merkittävänä naisten housujen käytön edistäjänä. Hurjaa etuvetoketjua niissä ei ensin ollut – liian uskaliasta – mutta yhtä kaikki niitä halusivat kaikki ja niihin pukeutuivat kaikki.

Farkut olivat niin iso juttu, että ohjelmassa esiintynyt Eija Saarilahti kirjoitti päiväkirjaansa kokonaisen sivun pelkästään niiden hankkimisesta.

Katso jakso Farmarin vermeissä Elävässä arkistossa

Hellyttävintä koko sarjassa ovat Saarilahti ja muut sarjassa esiintyvät naiset. He muistelevat hymyssä suin entisiä aikoja, jolloin hame aiheutti päänvaivaa, ja jolloin nöyränä toiveena oli, että kun sitä kerran oli käytettävä, olisipa se ollut edes vähän käytännöllisempi.

En löydä heidän kasvoistaan katkeruuden merkkejä, vaikka he eivät ole aina voineet valita, mitä laittavat päälleen, ja silloinkin kun uskaltautuivat sujahtamaan housuihin, heitä paheksuttiin: Pappilan väki paheksui talvipakkasella hiihtohousuissa hiihtävää opettajatarta. Hurskas seurakuntalainen paheksui toista seurakuntalaista housujen käytöstä jumalanpalveluksessa. Työpaikalla housuja käyttävästä naisesta saattoi tulla miesten silmätikku.

Ei riittänyt, että paheksuttiin housuja, vaan hamettakin voitiin paheksua, jos se oli liian lyhyt – näin oli käynyt Helena Niemeläiselle, kuten hän kertoo viimeisessä jaksossa.

Marjatta Haikoa tuntuu kyllä harmittavan yksi asia. Se että mediassa kirjoitellaan suomalaismiesten rakastuvan vallan venäläisnaisiin, koska suomalaisnaiset käyttävät vain tuulipukuja ja housuja.

Sovitaanko, ettei enää vinoilla suomalaisnaisten tuulipukujen käytöstä niin kuin se olisi jotenkin hävettävää, noloa tai rumaa? Sehän on oikeasti aivan mielettömän hieno asia.

Lainaus

Naisten tapaan

Elina Yli-Ojanperä — Thu, 08 Mar 2012 13:00:06 +0000

Tapasimme viikko sitten koko elämän kirjosta bloggaavia upeita naisia. Tässä naisten aatoksia sekä Blogistania-ohjelman infosta että jutustelusta meidän Elävän arkiston väen kanssa.

Nimimerkkien Eki ja Kauko taakse kätkeytyvät nuoret naiset kirjoittivat Samaan aikaan toisaalla –blogissaan omaan pistämättömään tyyliinsä:

”Ekin ja Kaukon torstain tohinat lähenteli täydellisyyttä. Käytän verbiä "lähenteli", koska siinä on jotain salaperäisen irstasta. Ja me ollaan täydellisiä. Ja meitä lähenneltiin. Tavallaan tulee mieleen jotku ekat yökerhosessiot, joissa vanha tavara viehättyi uudesta (omg yök); tavallaan tuntee olonsa imarrelluksi; minkäs nuo mahtaa meidän viehätysvoimalle, poloiset..”

...

”Toisaalta, oli vitun hieno tilaisuus. Ilman mitään perseennuolentaa voi sanoa, että elävän arkiston porukka hoiti homman kotiin. Me oltiin Kaukon kaa myytyjä. Seri-fucking-ously! Sen niiden trailerin mä linkkaan tähän, koska meinasin ite ruveta vollaa sen nähdessäni. Ainakin tuli kylmät väreet, ja se riittää."

...

Hanna Kopra kirjoitti meille sähköpostitse:

"Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa

Suomalaisena mietin kiitävän sekunnin vastatako Facebookissa Elävän arkiston statushuhuiluun: "Hei Sinä bloggaava nainen – Kiinnostaako yhteistyö". Mietin kuitenkin. Tohtisiko. Pöh, tietenkin. Tartu vaariin ja tilaisuuteen. Kynttilä ei vakan alla edes ketään lämmitä tai tunnelia valaise.

Sitten jännitti.

Kelpaisinko minä, nyt kolmen lapsen äiti, mukaan. Kehtaisiko käyttää kaikki ässät hihoista ja olisiko itsensä mainostaminen rehellistä ja voisinko lunastaa lupaukset. Huuuh.

Sitten tuli kutsu Helsinkiin. Vai tuliko. Tietenkin epäilin. Mutta sitten päätin, että oli se kutsu. Eikun lapsenvahtia buukkaamaan. Sekin natsasi. Tosin samaisena torstaiaamuna tajusin, ettei lapsenvahti jaksaisi pitkää päivää trion kanssa. Sen verran on heviä bändin tämän hetkinen setti. Ja encoreja ei tarvitse pyytää.

Esikoisemme Helmi föliin ja Ison Kirkon bussiin. Juosten. Auraamattomat tiet ja perunapeltoiset jalkakäytävät eivät ole Helsinginkään vahvuus. Eikä Esplanadi silloin ruuhka-aikaan kauneimmillaan. Mutta Unionkadun ShanghaiCowboyssa oli mukava tunnelma. Tuli mieleen entisaikojen Liekki-baari. Se on hyvin se.

Valehtelin suvereenisti, että olin ilmoittanut tulevani "pienen" kanssa. En kyllä ollut ajatellut ottaa yhtään lasta mukaan. Olin uskaltautunut ajattelemaan ihan omaa aikaa. Mutta liikkuminen yhden melkein 5-vuotiaan kanssa on eri kuin koko trion tai vaikka spagetiksi heittäytyvän 3-vuotiaan.

Perillä Blogistanian julkkaritilaisuudessa oli Helmiä lainaten "TOSI paljon naisia ja vaan ihan vähän miehiä". Helmi sai Jaffaa ihan shampanjalasissa ja mansikalla. Siitä on kerrottu ja tilaisuudelle sen takia jo jaettu kamalasti pisteitä.

Itselle tilaisuus oli ihanan virkistävä. Blogistania-ohjelma vaikuttaa sellaiselta, jota haluan katsoa. Joskushan esim. TV2:n grafiikat on… ihan karseita. Nyt silmä lepää ja aivot saavat muutakin sisältöä.

Johanna Korhonen kirjoittaa kolumnissaan Sivistyksen tunarit: "Demokratia on vaativa järjestelmä, koska se edellyttää aktiivisia, kriittisiä, tietäviä ja välittäviä kansalaisia." Siihen bloggaaminen on oiva väline. Vaikka itselle blogit ovat myös päiväkirjoja, tietenkin. Ajankuvia jälkipolville, nykyhetkessä intoa ja tietoakin jakavia. Se kel tieto on, se tietoa jakakoon.

Odotan innolla, että pääsen käsiksi Elävän arkiston kimppuun kuin sika limppuun. Nyt kun on uusi kone alla ja siinä (toistaiseksi) kaikki näppäimet kiinni. Sillä mitä eilen on ollut, on pohja sille mitä tänään on tarjolla. "

Hanna kirjoitti päivästä myös omaan Terveisiä perheestä –blogiinsa.

Ja tässä lainauksia Anna Y Sanat –blogin 304-sana on Valmis arkistoitavaksi? Ajan Ilmiöitä bongaamassa –postauksesta

” Blogistania on suunnattu nuorille aikuisille. Samoin ovat useimmat muutkin elämäntapaohjelmat. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että me mummelit olemme niitä TV-ohjelmien suurkuluttajia. Miksei meille ole muorielämäntapaohjelmia? Miksei tehdä sisustusohjelmaa tosimummujen teak-puisista kirjahyllyistä, joissa on kirjojen sijaan sotilaskuva miesvainaasta ja parista sodassa kaatuneesta isosedästä. Lasten ja lastenlasten valokuvia. Lämpimiltä saarilta 70-80 luvulla tuotuja keraamisia törppöjä ja kansallispukuisia nukkeja, kotimaisten lasitehtaiden kynttilänjalkoja ja maljakoita. Oman osionsa ansaitsisivat myös ne eriväriset miniviinapullot, joita papparaiset sinne kirjahyllyn lasiovien taakse keräsivät.”

…

” Koska jokainen aikakausi luo omat ilmiönsä, elämäntapansa ja ohjelmansa, meidän on vaan seassa pärskittävä, mummeleidenkin. Siltikään en peru ehdotustani ”Muoristaniasta” ja sen tarpeellisuudesta Blogistanian rinnakkaisilmiönä!

Vaikka me mummelit emme ole mediaseksikkäitä, olemme silti kiinnostuneita muustakin, kuin oman aikamme elämäntapaohjelmista ja Kokki Kolmosesta. Me olemme innostuneita ja intohimoisia, eikä meille riitä enää Tauno Palo ja Ansa Ikonen iltapäivisin katsottavaksemme, niin kultaisia kuin nuo heidän elokuvansa ovatkin.”
…
”Ajattelin ryhtyä (vain ajoittain) mellastamaan myös Ylen (sangen) Elävässä arkistossa. Sieltä saattaa löytyä niitä vanhoja hyviä omaan elämänkertomukseeni liittyviä tarinoita, jotka muistuttavat siitä, että elettiin sitä ennenkin. Vettä juoksutettiin kraanasta jo kauan ennen Blogistaniaa ja virtuaalimaailmaa. Saas nähdä miltä muistot tulevat maistumaan.”

Anna Y penkoikin Elävää arkistoa ja kirjoitti naisia naurattaneista auervaaroista 306-sana on Sanat sanotaan-valat vannotaan-missä ruusut

Katleena Kortesuo kirjoitti Blogistania-ohjelman infosta Ei oo totta -blogissaan Me naiset bloggaamme vain vaatteista

...”Ongelmana on aihevalikoiman kapeus. Muotia. Sisustusta. Käsitöitä. Ruokaa.

Kuulostaa 1950-luvun ihannevaimon elämältä. Missä ovat politiikka, tekniikka, matkustelu, kirjat, media, vapaaehtoistyö tai viestintä?
Haastoin tilaisuudessa ohjelman tuottaja Tiina Klemettilää. Menin tylysti kysymään häneltä, miksi Blogistania välittää yksipuolista kuvaa naisbloggaajista.

Hienoa oli, että Tiina ei provosoitunut lainkaan kysymyksestäni. Hän kertoi, että kaikkia blogeja ei voinut esitellä, vaan jostain piti lähteä. Toisaalta televisio kanavana kaipaa visuaalista bloggausaihetta. Ruokia ja vaatteita voi kuvata, mutta runoblogista ei saa näyttävää tv-ohjelmaa.

Tiina ei maininnut muita näkökohtia, mutta yksi syy on tietenkin katsojaluvuissa. Muotiblogien lukijakunnasta saa tv-ohjelmalle laajan katsojakunnan. Sen sijaan politiikkablogin lukijoita on siihen verrattuna vain kourallinen.
Silti en ole täysin tyytyväinen Tiinan vastaukseen. Kyllä kaikkia aihepiirejä voi kuvittaa mielenkiintoiseksi.

Tuohon kymmenen bloggaajan satsiin olisi voinut mahduttaa myös pari yhteiskunnallista vaikuttajaa, jolloin olisi saatu aidompi kuva naisbloggaajista.” …

Katleenan blogissa on aiheesta paljon myös kommentointia.

Kutsuimme siis bloggaavia naisia yhteistyöhön Hei nainen, mikä sua kiinnostaa –postauksessamme. Olemme saaneet paljon hyviä vinkkejä, toiveita ja näkökulmia siitä, miten voisimme tarjontaamme täydentää. Kiitos! Tästä jatketaan!

Ja vielä viime torstaina paikalla olleille ja kaikille muillekin fiilisteltäväksi Elävän arkiston upea traileri, joka on muuten ehdolla mainoselokuvien kisassa peräti neljässä kategoriassa PromaxBDA Europe Awardsien finaalissa. Vaikka tämä hienous olisi kiva ottaa omaan piikkiin, niin upeasta työstä täytyy antaa kiitokset Yle Markkinoinnin huipuille!

Eilinen elää - Elävän arkiston traileri 2011

Lainaus

Hei nainen, mikä sua kiinnostaa?

Elina Yli-Ojanperä — Mon, 20 Feb 2012 13:11:06 +0000

Kun naisille ideoitiin ohjelmaa, ilmestyi fläppitauluun miehen ehdottamana sana ripsiväri. Kun ystävän mies pölähti keskelle naisten keskusteluita, kysyi hän, puhutteko te nyt niistä ripsiväreistä? Kun Elävässä arkistossa on mietitty sisältöjä naisille, kimposi ilmaan kysymys, onko meillä jotain ripsarijuttuja? Nainen, kiinnostavatko sinua ripsivärit? Vai ihan jokin muu asia? Kirjoitatko kiinnostuksen kohteestasi blogia? Haluaisitko tehdä Elävän arkiston kanssa yhteistyötä? Jos yhteistyö innostaisi, niin ilmoittaudu tapaamiseen kanssamme ja saat samalla esimakua myös uudesta Blogistania-tv-ohjelmasta.

Jos siis sinä blogaava nainen haluaisit hyödyntää Elävän arkiston sisältöjä osana blogiasi, tule tapaamaan meitä Helsinkiin torstaina 1.3. klo 15-17. Samassa tilaisuudessa esitellään myös uutta Blogistania-ohjelmaa, paikalla ovat Blogistanian blogaavat päähenkilöt, Olotilan väki ja meitä eläväarkistolaisia. Ilmoittaudu mukaan naisblogaajien päivään sähköpostitse elavaarkisto(at)yle.fi viimeistään maanantaina 27.2. Kerromme tarkemmat yksityiskohdat sinulle ilmoittautumisen jälkeen sähköpostilla. Viisi innokasta blogaajaa mahtuu mukaan paikan päälle, mutta jatkamme yhteisten kuvioiden virittelyä kaikkien kiinnostuneiden kanssa.

Mitä me voisimme sinulle tarjota?

Ainakin aiheita blogisi inspiraatioksi, kuvia käyttöösi ja linkattavia videoita. Ja vastavuoroisesti meiltä linkitystä sinun blogiisi. Jos sinulla on mielessäsi jokin aiheidea, voimme etsiä siitä materiaalia arkistoistamme ja saisit etuajo-oikeuden hyödyntää tätä juuri sinun ideastasi tehtyä sisältöä omassa blogissasi.

Ja kenties tapaamalla ja juttelemalla keksimme jotain paljon hauskempia ja kiinnostavampia tapoja yhteistyöhön!

Kaikki sisältömme on tietenkin nytkin kenen tahansa käytettävissä ideointiin ja linkityksiin:

Kiinnostaako sinua muoti? Kenties juuri hulvaton ysäri? Inspiroituisitko syksyn 1996 muotinäytöksestä?

Katso Elävässä arkistossa: Vatevan syysmuotinäytös 1996

Vai kaipaatko vintage-henkeä? Olisiko vuoden 1951 mannekiiniesitys sinun makuusi?

Katso Elävässä arkistossa: Tyyliä ja kauneutta arkeen ja juhlaan

Pohditko ikuista rakkauden mysteeriä? Löytyisikö täältä vastaus?

Katso, mitä Elävästä arkistosta löytyy sanalla rakkaus

Haluatko hypätä oravanpyörästä? Mutta mistä oikein hypätään ja minne?

Katso Elävässä arkistossa: Hyppyjä oravanpyörästä

Blogaatko äitiydestä? Miten äitiyttä on käsitelty mediassa?

Katso, mitä Elävästä arkistosta löytyy hakusanalla äitiys

Sisustatko? Onko tyylisi kenties nousukautinen?

Katso Elävässä arkistossa: Vesisänky ja muita nousukauden mukavuuksia 80-luvun sisustusmessuilla

Kokkaatko? Onko Jaakko Kolmonen oppi-isäsi?

Katso Elävässä arkistossa: Asia on pihvi -kokkiohjelman jaksoja

Askarteletko? Mitä sanot styroksitaulusta?

Katso Elävässä arkistossa Nikkari-ohjelman askarteluohjeet

Kirjoitatko kirjallisuudesta? Kiinnostavatko kirjailijoiden haastattelut?

Katso ja kuuntele Elävässä arkistossa: Kirjailijat äänessä

Matkustatko? Virittäisivätkö vanhat matkailufilmit sinut nostalgiseen tunnelmaan?

Katso Elävässä arkistossa: Matkailun varhaiset vuosikymmenet

Vai eikö sinua kiinnosta mikään, mitä Elävästä arkistosta nykyisin löytyy? Mikä kiinnostaisi? Aiheita voit tulla myllyttämään kanssamme siis blogaajatapaamiseen, mutta ideoita ja toiveita voi kirjata nytkin vaikkapa tämän blogimerkinnän kommentteihin. Sana on vapaa myös muille kuin blogaaville naisille!

Lainaus

Ei pikkulapsia ikäihmisille!

Matti Laitinen — Wed, 24 Jun 2009 19:31:46 +0000

Onneksi en aikanaan retkahtanut nuoriin naisiin ja eronnut. Silloin minulla voisi nyt eläkeiässä olla hoidettavana kolme alle kouluikäistä, villiä kakaraa. Miten sitä jaksaisikaan tässä iässä kaikki avioelämän velvollisuudet täyttää?

Ymmärrän hyvin myös minua paljon nuorempien ongelmia. Ei ihme, jos väsyy olipa kaksin tai yksinhuoltaja.

Minulla ja vaimollani on nyt takana viikko isovanhempien lastenhoidon kertauskurssia. Kyllä illalla uni maistaa… tosin ei aina lastenlapsille.

Olen aina hieman ihmetellyt miksi ikääntyneet miehet retkahtavat (jos onnistaa) jopa neljännesvuosisadan nuorempiin naisiin. Siis tuollaisiin hyvässä lapsentekoiässä oleviin neitokaisiin, kun oma ikä lähentelee jo kuuttakymmentä tai ainakin sinnepäin.

Vanha, kunnon vaimo saa lähteä ja nuori astua tilalle. Yleensä se käy näin päin, mutta kyllä vaimotkin lopareita osaavat antaa.

Miehiä odottaa nuoressa naisessa kuin uusi nuoruus…..mutta myös velvollisuudet. Kohta tuo nuori vaimo alkaa kinuta lapsia, ja jos onni käy, niin niitä alkaa myös tulla.

Elämä toistaa sitten itseään. Alkuhuuman jälkeen tulee arki ja arjen askareet. Iän karttuessa ne vain käyvät yhä raskaammiksi.

Harva sattuu olemaan brittikuninkaallinen tai muuten superrikas, jolla on varaa lastenhoitajiin ja palvelijoihin. Mukavaahan se olisi, jos lastenhoitaja toisi aina hyvin syötetyn ja kauniisti puetun lapsen vähäksi aikaa hellyteltäväksi.

Suhde lapseen voisi vähän kärsiä, mutta eipähän ainakaan tarvitsisi kakkapyllyjä pestä, kuunnella yön rääkymisiä ja retuutella lastentarhaan puoliunisena aamulla.

Kyllähän lapset ihania ovat, mutta on niistä vaivaakin. Niin kait se on tarkoitettukin.

Lapsenlapsissa on tietysti se hyvä puoli, että ei lapsia isovanhempien tarvitse aina hoitaa. Ihan mukavahan se on toisaalta järjestää lastenlasten vanhemmalle tai vanhemmille ´vuorotteluvapaa´. Kyllä sitä välillä tarvitaan.

Kun ainakin pääkaupunkiseudulla joka toinen onnen huumassa solmittu avioliitto päätyy lopulta kyyneliin, niin yhteisöllisyyden merkitys kasvaa. Isovanhempien, sukulaisten ja tuttavien.

Eivät hyvinvointiyhteiskunnan byrokraattiset järjestelmät voi korvata ihmisten välistä normaalia yhteisvastuuta kaikissa tilanteissa. Aikanaan ajateltiin, että järjestelmät hoitavat verovaroin tämänkin, mutta harhaa se vain oli. Tosin kollektiivista poliittisten päättäjien harhaa.

Aika aikaansa kutakin.

Lainaus