http://blogit.yle.fi/asiasana/puhuttelutapa fi http://blogit.yle.fi/ihan-tervetta/sinuttelussa-katoaa-kunnioitus-toisen-reviiria-kohtaan <div class="field field-name-body field-type-text-with-summary field-label-hidden"><div class="field-items"><div class="field-item even" property="content:encoded"><p>Otsikko on lainaus Pirkko Saision kirjasta <em><strong>Kohtuuttomuus</strong>,</em> jota parhaillaan luen. Suosittelen. Teksti on sanataiturin ilotulitusta…</p> <p>Lainaus jatkuu näin: ...”Ranskalaisethan tän ymmärsi, kun pitkään teitittelivät aviopuolisoitaan. Teitittely pitää muistissa, että sängyssä häärää kaksi yksilöä, joilla on eri rakkaus, eri mielikuvitus, eri maailma”.</p> <p>Vaikka ranskalaiset laulavat ..”Voulez-vous coucher avec moi ce soir...”, saattavat nykypäivän sänkykaverit sentään jo sinutella toisiaan.<br /><br /> <span class="blogz-inline-image blogz-inline-image--large"><a href="http://blogit.yle.fi/sites/blogit.yle.fi/files/body_images/kalju_mies_nuorikko.jpg" class="blogz-inline-image-link"><img title="" class="blogz-imagestyle-large lightbox-enabled" typeof="foaf:Image" src="http://blogit.yle.fi/sites/blogit.yle.fi/files/styles/mobile/public/body_images/kalju_mies_nuorikko.jpg?itok=2NHUULYd" alt="kuva: Rita Trötschkes/YLE" /></a></span></p> <p><br /> Vaan miksi ihmeessä Suomessa sinutellaan ihan kaikenlaisessa kanssakäymisessä? Johtuuko se siitä ikiaikaisesta mielikuvasta, että teitittely on höpsöä, vanhanaikaista kohteliaisuutta, ylevää suomenruotsalaisen puhetta, joka perustuu porvarilliseen ajatusmaailmaan ja eriarvoisiin etikettisääntöihin?</p> <p>Suomessa siirryttiin sinutteluun 1970-luvulla Ruotsin mallin mukaisesti, sillä sehän vasta todisti sen, että nyt ollaan kokonaisvaltaisesti demokratisoitunut yhteiskunta.</p> <p>Onko sinuttelu sitten tehnyt meistä oikeasti tasa-arvoisempia? Entä mitä menetimme teitittelyn myötä? <br /><br /> Minulla ei ole mitään demokratisoitumista vastaan, mutta miten ihmeessä tuttavallinen tungettelevuus ja demokratia liittyvät yhteen?<br /><br /> En pidä teitittelyä kömpelönä puhuttelumuotona, joka aiheuttaa epätasa-arvoa, vaan merkkinä siitä, että puhun henkilön kanssa, jota ei tarvitse päästä liian lähelle, ja jota en tunne tarpeeksi hyvin.</p> <p>Sinuttelun avulla taas lähireviirille pääsee sellaisiakin, joiden soisi pitävän etäisyyttä. Tuntematon sinuttelija on liian tuttavallinen, joka luulee olevansa ystävällinen, mutta joka on oikeastaan vain tungetteleva.</p> <p>Monissa maissa sinuttelu edellyttää ystävyyttä, erittäin hyvää tuttavuutta tai työpaikan yhteistä päätöstä ennen kuin voidaan sinutella. Näin ainakin Ranskassa. Tosin myös Saksassa, Italiassa, Espanjassa, Hollannissa, Sveitsissä, Itävallassa, Venäjällä... Maailmalla ei tule kuulonkaan sinutella tuntemattomia, vaikka henkilöt olisivat samanikäisiäkin.</p> <p>Ajatella, että nykypäivän sveitsiläisessä työyhteisössä kollegat eivät välttämättä tiedä toistensa etunimiä edes 20 yhteisen vuoden jälkeen. Heidän puheessaan on vivahteita ja sävyjä, eikä se tarkoita, etteivätkö he teitittelyn lomassa voisi puhua rennosti, mutkattomasti, heittää härskejä vitsejä, kiroilla ja puhua suoraankin, jos tarve vaatii.</p> <p>Suomessa ajatellaan, että vanhuus, arvokkuus ja teitittely kuuluvat yhteen. Presidenttiä, piispaa ja joitakin ministereitä teititellään, mutta muuten sinuttelu on maan tapa.</p> <p>Toisaalta eräät suuret palveluyritykset juurruttavat nuoriin asiakaspalvelijoihinsa uudelleen teitittelyä, joka vasta hassua onkin... ”Hyvää päivää, kuinka voin auttaa Teitä? Kun Teillä on se korttisopimus, niin sä voit käyttää sitä korttia siellä ja siellä... Entä tuleeks sulle jotakin muuta?”<br /><br />  </p></div></div></div><ul class="links inline"><li class="quote first last"><a href="/comment/reply/2107?quote=1#comment-form" title="Quote this post in your reply.">Lainaus</a></li></ul> Tue, 14 Jul 2009 08:29:20 +0000 Rita Trötschkes 2107 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/ihan-tervetta/sinuttelussa-katoaa-kunnioitus-toisen-reviiria-kohtaan#comments