Blogit - Joulukalenteri

Areenan ennätysviikko

Kari Haakana, Leevi Kokko — Fri, 14 Dec 2012 13:39:12 +0000

Viime viikolla Areena ponnisti varsin odotetusti ennätykseensä: ensimmäistä kertaa koskaan Areenassa käytiin yli miljoonalla eri selaimella viikon aikana.

Ennätyksen rakensi tietenkin pitkälti Linnan juhlat -lähetys, joka on myös television puolella vuoden katsotuin lähetys. Suora lähetys käynnistettiin Areenassa yli 135 000 kertaa ja yhtäaikaisia streameja oli käynnissä enimmillään noin 36 000 kappaletta.

Linnan juhlia seuraavana päivänä Areenan suosiota nosti Linnan jatkot -ohjelman klippi, jossa mentalisti Noora Karma hypnotisoi kansanedustaja Ilkka Kanervan. Klippi käynnistettiin viime viikon aikana yli 118 000 kertaa. Klipin katselua siivitti erityisesti iltapäivälehtien kiinnostus tapahtuneeseen ja se, että iltapäivälehdet myös linkittivät kyseiseen ohjelmaan.

Linnan juhlien lisäksi Areenasta katsottiin viime viikolla Joulukalenteria ja salibandyn MM-kisoja. Joulukalenterin kaikkia jaksoja käynnistettiin yhteensä viikon aikana yli 525 000 kertaa. Salibandy-otteluista suosituin itsenäisyyspäiväviikolla oli Suomi-Sveitsi-välierä, joka käynnistettiin 82 000 kertaa. Kaikki viikon aikana lähetetyt suorat salibandyottelut keräsivät yli 10 000 käynnistystä.

Eri selaimissa laskettuna kaikkien aikojen suosituimpia yksittäisiä päiviä ovat olleet jääkiekon MM-kisojen kultajuhlat 14.-16.5.2011. Jokainen näistä päivistä keräsi n. 300 000 eri selainta ja yli 400 000 käyntiä. Näistä luvuista jäätiin vielä hieman itsenäisyyspäivänä. Itsenäisyyspäivän aikana eri selaimia Areenassa laskettiin runsaat 270 000 kappaletta.

Mitä tämä kertoo? Ainakin sen, että yhä useampi suomalainen käyttää Areenaa. Kasvuvauhti viime vuoteen on ollut noin 30% luokkaa, kuten jo useamman vuoden ajan. Verrattuna tv-lähetysten huippunumeroihin Areenan koko ajan kasvavatkin katsomismäärät vaikuttavat vielä pieniltä, mutta toisaalta Areena-katselu on luonteeltaan toisenlaista kuin usein taustalla audiovisuaalisena mattona toimiva television katselu. Jokainen Areena-katselu on käyttäjältä tietoinen päätös katsoa juuri haluamansa ohjelma.

Kiitokset kaikille Areenan käyttäjille ja erityisesti palautetta lähettäneille. Areena jatkaa kehittymistään ensi vuonnakin ja toivotamme kaikki käyttäjät osallistumaan kehittämiseen.

Luvut peräisin Digital Analytix/comScore -mittauksesta.

Lainaus

Kylli-täti joulun tuojana

Laura Lilja-Haataja — Tue, 01 Dec 2009 07:19:27 +0000

Kaksi lastenohjelmien vanhinta perinnettä yhdistyivät, kun TV 1:n vuoden 1981 Joulukalenterin keskushenkilöksi valittiin Kylli Koski. Teija Sopaselta taitelijanimensä saanut Kylli-täti oli esiintynyt jo ensimmäisissä tv-koelähetyksissä vuonna 1957, Joulukalentereita oli tehty vuoden 1963 Tähystäjätontun seikkailuista saakka.

Aivan itsestään selvä valinta ei tuolloin 75-vuotias taidekasvattajana yhä toimiva Kylli ollut. Lastenkulttuurissa oli juuri koettu vaihe, jolloin perinteisen sadun sijaan arvostettiin suorasukaista yhteiskunnallista sanomaa. Tätä maailmaa Kylli vierasti, eikä häntä siihen juuri ollut kaivattukaan. Tv-esiintymiset olivat harventuneet, myös johtava arvostelija antoi saduista ajanhenkistä, ilkeilevää palautetta. Kritiikki säilyi Kyllin mielessä kauan, vaikka hän osasikin suhtautua itseensä huumorilla.

Kylli Koskesta Kylli-tädiksi

Saadessani Joulukalenterin suunnittelun tehtäväkseni olin aloitteleva tv-toimittaja, suurista tuotannoista minulla ei ollut ollenkaan kokemusta. Kylli Kosken tunsin vain nimeltä, ehkä olin myös kuullut hänen taikasormuksistaan ja monitaskullisista taiteilijatakeistaan, tv:ssä häntä en kuitenkaan ollut nähnyt. Näistä hatarista lähtökohdista ja melko pienistä resursseista syntyi Joulukalenteri, joka palautti Kylli-tädin aseman monien sukupolvien suomalaisten yhteiseksi satutädiksi. Samalla alkoi meille kummallekin pitkä ”joulu-ura”. Kyllin kanssa teimme joulurauhan julistamisen jälkeen esitettyjä satuja, itse sain kirjoittaa, ja sittemmin myös ohjata, vielä kolme Joulukalenteria. Omimmikseni niistä koin Vaapukkalan Olga P. Postisesta (Ritva Valkama) kertovat sarjanäytelmämuotoiset kalenterit (1987 ja 1996). Näissäkin Joulukalentereissa Kylli oli mukana vierailijana.

Kylli-tädin joulukalenteri

Kun vuoden 1981 Joulukalenteria katsoo lähes kolmen vuosikymmenen takaa, hämmästyy jälleen Kyllin kerronnan lämmöstä sekä kyvystä hallita ja rytmittää samanaikaisesti niin tarina kuin akvarellimaalauskin. Se, että kaikki tehtiin suoraan valmiiksi ilman jälkikäsittelyä, näyttäytyy nykykatsojalle ehkä toteutuksen liikuttavana kömpelyytenä. Lavastus ja puvustuskaan eivät ole heleitä ja kirkkaita kuten tämän päivän ohjelmissa. Myös tuolloisen tunnuksen yli yksiminuuttinen kesto taitaisi nyt olla liikaa. Vuonna 1981 rauhallisuutta kuitenkin kiitettiin, ja Joulukalenteri otettiin hyvin vastaan.

Kylli-tädin joulusadut

Jouluaaton ohjelmissa, joista viimeinen tehtiin Kyllin ollessa lähes 90-vuotias, jatkoimme vanhaa suorien lähetysten tekotapaa. Kerrontaa eikä maalausta paranneltu jälkikäteen, vaikka väri olisi hieman valunut tai sivellin kuivahtanut. Kylliä miellyttivät Pirkko Karpin sadut, joita hän usein kertoi. Itse kirjoitin myös monia Joulusatuja, joita Kylli saattoi muokata sopiviksi. Joulupukkitarinoita emme suosineet, mielestämme niitä oli muutenkin tarpeeksi. Hämmästyttävän suuria katsojamääriä tavoittaneiden Joulusatujen Kylli oli pehmeämpi, hauraampi ja satuhaltijamaisempi kuin vielä Joulukalenterissa. Hän todellakin näytti olevan tarinoidensa taikamaasta kotoisin. Kylli Koski kuului niihin onnekkaisiin, joiden sisäinen ja ulkoinen viehätysvoima vain entisestään kasvoivat korkean iän myötä. Tämän Kylli itsekin hyvin ilkikurisesti totesi dokumentissamme Kyllin elämää (1996).

Kulissien takana

Työtoveruuden myötä alkoi myös ystävyytemme, jonka mauste ja rikastuttaja, ei este, oli suuri ikäeromme. Kylli sanoi itseään jouluihmiseksi. Hän saattoi kadulla kulkiessaan puhjeta hyräilemään lempijoululaulujaan. Juuri jouluna muistan ja kaipaan Kylliä erityisesti. Hänen tarinoidensa myötä on hyvä kulkea läpi vuoden pimeimmän ajan kohti valon juhlaa.

Lainaus

Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on kesä raikkahin aika!

Rita Trötschkes — Mon, 20 Jul 2009 06:34:43 +0000

Harva se viikko olen kantanut ruokaostoksia töihin. Kyllä, kyllä. Luit oikein. En ole saanut auringonpistosta eikä kärsi dementiasta, vaan olen tuonut ruokaa Kotikokkien tv-inserttejä varten.

Työhuoneessani on parhaillaan monenlaista joulurekvisiittaa: huovasta tehty joulukalenteri, punaisia kynttilöitä, silkkinen amaryllis sekä erilaisia joulun koriste-esineitä kuten pikkutonttuja. Rekvisiitan avulla luon talvitunnelmaa, kun kuvaan mm. tv-inserttejä keskellä kesää.

Vaan enpä ole ainoa joulun puuhamaassa työskentelevä kesätyöläinen! TV2:n käytävillä hiippailee ajoittain tontuiksi naamioituja näyttelijöitä, jotka tauottavat nauhoituksiaan kahvilassamme. Maalatut punaposket, sarkahousut, villapusero ja liimatut, tuuheat kulmakarvat kertovat siitä, että nyt tehdään Joulukalenteria.

Pikkukakkosen Joulukalenterin nauhoitus on varma kesän merkki, mutta vaikuttaa siltä, että jokaiseen kesään kuuluu myös maailmalta kantautuva tonttu-uutinen.

Kas tässä muutama uutisesimerkki:

Vuoden 2006 suosituin pihakoriste oli keskisormea näyttävä puutarhatonttu, jota ostettiin puutarhamyymälöistä tuliaiseksi.

Elokuussa 2008 kesänä kerrottiin siepatusta Murphy-tontusta, joka ilmestyi takaisin brittiläiseen puutarhaan mukanaan valokuva-albumi. Kuvissa tonttu poseerasi eri puolilla maailmaa. Epäilen, että ranskalainen elokuva Amélie antoi tonttu-ukolle vaikutteita. Siinähän puutarhatonttu lähettelee postikortteja eri puolilta maailmaa.

Kesällä 2009 olemme saaneet ainakin jo kolme tonttu-uutista. Ensimmäinen uutinen liittyi seurakuntien ohjeeseen, joissa muistutetaan siitä, että puutarhatontut eivät sovi hautamuistomerkeiksi.

Toinen uutinen kertoi 71 varastetusta puutarhatontusta, jotka löydettiin seisomassa rivissä kauhajokelaisesta autiotalosta. Kolmas uutinen oli tyrmistyttävin. Saksalainen taitelija teki kullatun puutarhatontun, jolla on käsi samaan tapaan tanassa kuten natsitervehdyksessä. Otaksun, että taiteilija on tahallaan lainannut kiellettyä natsisymbolia saadakseen huomiota teokselleen.

Mikä mahtaa olla seuraava tonttujuttu? Onko silloin vuorossa kesäterassille karannut puutarhatonttu, joka näyttää hevi-kansan suosimaa Pirunsarvi-käsimerkkiä, pissii portaille tai joutuu putkaan?

Entä mikä mahtaa olla EU:n kanta kammottaviin puutarhatonttuihin? Ihastuttaako vai vihastuttaako sinua puutarhatonttuilu?

YLEn puutarhatontut näyttävät puolestaan aika mukavilta, vai mitä?

Lainaus