Blogit - Nuoret

Yle laskeutuu tornista

Risto Kuulasmaa — Thu, 06 Aug 2015 05:28:44 +0000

Kutsumme tänään suomalaiset mukaan tekemään uutta Yleä.

Toivotamme syksyn aikana kaikki tervetulleeksi tekemään kansalaismediaa. Rikastamme Ylen perinteistä tarjontaa kuratoimalla suomalaisten itse tuottamaa uutta sisältöä suuren yleisön tietoisuuteen. Kuka tahansa voi hakea mukaan omalla materiaalillaan. Porkkanana tarjoamme hankkeille pienrahoitusta, jonka kohteista päättää tekijöistä koostuva raati. Euroopan yleisradioyhtiöt seuraavat mielenkiinnolla, Yle näyttää nyt tietä muuttuvassa mediakentässä. Jaamme Ylen verkon, television ja radion käyttöön niille, joilla on halu luoda, ilmaista ja osallistua.

Millaista sisältöä on luvassa? Monenlaista. Kokeilevaa, monitasoista, monipuolista. Syntyy julkaisukanava kansalaisjournalismille, mediakoulujen nuorille toivoille, ulkomaankirjeenvaihtajille ja kansalaisyhteiskunnan aktiiveille. Tavoitteena on synnyttää tekijöiden verkosto, jossa luodaan uutta, tuetaan toisia ja lainataan osaamista. Kaivamme esiin uudet uunot, karpot, kummelit ja smoukahontasit. Sivutuotteena syntyy mahdollisuus purkaa median tekijöiden Helsinki-keskeisyyttä ja vahvistaa maakunnan ääntä ylpeästi kotiseutua edustaen ja reippaasti kotiinpäin vetäen.

Youtubessa on yli puoli miljoonaa suomalaista kanavaa. Yleisöllä on yleisö. Kuluneen kahden vuoden aikana on nähty tubettajien esiinmarssi ja kaupallisen television mullistus. Käynnissä on jo pidempään jatkunut alle kolmikymppisten kiihtyvä joukkopako television ääreltä verkkopalveluihin. Samaan aikaan moni nuori haaveilee urasta media-alalla. Nyt ei saa jämähtää, etenkin Ylelle tarjoutuu mahdollisuus kokeiluun.

Suunnitteluprosessiimme on tähän mennessä osallistunut noin sata 15-25-vuotiasta nuorta. Harjoitus opetti nöyryyttä: kevään aikana monta omaa ideaamme ammuttiin alas ja ajattelumme haastettiin vanhanaikaisena. Onneksi. Yksi nuorten viesti kuitenkin yllätti erityisesti: vanhan kunnon televisio nostettiin tärkeään asemaan. Nuoret kokivat, että television mukana olo uuden hankkeen julkaisukanavana nostaa sisällöt osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Syntyi myös outo idea: otetaan yö haltuun. Lokakuun alusta korvaamme TV2:n yön uutisikkunan ja tuuttaammme kansalaisten teoksia luupissa yöt läpeensä.

Mutta miksi uudenlainen media? Meillähän on jo facet, tubet, twitterit, vinet, snäpit ja periskoopit. Juuri siksi. Sisältöä ja kanavia on niin paljon. Tarvitaan kuraattori, joka etsii, löytää ja nostaa internetin kohinasta suomalaiset ilmiöt, uudet tähdet ja kotimaiset ohjelmakonseptit koko kansan tietoisuuteen.

Hassut kotivideot? Sekoilua verorahoilla? Jätämme tilaa katsojan tulkinnalle. Uudessa mediassa lämmin kotikutoisuus ja siihen samaistuminen voi hyvinkin olla eduksi. Ainakin luvassa on vihdoin julkinen alusta myös kokeilevampaan tekemiseen.

Virallisen valvojan roolin sijaan Yle purkaa kontrollin ja minimoi säännöt. Pidämme kiinni kahdesta ohjenuorasta: sisällöt ovat edelleen vapaita kaupallisista viesteistä ja edistämme yhdessä parempaa huomista Ylen tehtävän hengessä.

Käytännössä Yle kääntää nyt suuntaa: siirrymme lähettäjän roolista vastaanottajaksi ja dialogiin.

Parhaimmillaan syttyy uusia tähtiä, syntyy uusi media-alan hurja joukko ja televisio muuttuu mielenkiintoisemmaksi.

Joka tapauksessa vältämme paikalleen halvaantumisen ja teemme rohkean kokeilun yhdessä suomalaisten kanssa.

Tervetuloa mukaan!

Risto Kuulasmaa
Julkaisupäällikkö
Ylen televisio ja Areena

PS. Tulevan median sisällön ja nimen päättää yleisö. Nimikilpailu ja ilmoittautuminen osoitteessa www.yle.fi/keksinimitahan. Nimi paljastetaan TubeCon-tapahtumassa, josta TV2 lähettää suoraa televisiolähetystä 15.8. klo 19.10-21. Uudet sisällöt käynnistyvät Ylen kanavilla perjantaina 2. lokakuuta 2015.

Lainaus

Lasten ja nuorten ääni kuuluviin!

Riitta Pihlajamäki — Thu, 20 Nov 2014 07:11:03 +0000

Riitta Pihlajamäki on journalististen standardien ja etiikan päällikkö.

Marraskuun 20. päivä on Lapsen oikeuksien päivä. Tänään on hyvä päivä kertoa, että Yleisradio vahvistaa lasten ja nuorten erityisasemaa eettisissä linjauksissaan.

Linjaukset eivät koske vain näille ikäryhmille tarkoitettuja erityisohjelmia vaan kaikkia sisältöalueitamme.

Annamme yleisölle entistä paremmat mahdollisuudet arvioida toimintaamme, kun kerromme toimintaperiaatteemme julki. Olemme tässä läpinäkyviä ja avoimia. Ennen kaikkea haluamme pitää huolta siitä, että lapset ja nuoret saavat esiintyä omana itsenään, tulla kuulluiksi ja nähdyiksi.

Mitä linjaukset koskevat?

Yle sitoutuu linjauksissaan siihen, että keskeisissä toimituksissa on henkilöitä, jotka erityisesti huolehtivat lasten ja nuorten oikeuksien toteutumisesta sisällöissämme. Useat toimitukset ovat vastuuihmisensä jo nimenneet.

Varmistamme myös, että nuorilla on valmiudet kohdata ja käsitellä julkisuutta, joka usein liittyy varsinkin dokumentteihin ja reality-sarjoihin.

Linjauksissa on ohjeistettu myös yksityisyyden suojaan, nimen julkaisemiseen ja haastateltavien ikärajoihin liittyviä kysymyksiä. Näitä asioita toimittajat usein pohtivat arjen haastattelutilanteissa.

Olemme vastuullisia verkkokeskustelujen ylläpitäjiä ja sijoittelemme lasten ja nuorten ohjelmat kanavillemme ja palveluihimme turvallisella tavalla.

Mitkään linjaukset eivät voi aukottomasti säädellä kaikkia eteen tulevia tilanteita.

Mutta pohdintaa vaativat tapaukset on tunnistettava silloin kun ne tulevat kohdalle, ei vasta jälkikäteen. Eettiset, selkeät linjaukset ovat toimittajan työssä selkänoja, jonka varassa voi tehdä voimaannuttavaa, rohkeaa ja merkityksellistä sisältöä myös lapsille ja nuorille.

Meillä on lukuisia hienoja esimerkkejä nuorille suunnatuista sisällöistä, joiden syntyvaiheissa on käyty perusteellista laatukeskustelua.

#lovemilla, Au pairit, Teiniäidit, Unelmien Koulukuva. Ja tässä vain muutama, tuore esimerkki. On välttämätöntä, että keskusteluun osallistuvat kaikki tahot: tekijät, kanava ja markkinointi.

Sananvapautta ja lehdistön riippumattomuutta mitattaessa Suomi on maailman kärkimaa. Kauas jäävät sellaiset demokratian mallivaltiot kuin Yhdysvallat ja Britannia.

Meillä on myös yksi maailman vanhimmista median itsesäätelyjärjestelmistä, Julkisen sanan neuvosto. Koko suomalainen media on sitoutunut noudattamaan JSN:n valvomia Journalistin ohjeita. Useimmissa mediataloissa Journalistin ohjeet toimivat pohjana omille, täsmennetyille ja pidemmälle viedyille eettisille ohjeille. Siitä tänään julkistetuissa linjauksissa on kysymys.

Oikeus tietää ja sanoa kuuluu kaikille, myös lapsille ja nuorille.

Lainaus

Elävä arkisto - Niin, että mikä?

Alex Anttila — Thu, 28 Jun 2012 11:39:41 +0000

Elävä arkisto. "Niin, että mikä?", mietin kun ensimmäisen kerran kuulin, että aion työskennellä Elävän arkiston parissa. Olinhan minä jo aikaisemmin selannut lastenvideoita kyseiseltä sivulta, mutta mieleeni iski vain lähinnä mustavalkoiset 60-luvun tanssivideot. Ei oikein aluksi miellyttänyt täysillä, mutta olin jo aikaisemmin päättänyt, että tarjottiin minulle mitä vain duunia Yleltä, niin minähän otan sen ilomielin vastaan. Ja kyllähän minä Elävän arkiston otinkin.

Heti ensimmäisen päivän jälkeen koko ajatusmaailmani oli muuttunut Elävän arkiston suhteen. Kuvittelin Elävän arkiston vähän Yle Teeman tapaiseksi, joka tarjoaa vain vanhaa materiaalia, jonka on vaikeaa herättää kiinnostusta nuorissa. Todellisuudessa Elävä arkisto on paljon muutakin. Olen erityisesti pitänyt löytämistäni lastenohjelmista, sillä ne ovat minun lapsuuteni nostalgiaa, toisin kuin 50 - 70-lukujen videopätkät. Mielestäni on hyvä laittaa vanhan materiaalin sekaan mahdollisimman paljon myös uutta, kuten 2000- ja 2010-lukujen videoita. Tällöin valikoima monipuolistuu ja saavuttaa paremmin myös nuoret.

Perehdyin myös niihin mustavalkoisiin videoihin, jotka olin ehtinyt jo melkein kirota. Esitin yhdessä Elävän arkiston palaverissakin nyrkkisäännön "jos nuorille haluaa jotain mainostaa Elävästä arkistosta, niin ei mitään mikä on mustavalkoista", ja olen siitä kyllä edelleen samaa mieltä. Nuoret pitävät nykyajasta ja modernista - niin ja väreistä. Toki sivulta löytyi yksittäisiä mielenkiintoisia mustavalkovideoita, kuten "Mopotutkimus"artikkelista Karpo ja mopoisännän inhimilliset heikkoudet. Itse ainakin koen ärsyttäväksi selostajan äänen, joka tuntuu olevan sama jokaisessa mustavalkovideossa. On ymmärrettävää, että Elävän arkiston on vaikeaa saada yhteyttä nuoriin, jos nuorilla ei ole mitään käsitystä koko sivusta tai jos on, niin se on mitä luultavammin "sivusto täynnä vanhaa materiaalia". Sellainen se oli minullakin.

Katso Elävässä arkistossa: Karpo ja mopoisännän inhimilliset heikkoudet

Mutta mustavalkovideoita sen enempää mollaamatta voin kertoa, että olen viihtynyt täällä erittäin hyvin! Olen päässyt tekemään juuri sitä mitä olen halunutkin, joka on nostanut työmotivaation atmosfäärimme uloimpiin kerroksiin. Olen digitoinut vanhoja Rölli-jaksoja, leikannut niitä ja siten laittanut niitä Elävän arkiston sivulle.

Katso Elävässä arkistossa: Rölli lähtee etsimään elämän tarkoitusta

On ollut myös mukavaa tehdä poimintoja etusivulle ajankohtaisista aiheista, joita tuntuu olevan ympäri vuoden - aina on jotain mitä nostaa ihmisten nähtäville. Olen myös saanut paljon hyvää ja kannustavaa palautetta heti ensimmäisestä päivästä saakka, joka on auttanut jaksamaan menestyksekkäästi loppuun saakka. Missään välissä minua ei ole painostettu tekemään jotain vain aina on kysytty mielipidettäni ja olen käytännössä saanut vaikuttaa kaikkeen, joka tuntuu hyvältä.

Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan - niin myös tämä työ. Olisi ollut upeaa jatkaa tiimissä vielä pidempääkin ja toivonkin ihan äärimmäisen paljon, että pääsisin vielä Ylen leipiin tulevaisuudessa. Ylen Siisti kesäduuni on ollut aivan uskomaton kokemus, jonka tulen varmasti muistamaan koko elämäni yhtenä parhaimpana työkokemuksena.

Oikein mukavaa kesää ja elämää täältä Elävästä arkistosta!

Ohessa lyhyt video työskentelystäni:

Lainaus

2.7., Vantaan kaupungin ja Curly ry:n medialeiri, Palajärvi

Mikko — Sat, 03 Jul 2010 23:44:27 +0000

Mediabussin kiertueella syntyvät videot ovat muodoltaan hyvin moninaisia, mutta jokaisen videon ytimenä on uutinen tai mielipide. Parhaimmillaan videot vaikuttavat tunnetasolla - naurattavat, suututtavat tai vetävät hiljaiseksi - mutta kaikkia niitä yhdistää tarve välittää katsojalle informaatiota, joko objektiivisuuteen pyrkivää tai avoimen subjektiivista.

Muotopuoli, rakenteen luominen ja tarinankerronta ovat tuntuneet ainakin kesän medialeiriläisiltä sujuvan omalla painollaan - tänään sain Curlyn medialeiriläisiltä suorastaan paraatiesimerkin siitä, miten näytetyn ja kerrotun välisellä ristiriidalla luodaan jännitettä: toimittaja kertoo katsojalle olevansa etsimässä salaisuutta Madonnan pitkään suosioon, ja poistuu - keittiöön!

Mutta sen uutisen tai mielipiteen, juuri sen videon kovan ytimen löytäminen on tuntunut olevan yhtä kivireen vetämistä.

Miten tuon ytimen löytämistä voisi helpottaa, jotta videot olisivat johdonmukaisempia, selkeämpiä ja yhtenäisempiä, kertoisivat jotain uutta ja/tai olennaista nuorten sielunelämästä, tai kiteyttäisivät selkeän mielipiteen jostakin aiheesta, jolla on myös yleistä merkitystä? Miten voisimme vahvistaa nuorten käsikirjoituksia, kuitenkaan syöttämättä heille sisältöä?

Ainakin asettamalla rajoitteita.

Jokaisen videon tulisi mielestäni rakentua yhden peruskysymyksen tai -väitteen ympärille. Jos ryhmän idea on tiivistettävissä yhteen peruskysymykseen, johon video hakee vastausta, videosta tulee todennäköisesti hyvä. Vielä hajallaan olevaa ideaa voi pyrkiä teroittamaan etsimällä aiheesta kysymyksen, johon todella haluaa tietää vastauksen. Miksi urheilua vihataan tai rakastetaan? Mikä on Madonnan pitkän suosion salaisuus? Miksi leirillä ei nukuta? Mitä hyötyä on uimataidosta? Miksi leirin radiossa on "Musta lista"?
Vastaavasti toimiva ja vakuuttava mielipidevideo rakentuu yhden selkeästi esitetyn väitteen ympärille, ja lataa tiskiin (mieluusti tosipohjaiset) perustelut tälle väitteelle.

Toinen rajoite on videon kesto, yksi minuutti. Minuuttiin ei mahdu kuin yksi idea, houkuttelevista mutta usein harhaanjohtavista sivupoluista on pakko karsia. Minuuttiin ei myöskään mahdu rajattomasti kohtauksia, joten olemme tulleet rajanneeksi käsikirjoitukset enimmillään kuuteen kohtaukseen.

Toisaalta toimivaksi keinoksi rajata uutisaiheiden äärettömyyttä ovat osoittautuneet iltauutisista tai vaikka päivän lehdestä tutut uutisgenret kuten kotimaa, politiikka, ulkomaat, kulttuuri, viihde, urheilu jne. Nehän paitsi jakavat sanomalehden siististi niteisiin, jakavat myös yhteistä kaoottista todellisuuttamme siististi sektoreihin. Yhden sektorin sisällä, ja paikkakunnan tai ikäryhmän näkökulmasta katsottuna, uutisaiheita onkin merkittävästi vähemmän. Mitä tulee mieleesi "kotimaasta"? Mitä tarkoittaa "urheilu" paikkakunnallasi? Millaista nuoria koskevaa politiikkaa tehdään kunnassa, kylässä tai koulussa? Miten kansainvälisiä aiheita voisi käsitellä paikallisesti? Usein tällaisten kysymysten heittäminen ilmoille johtaa jo idean poikasiin, jotka saattavat jalostua peruskysymyksiksi tai -väitteiksi asti. On syytä myös muistaa, että vaikka aiheita rajattaisiinkin kankeiden uutisgenrejen mukaan, ei videon tyylilajin suinkaan tarvitse olla uutisten pönöttävä asiallisuus.

Lainaus

Alaikäisten seksinmyynti arkipäiväistyy?

Rosa Kettumäki, Nuorten Ääni -toimitus — Wed, 23 Jun 2010 06:10:02 +0000

Viime syksynä julkaistu ruotsalaistutkimus paljasti, että Ruotsissa alaikäiset hankkivat vaatteita, hampurilaisia ja alkoholia myymällä seksiä. Voisiko tällaista tapahtua myös Suomessa?

Lähdimme selvittämään asiaa ystäväni kanssa perjantai-iltana Helsingin keskustaan, Kampin kauppakeskukseen. Paikkaan, jota on kutsuttu Suomen suurimmaksi nuorisotaloksi. Kysyimme nuorilta, onko Kampissa seksiä kauppaavia alaikäisiä. Useimmat tiesivät asiasta jotain ja monet osasivat kertoa tarkkaan miten kaupankäynti tapahtuu, miten asiakkaita hankitaan ja mitä saadaan maksuksi.

Seksikauppaa käydään monella tavalla. Jotkut vähän vilauttavat rintojaan vanhoille miehille, jotta saisivat heidät hakemaan Alkosta juotavaa tai kioskilta tupakkaa. Toiset hankkivat seksiä harrastamalla rahaa tai yösijan. Selkeän vaihtokaupan lisäksi Kampissa kerrottiin, että monet alle 16-vuotiaat tytöt seurustelevat aikuisten miesten kanssa.

Eräs neljätoistavuotias kertoi kaverinsa kolmekymppisestä poikaystävästä. Mies tulee yläkoululaisten bileisiin, muttei puhu mitään. Hän vain istuu nurkassa ja tyhjentää kaljalavaa. Tytön kaveria pelottaa, mutta tyttö itse pitää tilannetta molempien voittona. Vaikka mies saakin seksiä, tyttö hyötyy mielestään enemmän. Hän saa ilmaista juotavaa ja tavaroita, joihin hänellä ei muuten olisi varaa.

Kampissa nuoret puhuivat asiasta suoraan ja kauhistelematta. Eräs 15-vuotias tyttö sanoi rennosti "Kylhän sen nyt näkee ketkä on täällä vaan huoraamassa". Olin hämmentynyt: miten niin näkee ja mistä?

Eniten minua ja ystävääni hämmensi se, että tapaamamme nuoret ovat lähes samanlaisia kuin me. Vanhimmat heistä ovat kanssamme saman ikäisiä. He asuvat samassa kaupungissa ja elävät samaa elämänvaihetta. Kuitenkin heille arkipäiväinen ilmiö on meille täysin tuntematon.

Sitä se on myös viranomaisille. Moni heistä vetoaa siihen, ettei asiaan voida puuttua, koska aiheesta ei ole tutkittua tietoa. Kova data puuttuu.

Ilmiön olemassaolo on helppo kieltää, jos sitä ei edes yritä nähdä. Mutta kun Kampissa on hengaillut muutaman illan, alkaa jo nähdä kuka seurustelee ja kenen kanssa.

*A-tuubin toimitus huomauttaa: Käy osallistumassa myös keskusteluun aiheesta!

Lainaus

Riitasointuinen sekakuoro: nuoret ja eläkeläiset

Matti Laitinen — Fri, 21 Aug 2009 10:33:35 +0000

Harvoin tapaa eläkkeeseensä tyytyväistä eläkeläistä. Nyt suorastaan lietsotaan nuoriakin olemaan tyytymättömiä tuleviin eläkkeisiinsä. Terveisiä vaan Osku Pajamäki ja nuoret toimittajat.

Tämä nuorten ja vanhojen sekakuoro nyt harjoittelee eläkelaulua ja kauhealta kuulostaa. Ainakin näin hiljattain eläkkeelle jääneen korvissa. Mikään ei riitä kenellekään.

Hyvinvointiyheiskuntaa rakennettaessa vallassa olleet poliitikot lupasivat kansalle vain uusia ja uusia etuja. Eläkkeet mukaan lukien. Lopultahan siinä tuli pää vetävän käteen kuten kotitalouksissakin, jos eletään yli varojen vain toiveitten varassa.

Kun sitten oli pakko leikata sosiaalietuuksia, eläkkeitä ja muuta hyvää, niin parku oli kauhea 1990 – luvun alussa ja sen jälkeen.

Elämä kuten talouskin vain on sellaista, että siinä mennään ylös ja alas. Ei tulevaisuutta voi tarkkaan ennustaa, mutta toivoahan voi vaikka mitä. Vaikkapa jäämistä 60 – kymppisenä eläkkeelle niin, että tulevat sukupolvet senkin maksavat.

Nykyisessä eläkekeskustelussa ns. suuret ikäluokat syyllistetään vaikka mistä. Terveisiä jälleen Osku Pajamäelle. Kulloinkin vallassa olleet poliitikot ja etujärjestöjen johtajat sopivat uudistuksista ja uudistamattomuudesta, eivät ns. suuret ikäluokat, tavalliset kansalaiset.

Nyt valtaan ovat nousemassa pienet, nuoremmat ikäluokat ja miekka heiluu suurten ikäluokkien pään päällä. Nuoret päättäjät ajavat omia etujaan kuten entiset nuoret päättäjät aikanaan. Ei siinä mitään uutta ole.

Uutta sensijaan olisi, jos nuoremmat päättäjät jaksaisivat olla ryhtymättä populisteiksi. Houkutus on kuitenkin suuri.

Yllätys olisi sekin, jos jaksettaisiin elää käytettävissä olevien varojen mukaan. Poliittiset päättäjät kun yleensä elävät aina yli kansantalouden kantokyvyn.

Näin se on Suomessa kuten Yhdysvalloissakin. Ikäviä taloudellisia ja muita asioita ei uskalleta kertoa äänestäjille hyvissä ajoin, vasta sitten kun on pakko.

Tämä kävi hyvin selvästi ilmi mielenkiintoisesta kirjaesittelystä, jonka juuri tein YLE Radio 1:n Amerikkalaisia puheenvuoroja – sarjaan Willian Greiderin kirjasta
Come home, America. The Rise and fall (and redeeming promise) of our country.

Ohjelma kuuluu osoitteessa
http://areena.yle.fi/ohjelma/b0d9753d554239f4be9bf868cf8a6fce

Sarjan käsikirjoitukset teksteinä taas löytyvät täältä
http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/puheenvuorot/

Yhdysvallat on menossa hyvää vauhtia taloudellisesti alaspäin ja kansalaisten elintaso tulee laskemaan. Niin käy Suomessakin ja siihen on vain varauduttava.

Mutta kuka poliitikko tämän sanoo suoraan? Päinvastoin elätellään turhia toiveita kuin kaikki palautuisi muutaman vuoden kuluttua ennalleen.

Olj ja mänj ( oli ja meni) sanoisi savolainen. Minkäs sille enää voi.

Lainaus

Vapaata elämää?

Jalmari Sarla — Wed, 29 Jul 2009 10:14:19 +0000

Uutisissa törmää tätä nykyä melkein joka päivä nuorisotyöttömyyteen. Vallalla olevaa tilannetta kauhistellaan ja tulevaisuuden näkymistä ollaan huolissaan. Erityisen huonolta tulevaisuus taitaa näyttää meille nuorille miehille.

Tehdessäni A-studioon juttua työttömien nuorten arjesta, minulle valkeni toisenlainen kuva asiasta kuin sanomalehtien sivuilla: odottelua ja joutilaisuutta, työpaikkahakemusten täyttämistä, työhaastatteluja ja epävarmuutta. Mieleen painui erityisesti haastateltavien aito hämmennys. Miksi en saa töitä?

Haastavinta työelämässä on päästä alkuun. Sen takia erityisesti nuorisotyöttömyys on pohtimisen arvoinen asia. Kesätyöpaikkoja pitäisikin olla nuorille paljon enemmän tarjolla ja työharjoittelun pitäisi olla jokaisen työttömän aikuisen aito mahdollisuus.

Lainaus