Blogit - laulu

Ruvetkaamme, rohjetkaamme älkääs ääntämme hävetkö!

Sirkka Halonen — Tue, 12 Jan 2010 08:56:02 +0000

Millainen on sinun mielikuvasi suomalaisesta etnosta ja kansanmusiikista?
Toivoakseni se ei ole epävireisesti viulua raapiva ukonköntys soittamassa salin nurkassa tai kansallispukuihin sonnustautuneet parit tanssahtelemassa verkkaisesti yksitoikkoisia kuviosarjoja. Mutta jos näin on, niin nyt viimeistään on korkea aika karistaa vanhat harhakuvat ja heittäytyä uusiin elämyksiin. Niitä onkin luvassa runsaasti viiden viikon aikana. Bonuksena tarjoillaan vielä makupaloja historian herkkupöydästä, juuri sopivasti annosteltuina, niin ettei pääse ähky yllättämään.

Otsikon helkavirsisäkeillä kutsun kaikkia mukaan huimalle matkalle Etno is happeningin seurassa. Uskon vahvasti että minun laillani vakuututte siitä, ettei kansan mahti mennyt manalle, vaikka joskus on voinut siltä tuntua ja lähellä ollakin. Siellä täällä ympäri Suomea on kuitenkin kytenyt onneksi sitkeitä palopesäkkeitä, joissa perinteen tuli on sammumatta palanut.

Siitä kun ensi kerran olin itse Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla on jo kolmekymmentä viisi vuotta, mutta yhä muistan sen voimakkaan tunteen huomatessani, että minulla oli siihen asti ollut varsin rajoittunut käsitys kansanmusiikista. Olin kyllä koko ikäni laulanut kansanlauluja kotona, eräänä hienona muistona olivat muun muassa äidin ja isän laulamat Emil Kaupin kansanlaulusovitukset, joita usein säestin pianolla.

Suvun kööri ja monet muut lauluharrasteet olivat luku sinänsä. Aina musisoitiin, kun yhteen yhyttiin. Kaikkein varhaisimmasta kansanmusiikkimenneisyydestäni minulle on kerrottu, että perheen vappulounaalla Insinööritalon ravintolassa päästelin seitsenvuotiaana Inkeri Simola-Isakssonin säestämänä Rosvo-Roopen alusta loppuun ulkoa flyygelin kannella seisten.

Mutta vasta työni kautta minulle avautui koko mahtava kansanmusiikin maailma. Se vastaanpanematon svengi, aitous ja tunne, joka imaisi mukaansa Pelimannitalon mestarisoitossa ei unohdu koskaan. Silloin syttyi se palo, johon kansanmusiikin merkkimies, professori Erkki Ala-Könni aikoinaan kehottti sanomalla: ”Sytytä työhösi henki!”

Tervetuloa siis kanssamme Etno is happeningin riemukkaaseen maailmaan. Matkaevääksi tarjoilen pienen maistiaisen Elias Lönnrotin Kantelettaren esipuheesta:

”Soitto ja laulu ihmisellä ovat ikäskun toinen, pyhempi kieli, jolla itsellensä tai muille haastelee erinäisiä halujansa ja mielensä vaikutuksia; jolla paremmin, kun tällä tavallisella jokapäiväisellä kielellä, ilmottaa ilonsa ja riemunsa, surunsa ja huolensa, onnensa ja tyytyväisyytensä, toivonsa ja kaipuunsa, leponsa, rauhansa ja muun olentonsa.”

Lainaus

Kyllä kansa tietää

Lotta Emanuelsson — Fri, 14 Aug 2009 09:55:04 +0000

Mirjam Helin –laulukilpailu päättyi keskiviikkona ja samalla päättyi myös YLE-blogin äänestys. Tulos taisi uhmata kaikkia vaalistatistiikan lakeja (ainakin monipuoluejärjestelmässä): 50 % äänipotin vei srilankalainen sopraano Kishani Jayasinghe, jonka tuomaristo rankkasi naisten sarjassa vasta neljänneksi. Miehet saivat ääniä kaiken kaikkiaankin paljon vähemmän, mutta heistä ykköseksi nousi kilpailun miesten sarjan voittanut korealaisbasso Kihwan Sim.

Tutkimattomia ovat tuomariston tiet, ja selvästikin juryn päätös herätti kummastusta ja erinäisiä muita ristiriitaisia tunteita. Kuuluin itsekin niihin, jotka Jayasinghen (31 vuotta) välieräsuoritus huikeine Britteneineen sai nostamaan hänet ykkössijalle – kunnes Keunghea Kang (30 vuotta) pani pelin uusiksi uskomattomilla finaaliaarioillaan. Kummankin kypsän ja mielenkiintoisen taiteilijan ohi meni lopullisessa pesänjaossa kaksi moitteetonta ja taitavaa, mutta kovin nuorta ja muusikkoina vielä nupullaan olevaa laulajaa.

Kuten sanottua, finaali hieman muutti käsityksiäni: Keunghea Kang lauloi molemmat, jopa hieman eri fakkia edustavat aariansa loistavasti, kun taas Kishani Jayasinghen ohjelmistovalinta ei tainnut loksahtaa ihan kohdalleen. Ensimmäisenä aarianaan hän lauloi Sifaren aarian Mozartin neljätoistavuotiaana kirjoittamasta oopperasta Mitridates, Pontoksen kuningas. Aaria oli minulle ja varmaan monelle muullekin ihan uusi tuttavuus, mutta enpä oikeastaan ihmettele, miksi tuo sinänsä sievä aaria ei juuri tule vastaan. Kaikki mihin Mozart koski, ei suinkaan muuttunut kullaksi, ei ainakaan vielä hänen teinivuosinaan. Sifaren rooli on sitä paitsi housurooli – kirjoitettu alun perin kastraatille – mikä tietysti asettaa tiettyjä rajoituksia sen näyttämölliselle toteutukselle, silloinkin, kun esiinnytään konserttilavalla iltapuvussa.

Jayasinghe näkyy tehneen roolin vasta kesäkuussa Classical Opera Companyn kanssa Lontoon perinteikkäässä Sadler’s Wells -teatterissa. Voin mielikuvitukseni korvin kuulla, miten kauniilta hänen laulunsa on tuolloin voinut kuulostaa, toisenlaisessa akustiikassa ja toisenlaisessa tilanteessa – sellaisessa missä ei juuri ole takana toista viikkoa kestävää, äärimmäisen rankkaa kilpalaulantaa: Jayasinghen puhtaalla kullalla silattu ääni on liidellyt epätodellisena enkelimäisissä pianissimosfääreissä. Mutta Kansallisoopperan jättiakustiikassa ja ison, moderneilla soittimilla soittavan orkesterin syleilyssä Jayasinghen eteerinen Mozart-taide jäi auttamatta heiveröisen oloiseksi. Tosin hän kyllä pelasti tilanteen upealla Gershwin-numerollaan.

Kishani Jayasinghen ura urkenee huristen, ja tuskinpa hän pitkäksi aikaa jää harmittelemaan Helin-kisojen finaalin häntäsijoitusta, ainakin toivon niin. Hieno ura on varmasti luvassa muillekin finalisteille. Mutta jollakin tavoin finaalista jäi sellainen jälkimaku, että maailma tuntuisi oikeudenmukaisemmalta, jos ei nuoria nuppuja aina palkittaisi siitä, että he ovat nuoria nuppuja, ja jos sen sijaan palkittaisiin niitä, jotka jo kiistatta lunastavat heihin asetetut odotukset. Miesten sarjassa näytti menneen juuri näin. Miksiköhän?

Lainaus

Kiitos ja kumarrus

Karla Suvanto — Thu, 13 Aug 2009 09:37:14 +0000

Kilpailut ovat ohi ja jäljellä voittajien konsertti. Oliko palkintojärjestys oikea? Siitä voi varmasti olla montaa mieltä. Omasta puolestani voin sanoa miesten sarjan voiton menneen sinne, minne se kuuluikin, mutta muut palkintosijat olisin jakanut toisin.

Yleisön reaktioista päätellen en ollut ainoa. Tuomaristo on kuitenkin tehnyt valintansa ja meidän on siihen tyytyminen. Toivon kuitenkin erityisesti kilpailun kolmosille onnea konsertinmetsästyksessä ja muussa kilpailunjälkeisessä elämässä. Tämä kilpailu avaa voittajille ovia, muttei ole automaattinen tie onneen. Kiitän blogimme lukijoita omasta puolestani. Kilpailu on ollut antoisa kokemus –toivottavasti myös teille! Ensi kisoissa taas katsomoon.

Lainaus

Nuoruus palkittiin

Laura Autio — Thu, 13 Aug 2009 08:11:24 +0000

Ei se taito, vaan se ikä. Tämä ajatus oli päällimmäisenä mielessäni eilen naisten sarjan tulosten julkistamisen jälkeen.

Kilpailun kuluessa on ollut mielenkiintoista arvuutella sitä, mikä mahtaakaan olla tuomariston linja jatkoon pääsevien ja voittajien valinnassa. Painotetaanko koulutettua taitoa vai nuorta lahjakkuutta? Tekniikkaa vai eläytymistä? Kriteerejä on monia ja nyt nähty tulos on yksi mahdollinen.

Täytyy silti sanoa, että yllätykseni Yulia Lezhnevan voitosta vaihtui ällistykseksi, kun Nadine Sierra julistettiin naisten sarjan toisen palkinnon saajaksi. Miten voidaan ohittaa sellainen ääni ja taito, jotka Keunghea Kangilla on? Hän oli niitä harvoja kilpailun laulajia, joka ei tarvinnut sirkustemppuja yleisön liikuttamiseksi, vaan pelkkä ääni riitti. Kun hän lauloi korkealta, tuntui, että vielä korkeampia ääniä olisi varastossa, ja kun hän lauloi kovaa, vieläkin enemmän volyymia olisi takataskussa. Sen sijaan Sierran ääni yllätti kapeudellaan suuressa salissa ison orkesterin kanssa.

Linjana oli selvästi suosia nuoruutta. En sano, etteikö Yulia Lezhneva olisi myös taitava. Hänhän on aivan uskomaton luonnonlahjakkuus. Mutta hänen huomiovoimansa perustuu iän ja taitojen ilmeiseen ristiriitaan. Hän ihastutti, mutta ei vielä koskettanut ainakaan minua. 25-vuotias Kihwan Sim sen sijaan ansaitsi kyllä miesten sarjan voittonsa niin ikään jo nuorella iällä saavutetuilla suurilla taidoilla, mutta myös ilmaisuvoimalla. Ja siitä olen iloinen, että äänen soivuus, eikä vain sen volyymi sinänsä, palkittiin. Monille kilpailun miesosallistujille voisi nimittäin antaa Mieskuoro Huutajien yhteystiedot…

Nuoret lahjakkuudet siis palkittiin. Mutta hetkinen – sen logiikan mukaanhan nuoren Azamat Zheltyrguzovin olisi pitänyt saada miesten sarjan toinen palkinto, mutta sen sai 31-vuotias Timothy Mix. Miksi? Kilpailun kuluessa hänen äänestään sai aika yksitoikkoisen vaikutelman. Finaalissa hän pääsi kyllä näyttämään äänelliset ja näyttämölliset resurssinsa Fordin aariassa, joten siinä mielessä palkinto oli ansaittu.

Selväksi on varmaan jo käynyt, että Keunghea Kangin olisi pitänyt mielestäni voittaa tai vähintäänkin päästä toiselle sijalle. Onneksi ainakin yleisö palkitsi Kangin raikuvilla suosionosoituksilla, jotka saivat hänet liikuttumaan kyyneliin. Kuinka usein kolmanneksi tullut saa paremmat aplodit kuin voittaja ja toiseksi tullut?

En halua nyt kuitenkaan antaa sellaista kuvaa, etten olisi iloinen Yulia Lezhnevan puolesta. Hänellä on selvästi mahdollisuus loistavaan tulevaisuuteen, varsinkin, jos hän noudattaa tuomariston puheenjohtaja Jorma Silvastin ohjetta edetä urallaan maltillisesti pienin askelin. Toivon, ettei hän haaskaa loistavaa materiaaliaan ja ole liian malttamaton odottaakseen sekä fysiikan että henkisen puolen kypsymistä. Ja pieniä pettymyksiäkin toivon hänelle – niitä, jotka kasvattavat sitä norsunnahkaa, jonka esiintyvä taiteilija tarvitsee.

On ollut jännittävää ja antoisaa seurata kisaa ja kaikkea siihen liittyvää. Mukaan on mahtunut elämyksiä, yllätyksiä ja hämmästyksiä, aivan kuten kilpailuun kuuluukin. Kiitän kaikkia blogia lukeneita ja tehneitä. Toivottavasti kohtaamme taas viiden vuoden päästä uudestaan!

Lainaus

Mirjam Helin -laulukilpailun voittajat

Sandra Saulo — Wed, 12 Aug 2009 19:16:58 +0000

Kuudennen Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun tuomaristo on valinnut kilpailun palkinnonsaajat seuraavasti:

Naisten sarja

1. palkinto (25 000 euroa): Yulia Lezhneva, sopraano, venäläinen
2. palkinto (20 000 euroa): Nadine Sierra, sopraano, yhdysvaltalainen
3. palkinto (15 000 euroa): Keunghea Kang, sopraano, korealainen
4. palkinto (10 000 euroa): Kishani Jayasinghe, sopraano, srilankalainen

Miesten sarja

1. palkinto (25 000 euroa): Kihwan Sim, basso, korealainen
2. palkinto (20 000 euroa): Timothy Mix, baritoni, yhdysvaltalainen
3. palkinto (15 000 euroa): David DQ Lee, kontratenori, kanadalainen
4. palkinto (10 000 euroa): Azamat Zheltyrguzov, baritoni, kazakstanilainen

Saksalaissopraano Katharina Göres sai 3000 euron palkinnon, joka myönnetään parhaan suomalaisen yksinlaulun esityksestä ei-suomalaiselle laulajalle.
Pääpalkinnon lisäksi voittajille tarjotaan mahdollisuus konsertoida Tokion Musashino-salissa. Palkintojen yhteissumma on 143 000 euroa.

Juhlahumu jatkuu voittajien konsertilla Oulussa 14.8. Jos et pääse paikalle, voit kuunnella ohjelmat YLE Radio 1:stä:

klo 14.45-15.00
Ennen illan konserttia
Toimittajana Outi Paananen.

klo 19.03-20.00
Mirjam Helin -laulukilpailun voittajien konsertti.
Radion sinfoniaorkesteri, joht. Leif Segerstam.
Toimittajana Outi Paananen.
(Suora lähetys Oulun Madetojan salista)

klo 20.00-20.20
Haastateltavina kilpailussa palkittuja nuoria laulajia.
Toimittajana Anu Karlsson.

klo 20.20-21.30
Mirjam Helin -laulukilpailun voittajien konsertti
Radion sinfoniaorkesteri, joht. Leif Segerstam.
Toimittajana Outi Paananen.
(Suora lähetys Oulun Madetojan salista)

Lähetykset on kuultavissa myös YLE Areenasta.

Lainaus

Tomowa-Sintow: Laulamisen sävyn on oltava pohjimmiltaan positiivinen

Lotta Emanuelsson — Wed, 12 Aug 2009 13:12:47 +0000

Kilpailujen välipäivinä, maanantaina ja tiistaina, kilpailuorganisaatio tarjoili Sibelius-Akatemian konserttisalissa harvinaista herkkua. Neljä tuomariston edustajaa, Thomas Moser, Teresa Berganza, Anna Tomowa-Sintow ja Jevgeni Nesterenko pitivät mestarikurssin alkuerässä pudonneiden joukosta valituille kahdeksalle laulajalle. Oppitunnit olivat yleisölle avoimia, ja aiheesta kiinnostuneita kuulijoita olikin kerääntynyt saliin lähes yhtä paljon kuin itse kilpailuihin.

Maanantai-iltapäivänä pääsi ensin Thomas Moserin käsittelyyn kaksi tenoria, suomalainen Mika Nisula ja sveitsiläinen Michael Feyfar. Yhdysvalloissa syntynyt ja sittemmin Itävaltaan asettunut Moser on itsekin tenori, joka on tullut tunnetuksi erityisesti Mozart-rooleistaan sekä liedtulkinnoistaan. Oppilaiksi valitut herrat edustavat kahta eri tenorityyppiä: Feyfar on lyyrinen Mozart-tenori, Nisula taas jykevämpi italialainen tenori. Feyfar lauloi Belmonten aariaa Mozartin oopperasta Ryöstö Seraljista, Nisula alkueränsä Händel-numeroa Ev’ry valley sekä Puccinin Rodolfon aariaa La Bohèmesta.

Neljästä mestarikurssin pitäjästä juuri Moserilla oli eniten lauluteknistä antia. Lyhyessä ajassa on tietysti vaikea antaa kovinkaan ratkaisevia teknisiä neuvoja – pahimmassa tapauksessa niillä saa vain oppilaan konseptit sekaisin. Moser sai kuitenkin varsinkin Feyfarin silmin nähden vapautumaan, ja hänen ylä-äänensä soivat heti kevyemmin ja kirkkaammin. Yleisön riemuksi Nisula pantiin laulamaan kädet taskussa, jotta hän saisi keskityttyä vapaaseen äänentuottoon eikä ”auttaisi” laulamistaan maneerimaisilla kädenliikkeillä.

Teresa Berganzan astuessa lavalle sali tuli tupaten täyteen: moni halusi nähdä omin silmin tuon aikamme legendaarisimpiin laulajatähtiin kuuluvan mezzosopraanon. Hän ottikin heti yleisönsä ilmoittamalla vaatimattomasti: ”Minun nimeni on Teresa Berganza. Olen Espanjasta”. Berganzan oppiin pääsi kaksi taitavaa mezzoa, puolalainen Elzbieta Wroblewska ja suomalainen Carolina Krogius.

Wroblewska teki alkuerässä suorastaan goottimaisen synkän vaikutelman ankaralla olemuksellaan, takaisella äänenmuodostuksellaan ja suurimmaksi osaksi vakavalla ohjelmallaan.

Nyt, kilpailupaineiden lauettua, hänestä kuoriutui eläväinen nuori nainen, joka kieputteli Rossini-aariansa kuvioita vielä häkellyttävämmin kuin alkuerässä. Äänen on oltava jatkuvassa liikkeessä kuin ympyrä, selitti Berganza ja viittilöi sanojensa vakuudeksi Helin-kilpailun tunnusbanderollin palloihin.

Berganzan karisma ja into sai Wroblewskan näyttämään todelliset kyntensä. Sama tapahtui Carolina Krogiukselle, joka sai laulaa Rosinan cavatinan lisäksi kolme Mozartin aariaa kilpailuohjelmansa ulkopuolelta. Oppitunnin päätteeksi yleisö hyvästeli Berganzan osoittamalla suosiotaan seisten.

Tiistaina iltapäivän ensimmäisen kurssin piti bulgarialaissyntyinen Anna Tomowa-Sintow. Hänet tunnetaan erityisesti laajasta ohjelmistostaan, johon kuuluvat Verdin, Puccinin, Mozartin ja Wagnerin tärkeimmät sopraanoroolit. Tomowa-Sintow työskenteli Herbert von Karajanin luottolaulajana seitsemäntoista vuoden ajan. Hänellä on ikää lähes seitsemänkymmentä vuotta, mutta äänessä välkehtii yhä taianomaista loistetta, niin kuin mestarikurssiyleisö sai todistaa.

Tomowa-Sintow lauloikin paljon malliksi oppilailleen ukrainalaiselle Julia Aleksejevalle ja korealaiselle Jung Nan Yoonille. Aleksejevan tien välikilpailuun katkaisivat varmaankin alkuerän Händel- ja Brahms-numeroiden huono saksa ja tyylirikkeet. Puccinin Manon Lescaut-oopperan Manonin aaria sen sijaan sopi hänelle loistavasti: Aleksejeva omistaa harvinaisen suuren, loistokkaan ja puhuttelevan sopraanon. Tomowa-Sintow rohkaisi häntä rakentamaan suuren aarian dramaattiset huiput vielä vaikuttavammin. Ääntä ei saa myöskään keinotekoisesti tummentaa: roolihenkilön kohtalosta huolimatta laulamisen sävyn on aina oltava pohjimmiltaan positiivinen.

Samaa asiaa Tomowa-Sintow tähdensi myös Jung Nan Yoonille. Korealaissopraano oli selvästi paremmassa äänellisessä vedossa kuin alkuerässä viikko sitten, jolloin hän oli kärsinyt vilustumisesta. Hän lauloi Puccinin Mimín aarian sekä välieräohjelmastaan Straussin Cäcilien uskomattoman intensiivisesti. Mimín roolihahmon karaktääriä tarkennettiin: koketeeraus ei kuulu tämän vaatimattoman tytön luonteenpiirteisiin.

Venäläinen basso Jevgeni Nesterenko on Suomessa usein nähty vieras. Hän oli valinnut oppilaikseen marilaisen baritonin Nikolai Shamovin ja valkovenäläisen bassobaritonin Anatoli Siukon.

Vaikka herrojen sujuvin yhteinen kieli olisi epäilemättä ollut venäjä, Nesterenko päätyi kuitenkin yleisön vuoksi opettamaan englanniksi. Pientä sanallisen kommunikoinnin kankeutta hän kompensoi sitäkin vilkkaammalla kehonkielellä. Lavaolemus ja roolihahmon nahkoihin asettuminen olivat hänen oppituntinsa tärkeimmät aiheet Nikolai Shamoville, joka lauloi Rodrigon kuolinaarian Verdin Don Carloksesta sekä Tonion prologin Leoncavallon Pajatsosta.

Melko pienillä asioilla, roolihahmon tilanteeseen ja olemukseen keskittymällä, Nesterenko taikoi nuoren marilaisen näyttämötyöskentelyyn kosolti lisää uskottavuutta. Laulutekniikkaakin käsiteltiin: yleisön joukosta ojennetusta pikkuruisesta puuteripeilistä Shamov sai vahtia, ettei ylähuuli ja sitä myöten leuka laskeudu liian alas.

Suun liiallisesta aukomisesta sai pyyhkeitä myös Anatoli Siuko. Hän lauloi kaksi osaa Musorgskin Kuoleman lauluista ja tansseista, joka kuuluu Nesterenkon omaan keskeisimpään lauluohjelmistoon.

Tälläkin oppitunnilla suurimman huomion saivat esitykselliset seikat, synkkien tekstien henkilöhahmot, tilanteet ja merkitykset. Kiinnostavaa oli myös kuulla, miten tarkkaan Nesterenko itse kontrolloi äänensä kuntoa ja toimintaa: hänellä on neljänkymmenen vuoden ajan ollut tapana nauhoittaa kaikki konsertit ja tärkeimmät harjoitukset. Tätä tapaa Nesterenko suositteli myös kaikille nuorille laulajille.

Lainaus

Vielä voit äänestää suosikkiasi! / Vote for you favorite!

Sandra Saulo — Wed, 12 Aug 2009 10:41:32 +0000

Naisten osalta äänestystä johtaa Kishani Jayasinghe ja selkeänä kakkosena on Yulia Lezhneva. Miesten osalta äänestys on ollut vähemmän vilkasta. David DQ Lee on selvästi kärjessä ja Kihwan Sim kakkosena.

>Äänestä

>Vote

Lainaus

Yhteinen sävel löytyy helposti

Anu Jaantila — Wed, 12 Aug 2009 10:21:06 +0000

Kapellimestarin kannattaa varmistaa ennen alkuakordeja, että kaikilla orkesterilaisilla on oikeat nuotit. Eri versioita oli ollut liikkeellä ennen finalistien ensimmäisestä orkesteriharjoitusta, jossa nuottien ja tempojen on jo loksahdettava kohdalleen.

"Yleensä tästä Mozartin aariasta lauletaan toista versiota jossa on ihana käyrätorvisoolo, mutta minä olen laulanut tätä harvinaisempaa", kertoo srilankalainen Kishani Jayasinghe.

Muutama kilpailija selvisi pelkällä läpimenolla, ja loput keskustelivat kapellimestarin kanssa pienistä tempotoiveista tai nyansseista. Kishani Jayasinghen Gershwin-numerossa on hurjia nousuja, ja yhteinen tulkinta löytyi nopeasti parilla kokeilulla - Kishani oli kiitollinen!

Leif Segerstamilla oli RSO:n kanssa alkukilpailun aikana vielä yli yhdeksänkymmenen finaalikappaleen repertuaari tutkittavana, välikilpailun jälkeen se onneksi väheni kuuteentoista teokseen. Ja nyt ne ovat niin valmiit kuin voivat illan finaalia varten.

RSO:lle sukeltaminen oopperan maailmaan on mukavaa vaihtelua. "Kaikki kappaleet eivät olleet ooppera-aarioita, vaan mukana on muutakin lauluohjelmistoa joka on orkesterille tutumpaa", Segerstam kertoo.

"Maanantaina pääsimme saattamaan ohjelman taiteellisesti sopivaan kuntoon ja tiistaina laulajien kanssa säädeltiin sitten enää herkkyyttä ja atmosfääriä. Muusikoiden ei tarvitse juurikaan puhua, musiikki toimii portaana intuitioon."

Kilpailu on Segerstamin mielestä todella korkeatasoinen ja laulajat mukavia ja sympaattisia - perjantain keikalle Ouluun on mukava lähteä. Ja siellä orkesteri saa päästellä myös alkusoitot Ruslan ja Ludmilan -oopperasta sekä Figaron häistä.

Lainaus

Onko puvulla väliä?

Laura Autio — Wed, 12 Aug 2009 09:49:56 +0000

Sibelius-Akatemian laulun lehtori Annika Ollinkari seuraa laulajien pukuvalintoja ammattiesiintyjän silmin. ”Pukuvalinnan ajatus voi lähteä monesta. Toisaalta etiketistä, toisaalta omista mieltymyksistä ja toisaalta musiikista. Tästä on hyvä esimerkki Elizabeth Baileyn taftipuku strassikoruineen välierässä. Se olisi ollut ylipukeutumista välierän aamujaksossa, mutta koska hän lauloi Lepakon Adelea, joka on siis pukeutunut emäntänsä hepeneisiin, asu sopi esitykseen hyvin.”

Suomalaisten pukeutumisesta Ollinkari on iloinen. ”Kaisa Rannan lyhyt puku aamupäiväkonsertissa oli hyvä valinta. Musta puku sopi hänelle ja siinä oli lyhyydestä huolimatta näyttävyyttä ja helmaa, jota tarvitaan, kun lauletaan Zerbinettaa.”

Melis Jaatinen ja Marjukka Tepponenkin saavat kiitosta ”Meliksellä oli kauniita nuoren ihmisen pukuja. Nuoren ihmisen kannattaa näyttää nuorelta. Lyhyt puku sopi alkuerään ja pitkä nosti taas arvokkuutta nyt välierän iltakonsertissa, joka onkin jo vähän arvokkaampi tilaisuus. Marjukan harmaa puku oli huomiota herättävän kaunis, istui kantajalleen ja antoi kuitenkin tilaa tärkeimmälle, eli instrumentille.”

Annika Ollinkari. Kuva: Kaisa Erola/YLE.

Miehillä on tietysti pukeutumisessa vähemmän vaihtoehtoja, mutta hekin voivat Ollinkarin mielestä panostaa pukuvalintoihin. ”Nyt alku- ja välierissä nähtiin erittäin tyylikkäitä tumma puku ja tumma tai valkoinen paita -yhdistelmiä ilman kravattia. Se sopi hyvin tilaisuuteen. Voisin kuvitella, että nämä miehet pukeutuisivat finaaliin kuitenkin frakkiin.”

Kilpailuja vuodesta 1984 seuranneet muistavat ehkä ajan, jolloin alkuerissä laulettiin farkuissa. Mitä Ollinkari ajattelee siitä? ”Se oli varmaan 1960-luvun vaikutusta, jolloin kaikki hienostelu haluttiin riisua pois. Nyt ollaan menty siihen suuntaan, että esiintyjät pukeutuvat juhlavammin, mutta yleisö arkisemmin. On tietysti hyvä, että konserttiin menemisen kynnys on ainakin vaatetuksen puolesta madaltunut, mutta toisaalta välinpitämättömyys on sääli. Kuitenkin yleisönkin pukeutumisella on osansa tilaisuuden tunnelman luomisessa.”

Elizabeth Bailey: "Puvun ostopaikka oli Vevy, Sveitsi. Katsotko tuolta lapusta mikä se on? Merkki on Unique: Just Be You."

Elisabeth Bailey. Kuva: Anu Jaantila.

Plussat ja miinukset

Juha Kareinen on sitä mieltä, että esiintyjien asut eivät olleet ainakaan yhtä persoonallisia kuin hänellä itsellään.

Juha Kareinen. Kuva: Kaisa Erola/YLE

Kansallisoopperan tiedotussihteerin Heli Rislakin mielestä on eduksi, jos puku sopii lavapersoonaan. ”Melis Jaatisella sopi puku persoonaan. Kaisa Rannallakin oli kaunis musta puku ja kauniit kengät, jotka tulivat lyhyessä puvussa esille. Marjukka Tepponen lukeutui myös tyylikkäimpiin. Ja Kishani Jayasinghe, jonka asu sopi hyvin hänen
säteilevään persoonaansa ja Jalokiviaariaan.”

Kishani Jayasinghe: "Äitini ostaa kaikki pukuni. Hän on ainoa joka osaa valita minulle täysin sopivia pukuja ilman että olen paikalla. Hän tuntee makuni ja tietää kokoni. Valkoinen puku on joko Lontoosta tai Sydneystä ja punainen Singaporesta."

Kishani Jayasinghe. Kuva: Anu Jaantila.

Oopperalaulaja Pirkko Talolan mielestä monella olisi stailistin tarvetta. ”Harva onnistuu. Lavalle pitää laittaa estradiasu eikä mitä tahansa kaapin pohjalta. Jos ei itse osaa, voisi kysyä apua joltain, joka osaa. Katharina Göresin mekko näytti yöpaidalta ja kengät olivat kävelykengät! Baileyllä oli kyllä stailia. Puvun väri sopi hänelle hyvin.”

Katharina Göres: "Ostin puvun Mannheimista eräästä saksalaisesta putiikkiketjusta, merkki on Jake's."

Katharina Göres. Kuva: Anu Jaantila

Oopperalaulaja Riikka Rantanen oli pukeutunut sunnuntain välierään kesäiseen pellavamekkoon. Hänen mielestään Baileyn puku oli juuri hänelle hyvän värinen.

Anna-Suvi Vakkuri oli sonnustautunut pirteään musta-keltaiseen asuun. Hänen mielestään Baileyn puku toi hänen hiustensa värin hyvin esiin ja toi muutenkin hänestä parhaat puolet esiin.

Riikka Rantanen. Kuva: Anu Jaantila

Kilpailun ainoan naissäestäjän Tuula Hällströmin musta-lila eleganssi oli itse koottu kokonaisuus: "Puvun yläosa on Meslewistä, hame Marimekosta ja koriste on ihan oma. Se on kiinnitetty hameen
rypytykseen vasemmalle eikä siksi oikein näy - minun pitäisi luultavasti keskittää esiintymiset Lahden Sibelius-taloon, jossa lavalle tullaan oikealta puolelta jolloin koriste näkyy!"

Tuula Hällström. Kuva: Anu Jaantila

Lainaus

Kilpailussa pääsee kuulemaan laulua kunnolla

Anu Jaantila — Tue, 11 Aug 2009 19:07:27 +0000

Yleisön joukossa yksi innokkaasti ohjelmakirjaan kommentteja kirjoittava Asta Tonttila kuuntelee Helin-kilpailua jo kolmatta kertaa. Hän harrastaa itsekin laulua Helsingin Työväenopistossa. "Opiskeluaikana Munchenissä kävin oopperassa kerran kuussa, kun useammin ei ollut varaa, ja siitä alkoi innostus." Hän antoi kommenttinsa sekä alku- että välikilpailun jälkeen.

"Korealaisilla on täällä oikea invaasio (kilpailuun oli alunperin ilmoittautunut yli 60 korealaista), ja heistä mainitsisin tenori Jihan Shinin, joka on vilpitön esiintyjä ja varma, vaikka onkin pienikokoinen ja nuori. Hän hallitsi ohuen ja kirkkaan äänensä ja ooppera-aariassa tuli ikävä Pavarottia. Muistan viime kerrasta Timothy Mixin. joka jo silloin lauloi Laatokan meidän sydämiimme isolla olemuksellaan. Naissarjaan olin aika pettynyt ennen Australian Anita Watsonia. Hänen äänensä helisi kuin puro ja mittana oli vain taivas. Micaelan aaria oli ihana. Suomalaisista on kiva katsoa miten ovat kehittyneet Lappeenrannan laulukilpailuista.

Osa laulajista tulee kaukaa ja heidän ohjelmistonsa on hieman erilainen, mikä antaa koko viikolle loistavaa väriä. Oma säveltäjäsuosikkini on Rahmaninov, jonka vahvoista laulusta ymmärtää että kyseessä on rakkauden ja jätetyksi tulemisen tuska."

"Anita Watson oli ehdoton suosikkini, mutta toisella kerralla hänen Mozartinsa ehkä hiukan lopahti, mikä oli todella iso pettymys. Elizabeth Bailey todella loisti ja pidin hänestä kovasti. Suomalainen Laura Jokipii ylitti kaikki odotukset ja toivon että hän pääsee hyvin lähelle kärkeä. Hänellä on uskomaton säteilyvoima ja hän esiintyi vapautuneesti. Olin suomalaisena todella ylpeä että näiden kaikkien joukossa on semmoinen suomalainen laulaja", Tonttila kertoo.

"Rakastan tenoreita jotka laulavat kovaa ja korkealta ja ovat hyvännäköisiä, oikein italialaisia, ja siellä on yksi tenori jonka toivon pääsevän pitkälle. Miesten kilpa on niin kova, että en uskalla veikata kuka korealaisista nyt sitten pääsee finaaliin. Mutta Timothy on mukana ja toivon että hän tulee ainakin toiseksi - sitten hänen on pakko tulla Suomeen kolmannen hakemaan vielä se voitto! Hän on miellyttävä esiintyjä ja lauloi loistavasti suomalaisen laulun ja zarzuelassa hän pääsi hyvin vauhtiin.

Kymmenen vuotta sitten Elina Garanzan kohdalla tuntui heti ensimmäisestä laulusta alkaen että siinä on voittaja, hänellä oli sellainen materiaali ja olen seurannut hänen uraansa sen jälkeen. Ensi kesänä aion mennä Savonlinnaan kuuntelemaan hänen konserttinsa."

Lainaus