Blogit - pukeutuminen

Arjen aikajana

Seppo Heikkinen — Thu, 31 Jan 2013 08:48:49 +0000

Aikamatka arkeen radiosarjan kahdeksassa osassa tarkasteltiin teema kerrallaan arkeen kiinteästi liittyvien ilmiöiden avulla sitä miten Suomesta oikein tuli Suomi? Eli se moderni Suomi, jollaisena sen nyt tunnemme. Tätä arjen suurta kaarta tarkastellaan ruoan, asumisen, pukeutumisen, alkoholin, vapaa-ajan, mökkeilyn, autoilun ja työn näkökulmista.

Radio-ohjelmat on tulleet jo ulos ja kuunneltavissa Yle Areenassa.
Yle Oppiminen on myös purkanut auki sarjan sisältöjä ja ne löytyvät oppimisen uusilta sivuilta.

Hahmottaakseni arjen tarinaa uudella tavalla, laitoin ohjelmien keskeiset faktat aikajanalle. Näin niistä muodostuu uusi arjen tarina, jossa ilmiöt lomittuvat toisiinsa. Itsekin aikajanaa tehdessäni huomasin miten eri ilmiöt liittyvät toisiinsa. Esimerkiksi 60-luvulla elintaso nousi ja vapaa-aika lisääntyi. Tämä merkitsi muun muassa sitä, että myös mökkien rakentaminen lisääntyi. Tämä taas tarkoitti, että yhä useammalla oli käyttöä omalle henkilöautolle. Ja kun mökile mentiin autolla, niin enää ei käytettykään välttämättä sitä kyläkauppaa.

Aikajanalla näkyy myös selvästi 50-luvulla käynnistynyt raju elinkeinoelämän rakennemuutos, joka varsinkin 60- ja 70-luvuilla sysäsi liikkeelle monenlaisia uudistuksia ja ilmiöitä.
Nyt tulevaisuuden tutkijat puhuvat, että elämme jälleen uuden rakennemuutoksen (ns. kuudennen aallon) kynnyksellä. Vaikea vielä sanoa mitä kaikkea se tuo mukanaan, mutta varmaa ainakin on, että arjen suuri muutostarina saa jatkoa.

Antoisaa aikamatkaa arkeen!

T: Seppo H.

PS: Aikajana ei näy tuossa ylhäällä parhaalla mahdollisella tavalla oikeanpuoleisen sivupalstan takia. Paremmalta se näyttää täällä. Jos haluat katsoa sitä tuosta ylhäältä, niin kuljeta hiiri oikeaan tai vasempaan reunaan, jolloin saat esille napin josta pääset seuravaan tai edelliseen tapahtumaan.

PSS: Tässä ohjelmasarjassa ei ajanpuutteen vuoksi voitu käydä läpi kaikkia suomalaiseen arkeen liittyviä aspekteja. Ehkä joskus myöhemmin. Mitä aspekteja sinä ehdottaisit? Sisustaminen, matkailu, kaupankäynti jne?

Lainaus

Harmaavarpusten kokoontumisajot

Eve Mantu - harmaavarpunen — Tue, 29 Mar 2011 09:06:07 +0000

En pidä siitä harmaavarpusesta, joka minua peilistä katsoo. Kasvot roikkuvat meikittöminä, hiukset lötköttävät pään sivuilla ja vartalo - siitä en halua edes puhua.

Onneksi kaupoista löytyy vaatteita meille keski-ikäisille pyöristyneille naisille. On säkkiä ja kaapua, mustaa ja harmaata. "Ei näin", sanoo pukeutumisneuvojia kouluttava muotitoimittaja Kaisa Virtanen. "Erityisesti pulskistuneen naisen täytyy huolehtia siitä, että vaatteissa on hyvät linjat ja leikkaukset."

Minä en harrasta koruja, en koristepinnejä, en räväköitä hiusvärejä. En pitsejä, en röyhelöitä. Lähes poikkeuksetta vedän jalkaan mustat housut tai perusmalliset farkut. "Yritä lisätä vähän väriä, edes huivin verran. Ja meikkaa, hyvä nainen", huokaa Kaisa Virtanen.

Mitä lintulajia sinä muistutat? Oletko meikäläisiä, vai harakka? Vaiko peräti kakadu?

Lainaus

Turkis on poikaa pakkasella

laitinen_yle — Sat, 20 Feb 2010 15:20:18 +0000

Turkistarhausta vastustava, purevassa pakkasviimassa paleva nuori nainen tarjosi minulle esitettään.
- Ei kiitos, turkis pitää näin pakkasella lämpimänä.
- Hyväksytkö siis....
Keskustelu päättyi ennen kuin alkoikaan, jatkoin matkaa ja vedin karvahattuni korvallisia alemmaksi.

Kuva:YLE

Panin merkille, että nainen oli pukeutunt aivan liian kevyesti senhetkisiin talviolosuhteisiin nähden. Toivottavasti ei vilustunut keinokuitutamineissaan pakkasviimassa. Turkista olisi tarvittu.

Oma kelsiturkkini on noin 40 vuotta vanha ja yhä hyvässä kunnossa. Napit tosin on pitänyt vuosikymmenien saatteessa siirtää vastaamaan nykyistä olomuotoani.

Turkin alle panin pari villapaitaa, ulkoiluhousujen alle kahdet pitkät kalsarit, käteen hylkeennahkarukkaset (tosi lämpimät), päähän tuuhean kasvahatun ja talvikenkiin tuplasukat. Eipä palellut yhtään.

Sääliksi kävi turkistarhauksen vastustajaa pakkasessa. Naisen puolipitkä takki ei varmasti ollut kovin lämmin eikä kestä vuosikymmeniä. Sitten on hankittava uusi. Ainakin osin keinokuituiseen takkiin kuluu hieman uusiutumatonta öljyä. Täysvillainen takki olisi parempi.... ellei nyt halua karttaa kaikkea eläinperäistä.

En tiedä miten ne lampaat ovat eläneet, joista kelsiturkkini on aikanaan tehty, mutta tavalla tai toisella niitä on kuitenkin tarhattu. Jos ihmiset käyttäisivät turkiksiaan pitkään, niin nahkojakin tarvittaisiin vähemmän. Sehän olisi hyvää turkistarhauksen vastustamista!

Toisaalta, kun turkistarhoja kuitenkin on, niin kyllähän niissä eläimillä pitää olla kunnolliset elinolosuhteet. Toisaalta ihmisilläkin pitäisi olla leipää, mutta tarhauksen vastustajien tavoitteena onkin viedä leipä tarhaajilta eli lopettaa koko elinkeino.

Tähän tähtää myös turkistarhoilta otettujen kuvien kaupittelu tiedotusvälineille kuten YLE:lle. Hyvin hoidettu homma. YLE:n uusi toimitusjohtaja - lobbari Lauri Kivinen voi vain kateellisena katselle ammattitaitoisesti hoidettua vaikutuskampanjaa.

Tuli mieleen, että kuvathan on saatu tunkeutumalla laittomasti toisen omistamaan kiinteistöön. Tiedotusvälineet ovat siis julkistaneet, ehkä ostaneetkin, rikoksella saatuja kuvia.

Jos kohteena olisi ollut vaikkapa turkistarhaajan makuuhuone, niin kuvaaminen olisi salakatselua ja rangaistavaa. Eläimillä ei ole tietääkseni yksityisyyden suojaa kuten ihmisillä.

Jos eläin on kuitenkin kuvattu luvattomasti yksityisellä alueella, niin mihin kaikkeen on syyllistytty? Luvan kanssa sisään ei kuitenkaan ole tultu. Murto, luvaton tunkeutuminen, vahingonteko jne. Mitä näppärät juristit sanovat?

Tällaisia ajatuksia pyöri päässäni päiväkävelylläni Helsingin kaduilla 16 – 17 asteen pakkasessa hyisen viiman pyyhkiessä talojen välistä. Mutta ei paleltanut, kun pukeutui sään mukaan lämpimiin turkiksiin.

Lainaus

Laura Pyrrön pukuhuolia

Kaisa Erola — Tue, 04 Aug 2009 06:56:06 +0000

Kisoissa voi laulaminen mennä niin hurjaksi, että pukukin hajoaa. Katso sopraano Laura Pyrrön tunnelmat mekon hajoamisen jälkeen.

>Katso video

Lainaus

Laulajan lavakarisma!

Juha Ahonen — Mon, 03 Aug 2009 20:01:52 +0000

Mikä tekee laulajasta laulajan? Edellä oleva kysymys on mietityttänyt jo minua vuosien ajan, enkä ole saanut siihen yksiselitteistä vastausta. Yöuniani en ole asian vuoksi onneksi menettänyt, mutta nukahtamisvaikeuksista olen joskus kärsinyt. On sanottu, että tuomaristo näkee laulajan jo lavalle astumisesta, pääseekö tämä kilpailussa jatkoon. Jos asia on näin, niin lauluäänen sijasta kuulijan on välillä hyvä keskittyä siihen, miltä laulaja näyttää ja mitä hän laulamisen ohessa lavalla puuhaa.

Laulajille opetettu vanha kikka on piirtää mielessä rasti salin takaseinään aivan kuulijoiden pään yläpuolelle. Mielikuvitusrastia tulee tuijottaa intensiivisesti hetken. Vähän ajan kuluttua tulee dramaattisesti vaihtaa asentoa ja keskittyä tuijottamaan toista mielikuvitusrastia, joka luonnollisesti sijaitsee salin takaseinän toisella laidalla. Näin kuulijoille annetaan vaikutelma taiteellisuudesta ja laulun välittämän sanoman syvästä kokemisesta. Seinän tuijottamisen lisäksi on hyvä tehostaa taiteellista vaikutelmaa muutamalla valitulla kädenliikkeellä. Rohkeimmat uskaltavat myös ottaa pienen askeleen eteen tai taakse, arempien tyytyessä vaihtamaan painoa jalalta toiselle.

Hyvä puoli tällaisessa tulkinnassa on se, että koreografian opettelu ei vie juuri aikaa, eikä yleisö oikeasti osaa heti erottaa pintapuolisia liikkeitä laulun todellisesta sisäistämisestä. Huono puoli on puolestaan se, että viimeistään kolmannen laulun kohdalla koreografia käy yleisölle tylsäksi ja ennalta arvattavaksi.

Toinen tärkeä asia lavakarisman ja taiteellisen illuusion luomisessa on pukeutuminen. Asiasta on kaksi koulukuntaa: ylipukeutujat ja alipukeutujat.

Ylipukeutujat tälläävät itsensä silkkipukuun ja korkkareihin, on esiintymistilanne millainen tahansa. Laulujen välillä he vaihtavat jotain muuta ylleen, jotta yleisö pääsisi paremmin seuraavan aarian tunnelmaan. Kun pukua on vaihdettu kolme kertaa ja viimeinenkin teos viiden laulun resitaalista on lopussa, on aika kukkavihkot kädessä kumartaa yleisölle, joka on aivan ihana ja saanut laulajan tulkinnan kuin lentoon.

Alipukeutujat tulevat lavalle kuin suoraan navetasta ja antavat yleisön nauttia täysin siemauksin epäsiististä olemuksestaan. On turhaa laittaa päälle pukua tai kravattia, sillä kiristävät tai lököttävät housut ja kulunut kauluspaita ovat vain pintaa. Tärkeintä on laulajan ääni ja sielukas tulkinta. Tulkinta on sitä syvempi, mitä pidempään laulajan hiukset ovat onnistuneet välttämään parturin saksia.

Jos laulaja haluaa päästä urallaan todella pitkälle, hänen on opeteltava myös julkisuuden hallitsemisen taito. Se kuuluu luonnollisena osana jokaisen laulajan lavakarismaan. On osattava tehdä itsensä dramaattisen mielenkiintoiseksi, jotta julkisuus kiinnostuu hänestä. Jos ei heti pääsekään lehtien kansiin, niin erilaisten juhlien kautta on toiveita päästä seurapiiripalstalle ja sitä kautta saada omat kasvot kateellisten kollegoiden katsottavaksi. Julkisuuden muuttuessa epämiellyttäväksi ja negatiiviksi, on hyvä alkaa rähjätä toimittajien kanssa. Luvassa on lisää palstatilaa taatusti lisää julkisuutta.

Jos yllämainitut keinot eivät tuota toivottua tulosta ja laulamisella hankittu leipä alkaa maistua kovin puisevalta, on edessä kaksi vaihtoehtoa: alan vaihtaminen tai laulun todellisen sisällön etsiminen.

Lainaus