Blogit - Irlanti

Pessimistit hakusessa

Heikki Ali-Hokka, A-plus — Wed, 24 Nov 2010 12:22:42 +0000

"Etsi ohjelmaan ekonomisti, joka uskoo euron kaatumiseen."

Esimiehen kehotus osoittautui hankalaksi. Talouden ammattilaisilla on vakaa usko siihen, että euro kestää tämän myrskyn vaikka natiseekin. Puhelinkierroksen jälkeen ainoa epäileväinen ääni löytyi Tukholmasta: Konjunkturinstitutetin tutkimusjohtaja Juhana Vartiainen piti euron kaatumista mahdollisena joskaan ei todennäköisenä.

Poliitikkojen optimismille on selvä syynsä. Pahanilmanlinnuille ei tässä tilanteessa ole kysyntää, sillä kriisillä ja synkillä puheilla voisi olla itseään ruokkiva vaikutus. Talousasiantuntijoiden asenteeseen on paljon raadollisempi selitys: euron kaatuminen tulisi liian kalliiksi. Yhden tai kahden mustan lampaan irrottautuminen rahaliitosta olisi sekin hankalaa. Mihin valuuttaan tehdyt sopimukset esimerkiksi sidottaisiin, kun käytössä olisivatkin drakmat, punnat ja kukaties escudotkin. Rahaliitto on järkiavioliitto, josta ei kannata erota.

Poliitikkojenkin julkisivu alkaa horjua. Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen puheet harmaantuvat päivä päivältä. Ehkä Katainen alkaa hiljalleen valmistella kansaa uusiin koviin aikoihin ja ottaa itselleen Iiro Viinasen roolia.

A-plus: Voiko rahaliitto hajota?

A-plussan vieraana olivat pääekonomistit Reijo Heiskanen ja Timo Tyrväinen.

Lainaus

Pyhää Patrikia juhlimassa

Maarit Roiha — Thu, 18 Mar 2010 20:24:35 +0000

Irlannin suojeluspyhimyksen Pyhän Patrikin päivää juhlitaan näyttävästi Irlannin lisäksi erityisesti Yhdysvalloissa. Irlantilaisia saapui maahan runsain joukoin etenkin 1800-luvun puolivälissä nälkää ja köyhyyttä pakoon. Irlantilaista sukua olevaa väestöä onkin Yhdysvalloissa enemmän kuin itse saarivaltakunnassa. Jopa presidentti Obaman suonissa virtaa tilkkanen irlantilaista verta. Yhdysvaltain irlantilaiset arvostavat kovasti sukujuuriaan ja ovat erityisen ylpeitä taustastaan juuri Pyhän Patrikin päivänä. Ja kuten sanonta kuuluu, Pyhän Patrikin päivänä jokainen on irlantilainen!

Ensimmäinen Yhdysvalloissa järjestetty Pyhän Patrikin päivän paraati marssittiin merkittävänä irlantilaiskeskuksena tunnetussa Chicagossa jo vuonna 1737. Perinne levisi sieltä vähitellen myös muualle maahan. Paraateista suurin järjestetään perinteisesti New Yorkissa. Vihreänsävyisen vaatetuksen lisäksi päivän perinteisiin tunnuksiin kuuluu Irlannin symbolina tunnettu apilanlehti. Pyhän Patrikin kerrotaan selittäneen apilanlehden avulla pyhää kolminaisuutta.

Kuluvalla viikolla vihreää on näkynyt muuallakin kuin vain vaatetuksessa. Muun muassa Chicagossa ja Seattlessa jopa kaupunkien pääjoet on tapana värjätä juhlan kunniaksi vihreäksi. Harva maa saa vuosittain yhtä runsaasti ilmaista mainosta ympäri maailman! Irlannin matkailuelinkeino lienee asiasta enemmän kuin mielissään.

Pyhän Patrikin historiallisuudesta ei ole kuitenkaan varmoja takeita. Hänen uskotaan syntyneen Skotlannissa 400-luvulla ajanlaskun alun jälkeen. Patrikin elämänvaiheet ovat osittain hämärän peitossa, mutta oletetaan, että rosvot kaappasivat hänet orjaksi Pohjois-Irlantiin hänen ollessaan vain 15-vuotias. Patrikista tuli orjuudessa harras kristitty. Lopulta hän onnistui pakenemaan Ranskaan, missä hän seurasi kutsumustaan opiskella papiksi. Patrik palasi myöhemmin Irlantiin käännyttämään entisiä sortajiaan kristinuskoon. Patrikin kerrotaan lopettaneen kelttiläisen pakanakulttuurin ja vakiinnuttaneen kristinuskon Irlantiin 400-luvulla, minkä ansiosta hänestä tuli Irlannin kansallispyhimys. Patrik kuoli 17.3.460 ja päivää on vietetty Pyhän Patrikin päivänä jo ainakin 600-luvulta lähtien.

Pyhän Patrikin juhliminen on alkanut yleistyä Halloweenin tapaan vähitellen myös Suomessa. Ja mikäs siinä, sopiihan sisällöltään pitkälti suomalaista vappua ja saksalaisten oktoberfestiä muistuttava juhla hyvin pohjoiseurooppalaiseen menoon.

Katso New York Timesin Immigration Explorer -karttapalvelusta eri maahanmuuttajaryhmien maantieteellinen sijoittuminen Yhdysvalloissa.

Lainaus

Tabujen ja tarujen vihreällä saarella

Rita Trötschkes — Mon, 17 Aug 2009 13:21:59 +0000

Terveisiä Irlannista. Lähdin matkaan vähän kuin väkisin, koska Irlanti ei kuulu suosikkeihini sateiseksi väitetyn säänsä vuoksi. Maa yllätti minut täysin.

Aurinkokin paistoi ja kävelin sumuisella, mutta valkohiekkaisella merenrannalla lämpimässä säässä.

Ehkä Dublin ei ole lempipaikkani maailmassa, mutta pidän kovasti aidoista, puheliaista, huumorintajuista ja mutkattomista irlantilaisista. Käsittämätöntä, että minua tultiin opastamaan (ainakin kahdesti) keskellä katua kymmenien muiden turistien keskellä, vaikka en edes kysynyt apua.

Tutustuin Dublinissa syntyneisiin katolilaisiin, joiden kanssa puhuin mm. englantilaisten ja irlantilaisten väleistä, avioerosta, katolisesta kirkosta, Pohjois-Irlannin tilanteesta ja esimerkiksi gay-ihmisten tasa-arvovaatimuksista. Puhuimme tabuista ja kielletyistä aiheista, joita matkaoppaat yleensä neuvovat välttämään.

Toki kerroimme myös vitsejä toisillemme. Ihmettelimme maailmamenoa ja joimme paikallista juomaa, vaikka pubin nurkassa soitettiin ja laulettiin täysillä sellaisia musiikkia, joka melkein pisti viiltämään ranteet auki.

Ihmettelin irlantilaisten vankkaa uskoa keijuihin, keijukaisiin ja menninkäisiin (leprechaun). Siitä ei ole paljon aikaa, kun eräässä irlantilaiskylässä haluttiin kaataa puu, jonka alla tiedettiin asuvan menninkäisiä. Kyläläiset vastustivat puunkaatoa, sillä heidän mielestä vihreät hemmot suuttuisivat siitä. Kun puu oli kaadettu, kostivat keijut kyläläisille kotinsa hävittämisen. Kaikki tämä raportoitiin vakavalla naamalla paikallislehdessä.

Lainaus