Blogit - verkko

Ydinvelvoitteemme: tasapuolinen saatavuus

Ismo Silvo — Mon, 16 Feb 2015 06:55:03 +0000

Ismo Silvo on Ylen julkaisujohtaja.

Ylen strategia merkitsee muutoksia Ylen tarjontatapaan. Ylelle on tärkeää, että muistamme näisssä muutoksissa Yle-lain velvoitteet. Haluamme säännöllisesti kerrata, mikä on julkisessa palvelussa olennaisinta.

Minusta yksi tärkeimpiä julkisen palvelun velvoitteita on lain vaatimus tuoda Ylen palvelut jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Tämä perustuu tietysti ajatukseen, että jokainen suomalainen on julkisen viestintäyhteisön tasa-vertainen jäsen.

Nyt kun panostamme verkkopalveluihin eli laajakaistan kautta saataviin palveluihin, edistämmekö tasa-arvoa ja yhtäläistä saatavuutta? Vai syrjimmekö heitä, joilla ei syystä tai toisesta ole verkkoliittymää?

Saamme tämän vakavan kysymyksen jatkossa usein vastattavaksemme.

Laki ja laajakaistajakelu

Suomessa ja Ylessä on aina ajateltu, että yhtäläinen saatavuus toteutuu yleisradioverkon avulla. Kuulemme näkemyksiä, että vain tämä verkko kykenee tosiasiassa toteuttamaan Ylen palveluiden yhtäläisen saatavuuden. Sehän saavuttaa käytännössä kaikki kotitaloudet, laskennallisesti yli 99,9 %.

Mitä Yle-lakimme sanoo laajakaistajakelusta? Lain tärkein pykälä (joka pääosiltaan laadittiin alun perin vuoden 2002 lakiversioon) kuuluu:

”Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja voidaan tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja alueellisesti.”

Hallituksen perusteluissa lain tarkoituksista (HE 241/2001 vp) käy varsin selvästi ilmi, mitä ajateltiin, kun tätä pykälää vuonna 2002 muotoiltiin. Jo silloin internetin vyöry oli selvää. Oheispalveluilla tarkoitettiin ohjelmien kyljessä lähetettäviä erityisryhmille suunnattuja palveluita – siis erityisesti ohjelma- ja äänitekstityksiä. Lisäpalveluilla tarkoitettiin ohjelmiin liittyvää lisäinformaatiota. Käytännössä nykytermein ohjelmien internet-sivustoja.

Mutta tuo lainkohta ”…ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluita..” on sellaisenaan hiukan erikoinen. Mitä nämä muut sisältöpalvelut ovat?

Teksti on tarkoituksella, viisaasti ja kaukonäköisesti ajateltu linjaus. Lain perusteluissa kerrotaan muiden sisältöpalveluiden selvästi tarkoittavan, että Yle voi tarjota radio- ja televisio-ohjelmapalveluitaan enenevästi muissa kuin ”perinteisissä televisio- ja radioverkoissa”. Siis sellaisia palveluita, joita aiemmin on levitetty yksinomaan yleisradioverkkojen kautta. Ei näiden samoja sisältöjä tarvitse olla, ja ne saavat olla ihan oikeita televisio- ja radiopalveluita. Aivan kuten nyt tarjotaan ”vain Areenassa” -ohjelmia, tai av-mediaa sisältäviä uutissivustoja tai jatkossa ”vain Areenassa” -paketteja ja -kanavia.

Yle voi siis lain mukaan jakaa palveluitaan yleisradioverkkojen ja yleisten viestintäverkkojen kautta. Kunhan yhtäläinen saatavuus peruspalveluissa toteutuu. Edellisen jakelun maksaa Yle osana omia kustannuksiaan, jälkimmäisen jakelun maksaa kuluttaja laajakaistaliittymämaksussaan. Tämä ero ei mielestäni ole ratkaiseva Yle-lain edellyttämän yhtäläisen saatavuuden kannalta. Myös antennijakelun varassa oleva kuluttaja joutuu maksamaan erilaisia antenneihin, vahvistimiin, johdotuksiin jne. liittyviä ”tilaajakustannuksia”.

Laajakaista tavoittaa ja ei tavoita

Tasavertaisuuden kannalta on kuitenkin olennaista on, että antenniverkon ohella kuluttajalla on tosiasiallinen mahdollisuus saada riittävän nopea laajakaistaliittymä. Ja että sellaisen hankintakustannukset eri puolilla maata eri kuluttajille ovat jokseenkin yhtäläiset. Tähän tähtää maamme laajakaistapolitiikka, jota myös Yle määrätietoisesti tukee.

Markkinakilpailu lienee jo huolehtinut hintojen kohtuullisuudesta, mutta nopeuksissa haja-asujat jäävät jälkeen. Jos kuluttajan nykyoikeus saada käyttöönsä lakisääteisenä yleispalveluna meganen liittymä olisi samalla myös tosiasiallinen maksimikapasiteetti merkittäville kuluttajaryhmille, ei yhtäläinen saatavuus toteutuisi.

Ylen on tulevina vuosina käytännössä vaikea merkittävästi laajentaa näitä ”vain verkossa” kulkevia televisio- ja radiopalveluita, ennen kuin suorituskykyinen, kohtuuhintainen tilaajaliittymä on maamme joka hehtaarilla. Toisaalta laajakaistaliittymä on myös jossain määrin antenniliittymää tasa-vertaisempi: se mahdollistaa Ylen palveluiden saatavuuden moninaisimmissa arjen käyttötilanteissa. Laajakaistayhteys kulkee verovelvollisen mukana, eikä saatavuus jää jumiin antennitöpseliin.

Yle haluaa katsoa kansalaisten tasa-arvon perään ja tunnustaa kotitalouksien realiteetit. Koko kansan Ylen on vaikea edetä vain nopeimpien mukana. Ylen odotetaan puolustavan kansalaisten tasavertaisuutta ja tämän vuoksi Yleä arvostetaan. Uskon myös, että Yle toiminnallaan luo painetta ja edistää tasa-arvoisen laajakaistasaatavuuden tosiasiallista toteutumista.

Yle-lain oikeutus tarjota vain laajakaistaverkossa kulkevia palveluita on kuitenkin jo olemassa.

Lainaus

Rankkoja ja arvokkaita tarinoita

Marit af Björkesten — Wed, 04 Jun 2014 10:56:10 +0000

Marit af Björkesten on Svenska Ylen johtaja.

Vanhin oli täyttänyt seitsemänkymmentä, nuorimmat olivat koululaisia. Monet olivat jättäneet ikävät muistot taakseen, toiset painiskelevat niiden kanssa päivittäin vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Suurin osa oli yrittänyt hakea apua, mutta harva oli sitä saanut.

Kaikilla heillä oli yksi yhteinen tekijä – halu ja uskallus kertoa oma tarinansa kiusaamisesta. Ja ollaksemme rehellisiä, tämä tarve oli paljon suurempi kuin osasimme kuvitellakaan, kun päätimme nostaa kiusaamisen teemaksi kaikilla Svenska Ylen kanavilla.

Kun suunnittelimme viikon kestävää joukkoistamisprojektiamme #TaDetPåAllvar – Fixa mobbningen toimittajat kuvittelivat saavansa muutamia tarinoita, jotka avartaisivat käsitystämme kiusaamisen syistä ja seurauksista.

Näitä henkilökohtaisia kertomuksia tulvi kuitenkin ovista ja ikkunoista, ja vielä sellaisella vauhdilla että jouduimme haalimaan lisäapua, jotta saisimme tarinat julkaistua verkossa. Samaan aikaan Vegan, Extremin ja Yle Femin ohjelmantekijät käsittelivät teemaa eri näkökulmista lukuisissa ohjelmissaan.

Joukkoistaminen tuo asiantuntemusta, syvyyttä, koskettavuutta

Satoja kertomuksia luettiin, kuunneltiin, katseltiin ja jaettiin kymmeniä tuhansia kertoja. Sosiaalisessa mediassa yksi toisensa jälkeen rohkaistui kertomaan omista kokemuksistaan. Tarinapankkimme kertomukset ovat aika rankkaa luettavaa, mutta moni kertoo saaneensa lohtua muiden kokemuksista.

Myös muut kuin kiusaajat ja kiusatut ovat ottaneet yhteyttä ja kiittäneet keskusteluista ja niistä työkaluista, jotka nousivat esiin projektin aikana. ”Tämä jos jotain on julkista palvelua” kirjoitti eräs netin käyttäjä. Samaa mieltä ovat myös kiusaamisen parissa työskentelevät järjestöt, jotka parhaillaan keskustelevat kanssamme siitä miten materiaalia voisi hyödyntää jatkossakin, esimerkiksi opettajien koulutuksessa.

Joukkoistaminen ei ole helppoa, eikä aina ihan halpaakaan. Kun se onnistuu, panokset kuitenkin moninkertaistuvat. Fixa mobbningen-toimitus koostui alun perin kuudesta ihmisestä. Verkon kautta osallistaminen toi hetkessä satoja tekijöitä, jotka kaiken lisäksi toivat projektiin sellaista syvyyttä, asiantuntemusta ja koskettavuutta, jota emme olisi saaneet aikaan omin päin.

Ylen uudistetussa strategiassa mennään verkko edellä, jotta tavoitamme suomalaiset paremmin. Mutta tavoittamisen lisäksi verkko tuo myös mahdollisuuden tehdä aiempaakin merkittävämpiä ja puhuttelevampia sisältöjä.

Vaikka viimeisten projektiemme nimet ovat olleet kunnianhimoisesti Fixa högskolan ja Fixa mobbningen, Ylen tehtävä ei tietenkään voi olla suurten yhteiskunnallisten ongelmien poistaminen. Kiusaaminen taitaa jatkua sekä kouluissa, että työpaikoilla tämänkin jälkeen.

Uskomme kuitenkin, että lukijoiden, kuuntelijoiden ja katsojien kanssa tehty yhteistyö on mielekäs tapa luoda palikoita, jotka voivat olla osa paremman yhteiskunnan rakentamista. Hyvä alku on jo se, että ainakin yksi entinen kiusaaja kertoi pyytäneensä anteeksi löydettyään tarinapankistamme liiankin tutun kuvauksen nuoruudestaan.

Lainaus

Tulevaisuuden julkisen palvelun media

Gunilla Ohls — Fri, 09 May 2014 05:47:32 +0000

Gunilla Ohls on Ylen strategiajohtaja.

Ylen hallitus on kokouksessaan 8.5. hyväksynyt Ylen strategisen suunnan. Hallintoneuvosto vahvistaa sen lopullisesti 11.6. minkä jälkeen viestimme päivitetystä strategiasta eri tavoin, myös Ylen yhtiösivustolla verkossa.

Strategian hyväksyminen ja sen toteutuksen seuranta ovat Ylen ulkopuolisen hallituksen keskeisimpiä tehtäviä. Meidän yleläisten tehtävä on muuttaa strategia todeksi.

Vain ja ainoastaan tekojen kautta strategialla on merkitys. Kaikki yleläiset - olipa työ, tehtävä tai rooli mikä hyvänsä - vaikuttavat omalla panoksellaan siihen, miten tämän ja huomispäivän julkisen palvelun mediaa yhteiskunnassamme arvostetaan. Myös yhteistyötahomme vaikuttavat siihen.

Digitalisointi on viimeisten vuosien aikana vaikuttanut syvästi yhteiskunnan rakenteisiin, mediaan ja ihmisten arkeen. Massamedian rinnalle on kasvanut mobiili, henkilökohtaiseen valintaan perustuva tapa käyttää mediaa. Verkon osuus median käytöstä kasvaa nopeasti. Kaupallisen median perinteinen arvoketju on murtumassa, minkä seurauksena ansaintamallit on rakennettava uudestaan. Kaikenlainen asiointi siirtyy verkkoon. Uudet toimijat haastavat perinteistä mediaa. Datan siirto ja hyödyntäminen ovat vielä alkutaipaleella. Muutoksen tahti kaikilla rintamilla on kova.

Muutoksessa on myös käsitys julkisesti rahoitetun median roolista yhteiskunnassa. Viime vuonna voimaan astunut Yle-vero vahvistaa suomalaisten odotuksia Yleä kohtaan. Ylen julkinen palvelu tulee jatkossakin olemaan keskustelun ja arvioinnin kohteena.

Ylen tulevien vuosien suurin haaste on ymmärtää suomalaisten yleisöjen ja eri asiakasryhmien muuttuvia ja eriytyviä tarpeita. Meidän on pidettävä myös huoli Ylen hyvästä yleisösuhteesta ja siitä, että julkisen palvelun ajatus ymmärretään laajasti yhteiskunnassa.

Erottuvuus muista toimijoista, verkkopalveluiden käyttökokemuksen varmistaminen, päätelaitekehityksen ymmärtäminen ja toiminnan tehokkuus ovat asioita, joihin olisi erityisesti panostettava.

Miten Yle sitten rakentaa tulevaisuuden julkista palvelua?

Rakennamme sitä kehittämällä vahvasti media-alaa ja julkista palvelua, vastaamalla sisällöillä ja palveluilla yleisöjen ja asiakkaiden muuttuviin mediatarpeisiin sekä toimimalla entistä aktiivisemmin erilaisten yhteistyötahojen kanssa. Lisäksi meidän on käytettävä julkisia varoja entistäkin tehokkaammin ja tehtävä asioita sujuvasti. Seuraavien vuosien strategiset painopisteet ohjaavat tekemistämme ja panostuksia tähän suuntaan.

Juna ei seiso paikallaan. Ennustan, että seuraavien vuosien aikana näemme yhä voimakkaammin uudistuvan Ylen. Strategia sekä velvoittaa että antaa luvan toimia.

Yle haluaa tehdä maailmanluokan julkista palvelua. Olemme suomalaisten palveluksessa!

Gunilla Ohlsin blogi 31.1.2014: Yle on tärkeämpi kuin koskaan

Lainaus

Verkko edellä kohti tulevaisuutta

Janne Yli-Äyhö — Tue, 22 Apr 2014 07:27:45 +0000

Janne Yli-Äyhö on Ylen tuotantojohtaja.

Verkkopalveluiden kehittäjät pitivät Ylessä pari viikkoa sitten internetin kehityspäällikkö Sami Kallisen johdolla kolmen tunnin intensiivisen istunnon API-arkkitehtuurin ja verkkopalveluiden kehittymisestä.

API-arkkitehtuuri tarkoittaa sitä, että luodaan standardoidut rajapinnat tietojen välittämiseen eri sovellusten välillä. Palveluita voi kehittää nopeammin ja tehokkaammin, kun tieto kulkee sovellusten välillä sisäisesti.

Tieto välitetään rajapintojen kautta ulos. Näin erilaiset kumppanimme voivat ottaa Ylen sisältöjä osaksi omia palvelujaan.

Kuulostaa ehkä monimutkaiselta teknojargonilta, mutta kyseessä on perustavaa laatua oleva kehitystyö, jonka avulla voimme tarjota entistä parempia palveluita suurelle yleisölle.

Käyttö ja odotukset kasvavat

Yle on edelläkävijä verkkopalveluiden kehittäjänä ja haluaa myös sellaisena pysyä. Rima palveluiden laadun ja monipuolisuuden suhteen nousee koko ajan. Sisällöt pitää saada näkymään kaikille ruuduille. Käyttökokemuksen pitää olla yhtenäinen ja hyvä kaikkialla.

Kun verkkopalveluiden käyttö laajenee, myös palveluiden koko toteutusketjulle syntyy uudenlaisia vaatimuksia. Pienen käyttäjäryhmän palvelun tuottaminen on kevyttä. Mutta miljoonan käyttäjän palvelun luotettavuusvaatimukset ovat aivan eri luokkaa. Tämä edellyttää koko teknologian ylläpitoketjulta uudenlaista toimintaa.

Sotshin kisojen nettipalveluiden menestyksestä on kerrottu jo moneen kertaan. Kisojen aikana tehtiin verkkoliikenteen Suomen ennätys. Liikennehuippu oli noin 250 GBit/s, mikä on paljon. Monet yritykset olivat vaikeuksissa omissa verkoissaan liikenteen hallinnan kanssa.

Teknisiä ratkaisuja ja muuta kehittämistä

Tällaiset liikennemäärät edellyttävät tapoja keventää televerkkojen kuormaa. Siksi keskustelemme viranomaisten kanssa jo ennaltaehkäisevästi teknisistä ratkaisuista hallita kasvavia liikennemääriä. Yksi esimerkki tällaisesta on multicast-lähettäminen IP-verkossa.

Ylen johto on päättänyt panostaa verkkopalveluihin vuonna 2014 noin miljoona euroa enemmän kuin alun perin oli budjetoitu. Rahat otetaan muusta toiminnasta. Tämä lisäpanostus kuvastaa omalta osaltaan verkkoasioiden tärkeyttä.

Tulevan kauden strategiat ovat parhaillaan valmistelussa ja ennakkotietona se, että verkkoa tullaan kehittämään jatkossakin. Verkko koskettaa koko Yleä. Vaikka huomio kiinnittyy helposti teknologiaan, toiminnan kehittämistä ja muutoksia tarvitaan joka puolella.

Lainaus

Viikon vähiten jaetut uutiset

Marit af Björkesten — Fri, 28 Feb 2014 07:16:19 +0000

Marit af Björkestenon Svenska Ylen johtaja.

”Simpanssit suoriutuvat tästä kokeesta paremmin kuin opiskelijani.”

Tällä vertauksella globaalin lääketieteen professori ja suosittu luennoitsija Hans Rosling ravistaa kuulijoitaan puhuessaan maailman taloudellisesta ja terveydellisestä kehityksestä.

Hänen mainitsemansa koe koskee muun muassa lapsikuolleisuutta ja elinajan odotetta. Roslingin mukaan arvaamalla osuu oikeampaan. Ja näin ollen jopa simpanssit saavat korkeammat pisteet kuin lääketieteen opiskelijat.

Rosling ei väitä, että opiskelijat olisivat tyhmiä vaan että he pohjaavat tietonsa vanhoihin ajatusmalleihin ja ennakkoluuloihin. Tämä taas johtaa siihen, että heillä on paitsi vääristynyt myös turhan synkkä kuva maailman tilasta. Esimerkiksi lapsikuolleisuuden dramaattinen lasku on jäänyt heiltä huomaamatta.

Samantapaista kritiikkiä Rosling kohdistaa myös mediaan. Myös toimittajien maailmankuva perustuu hänen mukaansa liian usein vanhentuneisiin tietoihin, mikä taas vaikuttaa tapaan, jolla uutiset valikoituvat ja leviävät.

Nämä uutisten sokeat pisteet ansaitsisivat muutenkin laajempaa huomiota. Mediatutkijat ehdottavatkin tuoreessa Svenska medieinstitutetin raportissa, että emme tekisi listaa vain viikon eniten luetuista uutisista vaan myös niistä tapahtumista ja trendeistä, jotka eivät saa lainkaan huomiota.

Tällaisia aiheita voisivat olla esimerkiksi humanitaarinen kriisi Tšadissa, mutta yhtä lailla sellainen myönteinen kehitys, jota on vaikeampi hahmottaa.

Svenska Ylen uutistoimitus on tänä vuonna asettanut tavoitteekseen pienentää näitä uutisaukkoja ratkaisukeskeisen journalistiikan avulla. Inspiraation lähteenä toimii muun muassa tanskalaisen julkisen palvelun yhtiö DR, joka lisäsi rakentavan journalistiikan agendalleen jo muutama vuosi sitten.

Tätä rakentavan journalistiikan ajattelutapaa on kritisoitu sekä Tanskassa että Suomessa, koska sen on kuviteltu johtavan siloteltuun kuvaan todellisuudesta. Tästä ei kuitenkaan ole kyse. Journalismimme ydintehtävä ei muutu, eivätkä Ylen uutislähetykset tule täyttymään suloisista kissanpennuista.

Kyse on pikemminkin siitä, että emme tyydy esittämään vain kriittisiä kysymyksiä, vaan panostamme entistä enemmän myös ratkaisujen uutisointiin, silloin kun siihen on aihetta. Kuvaamme entiseen tapaan yhteiskunnallisia ongelmia, mutta sen lisäksi kerromme useammin ihmisistä tai yhteisöistä, jotka ovat löytäneet tapoja ratkoa niitä. Panostamme vielä enemmän kokonaiskuvien hahmottamiseen, jotta pystyisimme kertomaan myös myönteisestä kehityksestä. Yritämme aina katsoa maailmaa molemmilla silmillä, toisin sanoen korotamme journalistista rimaa vielä pykälällä tai parilla.

Se vinoutunut maailmankuva, josta Hans Roslingkin puhuu, ei kuitenkaan ole kokonaan median korjattavissa. Yhä useampi meistä toimii uutisseulana, joka päättää mitkä tapahtumat ja faktat lähtevät vielä laajempaan levitykseen sosiaalisten verkostojen kautta.

Analyysimme uutisten verkkokäytöstä kertoo, että Ylen uutiskriteerit vastaavat pitkälti myös katselijoidemme, kuuntelijoidemme ja lukijoidemme valintoja. Näyttää kuitenkin siltä, että yleisön kiinnostus positiivisia uutisia kohtaan on suurempaa kuin toimittajien, ja että hyvät uutiset leviävät verkossa huonoja uutisia laajemmin.

Jospa yhteisvoimin päihittäisimme simpanssitkin?

Lainaus

Netinkäyttäjän perusoikeuksia pohditaan Helsingissä, Brysselissä ja Washingtonissa

Janne Holopainen — Wed, 05 Feb 2014 09:10:31 +0000

Janne Holopainen on mediasääntelyn päällikkö Ylen lakiosastolla.

Suomen hallitus antoi 30.1.2014 eduskunnan käsiteltäväksi lakiesityksen uudeksi tietoyhteiskuntakaareksi.

Lakiin ehdotetaan ensimmäistä kertaa nimenomaista pykälää verkkoneutraliteetista. (110 § ”Verkon neutraliteetti” ks. tämän kirjoituksen lopussa sekä edellisestä linkistä ehdotuksen sivulla 305, perustelut s. 154-157). Sääntelytavaksi on valittu keskeisten periaatteiden linjaaminen melko väljästi lakitekstissä (1. ja 2. momentit) sekä tarkan sääntelytoimivallan antaminen Viestintävirastolle (momentit 3-5).

Jokaisen netinkäyttäjän oikeuksia määrittelevä pykälä on kirjoitettu monimutkaisesti. Useiden pykäläviittausten takia tavallisen netinkäyttäjän on vaikea ymmärtää, mitä oikeuksia laki hänelle suo. Netinkäyttäjän aseman tarkka määrittely ja siitä tiedottaminen jää käytännössä Viestintäviraston tehtäväksi, eikä Viestintäviraston ohjeistus tule olemaan ihan lyhykäinen. Vaikeaa kirjoitustapaa harmitellessani joudun kuitenkin myöntämään, etten osaa tehdä ehdotusta selkeämmäksi kirjoitustavaksi.

Kokonaisuutena arvioiden ehdotettu pykälä on kompromissi teleoperaattoreiden käytännöllis-teknisten tarpeiden sekä ansainmahdollisuuksien ja toisaalta netinkäyttäjien sekä nettipalveluiden toimintavapauden välillä.

Tarkastelunäkökulmasta riippuen kompromissia voi pitää enemmän tai vähemmän tasapainoisena. Tv-yhtiöiden ja muiden sisältöpalveluita tarjoavien kannalta myönteistä ovat säännöksen 2. momentin syrjimättömyys-vaatimus sekä perustelujen täsmälliset kirjaukset kilpailuneutraliteetista ja hintadiskriminoinnin kiellosta (s. 156 vasen palsta). Jyrkimpiä nettineutraliteetin kannattajia pykälä tuskin täysin tyydyttää. Todennäköisintä on, että eduskunta hyväksyy ehdotetun 110 §:n sellaisenaan tai vähäisin tarkennuksin.

Samaan aikaan toisaalla

Suomalaisen netinkäyttäjän perusoikeudet ovat lainvalmistelun kohteena myös Brysselissä. EU-komissio teki syyskuussa 2013 ehdotuksen eurooppalaista telesisämarkkinaa koskevaksi EU-asetukseksi. Jos asetus tulee aikanaan voimaan, niin se on automaattisesti sellaisenaan sovellettavaa pakottava lainsäädäntöä kaikissa EU-jäsenmaissa. Eduskunta ei Suomessakaan enää säädä erikseen EU-asetuksen voimaantulosta.

Asetusluonnoksen artiklat 23-26 (s. 53-58, perustelut kohta 45-57 s. 26-28) koskevat netinkäyttäjän oikeuksia, mm. verkkoneutraliteettia. Jos ehdotetut artiklat tulisivat voimaan EU-asetuksena sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt tietoyhteiskuntakaaren 110 §:n, suomalainen pykälä menettäisi merkityksensä. Tämän jälkeen Suomen hallitus todennäköisesti ehdottaisi eduskunnalle kotimaisen pykälän kumoamista.

EU-asetuksen ehdotetut artiklat ovat suomalaisen vastineensa tapaan myös kompromissi eri etutahojen toiveiden välillä. EU-asetuksen luonnosta voi kenties pitää netinkäyttäjän kannalta hiukan edullisempana kuin suomalaista ehdotusta. Suomalaisen pykälän ja EU-asetuksen pykälän vertailu vaatisi kuitenkin niiden sisällön perusteellista arviointia erilaisissa soveltamistilanteissa. Kun säännösehdotukset on kirjoitettu täysin erilaisen lainsäädäntötavan mukaisesti, niiden sanamuotojen vertailusta ei voi tehdä johtopäätöksiä.

Komission asetusehdotus ei kuitenkaan tule sellaisenaan voimaan. EU-parlamentin valiokuntien käsittelyn perusteella näyttää todennäköiseltä, että parlamentti pyrkii vahvistamaan netinkäyttäjän oikeuksia alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna. Rinnakkain EU-parlamentin käsittelyn kanssa myös jäsenvaltioiden hallitusten välinen EU-ministerineuvosto käsittelee samaa ehdotusta. Kun molemmat EU-toimielimet ovat saaneet asetusehdotuksesta omat kantansa muodostettua, niiden välillä etsitään kompromissi, josta syntyy lopullinen asetus. Siten EU-asetuksen verkkoneutraliteettisäännösten lopullista sisältöä on tässä vaiheessa vaikea ennustaa.

EU-asetuksen tarkan sisällön ja voimaantulon arviointia vaikeuttavat myös ensi toukokuun EU-parlamenttivaalit, sillä asetusehdotusta ei ehditä käsitellä loppuun asti nykyisen parlamentin toimikaudella. Joka tapauksessa Brysselissä on tekeillä suomalaiseen lakiehdotukseen nähden vaihtoehtoinen netinkäyttäjän oikeuksien määrittely, joka hyvinkin saattaa muutaman vuoden päästä olla Viestintäviraston sovellettavana, Suomen eduskunnan säätämän lain sijasta.

Verkkoneutraliteetti puhuttaa myös USAssa

Verkkoneutraliteetti nousi amerikkalaisten viestintämarkkinauutisten kärkiaiheeksi, kun yhdysvaltalainen valitustuomioistuin 14.1.2014 antamallaan päätöksellä kumosi osittain USAn liittovaltion viestintäregulaattorin FCC:n vuonna 2010 tekemän verkkoneutraliteettipäätöksen ”Open Internet Order”.

US-oikeusjärjestelmää tarkemmin tuntematta tuomioistuimen osittainen kumoamispäätös näyttää perustuneen FCC:n käyttämään toimivaltansa muodollisjuridiseen perustelutapaan. Asiasisällöllisesti tuomioistuin totesi FCC:llä olevan toimivaltaa verkkoneutraliteetin sääntelyssä. Lisäksi tuomioistuin hyväksyi verkkoneutraliteetin sääntelyn viestintäpoliittiset lähtökohdat. FCC voi joko valittaa päätöksestä ylempään tuomioistuimeen tai muokata antamiaan verkkoneutraliteettisääntöjä nyt saadun tuomioistuinpäätöksen mukaiseksi.

Tuomioistuinpäätös innoitti monet eturyhmät näkyviin kannanottoihin. Mm. laajakaistaoperaattorit kiirehtivät vakuuttamaan että oikeudellisista päätöksistä riippumatta ne eivät rajoita asiakkaittensa vapautta käyttää kaikkia laillisia nettipalveluja.

Verkkoneutraliteetin talousvaikutukset piilossa

Yhdysvaltalaisen media- ja blogikeskustelun arviot ovat hyödyllisiä verkkoneutraliteetin liiketoimintavaikutusten pohtimisen kannalta myös Euroopassa:

Kiinteiden ja langattomien laajakaistaverkkojen operaattorit pyrkivät laajentamaan tulopohjaansa liittymäasiakkailta perittävien maksujen lisäksi sisällön julkaisujoilta perittäviin maksuihin, esimerkiksi hinnoittelemalla jakelukapasiteettia sen laadun eli liikenteen priorisoinnin perusteella. Siten palveluntarjoaja voi ostaa palvelulleen lisämaksusta muun liikenteen ohittavan prioriteetin, jonka seurauksena käyttäjä saa juuri tämän palvelun teknisesti parempilaatuisena (katkoitta, viiveettä).
Laajakaistaoperaattori voi myös periä maksun sisältöjen laajakaistajakelusta vain palveluntarjoajalta, jolloin käyttäjä saa sisällön täysin maksutta tai ilman rajoitetun datakiintiönsä kuluttamista. USAssa on sekä kiinteissä että langattomissa laajakaistaliittymissä yleistä, että kuukauden dataliikenteelle on asetettu enimmäismäärä, jonka ylittämisestä operaattori perii lisämaksun. Suomessa tätä esiintyy nykyään vain mobiililaajakaistaliittymissä. USAn suurin teleoperaattori AT&T julkisti tammikuun 2014 alussa Sponsored Data -hinnoittelun, jossa sisällön tarjoaja maksaa sisällön välittämisen langattomassa laajakaistaverkossa, eikä liittymäasiakkaan datapakettia käytetä.
Suurilla ja vakiintuneilla sisältöpalveluntarjoajilla on neuvotteluvoimaa, joiden pohjalta ne kykenevät sopimaan laajakaistaoperaattorien kanssa palveluliiketoimintansa kannalta kohtuullisesta kustannustasosta. Suurilla palvelutarjoajilla on myös teknis-taloudelliset resurssit vähentää laajakaistaoperaattorien verkkojen kuormitusta siten, että laajakaistaoperaattorilla on vähemmän perusteluja lisämaksujen perimiselle. (esim. Netflixin Open Connect )
Uusilla toimintaansa aloittavilla palveluntarjoajilla ei ole neuvotteluvoimaa tinkimiseen eivätkä ne välttämättä kykene maksamaan laajakaistaoperaattorin pyytämiä maksuja.
Kuvatut hinnoittelu- ja neuvottelumekanismit vahvistavat internetissä jo lähtökohtaisesti vahvana vallitsevaa suuruuden ekonomiaa. Uuden liiketoiminnan aloittamisen esteiden lisääntyminen on omiaan ehkäisemään innovaatioita ja pitkällä tähtäimellä vähentämään palvelutarjonnan kilpailullisuutta. Yksittäisen käyttäjän kannalta tämä tarkoittaa vähemmän uusia nokkelia palveluratkaisuja.
Laajakaistaliittymien tarjonnassa kuluttajille esiintyy kilpailua vaihtelevasti. Langattomien laajakaistaliittymien markkina on yleensä kilpailtu, ja monin paikoin ankaran kilpailun piirissä. Kiinteiden liittymien tarjonnassa kilpailun määrä vaihtelee suuresti. Suomen lisäksi monissa muissakin maissa ml. USAssa on maantieteellisiä alueita, joissa kiinteä laajakaistaliittymä on saatavissa vain yhdeltä operaattorilta. Näissä tilanteissa operaattori on myös todellisuudessa aidon portinvartijan asemassa, kun operaattorin hinnoitteluun tai palveluehtoihin tyytymätön asiakas ei voi vaihtaa laajakaistaoperaattoria.

Netinkäyttäjän oikeudet vai liiketoiminnan kustannukset

Suomalaisen ja EU-lakiehdotuksen verkkoneutraliteettiluonnokset on kirjoitettu netinkäyttäjän oikeuksien määrittelyn muotoon. Käyttäjän oikeuksien peilikuva on laajakaistaoperaattorin toimintavapaus ja sen rajoitukset. Käytännön esimerkkitapauksissa on ollut kyse mm. laajakaistaoperaattorin tarkoituksellista toimista laillisen vertaisverkko eli torrent-jakelun rajoittamiseksi. Ruotsissa Telia suunnitteli vuonna 2012 lisämaksun käyttöottoa mobiiililaajakaistaliittymistä soitettaville Skype-puheluille.

Verkkoneutraliteetin noustua viime vuosina julkiseen tietoisuuteen ja lainsäätäjien työn kohteeksi verkon vapauden ”perustyyppiset” rajoitukset tuskien enää muodostuvat erimielisyyden aiheiksi. Laajakaistaoperaattorit ovat maailmanlaajuisesti tunnistaneet rajoitustoimiensa herkkyyden ja osannevat välttää itselleen haitallisten konfliktien aiheuttamista.

Verkkoneutraliteettisääntöjä koskeva edunvalvonta on merkittävältä osalta muuttunut kysymykseksi nettivideojakelukapasiteetin hinnoittelusta ja maksajasta. Ylivoimainen valtaosa nettiliikenteestä on videokuvaa, joten videoliikenteen kasvu määrittää laajakaistaoperaattorien investointikustannukset. Nettivideoiden lisääntyvä katselu lisää asiakkaiden halukkuutta maksaa operaattoreille nopeammista nettiliittymistä korkeampia hintoja. Videopalvelut (YouTube, Netflix, maksu-tv jne) luovat merkittäviä mainostulo- ja tilausmaksutuloja videojulkaisijoille. Laajakaistaoperaattorit pyrkivät laajentamaan ansaintaansa liittymäasiakkaiden lisäksi myös julkaisijoiden maksettavaksi.

Jokainen nettivideoliiketoiminnassa mukana oleva pyrkii muokkaamaan verkkoneutraliteettisääntöjä oman taloudellisen etunsa mukaisiksi, vaikka edunvalvonta muodollisesti koskeekin netinkäyttäjien oikeuksien määrittelyä. Näin tekee myös Yleisradio voidakseen käyttää mahdollisimman paljon saamastaan rahoituksesta sisällön tuottamiseen jakelukustannusten sijasta.

***
HE 221/2013 vp Hallituksen esitys eduskunnalle tietoyhteiskuntakaareksi sekä laeiksi maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n ja rikoslain 38 luvun 8 b §:n muuttamisesta

110 § Verkon neutraliteetti

(1) Internetyhteyspalvelun tarjoaja ei saa rajoittaa tilaajan tai käyttäjän mahdollisuutta käyttää internetyhteyspalvelua paitsi:
1) 108 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa erikseen yksilöidyissä tilanteissa;
2) viranomaisen tai tuomioistuimen päätökseen perustuen;
3) tietoturvasta huolehtimiseksi ja häiriön korjaamiseksi;
4) internetyhteyspalvelun ja muun viestintäpalvelun toimivuuden ja laadun ylläpitämiseksi noudattaen kuitenkin, mitä 243 ja 244 §:ssä säädetään.

(2) Edellä 1 momentin 1 ja 4 kohdassa tarkoitetut rajoitukset tulee toteuttaa syrjimättömästi eivätkä ne saa:
1) rajoittaa internetyhteyspalvelun tarkoituksenmukaista käyttöä;
2) estää tai rajoittaa tilaajan tai käyttäjän mahdollisuutta käyttää haluamiaan sovelluksia ja palveluja;
3) hidastaa kohtuuttomasti internetyhteyspalvelun liikennettä.
(3) Viestintäviraston määräyksellä voidaan antaa tarkempia määräyksiä tässä pykälässä tarkoitettujen rajoitusten ja menettelyjen arvioimisesta ja niiden käyttämisestä internetyhteyspalvelun riittävän käytettävyyden ja laadun turvaamiseen.

(4) Viestintävirasto voi päätöksellään velvoittaa internetyhteyspalvelun tarjoajan:
1) toteuttamaan 2 momentissa tarkoitettujen haittojen estämiseksi välttämättömiä menettelyjä; tai
2) pidättäytymään sellaisten menettelyjen ja rajoitusten käyttämisestä, jotka aiheuttavat 2 momentissa tarkoitettua haittaa.

(5) Viestintäviraston on 3 ja 4 momentin mukaisia määräyksiä ja päätöksiä antaessaan otettava huomioon käyttäjille tarjolla olevieninternetyhteyspalvelujen yleinen laatu, palvelun hinta ja ominaisuudet.

Lainaus

Yle Puhe etsii pelotonta edelläkävijää

Marja Keskitalo, Julkaisupäällikkö — Thu, 22 Aug 2013 09:21:25 +0000

Yle Puhe on suomalaisen radiomaailman kummajainen, ainoa lajissaan. Radiotoimiala, Ylen radiot ja kaupalliset radiokanavat, on täynnä luovia ihmisiä, jotka tietävät paljon musiikki- tai yleiskanavien johtamisesta. Yle Puheen johtaminen on erilaista.

Kanavan ohjelmapäällikkö paitsi johtaa kanavansa henkilökuntaa ja taloutta, hän myös luo uutta suomalaista sisältöbusinesta. Yle Puhe on kahden vuoden aikana luonut radioon indiemarkkinat. Ostamme journalistisia sisältöjä Ylen ulkopuolelta. Yhteistyö on lähtenyt erittäin lupaavasti käyntiin ja toivon, että saamme jatkossakin mahdollisuuden työskennellä yksityisten tuotantoyhtiöiden kanssa. Innostusta on ilmassa molemmin puolin.

Yle Puheen päällikön pitää ymmärtää myös urheilun päälle. Puheen illoissa kierrämme milloin jääkiekkokierrosta, milloin suurissa kansainvälisissä urheilutapahtumissa. Haluamme kehittää urheilusisällöistämme parasta radioviihdettä: suuria tunteita yhdistettynä ammattitaitoiseen läsnäoloon. Yle Urheilun väen kanssa yhteistyössä se on helppoa!

Yle Puhe on kasvava verkkobrändi. Haluamme palvella niitäkin suomalaisia, joille perinteinen radion kuuntelu ei ole luontevaa. Puheen verkkopalvelun kautta jutut ovat kuunneltavissa erillisinä ja kommentoitavina myös ennen ja jälkeen lähetyksen. Puheen vetäjän pitää hallita paitsi radion myös verkon sielunelämää.

Etsin johtotiimiini Yle Puheen ohjelmapäälliköksi pelotonta edelläkävijää. Hän tuntee kolmi-nelikymppisten elämäntilanteen ja iskusanat. Puheen päällikkö on tyyppi, joka kestää myös vastatuulessa ja räntäsateessa - sellainenhan edelläkävijän osa on!

Hae paikkaa!

Lainaus

Helsingin avoimia verkkoja metsästämässä

Ville Alijoki — Wed, 13 Jun 2012 13:06:56 +0000

Helsinkiin on kaivattu avointa langatonta verkkoa jo pitkään ja jotain riekaleita sellaisesta on ollutkin. Helsingin kaupunki ylläpitää Hot Spot -karttaa, johon on merkitty niin avoimia kuin vain yritysten (kahviloiden yms.) asiakkaille vapaita WLAN-verkkoja.

Alkukesästä on myös uutisoitu, että Helsingin keskustassa avautuisi laajempi avoin WLAN-verkko, johon pääsee ilman tunnuksia. Asialla on yksityinen yritys, NextMesh, joka on hankkinut verkon pääsponsoriksi Angry Birds -firma Rovion, joten avoimen verkon nimeksi tulee tietysti Angry Birds Wifi.

Käytännössä homman pitäisi toimia niin, että Angry Birds -verkon käyttäjä saa sisäänkirjautuessaan eteensä mainossivun, jonka jälkeen voi surffailla vapaasti. Noin 30-60 minuutin välein tulee selaimeen mainosbanneri. Tämä hinta pitää siis verkon "ilmaisuudesta" maksaa. Verkon piti avautua Helsinki-päivänä 12.6. joten kävin eilen testaamassa, missä Helsingin avoimet verkot löytyvät ja kuinka nopeita ne ovat. Apuna oli Ipad 2 ja Speedtest-nopeusmittari.

Sanomatalo

Aloitin turneen Kiasman kupeesta, Sanomatalosta, minne Helsingin Sanomat on avannut kaikille avoimen verkon. HSVerkko-niminen WLAN toimi hyvin vain Sanomatalon sisällä. Verkko oli kuitenkin todella nopea, kolmessa eri mittauksessa download-nopeudet pyörivät siinä 20 megan tienoilla.

Pääposti

Seuraava etappi oli Pääposti, jonka kanssa samassa rakennuksessa on myös Kirjasto 10. Helsingin kaupunginkirjastoilla on oma avoin "stadinetti", jota pääsee käyttämään kirjastokortin numerolla ja PIN-koodilla, tunnuksen voi tilata myös tekstiviestinä. Tämä Kirjasto 10:n verkko ei tosin ulotu itse kirjaston ulkopuolelle (ja kehnosti itse asiassa kirjaston etuosaankin), joten sitä voi käyttää vain kirjastossa.

Pääpostin lähistöllä toimi nippa nappa Helsingin kaupungin oma avoin WLAN, joka vaati tiettyjen käyttöehtojen hyväksymistä. Speedtestissä download-nopeus pyöri 1-2 megassa. Vielä ei kaikuakaan vihaisten lintujen verkosta.

Kaivokatu

Matka jatkui Rautatieaseman eteen, VR:n kivimiesten kainaloon. Kaivokadulla ainoa vapaa verkko oli jälleen Helsingin kaupungin. Nopeus oli hidas, alle megan. Ei näkynyt kaupallista verkkoa.

Aleksin ja Mikonkadun kulma

Seurasin raitiovaunukiskoja Aleksanterinkadun ja Mikonkadun kulmaan ja kalastelin jälleen vihaisia lintuja verkoista. Ei löytynyt. Helsingin kaupungin verkkokin oli jossain katveessa, joten nettiin ei pääsyt ilman mobiiliyhteyksiä.

Senaatintori

Aurinkoinen päivä houkutteli lopulta Senaatintorille, missä ostin turistibussien varjossa jäätelön ja panin Ipadin laulamaan. Verkkoluettelossa komeili jälleen Helsingin kaupungin WLAN, joka toimikin oikein pirteästi Aleksanteri II:n patsaan vieressä. Speedtest näytti noin 5 megan download-nopeuksia. Kelpaa turistien päivitellä facebook-kuviaan kaupungin piikkiin.

Yritin päästä myös ilmeisesti valtioneuvoston linnan (vn-wlan-guest) avoimeen verkkoon, mutta en päässyt vakoilemaan hallituksen salaisuuksia. Lintujen WLAN-verkko loisti edelleen poissaolollaan, vaikka turistilaumat olisivat varmasti halunneet ladata kotimaisia mobiilipelejä.

Kauppatori

Nälkä alkoi jäätelöstä huolimatta huikoa, joten päätin hakea legendaarisen lihapiirakka-kahvi -satsin Kauppatorilta. Sieltä löytyi jonkinlainen Helsingin kaupungin verkon riekale, mutta signaali oli niin heikko, että Speedtest oli hyytyä. Havis Amandan patsaan kyljessä kaupungin verkko pelitti jo paremmin ja nopeus nousi yhden megan tienoille. Torillakaan ei vihaisten lintujen verkkoa näkynyt, vain vihaisia lokkeja.

Espan puisto

Lihapiirakka painoi mahassa niin paljon, että päätin suunnistaa Espan nurmelle lepäämään ja syömään jälkiruoaksi mansikoita. Espalla on joskus ollut jonkinlainen yksityisten herrasmiesten pystyttämä verkko, mutta siitä ei näkynyt vilaustakaan. Nyt oli surffailtava kaupungin etanavauhtisella verkolla. No birds here.

Svenska Teatern

Mansikat mahassa olin tyytyväinen olooni, mutta epäilys kaiversi mieltäni: Eikö uutisissa mainostettua avointa Angry Birds -verkkoa olekaan saatu pystyyn kauniin pääkaupunkimme juhlapäiväksi? Päätin vielä kerran kokeilla onneani Espan puiston päässä, Svenska Teaternin kohdalla, ja avot: verkko löytyi!

Tosin sen nimi oli Free 5, eikä Angry Birds, mutta selain vaati heti minulta hyvää käytöstä.

Nopeus oli kierroksen toiseksi paras, kymmenen megan tienoilla, eikä ärsyttävistä mainoksista ollut tietoakaan noin viiden minuutin surffailun aikana. Verkko löytyi, lintuja ei.

Turneen jälkeen soitin tänään NextMeshiin ja heidän markkinointijohtajansa Marietta Johanssonin kertoi, että verkkoa kyllä on pystetty kiivaasti Helsinki-päivänä ja peittoalueen pitäisi lähipäivien aikana kasvaa. Samanlainen verkko on nousemassa kuulemma myös Linnanmäelle.

Toivottavasti lintuverkko saadaan pystyyn ja hyvänlaatuisena, sillä muuten avointen verkkojen löytyminen Helsingissä on edelleen tuskan takana. Sellaisissa sivistyskaupungeissa kuin Oulu, Lappeenranta, Lahti ja Pori avoimet verkot jo on.

Lainaus

Suoran linjan uutisia

Timo Keränen — Mon, 13 Feb 2012 11:50:24 +0000

Kirjoittaja on Yle Uutisten Suoran linjan tuottaja Jyväskylästä.

Yle aloitti uuden vuorovaikutteisen uutisohjelman – Yle Uutiset Suora linja – tammikuun alussa. Sen keskeinen tavoite on aistia, mitkä asiat oikeasti puhuttavat ihmisiä, erityisesti netissä.

Toinen yhtä tärkeä tehtävä on tuoda päivän ja viikon uutisvirtaan katsojien näkemyksiä tärkeimmistä uutisaiheista. Tämä mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen on avoin kaikille Suomessa ja miksei myös ulkomailla asuville.

Ensimmäisillä lähetyksillä katsojia oli reippaasti yli
400 000, minkä jälkeen seuraaminen on tasaantunut keskimäärin 330 000 katsojan paikkeille. Facebookissa faneja on jo reilusti yli tuhat. Ja jo ensimmäisen kuukauden aikana monet keskustelut yle.fi/suoralinja-sivulla ovat tuottaneet paljon lisäarvoa tv-lähetyksiin.

Kuinka usein uutinen koskettaa?
Ylellä on erinomainen verkosto, joka kattaa koko maan. Ylen uutiskoneisto on lyömätön nopeudessa ja tarkkuudessa. Kun jotain tapahtuu, Yle on läsnä. Siitä huolimatta Yle ei ole riittävän lähellä. Se, mistä uutisoidaan, kyllä noteerataan. Mutta kuinka usein uutinen oikeasti koskettaa katsojaa? Tuleeko katsojalle tunne, että tämä oli juuri minulle, tämä on juuri sitä, mitä minä olen ajatellut ja tuntenut?

Tällä tasolla Suoralla linjalla riittää tekemistä ja työsarkaa uutistarjonnan kokonaisuudessa.

Suora linja on katsojalle se ohjelma, johon voi helposti ottaa yhteyttä. Suora linja voi hyvinkin lukea esimerkiksi katsojan blogikirjoituksen ja siteerata sitä tv-lähetyksessä. Parhaimmillaan toimitus ottaa katsojat mukaan verkon avulla uutisaiheiden kehittelyyn, ennen kuin ne ajetaan lähetyksessä. Suora linja on myös ohjelma, joka elää osana valtakunnallisia, kansainvälisiä sekä alueellista uutisvirtaa. Suoran linjan toimitukselle vuorovaikutus tulee katsojalta ja uutisten gatekeepereiltä.

Kun vuorovaikutus tulee suoraan katsojilta, Suora linja voi myös haastaa perinteisen uutisajattelun. Se haastaa sen myös niin, että toimituksen päivälista on aina netissä, samoin asiat, joista teemme juttua. Lähetykseen pääsee mukaan eri tavoin.

Suora linja on siis avoin prosessi. Katsoja tietää, kuka uutista tekee, mitä tekee ja milloin tekee. Se on kuin kauppa, jossa asiakkaalla on oikeus tietää tuotteen alkuperä ja tuotantotapa.

Suoran linjan uutisen syntymälahjana ovat kansalaisjournalismin parhaat periaatteet. Eli kuunnellaan mistä puhutaan, mitä puhutaan, miten puhutaan ja kuka puhuu. Suoran linjan uutinen antaa arkiselle kokemukselle arvon, kasvot ja mikä parasta, se etsii sitä katsojaa, joka osaa kertoa näkökulmansa rakentavasti. Suoran linjan paras uutinen ei ole valitus vaan sydämestä tuleva valistunut ajatus.

Lainaus

Dokumentteja verkossa

Tue Steen Müller — Tue, 18 Aug 2009 18:12:18 +0000

"joiningthedocs.tv is a new documentary channel offering the very best director-led films on demand, via streaming.The films are made by a passionate, international group of socially committed people who have a mission to try and make sense of the world. They illuminate our times and help to support a fully-functioning society. But they are hard to see. Although some are shown by public service and public-minded tv broadcasters, they tend to be on specialist channels, in the corners of schedules and rarely repeated.

Many films play at international festivals, and on occasion are theatrically released. But how often have you read a great review of a film and then not had the chance to watch it? We know that audiences expect to find what they want, when they want, at a time and price that suits them. That’s where joiningthedocs.tv comes in.a new documentary channel offering the very best director-led films on demand, via streaming."

End of commercial: The reason choosing specifically this one is the advertising they do for a new title, the masterpiece of Austrian director Michael Glawogger (photo), “Workingman’s Death”. As convincing as his “Megacities” by one of the real auteurs in modern documentary. Take a look at the trailer.

http://www.joiningthedocs.tv/

http://www.workingmansdeath.com

Lainaus