Blogit - verotus

Mitä mepit tekevät?

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 07 May 2014 08:16:02 +0000

Mitä mietti europarlamentin ja EU:n asioista kaksi kautta europarlamentissa ollut vihreiden väistyvä meppi Satu Hassi? Ensi kauden teemoja ovat ainakin pankkivalvonta ja energia- ja ilmastoasiat. Satu Hassin mukaan verotusasiat olisivat EU:n kannalta myös tärkeitä, koska mikäli verotuksen taso laskee, siitä seuraa EU:n kansalaisille monenlaisia ongelmia yhteiskunnan eriarvoistumisen myötä.

Minkälaista on Satu Hassin lobbauksen ja vaalirahoituksen välinen kytkentä europarlamenttivaaleissa? Miten lobbaus hänen mukaansa europarlamentissa nykyään toimii?

Entä miten äänestäjä halutessaan ehdokkaansa kytkentöjä tutkia ja mitä tärkeitä asioita ensi vaalikaudella on tulossa parlamentin käsittelyyn.

Lainaus

Byrokratian kummallisuuksia 1.

laitinen_yle — Wed, 17 Aug 2011 12:56:50 +0000

En tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun kävin Helsingin verotoimistossa, jota ei enää ole Helsingissä vaan se on yhdistetty Pääkaupunkiseudun verotoimistoksi, joka on Vantaalla.
Minkähän takia ei keskustella enemmän - YLE:kin ohjelmissa – miten hyvinvointivaltiomme voisi käytännössä toimia järkevämmin ja näin verovarat toisivat paremman tuloksen. Sellaista käytännönpoliittista keskustelua kuuntelisin mielelläni.

Kaikki alkoi siitä, kun kevättalvella 2011 täydensin verottajan lähettämää edellisvuoden veroehdotustani.

Ennenhän pääasiassa tammikuussa tehtiin paperille veroilmoitus kaikkine selityksineen, muttta ei enää. Veroilmoituksen voi nyt tehdä verkossa ilman paperia, kun verottaja on ensin lähettänyt esitäytetyn ehdotuksensa.

Tulevaisuudessa siirrytään lähes kokonaan sähköisiin ilmoituksiin ja verohallinnon henkilökuntaa vähennetään. Verotettavat saavat samalla haeskella itse netistä verotietoa, jos osaavat. Saavatko parhaimmat itseoppineet sitten diplomin?

Verkosta löytyvässä veroehdotuksessani ei ollut tilaa kirjoittaa kohtalaisen pitkää selitystä vähennyksistä (teen vielä mm. radiojuttuja YLE:lle). Selvä sivujen suunnitteluvirhe.

Oli pakko kirjoittaa liiteselvitys paperille, mistä Itella (entinen Posti) ilahtui. Se sai nyt verottajalta postimaksun palautuskuorestani.

Teen myös pienimuotoista osakekauppaa. Välityspankki oli yhdistynyt toiseen ja siinä rytäkässä sotkenut tietokonejärjestelmänsä. Verottajalle lähetetyssä ilmoituksessa minun kerrottiin tehneen huimat voitot, kun tosiassa tilini osoitti pientä tappiota.

Menin Helsingin keskustassa olevaan palvelupisteeseen, jossa oli pitkä jono. Otin vuoronumeron ja menin välillä syömään. Takaisin tullessa numeroni oli juuri mennyt ohi ja toimiston ovella oleva vartija ilmoitti, että ketään ei enää oteta sisään.

Ihmettelin asiaa, koska vielä ei ollut sulkemisaika, eikä asiakkaitakaan juuri sisällä. Minua olisi ehditty hyvin palvella, mutta määräykset olivat määräyksiä. Oli siis tultava seuraavana päivänä uudelleen.

Sitten selvisi, että palvelupisteessä tietokoneelta näkyi vain verottajan tekemä veroehdotus, mutta ei minun paperilla aikanaa lähettämiäni liitteitä. Miksikö ei? Siksi, että niitä ei skannata järjestelmään, enkä minä alkuaan voinut kirjoittaa selityksiäni veroehdotukseen, koska siihen ei ollut varattu tilaa. Kummallista.

Niin, toisaalta palvelupiste olikin vain neuvontapiste, jossa neuvotaan ja päätöksiä tehdään muualla. Siis aivan samalla tavalla kuin verottajan valtakunnallisissa puhelinpalvelunumeroissakin vain neuvotaan.

Suuntasin sitten Pääkaupunkiseudun verotoimistoon Vantaalle, mutta varmistin sitä ennen puhelimessa, että paperini ovat siellä. Virkailija tosin ihmetteli puhelimessa, että mitä te sinne menette.

- Onko teiltä kysytty jotakin?
- Ei ole, mutta minä tässä nyt kysyn verottajalta, eikä päinvastoin.

Mielenkiintoinen asenne palveluorganisaatiossa.

Verotoimistossa valitsin henkilöasiakkaat – napista jonotusnumeron. Vajaan tunnin päästä vuoroni tuli ja selvitin ongelmiani.

- Miksi te tähän tulitte, tehän kuulutte metsäverotettavien joukkoon (omistan pienen metsäpalstan).
- Ei kukaan minulle ole kertonut, että en ole henkilöasiakas vaan metsäasiakas.
- Tällainen siirto täällä on kuitenkin tehty.
- Menenkö nyt taas jonon hännille.
- Painakaa jonotusnumero 5, metsäverotus, niin teidät ohjataan oikeaan paikkaan.
- Olenko minä kuitenkin edelleen minä?
- Kyllä olette, virkailija vastasi vinosti jo hymyillen.

Painoin jonotuskoneen nappia ja se sylkäisi lapun: OTA YHTEYS INFOON.

Info - kyltin alla oli SULJETTU – lappu.

-Eikö tässä ole tänään ketään, kysyin palvelutiskin toisessa päässä istuvalta naiselta.
- Tämä henkilö jäi eläkkeelle, eikä uutta ole palkattu.
- Miksi siinä kuitenkin lukee SULJETTU, kun te tässä vieressä kuitenkin palvelette? Laittakaa vaikka nuoli osoittamaan teidän paikallenne.
- Ei sellaista kukaan ole laittanut.
- Onko teillä paperia, minä voin piirtää nuolen ja laitetaan se teipillä kiinni.

Näin tehtiin ja seuraava asiakas menikin heti oikeaan paikkaan.

Virkailija soitti minulle metsäasiantuntijan, vaikka minulla ei mitään metsäasiaa ollutkaan. Byrokratian mukaan kuuluin kuitenkin tähän lokeroon.

- Miksi te halusitte metsäveroasiantuntijan, jos asianne ei koske metsää, virkailija tivasi minulta heti aluksi.
- No, kun minut on siirretty tähän lokeroon. Kyllä minulle kelpaa virkailija kuin virkailija kunhan vain asiani tulee selvitetyksi.

Lopulta ongelmani selvisi, siis periaatteessa, koska loppuvuodesta verottaja tekee lopullisen päätöksensä, josta minulla on mahdollisuus valittaa.

Hyvä poliitikot, kun kiistelette hyvinvointiyhteiskunnan palveluista ja palvelujen alasajosta, niin kiistelkää kerrankin miten järjestelmä käytännössä toimii. Missä on järkeä ja missä ei. Olisiko se mitenkään mahdollista vaikka radio- tai televisio-ohjelmissa?

Ai, yksityiskohdatko eivät kuulu poliitikoille vaan toimeenpaneville virkamiehille. Hyvät virkamiehet sitten, käyttäkää enemmän tervettä järkeä ja sitä paljon puhuttua asiakasnäkökulmaa.

Lainaus

Yleishyödyllinen yhteisö ja veroparatiisi

laitinen_yle — Sun, 06 Mar 2011 15:51:12 +0000

Vaalien alla yleishyödyllisiä yhteisöjä syntyy kuin sieniä sateella. Verottaja kertoo syynkin miksi.
”Puolueen, valitsijayhdistyksen, ehdokkaan tukiryhmän tai -yhdistyksen sekä muiden näihin rinnastettavien yhteisöjen saamat vastikkeettomat lahjoitukset ovat saajilleen verovapaata tuloa.”

Harmi kun en tarjoutunut ehdokkaaksi, niin olisin voinut perustaa yleishyödyllisen yhteisön. Se kuulostaa niin hienolta, aivan kuin olisi hyväntekijä.

”Edellä mainittuja yhteisöjä voidaan pitää yleishyödyllisinä yhteisöinä, jolloin ne ovat verovelvollisia vain elinkeinotoiminnan tulosta ja joistakin kiinteistöistä saaduista tuloista (tuloverolaki 22 §). Tämän vuoksi niiden varainhankintana saamat lahjoitukset eivät ole veronlaista tuloa.”

Perikuntani (jos perittävää jää) olisi aikanaan ilahtunut, jos he olisivat yleishyödyllisiä yhteisöjä.

”Yleishyödyllisen yhteisön saamasta lahjoituksesta tai sen testamentilla saamista varoista ei myöskään suoriteta perintö- ja lahjaveroa (perintö- ja lahjaverolain 2 §:n 1 momentti).”

Mutta miksi ihmeessä ylipäätään on organisaatioita, joitten ei tarvitse maksaa veroja toiminnastaan? Nehän ovat kuin veroparatiiseja.

”Yleishyödyllinen yhteisö on yhdistys, säätiö, osakeyhtiö tai muu juridinen yhteisö, jonka toiminnan yhteiskunnallisen hyödyn ja merkityksen katsotaan olevan niin huomattavan, että sille voidaan myöntää erityisiä verovapauksia.”

Hyvä tietää. Yleisradiokin, julkisen palvelun laitos, on katsottu niin yhteiskunnallisesti hyödylliseksi, että sen ei tarvitse maksaa veroja. Arvonlisäveroja kylläkin on maksettava.

Jos päättäisin tukea jotakin puoluetta tai sen ehdokasta, niin minun olisi ensin maksettava tuloistani vero, jonka jälkeen jäävällä summalla voisin tehdä mitä haluaisin.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

LISÄYS: Itse asiassa tämän blogin jo kirjoitettuani päätin antaa pienen, symbolisen vaalitukisumman eräälle ehdokkaalle. Miksikö? Ihan vain sen periaatteen takia, että mitä useampia pieniä tukisummia ehdokas saa, sitä riippumattomampi hän on tukijoistaan.

"Kansan vaalituki" ei minusta ole ollenkaan huono ajatus. Ei tule turhia riippuvaisuuksia tukijan ja tuettavan välille. On naurettava ajatus, että muutaman kympin tai edes muutaman satasen summalla voisi lahjoa ehdokasta/edustajaa. Eikä siitä saa edes kohu-uutista.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lahjoituksesta en minä, eikä mikään yrityskään, voisi tehdä verovähennystä kuten Yhdysvalloissa.. Siellä vaikkapa tieteen, taiteen ja ilmeisesti (?) puoluetoiminnan tukemiseenkin tehdyt lahjoitukset ovat verovähennyskelpoisia. Tämä osaltaan selittää superrikkaiden avokätiset lahjoitukset eri tarkoituksiin. Vähennysoikeutta on ehdoteltu Suomessakin, mutta verottaja ei ole innostunut.

On tästä kyllä yksi poikkeus. Ay-liikkeen jäsenmaksut ovat vähennyskelpoisia ja näitä ammattiyhdistysliike sitten voi käyttää vaikka puoluetoiminnan tukemiseen, kuten on käyttänytkin. Siis ilman mitään jäsenäänestyksiä.

Verohallituksen ohjeet vaaliavustusten ja – menojen verotuksesta http://www.vero.fi/default.asp?path=5,40,87&article=9794&domain=VERO_MAIN
ovat mielenkiintoista luettavaa. Aika moni asia jää kuitenkin tulkinnanvaraiseksi. Siinä tulkinnanvaraisuudessa se sitten on se ehdokkaan kauhuskenaario.

”Ehdokkaan itsensä rahana saama vaaliavustus (esimerkiksi ehdokkaan omalle pankkitilille tai tilille, johon vain ehdokkaalla on käyttöoikeus) on lähtökohtaisesti hänelle veronalainen lahja. Ehdokkaan saama vaaliavustus on veronalainen lahja, jos samalta antajalta kolmen vuoden aikana saatujen avustusten ja mahdollisen muun lahjan määrä on yhteensä 4 000 euroa tai sen yli (perintö- ja lahjaverolaki 19a §).”

Siinäpä verottaja on ajatellut sopivasti neljän vuoden vaalikausia. Vaalien alla ehdokas siis voinee ottaa vastaan rahaa vaikka omalle tililleen alle 4000 euroa moneltakin erilliseltä lahjoittajalta kunhan rahaa käytetään vaalimenojen kattamiseen.

Mitenkähän verottaja määrittelee vaalimenot? Entä jos kaikkia vaaliavustuksia ei saakaan kulumaan? Voisiko loput siirtää sen varalle, että asettuu seuraavissakin vaaleissa ehdokkaaksi?

Sanonta ”muun lahjan määrä” on mielenkiintoinen. Mitähän sekin tarkoittaa? Riemukkaita suunnitteluillallisia, lentolippuja, hotelleja, ilmaispalveluksia vai mitä?

”Kun lahjan arvo nousee edellä mainittuun määrään (4000€), on lahjansaajan eli ehdokkaan annettava lahjaveroilmoitus. Pienemmistä summista lahjaveroilmoitusta ei tarvitse antaa. Verohallinto voi kuitenkin erikseen pyytää lahjaveroilmoitusta, jos on syytä selvittää, onko verovelvolliselle määrättävä veroa.”

Eipä kannata ehdokkaan riskeerata ottamalla omalle tililleen vaalitukea. Viisainta on perustaa tukiyhdistys eli yleishyödyllinen yhteisö. Silloin verottaja on todennäköisesti tyytyväinen. Ehdokas voi huokaista helpotuksesta tällaisissakin tapauksissa.

”Ehdokkaan puolesta suoraan kolmannelle osapuolelle maksetuista vaalikuluista ei yleensä synny ehdokkaalle veronalaista lahjaa. Oikeuskäytännössä on katsottu, ettei ehdokkaan puolesta maksetuista vaalimainonnan menoista syntynyt ehdokkaalle veronalaista etua, koska mainostamiseen käytetyt varat eivät olleet ehdokkaan määräämisvallassa (KHO 1981/2236).”

Sen sijaan osakeyhtiön vähemmistöosakkaankin kannattaa olla varovainen, jos yritys maksaa hänen vaalimainoksensa. Summa lisätään ehdokkaan henkilökohtaisiin tuloihinsa. Paras siis pyytää naapuriyhtiötä maksamaan. KHO:n äänestyspäätös löytyy vuodelta 1984.

Verottaja ei myöskään ymmärrä, että vaalikulut olisivat tulonhankkimiseksi ja säilyttämiseksi tarkoitettuja kuluja.

"KHO 1971/1686:
Kansanedustajaksi valitulla olleita vaalikuluja ei voitu vähentää tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneina kustannuksina kansanedustajan toimesta saadusta tulosta. Verovuosi 1966."

Maalaisjärjellä tätä on vähän vaikea ymmärtää, koska tavallinen palkansaaja voi vähentää verotuksessa tulonhankkimisesta johtuvia kustannuksia. Toisaalta, kansanedustaja ei olekaan tavallinen palkansaaja, hänellä on monia käsittämättömiä etuja….jos sattuuu tulemaan valituksi.

Jos ei tule, niin henkilökohtaista vaalivelkaakin voi jäädä, eikä se ole mistään vähennyskelpoista. Sama tilanne on valituksi tulleellakin.

Lainaus

Verotus on arvokysymys

Timo-Erkki Heino — Mon, 29 Nov 2010 12:22:29 +0000

Verot eivät ole vain keino kerätä rahaa valtion ja kuntien toiminnan rahoittamiseen. Ne ovat myös kaikkein tärkein ja vaikuttavin väline, minkä avulla yhteiskunta eli poliittinen järjestelmä toteuttaa arvojaan yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta.

Suomessa verot ovat yli 40 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä runsas 70 miljardia euroa on mahtavin väline, mitä meillä suomalaisilla on käytössämme arvojemme toteuttamiseksi.

Suomen verokeskustelussa verotuksen muutoksia käsitellään kuitenkin yleensä vain teknisinä toimenpiteinä. Arvoista ei juuri puhuta – ei edes politiikassa. Mutta MOT:ssä puhutaan.

Pääomatulon lievä tasavero, verovapaat osingot, varallisuusveron poistaminen ja verotuksen painopisteen siirtäminen välilliseen verotukseen – näistä yksittäisistä päätöksistä näyttää muodostuvan viime vuosien veropoliittinen linja.

Tukholman yliopiston kansantaloustieteen professori Markus Jäntti kuvaa linjaa MOT:ssä seuraavasti:

”Suomessa tehty veropolitiikka on selvästi siirtänyt julkisen sektorin rahoitusta suurituloisilta pieni- ja keskituloisille. Tässä suhteessa Suomessa on harjoitettu politiikkaa, joka on suosinut suurituloisia. Tätä politiikkaa on harjoitettu aika pitkään.”

Liekö syy verotuksen arvokeskustelun puuttumiseen siis se, että jos tämä viime vuosien veropoliittinen linja kerrottaisiin selkeästi, niin se ei saisikaan suomalaisten – eli äänestäjien – enemmistön kannatusta?

Lainaus

Tervetuloa höynäytettäväksi

laitinen_yle — Fri, 28 May 2010 20:01:17 +0000

Tulee dejavu – olo – tämän olen kokenut ennenkin – kun näin puoluekokousten aikaan toukokuun lopulla 2010 kuuntelee poliittisia puheita. Vaikkapa sitä, että hyvätuloisille lisää veroja valtiontalouden pelastamiseksi. En koskaan ole saanut poliitikoilta kunnon vastausta kuka on hyvätuloinen. En siihenkään kuka on rikas….. paitsi muutamat optiomiljonäärit, joita jo uskalletaan mainita nimeltä kuten Mikael Lilius. Entäs se hyvätuloinen? Kun keskiansiot liikkuvat vähän vajaassa 3000 eurossa , niin sen ylittävät olisivat loogisesti ajatellen jo hyvätuloisia. Jos siis näitten suureen enemmistöön kuuluvien ´hyvätuloisten´- paremminkin keskituloisten- veroja kiristettäisiin, niin kyllähän valtion kassaan alkaisi kilistä rahaa. Se olisi kuitenkin poliittisesti kovin uhkarohkeaa. Suurin äänisaaliskin tulee juuri tältä keskituloisten – ”hyvätuloisten” – joukolta. Jos taas aivan ylimmän 5 prosentin oikeasti hyvätuloisten verotusta kiristettäisiin rutkasti, niin ei sekään rahapulaa paljoa helpottaisi. Vaikka aivan kaikkein hyvätuloisimpien verotus nostettaisiin 100 prosenttiin – rahat ryövättäisiin - niin valtion kassaan ei silti jäisi yhtä paljoa kuin keskituloisten verotusta selvästi kiristämällä. Hoh – hoijaa…. vaikeaa on kansaa huitaja…. jos kansa vain vaivautuu ottamaan asioista selvää. Mutta kuinka moni vaivautuu? Monien poliitikkojen – varsinkin oppositiossa olevien - onneksi vain harva. Mitä sitten jää jäljelle, jos valtio ja kunnat tarvitsevat lisää rahaa? Tämä kysymys sisältää sen ajatuksen, että valtion ja kuntien ei tarvitsisi järkeistää ja tehostaa toimiaan. No, kysymys oli siis tyhmä. Tai ei sittenkään niin tyhmä. Kun valtion ja kuntien on poliittisista ja ay – poliittisista syistä niin vaikeaa tehostaa toimintojaan, niin jäljelle jää verojen korottaminen. Keskituloiset varokaa, verot nousevat. Niin, mutta työtähän ei haluttu verottaa. Mitäs sitten verotetaan? No, nostetaan vaikka arvonlisäveroa, jota ensin laskettiin ruoan osalta ja sitten hilattiin hieman takaisin. Kun kiinteistöt eivät mihinkään karkaa, niin vähän lisää veroja kesämökeille, tonteille, omakotitaloille ja metsämaalle. Mutta eihän se käy. Liian monella keskituloisella ja sen alle jäävällä on omakotitalo. Taas ovat äänet vaarassa. Entäs metsäomaisuus? Ei sekään käy, kun on päätetty olla puun myyntiverotuksessa. Taas olisivat äänet vaarassa. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle mitä ei voida tehdä kun puolueilla ja etujärjestöillä on päätöksenteossa omat läänityksensä. Vain kunnon lama kuten 1990 – luvun alussa voi pakottaa tekemään välttämättömiä muutoksia. Vai olisiko tässä ratkaisu. Mehän teemme päätöksemme tunteiden perusteella kuten SDP:n puoluesihteeriksi valittu Mikael Jungner julisti YLE:n pressiklubissa. Vieläpä päätämme ihan järkevästi tunteidemme mukaan. Voi mikä järjettömyys! Mielikuvien perusteella siis tehtäisiin oikeampia päätöksiä kuin asioista tietäen. Mitenkäs kävi, kun ministerit Astrid Thors ja Matti Vanhanen luulivat tunteidensa perusteella, että venäläisen mummon oleskeluongelma ratkeaisi vain pikkuisen lakitekstiä muuttamalla. Eipä tunne ollut tiedon väärti. Suomi on hyväksynyt mm. Schengenin sopimuksen ja se meitä velvoittaa myös oleskelulupa-asioissa. Toisaalta jos venäläinen mummo lasketaan perheenjäseneksi ja otetaan Suomen sosiaaliturvan piiriin, niin satoja ellei tuhansia muita isovanhempia saadaan kaupan päällisiksi yhdenvertaisuuden nimissä. Onko meillä hyvästä tahdosta huolimatta tähän varaa? Poliittista huijausta on, että tätä taloudellista realiteettia ei uskalleta pohtia ymmärrettävästi. Siis mihin meillä on oikeasti varaa? Jos poliitikko tällaista keskustelua virittelee, niin kohta on rasistin merkki otsassa . Parasta lopettaa ennen kuin leimakirves heilahtaa. Hyvät ensi eduskuntavaalien äänestäjät. Ottakaa vaikka huviksenne etukäteen selvää asioista. Sen jälkeen teillä on monta hauskaa hetkeä kuunnellessanne poliitikkojen väittelyjä. Mistä puhutaan, mistä ei puhuta ja millaisia MIELIKUVIA yritetään rakennella.

Lainaus

Järjetöntä jätebisnestä

Simo Sipola — Mon, 14 Dec 2009 14:06:35 +0000

Jätehuolto on kovaa bisnestä. Sen näkee siitä, miten hanakasti alan toimijat puukottavat toisiaan selkään.

Sain kuulla aimo annoksen kilpailijan mustamaalaamista, kun valmistelin tämänviikkoista MOT-ohjelmaa. Jätteenkuljetusyhtiön pomo puhui pahaa kilpailevasta yrityksestä minkä ehti. Etujärjestöpamppu haukkui lupaviranomaisia niin, että korvani punottivat. Kunnallisen jätehuoltoyhtiön johtaja puolestaan moitti kilpailijaa markkinoiden pilaamisesta.

Mistä moinen pahansuopaisuus? Yksi selitys on, että jätehuollossa on kyse isoista rahoista. Syynä tähän on EU:n vaatimus jätteiden hyödyntämisen lisäämisestä. Yhä vähemmän jätettä saa päätyä kaatopaikoille.

Toinen syy on kotoperäinen. Meillä on muutettu jätelakia siten, että se suosii jätealan yrityksiä. Ne voivat kerätä vain taloudellisesti tuottoisat elinkeinoelämän jätteet ja jättää vaikeasti hyödynnettävät jätteet kuntien hoidettavaksi.

Lainmuutos on myös lisännyt pitkän matkan jätekuljetuksia. Jätteiden kuljettaminen on halvempaa kuin niiden käsitteleminen. Jätettä kannattaa siis rahdata sinne, missä sitä voi käsitellä halvimmalla tai minne sen voi halvimmalla haudata.

Näin kymmeniä tuhansia tonneja jätettä liikkuu turhaan pitkin Suomen teitä. Jätekuormat kulkevat lähinnä etelästä Keski- ja Itä-Suomeen, vaikka jätteille olisi tilaa myös etelän kaatopaikoilla. Halvat jätemaksut ohjaavat siis jätehuoltoa.

Maalaisjärjellä ajateltuna touhussa ei ole mitään järkeä. Rekkaralli lisääntyy, ja se tietää lisää melua ja päästöjä. Mutta kyse ei olekaan järjestä tai ympäristöstä vaan rahasta.

Jätealan yrityksen kannalta olennaista on, että se saa jätteen käsiteltyä tai sijoitettua kaatopaikalle mahdollisimman halvalla. Siksi MOT-ohjelmassa esitelty Lassila & Tikanojakin ajaa teollisuus- ja muuta yritysjätettä Etelä-Suomesta Varkauteen.

Ja jätebisneksen arvo vain kasvaa, sillä jätteiden käsittely on tulevaisuudessa entistä kalliimpaa. Valtio suunnittelee myös korottavansa jäteveroa. Voittajia ovat valtion lisäksi jätealan yritykset, mutta myös kunnalliset jätehuoltolaitokset ja -yhtiöt. Parhaiten kannattavien jätehuoltoyhtiöiden voitot ovat jo nykyään yli kymmenen prosenttia liikevaihdosta.

Kannattava jätebisnes on siis tulevaisuudessa entistä kannattavampaa.

Lainaus

Kuka on rikkain suomalainen?

Timo-Erkki Heino — Mon, 31 Aug 2009 14:47:59 +0000

Vuonna 2005 rikkain suomalainen oli Sanomien suuromistajia Rafaela Seppälä 200 miljoonan euron verotettavalla varallisuudella.

Mutta kuka on rikkain suomalainen nyt?

Sitä emme tiedä.

Suomessa julkistetaan paljon tietoja tuloista, tulonjaosta ja veroista. Verotuksen kehitystä käsitellään myös tämänkertaisessa MOT:n jaksossa. Mutta tietoa varakkaimmista suomalaisista ei enää ole saatavilla.

Poistamalla varallisuusvero työnantajat saatiin vielä kerran mukaan keskitettyyn työmarkkinaratkaisuun vuonna 2005. Poistamisesta päätti Matti Vanhasen ensimmäinen hallitus, valtiovarainministereinä sosialidemokraatit, ensin Antti Kalliomäki ja sitten Eero Heinäluoma. Varallisuusveron tärkeä ”sivutuote” oli ollut, että siten saatiin myös tietoja varallisuudesta. Veron poistolla piilotettiin samalla myös tiedot varakkaista ja varallisuuden jakautumisesta.

Näin ei pitänyt käydä.

Hallituksen esityksessä varallisuusveron poistosta todettiin, että varallisuustietojen julkistamisen perusteena on ”yhteiskunnallinen tarve muun muassa seurata varallisuuden jakautumista ja sen muutoksia.” Varallisuustietoja siis tarvitaan, vaikka veroa ei enää kerätäkään. Hallituksen esityksessä luvattiin käynnistää jatkovalmistelu, jossa punnitaan asiaa sekä yhteiskunnallisen keskustelun että – varakkaiden – yksityisyyden suojan kannalta.

Asian vahvisti eduskunnassa ministeri Heinäluoma: ”Välttämätöntä kuitenkin on, että varallisuudesta kootaan tietoja, ei verotustarkoituksiin, vaan muuta käyttöä varten.”

Heinäluoma lupasi, että asiasta tehdään huolellinen valmistelu.

Ministeri Heinäluoman lupauksesta on nyt kulunut neljä vuotta. Huolellinen ja laaja valmistelu jatkuu ilmeisesti edelleen.

Koska saamme tietää, kuka on rikkain suomalainen nyt?

Lainaus

Kateusjournalismia

Timo-Erkki Heino — Mon, 24 Aug 2009 09:10:09 +0000

Silloin tällöin kuulee joidenkin toimittajienkin paheksuvan tuloerojen selvittämistä ja rikkaiden verotietojen julkaisemista. Talouselämä-lehdestä taisin pari vuotta sitten lukea toimittajan nimittelevän marraskuun alkua ”kansallisiksi kateusviikoiksi”, koska silloin verokoneet aukeavat.

Tuloeroista puhuminen ei ole kateusjournalismia.

Tuloeroista pitää puhua, koska tällä hetkellä siihen on yksi erityinen ja kaksi yleistä syytä.

Erityinen syy on finanssikriisi. Erityisesti amerikkalaisessa keskustelussa finanssikuplan keskeisenä syynä pidetään tuloerojen kasvua eli rikkaiden rikastumista. Rahoitusmarkkinoilla palkat ja palkkiot sidottiin lyhytaikaisiin voittoihin. Tästä tuli mahtava kannustin kasvattaa finanssikuplaa hyvin riskipitoisilla operaatioilla.

MOT:n haastattelema Robert M. Solow, taloustieteen nobelisti vuodelta 1987, näkee yhteyden rikkaiden rikastumisen ja finanssikuplan kasvattamisen välillä hyvin selvänä:

”Rahoitusalalla tulot saattoivat kasvaa hyvin suuriksi, koska tulot riippuvat finanssikuplan koosta. Kun kupla kasvaa, palkkiotkin kasvavat.”

Center for American Progress -tutkimuslaitoksen ekonomisti Heather Boushey puolestaan muistuttaa MOT:n haastattelussa, että vastaava tulojen kasaantuminen kaikkein rikkaimmille koettiin Yhdysvalloissa 1920-luvun lopulla, juuri ennen suurta lamakautta:

”Ei ole sattumaa, että maamme historian suurimmat tuloerojen kasvun jaksot päättyivät historian pahimpiin talouskriiseihin, jotka molemmat aiheutuivat rahoitusalan kriiseistä.”

Ja sitten ne yleiset syyt.

Englantilainen tutkijaryhmä Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin johdolla kokosi kattavan selvityksen eri maiden yhteiskunnallisista ja sosiaalisista oloista sekä tuloeroista. Siinä koottiin yhteen kansainvälisiä vertailuja koulutuksesta, turvallisuudesta ja terveydentilasta eri maissa. Yhteys tuloeroihin oli selvä: mitä pienemmät tuloerot, sitä vähemmän ongelmia – ja päinvastoin.

The Economist -lehti totesi, että tutkimuksen aineiston todistusvoimaa on vaikea kiistää.

Ja tämä kannattanee kateusviikoista puhuvienkin huomata: Pienten tuloerojen maissa kaikki kansalaiset voivat paremmin, eivät pelkästään köyhät.

Tutkimus on julkaistu kirjana "The Spirit Level. Why More Equal Societies Almost Always Do Better”; ainestoon voi tututustua myös netissä.

Meillä sanotaan helposti, että talouskasvuun kuuluu tuloerojen kasvaminen. Valtiovarainministerit viljelevät tätä käsitystä auliisti ja siitä todistaa usein myös Björn Wahlroos: ”Yleensä taloudessa ei mene hyvin, elleivät tuloerot kasva.” (Prima 8/2007)

Solow sai taloustieteen Nobel-palkinnon juuri talouskasvua käsittelevistä tutkimuksistaan. Saattaa siis olla, että hän on tällä alueella parempi asiantuntija kuin ”Nalle” konsanaan.

Solow korostaa, että pitkän aikavälin talouskasvun tärkeimmät tekijät ovat väestö, pääomien kasvu investointeja varten ja tekniset innovaatiot.

”Talouskasvun ja tuloerojen välillä ei ole oikeastaan mitään yhteyttä,” Solow sanoo. Talouden kasvu ei siis edellytä tuloerojen kasvua, vaikka usein niin väitetään.

Ekonomistit eli kansantaloustieteilijät tunnetaan yleensä ”toisaalta – toisaalta” -tutkijoina, koska talouskehityksellä usein on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Tästä syystähän USA:n presidentti Truman aikoinaan puuskahti: ”Tuokaa minulle yksikätinen ekonomisti!”, kun hän kyllästyi taloustutkijoiden ”on the other hand” -arvioihin.

Tuloerojen ja talouskasvun suhteesta Solow on ekonomistiksi harvinaisen ”yksikätinen”:

”Talouskasvu voi johtaa eriarvoisuuteen, jos me annamme niin tapahtua. Talouskasvu luo suuria varallisuuksia, ja jos julkinen valta sallii sen keskittyä harvoihin käsiin, niin se johtaa eriarvoisuuteen. Mutta jos julkinen valta verotuksen, koulutuksen ja muiden toimien avulla vastustaa eriarvoisuuden kasvua, talouskasvun ei tarvitse johtaa eriarvoisuuteen lainkaan.”

Lainaus