Skip navigation.
Home

Naisia kuvissa ja kuvien takana – Anna Kortelainen ja Minna Santakari

Kevään uutuus on Ateneumissa avautunut näyttely Onerva ja kaupungin naiset - elämää, atmosfääriä, kuvia ja kirjoituksia naisten elämästä 1910-luvulla, siis sata vuotta sitten suuriruhtinaskunta Suomen pääkaupungissa Helsingissä.

Ottamalla esiin isoisoäitiemme nuoruuden päivät ovat taidehistorioitsija Anna Kortelainen ja lavastaja Minna Santakari tuoneet näkyville sen, mikä usein unohtuu: valokuvissa usein pönäköinä kameraan tuijottavat entisaikojen ihmiset ovat ajallaan olleet nuoria, eläväisiä ja toimivia – ja mitä tulee 1910-luvun suffragettisukupolveen, jo varsin itsenäisiä nuoria naisia.

Minun osakseni tuli etsiä radiovuosieni tuotannosta vastaavuuksia, elämyksiä joiden myötä olin aiemmin kohdannut nämä mainiot naiset, Annan kuvataiteen puolelta ja Minnan elokuvan parista. Ja löytyi – ja nyt on alustukseksi kuultavana otteita kahdesta Moninainen-ohjelmasta 2000-luvun puolesta välistä. Vaikka ollaan radiossa, niistä löytyy erilaisia kuvia, ja sangen usein kuvissa on naisia: taiteilijattaria, elokuvatähtiä, näyttelijättäriä, mutta myös sairaalapotilaita, aikansa loveen lankeavia lääkäreiden esittelemiä ”tapauksia”.

Vuonna 2004 ilmestyi teos nimeltä Anteeksi, asuuko neiti Töölössä? – elokuvakirja, joka perustui suomalaisen elokuvan kultaisten vuosien ns. still-kuviin eli valokuviin, joita otettiin kuvausten kestäessä niiden henkilöistä ja tapahtumapaikoista. Niissä otoksissa elää vanha Helsinki, näkyvät eri aikojen olohuoneet ja takapihat, niissä hengittää mennyt maailma aivan kuten L.Onerva ja kaupungin naiset -näyttelyssäkin.

Asuuko neiti Töölössä?- kirjan nimi tulee kysymyksestä, jonka nuori mies saattoi esittää pääkaupunkilaisneitokaiselle saatillepääsytarkoituksessa… Haastattelin kirjan tekijöitä Outi Heiskasta ja Minna Santakaria helmikuun lopulla 2005. Siinä ohjelman ensimmäinen osio.

Tuolloin alkoi kiihtyä perinteisten elokuvateattereiden alasajo, tuttuja ja tunnettuja leffapaikkoja lopetettiin, muutettiin ravintoloiksi, yökerhoiksi jne. Kunnianarvoisa Capitol Mannerheimintiellä, sittemmin Forum oli kiistelyn kohteena. Ehdin ohjelmassa jo todeta, että kansalaisten vetoomukset elokuvatoiminnan puolesta näyttivät hellyttävän ruotsinkielisen pääoman sydäntä: näytti siltä, että elokuvilla on keskeisellä paikalla olevassa kiinteistössä mahdollisuuksia jatkaa…

Nyt tässä ohjelman uusintavaiheessa 2010 on sitten valittaen todettava, että vanhasta Capitol-elokuvateatterista, sittemmin Forum-leffateattereitten ryppäästä ei sitten kuitenkaan jäänyt kuin muisto vain – vaikka tuota äskeistä ohjelmaa tehdessä helmikuussa 2005 toiveet olivat vielä korkealla. Oi noita vanhojen oikeitten elokuvateattereitten ilmapiiriä ja olomuotoa - kaiho valtaa mielen kun niitä muistelee. Oikea elokuvateatteri ei ole paikka, jossa popcorn paukkuu ja limsapullonkorkit poksahtelevat - enkä ylipäänsä ymmärrä, miksi väki tulee elokuvateatteriin syömään. Olen aina luullut että sinne mennään katsomaan elokuvaa… Hmmm… niin sitä ihminen erehtyy… - Elokuvateatteri Capitolin paikalla on vuodesta 2008 toiminut yökerho, niin että se siitä…

Mutta lisää naisia kuvissa ja kuvien takana… Taidehistorioitsija Anna Kortelaisen yksi tähän kokonaisuuteen sopiva haastattelu löytyi vuodelta 2006. Silloin Moninainen-ohjelman alaotsikkona oli Kohtauksia hysterian partaalta. Tuona vuonna maalis-huhtikuussa esitettiin nimellä Kohtauksia kunnianarvoisassa Lapinlahden sairaalassa erinäisiä naiskohtaloita, joista Anna Kortelainen oli kertonut kolme vuotta aiemmin teoksessaan Levoton nainen. Kirjan aiheena oli hysterian kulttuurihistoria, ilmiön, joka historiassa liimattiin kiinni nimenomaan naisiin - muistattehan nuo mm. 1800 -luvun kertomukset pyörtyilevistä naisista, raskasmielisistä naisista, hulluista naisista, jotka saivat hysteerisiä kohtauksia, jos eivät muuten saaneet tahtoaan läpi… Näinhän naisia määriteltiin … heidän tunteistaan tehtiin patologisia, heidän ihan terveet reaktionsa raivo, kritiikki, kapina, uhma nimettiin sairaalloisiksi… Lapinlahden sairaalan autenttisessa miljöössä olivat nämä muutamat naiskohtalot nähtävänä keväällä 2006… Esitys jäi mieleen ja muistikuva on vahva vieläkin …

Ohjelman lopulla on vuorossa siis Onerva Lehtinen eli runoilija L.Onerva ja kaupungin naiset . Ateneumin 1910-lukua kuvaavassa näyttelyssä ovat silmien edessä 100 vuotta vanhat kaupunkinäkymät, taideteokset, kirjoitukset ja erilaiset ilmiöt heräävät eloon katsojien silmien edessä. Oppaaksi aikakauden atmosfääriin ovat näyttelyn tekijät Anna Kortelainen ja Minna Santakari nimenneet runoilijan, taidekriitikon ja aikansa enfant terriblen L.Onervan – hänen vaiheensa, moninaiset kulttuuritoimensa niin kirjoittamisen kuin kuvataiteenkin, jopa nuoren elokuvan alalla. Aloitin kierrokseni Ateneumissa Annan ja Minnan kanssa sieltä, missä isvossikka kutsuu katsojia ajelulle katonrajaan ja missä keisari Nikolai II vierailee 1910-luvun Helsingissä…

(YLE Radio 1 maanantaina 12.3.2010 klo 9.05 - 10.00)