Skip navigation.
Home

Muistoja Pekingistä 1995

Onko siitä todella jo 15 vuotta, kun puheenaiheena oli Pekingissä järjestetty YK:n 4. naisten asemaa koskeva maailmankonferenssi elo-syyskuussa -95? Niin sanoo lahjomaton allakka – mutta mihin nuo 15 vuotta ovat hävinneet? Sitä voi ihmetellä… On jo olemassa parikymppisten sukupolvi, jolla ei ehkä ole mitään tietoa YK:n suurista konferensseista, joissa naisten asemaa kansainvälisesti parannettiin. Niissä tuotiin esiin niitä oikeudenloukkauksia, joita naisiin kohdistui ja kyllä kohdistuu edelleenkin - konferensseja asiasta vain ei enää pidetä.

Omia muistoja Pekingin-konferenssista on monenlaisia. Jo matkan suunnitteluvaiheet ovat luku sinänsä: matkatoimistot olivat helisemässä, kun hotellivaraukset muuttuivat moneen kertaan, tapahtumapaikat vaihtuivat, välillä ei tiennyt, uskaltaako lähetä, kun ei majapaikasta ollut mitään tietoa, ei myöskään ohjelmasta… Oli hiukan ”kiinalainen juttu”…

Kuitenkin – kun perille päästiin - tapahtuman värikkyys, naisten keskinäinen solidaarisuus, hauskat tapaamiset, mielenkiintoiset seminaarit ja keskustelut jäivät mieleen. Muistissa ovat aivan erityisesti Afrikan komeat, karismaattiset naiset kansallisasuineen – miten ylväästi he kantoivatkaan päähineitään ja pitkiä helmojaan!

Myös itse Peking – tai Beijing - yllätti… Vastassa oli yllättävän moderni miljoonakaupunki pilvenpiirtäjineen. Valtavat hotellikolossit imivät sisäänsä konferenssin osanottajat – minäkin asuin 22. kerroksessa… Ehkä sen vuoksikin vierailu perinteellisen hutongin varrella olevassa teehuoneessa oli elämys: ryhmämme viihtyvyydestä vastasi tarjoiluhenkilökunnan lisäksi
ihastuttava vanhoja kiinalaisinstrumentteja soittava bändi – tuli paikallisväriä ääninauhalle…

Hutongit ovat kortteleita sisäpihoin, jotka taas ovat perätysten kapeiden kujien varrella. Pääkujat ovat leveämpiä . Esimerkiksi kattojen rakenteet ovat samoja kuin ikivanhoissa temppeleissä, vain vaatimattomia ja harmaita. Samanlaiset eläinkuviot vartioivat talojen kattosiivekkeitä kuin temppeleissäkin. Vanhoja rakennuksia kunnostettiin muuraamalla samoja kattotiilimalleja kuin satoja vuosia sitten, aina koristekuvioita myöten. Toki näkyi myös alueita, joilla puskutraktorit tekivät tehtäväänsä: vanhat hutongit saivat väistyä uuden pilvenpiirtäjä-Pekingin tieltä…
Sääli.

Erikseen ongelmia tuottivat studio-olosuhteet. Niistä ei etukäteen saanut mitään selvää – mutta ei kyllä juuri itse paikallakaan… Missä ja kenen kanssa montteerata nauhamateriaalinsa valmiiksi ohjelmaksi? Palvelualtis konferenssihenkilökunta hymyili ja toisteli sanoja ”yes, yes” – siinä taisi olla monen englanninkielen varasto… Minutkin neuvottiin puolen tunnin taksimatkan päähän – siellä olisi studio. Oli – mutta se oli tv-studio! Alkoi olla jo hätätilanne – ohjelman dead line vaani nurkan takana. Sain neuvon: ”Soita Willylle!” Soitin. Willy vastasi. Ihana Willy! Hän oli paikalle tuotetun YK-radion vetäjä, ja hän otti minut suojelukseensa. Tuli mukava kiinalainen äänitarkkailija työskentelemään kanssani. Hänen nimensä oli Hr – siis Hr, mutta hän puhui hyvää englantia. Opettelin lausumaan hänen nimensä – ja sitten yhteistyömme sujuikin mainiosti. Valmis Naisten tunti lähti sitten nauhana ensimmäisten palaajien mukana Pasilaan, ja tuli ulos ajallaan. Niin toimittiin vielä 1995.

Yksi iso mokakin tapahtui – mainio tapaus, jota olin todistamassa ja josta olisi tullut Pekingistä tehtyjen konferenssiohjelmien todellinen helmi. Satuin eräänä aamuna paikalle juuri kun Helvi Sipilämme muutaman YK-virkahenkilön kanssa oli pyrkimässä erääseen konferenssikeskukseen. Osanottajatodistus eli kaulassa roikkuva ns. badge oli häneltä jäänyt hotelliin ja niinpä nuori kiinalaisnainen, ovivahti nosti kätensä eikä päästänyt Helviä rakennukseen. YK-virkailijat järkyttyivät ja korottivat ääntään: ”Ettekö te tunne HELVI SIPILÄÄ..?” Helvi ei ollut moksiskaan, hän päinvastoin sanoi: ”Tämä nuori nainen toimii aivan oikein, nämä ovat määräykset ja nyt lähdetään vain hotellista hakemaan minun ’kaulanauhaani’. ” Minulla tietysti nauhuri pyöri – tai niin luulin… Ojentelin mikrofoniani saadakseni varmasti koko kohtauksen nauhalle… Ja Helvi Sipilää nauratti…

Minua ei sitten jälkeenpäin naurattanut yhtään! Oli käynyt kuten kiireessä käy: mikrofonin piuha oli siinä sohelluksessa osunut väärään reikään eikä nauhalle ollut tietysti tallentunut ääntäkään… Helvi Sipilä kyllä muisti tapauksen vuosikausia ja nauroi mokalleni kerta toisensa jälkeen … Se vasta olisi ollut upeaa kerrottavaa – oikea Peking-tarina n:o 1: Helvi Sipilä ei pääse YK-konferenssiin. Tekemättä siis jäi – ja tarinankin kerron nyt vasta.

Lisää vastaavaa: eräänä päivänä yritin valtavassa tungoksessa päästä kuuntelemaan amerikkalaista näyttelijää Jane Fondaa, nuoruuden suosikkiani. Ihmismassan puristuksessa se ei onnistunut, ja niin olin myöhästyneenä tilanteessa, jossa Jane Fonda ison seurueen myötä purjehti vastaani suuresta salista johtavassa käytävässä. Minulla oli kyllä nauhuri päällä ja mikrofoni auki, mutta tilanne oli täysin toivoton, ei mitään mahdollisuutta edes kyynärpäätaktiikalla yrittää päästä lähemmäs kysymään jotain … Kysymään mitä?

Sillä hetkellä kun liu’uimme toistemme ohi, minua alkoi huvittaa.. Mitä jos jotenkin onnistuisin pääsemään lähelle, mitä ehtisin kysyä? Ainoa mikä tuli mieleen ja minkä ehkä ehtisin siinä tilanteessa sanoa, oli kysymys: ”Are you you? Are you real? – Oletteko te te? Oletteko te todellinen?” Se pani nauramaan ääneen - tuntui tosi hupsulta. Ja niin, Jane Fondan seurueineen häipyessä nurkan taa, olin ihan tyytyväinen, etten tuota kysymystä hänelle päässyt esittämään.

Se tilaisuus tuli sitten yli 10 vuotta myöhemmin, vuonna 2006 , jolloin Jane Fonda kävi Suomessa markkinoimassa elämäkertaansa. Haastattelin häntä silloin ja kerroin, että itse asiassa olemme nähneet tosiemme jo aikaisemmin, vaikkei hän sitä tiedä. Kerroin tuon pienen Peking-tapauksen, ja kyllä siinä sitten riemua riitti… Tilannekomiikan hallitsevana Jane Fonda nauroi täyttä kurkkua ja
kehotti minua nipistämään itseään käsivarresta, minkä sitten teinkin. Todellinen oli, ihan oikea Jane Fonda…

(YLE Radio 1 maanantaina 17.5.2010 klo 9.05 -10.00.)