Skip navigation.
Home

Miksi meidän pitää olla niin kunnollisia?

Osta asunto, hoida koiraa
pidä pihaa vaimon kanssa
hanki lapset, jos on saumaa
yks tai kaks, mut hankkikaa ne
tutustu naapureihin
vietä niiden kanssa joskus aikaa
järjestäkää kimppakyyti
jos on sama duunimatka...

Muusikko Samuli Putro osaa hyvin kiteyttää suomalaisen mentaliteetin kunnollisuudesta. Olemme tottuneet siihen, että käymme töissä kahdeksasta neljään, menemme kiltisti kotiin, maksamme asuntolainan lyhennykset ajallaan, emme mokaa - tai ainakaan emme tee sitä virhettä, että myöntäisimme epäonnistuneemme. Olemme vastuuntuntoisia viimeiseen asti.

Mitä tapahtuisi, jos emme yhtäkkiä suorittaisikaan elämäämme täydellisesti?
Tuskin mitään pahaa. Mutta miksi olemme silti niin kunnollisia?

Tätä pohdin ohjelmassani torstaina 27.5.2010 klo 9.05-10.00 YLE Radio 1:ssä ja kunnollisuudesta ovat kanssani keskustelemassa psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen, joka on tutkinut erilaisia temperamenttipiirteitä ja mm. kilttejä ihmisiä sekä tietokirjailija Ari Turunen, joka on kirjoittanut kirjan röyhkeydestä. Turusen mieletä
paisunut ego ja liiallinen valta ovat katastrofaalinen yhdistelmä.

Ketkä

me? Älä käytä sanaa me. Milloin olet ottanut itsellesi oikeuden määritellä muita ihmisiä?
Voin tässä samalla vastata kysymykseesi: Ei tapahdu mitään pahaa.

Ketkä:lle

Hienoa, jos olet kokenut ettei mitään pahaa tapahdu! Asioita käsitellään yleisellä tasolla, joten suomen kielessä voidaan käyttää pasiivin sijaan myös sanaa me. Onko kuitenkaan pakko olla noin ylimielisen negatiivinen?

naisten palkoista

Hei, kuuntelin äsken ohjelman ja mieleen tuli ainakin yksi syy, miksi naiset saattavat pyytää pienempää palkkaa samasta työstä kuin miehet. Ensinnäkin jos naisilla ei ole tietoa siitä mitä miehet pyytävät, heidän palkkatoivomuksensa perustuu siten siihen mitä naiset pitävät kohtuullisena omassa elämässään. Omassa elinympäristössäni ajatus siitä, miten palkkatyöstä saatava raha käytetään, on yleensä ottaen erilainen eri sukupuolilla (tottakai poikkeuksiakin on): mielestäni naiset ajattelevat useammin niin, että tällä palkkatasolla saan oman ja osaksi perheen elinkustannukset katettua ja ehkä jää myös säästöönkin, kun taas miehillä rahan saamisen tunne liittyy useammin valtaan/tärkeäksi kokemisen tunteeseen ja oma merkitys korostuu, jos elinkustannusten kattamisen lisäksi jää paljon varaa sijoittaa/säästää/ostaa jotain suurta ja näkyvää ylellisyystavaraa tms.

"naisten palkoista" -kommenttiin...

"...mielestäni naiset ajattelevat useammin niin, että tällä palkkatasolla saan oman ja osaksi perheen elinkustannukset katettua ja ehkä jää myös säästöönkin, kun taas miehillä rahan saamisen tunne liittyy useammin valtaan/tärkeäksi kokemisen tunteeseen ja oma merkitys korostuu, jos elinkustannusten kattamisen lisäksi jää paljon varaa sijoittaa/säästää/ostaa jotain suurta ja näkyvää ylellisyystavaraa tms."

huh huh mitä jeesustelua... koko kommenttisi on niin logiikalle vieras, että sen on melkein pakko olla provo. Mutta jos tosissasi näin ajattelet niin kannattaisi hiukan laajentaa horisonttia. Ja hei, tuossa viimeisessä lauseessahan ei ole edes mitään tolkkua; elinkustannusten kattamisen vastakohtia siis ovat mm. sijoittaminen ja säästäminen? Ja sijoittaminen ja säästäminen siis ovat myös vallan/tärkeäksi kokemisen tunteen ilmenemismuotoja?

Naisten palkoista vielä

"Mutta jos tosissasi näin ajattelet niin kannattaisi hiukan laajentaa horisonttia. Ja hei, tuossa viimeisessä lauseessahan ei ole edes mitään tolkkua; elinkustannusten kattamisen vastakohtia siis ovat mm. sijoittaminen ja säästäminen? Ja sijoittaminen ja säästäminen siis ovat myös vallan/tärkeäksi kokemisen tunteen ilmenemismuotoja?"

Tuosta tulee kyllä esille, että olet eri mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, mutta millä tavalla? Mikä on sitten oma mielipiteesi?

Edellisessä kirjoituksessa ei nähdäkseni ollut kyse vastakohdista, vaan yksinkertaisesti todettiin, että miehet saattavat herkemmin odottaa palkkaa, joka mahdollistaa elinkustannusten kattamisen lisäksi myös sijoittamisen ja säästämisen. Sijoittaminen esimerkiksi loma-asuntoon tai osakkeisiin voi olla statustekijä. Mikä tuossa ajatuksessa on mielestäsi niin kummallista?