Skip navigation.
Home

Pitäisikö lakko-oikeutta rajoittaa?

Ahtaajien lakko aiheutti keväällä suomalaisissa raivoa. "Nyt on väärä aika lakkoilla"
sanoivat monet ja viittasivat viennin romahdukseen ja BKT:n laskuun. Mutta toisaalta;
eikö hyvä lakko juuri olekin hankala? Se osoittaa, että näitä tyyppejä todella
tarvitaan. Light-lakko, joka ei häiritsisi ketään, ei tietenkään aiheuttaisi samanlaista pelkoa. Eikä sitä kautta mitään edistystä. Ja milloin sitten on oikea aika lakkoilla?

Koska taloudessa oikeasti tapahtuu niin vähän mielenkiintoista, sitä tulkitaan kriisien kautta, siihen kuuluu kriisipuhe. Joten, talous on koko ajan kriisissä, vaikka ei oikeasti olekaan.

Lakkoja on monenlaisia. Oma suosikkini on ns. italialainen lakko, jossa mennään kyllä työpaikalle, mutta pottuillaan työnantajalle tottelemalla kaikki käskyt pilkuntarkasti. Jos olisin työnantaja, käyttäisin asian tietysti hyväkseni, antaisin vain täsmällisiä neuvoja, enkä provosoituisi. Sekä pää- että valtionvarainministeri ehdottivat lakko-oikeuden rajaamista niin, että ns. "avainalojen" lakko-oikeutta rajoitettaisiin, että yksi ryhmä ei saisi kohtuuttomasti kiristää muita.

Tätä mieltä oli myös kokoomuksen kansanedustaja Arto Satonen, joka oli myös studiossa. Sen lisäksi vieraana oli AKT:n puheenjohtaja, kevään kiistelty lakkokenraali Timo Räty. Kyynisempi voisi ajatella, että kevään ahtaajalakko oli hänen vaalikampanjansa AKT:n johtoon. Tavoitteita ei kuitenkaan saavutettu, mutta saatiin pidettyä kovan miehen maine jäsenistön edessä. Toisaalta; sehän AKT:n johtajan homma onkin: ajaa jäsentensä etua niin kovaa kuin kehtaa. Samaa sanovat myös markkinatalouteen uskovat: yrityksen pitää ajatella vain omaa etuansa. Ei sen jälkeen voi sanoa, ettei muiden pitäisi.

Itse en ole koskaan ollut lakossa, enkä ole ajatellutkaan. Ja ärsyttäväähän se olisi, jos jäisi lakkoon, eikä ketään häiritsisi.

Ei rajoituksia, mutta toimivuutta työmarkkinoille

Lakko-oikeuteen ei ole syytä puuttua. Sen sijaan työmarkkinoiden toimivuutta on parannettava.

Ahtaajia ei kiinnosta alan tulevaisuus. Muutosturvavaatimus osoittaa, että nykyinen porukka haluaa paremminkin sammuttaa valot hyvillä ehdoilla.

Taannoinen Facebook-tempaus antoi toivottavasti suuntaa tulevasta. Jos nykyisiä ahtaajia ei työ innosta, tekijöitä tulee tilalle.

Vastaavaa ei taida tapahtua elintarvikealalla. Tämä kuvaa alojen eroa ja vaatimusten kohtuullisuutta.

Lakoillako tasa-arvoa

Lakko-oikeuden rajoittaminen on aika retorinen taikka teoreettinen kysymys. Lakko-oikeushan on meillä pyhä asia, johon ei voi eikä saa puuttua. Tuskinpa siihen haluaa puuttua SAK:n entinen juristi Tarja Halonen vaikka Urkki niin teki 70-luvulla.

Tasa-arvon kannalta on kyllä ongelmallista, että avainalueilla otetaan isot edut ja korotukset. Usein vaativammissa tai raskaammissa töissä ei tämä onnistu. Seurauksena valitetaan epätasa-arvosta.

Onneksi varsinaisia lakkokenraaleja tuntuu olevan vain Timo Räty ja Antti Rinne, joista viimeksi mainittu sotii muita liittoja vastaan pyrkien laajentamaan reviiriään.
Avainalueilla lakkoilu aiheuttaa kansantaloudelle isot vahingot, mistä kaikki kärsivät. Merimiesunioni aikoinaan lakkoili alan työt ulkomaille.

Varmaan olisi aihetta harkita toimenpide-ehdotuksia umpikujan tilanteessa esimerkiksi Tanskan malliin. Tämänkin ay varmasti tyrmää täysin.

Kun sakot laittomista lakoista nyt ovat nimellisiä, niin ne voisi perustellusti nostaa n. 10 kertaiseksi.

Duunari-herravihan voisi unohtaa itse työpaikoilla. Yhteinen etu on saada yritys kannattamaan. Sitten vaan luotot neuvottelemaan bonuksista ja tulospalkkauksesta. Suurimmat konnat tuntuu olevan ahneet pankkiirit ja rahalaitokset.

Erikoista oli kuulla Rätyn teksti työnantajien kymmenistä tuhansista rikkomuksista, jolla AKT oikeuttaa laittomat lakkonsa. Suomen työpaikoilla on kattava luottamusmiesverkosto, joka kyllä puuttuu rikkomuksiin.

Ei rajoittaa, mutta vastuita täsmentää

Lakko-oikeus kaipaa pientä säätämistä, ei varsinaista rajoittamista. Huomionarvoista on, että nykyään yli 90 % lakoista on laittomia, siis joko työehtosopimuksen vastaisia tai aloitetaan lainvastaisella menettelyllä.

Lakkoilu on ihmisen perusoikeus. Ihmistä ei saa rangaista siitä että hän menee lakkoon (paitsi suorissa hätätapauksissa, kun aiheutetaan lakolla jonkun kuolema akuutin sairaanhoidon puutteella, tai on sota, tai vastaavaa). Tätä perusoikeutta tuskin kukaan järkevä keskustelija kyseenalaistaa.

Ammattiliittojen lakkopäätöksiä voidaan kuitenkin rajoittaa. Niitä on jo nyt rajoitettu, esimerkiksi lakkovaroitusta koskevilla säädöksillä, joten tässä ei ole mitään sinänsä uutta, mutta sääntöjä olisi syytä tarkentaa. Liitot eivät ole ihmisiä, joten niillä ei ole ihmisoikeuksia sen paremmin kuin yrityksilläkään, joihin ne paremmin rinnastuvat. Jos ammattiliitto rikkoo sitoumuksiaan tai sopimuksiaan, tai rikkoo lakia, sen pitää varautua myös seuraamuksiin, aivan kuten yritystenkin.

Liiton lakkoilua voidaan rajoittaa lailla, kuten esimerkiksi sairaanhoitajalakossa vuonna 2007. Rajoittamaton lakko olisi tappanut ihmisiä, ja työnantajataholla ei yksinkertaisesti ollut niitä rahoja, joita olisi tarvittu työntekijäpuolen vaatimuksiin myöntymiseen sellaisenaan. Pakkosovittelua koskevat käytännöt pitäisi säätää yleisiksi, jotta jokaisessa yksittäisessä lakkotapauksessa ei jouduttaisi säätämään menettelyjä uusiksi. Pakkosovittelun hyväksyttäminen riittävän korkealla taholla, lähinnä eduskunnassa, voisi olla paikallaan.

Lopuksi: nykyiset, naurettavan alhaiset hyvityssakkojen katot tulisi poistaa. Kun liitto ei noudata lain määräyksiä lakkoon ryhtymisestä, tai lakkoilee voimassaolevaa työehtosopimusta vastaan - kyllä, liitto voi mennä lakkoon, mutta mikäli tuomioistuin toteaa laittoman toiminnan tai sopimusrikkomuksen aiheuttaneen vahinkoa, liitto myös vastatkoon vahingoista täysimääräisesti. Jos tämä tarkoittaa liiton konkurssia, niin olkoon. Samoinhan toimitaan työnantajienkin kohdalla: jos lakia rikotaan ja työntekijälle määrätään korvauksia aiheutuneiden vahinkojen mukaan, ei tässä ole mitään keinotekoisia kattoja, vaan korvaukset määrätään vahingon mukaan ja jos maksaminen vie firman konkurssiin, niin sittenhän vie. Se on laittoman toiminnan tai sopimusrikkomuksen riski.

Hyvä Räty, hyvin esiinnyit.

Timo Räty toi hyvin esiin ns. laittomien lakkojen syyt.
Yksikään lakko ei ole turha lakko. Ei edes laiton lakko.
Jokaista laitonta lakkoa edeltää työnantajan provokaatio työehtosopimusta- ja työntekijän oikeuksia vastaan.

Suomessa harrastetaan työnantajien taholta palkkavilppiä hyvin runsaasti. Milloin puuttuu päiväraha, milloin ylityökorvaukset jne. Kirjo on laaja- ja palkkavilppi on järjestelmällistä isoissakin yrityksissä.
AKT:n alojen työnantajat ovat todellisia mestareita palkkavilpissä.

Kun puhutaan lakko-oikeuden rajoittamisesta,- ja lakkosakoista pitää puhua myös työnantajien toimista ennen ns. laittomia lakkoja.
Niille myös sakko- ja progressiivisesti 50-kertainen työntekijöihin verrattuna. Taloudellinen valta jyllää kuitenkin työnantajan rahasäiliöissä.

Votkin oli miellyttävä kuultava, mikäli puhui totta. AKT:ssa tuollaisista työnantajista ei voi edes unelmoida.

Avainalueilla

Avainalueilla työskentelevät kuten ahtaajat saattavat olla niitä, jotka lakolla saavat vaatimuksiaan läpi. Menestys ei kuitenkaan viimeksi ollut kovin hyvä. Ennen avainalueella tyskentelivät myös paperityöläiset. Mutta eivät enää. Paperipuolellakin jyllää nykyisin markkinatalouden lait (kysynnän ja tarjonnan laki) eikä paperityöläisten sanelupolitiikka. Voi melkein sanoa, että työehdoista sopiminen on tullut täälläkin alalla terveemmäksi. Näin se kehitys kehittyy.
Mitä tulee lakko-oikeuteen, sitä ei tulisi rajoittaa.

Lakoilla lisää työttömiä

Jos lakoilla haetaa kohtuuttomia etuja, kuten AKT, niin se johtaa väistämättä siihen, että työnantajalla ei ole varaa maksaa! Joko konkurssi tai sitten siirto halvempaan maahan. Juuri näin tapahtuu koko ajan, joten älkää lakkoilko itseänne työttömiksi!