Skip navigation.
Home

Millainen mies saakaan olla?

Kiinnostava dokumentti voi kertoa muustakin kuin sukupuolenkorjausta läpikäyvistä sairaanloisen ylipainoisista nudistilesbokaksosista. (Sinänsä mielenkiintoinen idea muuten tuokin.)

Oululaislähtöinen dokumentaristi Visa Koiso-Kanttila on ohjannut hienon elokuvan lapsuudenkaveristaan Kallesta. Kalle on vajaa nelikymppinen yksinhuoltajaisä, jolla ei mene hyvin. Ulkoisesti kyllä, mutta sisäisesti ei. Kalle on ihan solmussa tunteidensa kanssa. Ehkä iso syy siihen on, että Kallen alkoholisoitunut
isä teki itsemurhan juuri samanikäisenä mitä Kalle on nyt. Isä ei jättänyt mitään viestiä, maalasi ainoastaan kuvan itsestään, meni ullakolle ja ampui itsensä. Kallen isä veti halpaa viskiä, Kalle
taas maistelee hienosti punaviiniä. Lähes joka ilta.

Dokumentti on hienosti tehty. Toisaalta myös Kalle on oman aikansa lapsi; hän ajattelee, että loputtomalla tunteista puhumisella ja terapioinilla voi ratkaista kaikki ongelmat. Mutta parempi ylipsykologisoitunut yhteiskunta kuin
itsemurhat. Tänään keskusteltiin siitä minkälaisia tapoja on olla mies. Miehenä oleminen on muuttunut aivan älyttömästi viime vuosikymmeninä. Vielä 60-luvulla oli erittäin harvinaista, että isä vaihtoi vaipat. Nyt isät osal listuvat vanhemmuuteen paljon aktiivisemmin.

Muita keskustelijoita olivatmiestyön kehittäjä Visa Kuusikallio Ensi- ja turvakotien liitosta sekä Setan entinen pääsihteeri Tiia Aarnipuu, joka on kirjoittanut draq-historiikin. Eli kirjan naiseksi pukeutuvista miehistä (Ja myös miehiksi pukeutuvista naisista).

Entäs sitten mies vaiko nainen yksinhuoltajana OMA LAPSI

Päädyin täälle sivulle, vaikka Heikki Urmaalle piti kommenttia laittaa. Ihminen nuorenee, kun huonot asiat poistuu ja elämä maistuu elämälle. On oma itsensä. Kukaan ei yritä muuttaa tapaani elää (tilanteen mukaan rahaa, töitä tai työtön oma apu). Löytää elämän ilon. Tää häälle.

Mies yksinhuoltajana saattaa tuoda auktoriteettia lapsille.

Nainen yksinhuoltajan murhetta (raha)äidillinen liikaa sitoo itseensä.

Omien vanhempien ulkoistettu lapsi. Käy kääntymäs omas kodos. Sukulaisilla hoidos kiintyy liikaa sitten omiin lapsiinsa (kun ei ole mistään kotoisin).

Orpo lapsi, kuinka on kohdeltu sijaisperheessä (omat lapset/sijaislapset).

Kaikis näis: Vaarantekijät insesti/hyväksikäyttö sukupuolisesti. Varmaan ihan "tavallisessakin" perheessä jos pihdataan. Me tarvimme äitiä ja isää. Mallia näistä ellei ole omia. Koko sukukaari vaarista/muorista-vaaviin. En kuunnellu ohjelmaa.

Hieno aihe!

Ensiksi haluaisin kiittää Tuomasta loistavasta ja ajankohtaisesta aiheesta. Tämänlaisia asioita lisää käsittelyyn.

Minun havaintoni yhteiskunnasta on, että naiset laajentavat toimintaympäristöään. Naisia on enemmän johtajina, insinööreinä. Naiset ovat saaneet enemmän jalansijaa musiikkibisneksessä. Työllisyys naisten hallitsemilla palvelua-aloilla on parempi kuin miesten teollisuus-aloilla. Sinänsä hienoa, että tasa-arvo mennyt eteenpäin. On varmasti hyvä asia, että naisten panosta nähdään enemmän eri aloilla. Mutta meidän miesten rooli on myös lähdettävä muutokseen. Me emme voi istua poteroissamme, koska yhteiskunta muuttuu ja sosiaaliset taidot työelämässä korostuvat kokoajan. Näkisin Jyrki Kataisen esim. uudesta miehestä ( en ota kantaa poliittisiin päätöksiin ). Mies, joka käyttää ja näyttää tunteitaan ilmaistessaan itseään. ( viittaan Ilkka Kanervan erottamiseen ministerin paikalta ) Kuitenkin hän johtaa isoa puoluetta, ilmaisee itseään selkeästi ja sujuvasti. Toisin kuin Paavo Lipponen, joka ei halunnut hirveästi keskustella vaan jakaa käskyjään.

Olen hirveän huolestunut siitä, että kasvatusala on niin vahvasti naisten hallussa. Luokanopettajan koulutukseen hakeutuvien miehien määrä on häkellyttävän pieni. Kasvatusalan arvostusta pitäisi ehdottomasti nostaa ja saada lisää miehiä antamaan näkemystään tähän yhteiskunnalle keskeiseen alaan.

Miehen – naisen elämänkaari ...

Voisi ajatella erään ihmiselle tärkeän ominaisuuden olevan sen, miten selviää muutoksesta.

Kun ja jos joku haluaa muutosta johonkin, voi se olla kriisin ja kasvamisen paikka muutosta haluavalle, mutta enemmän lähellä olevalle ihmiselle(vrt. esim. puoliso).

Kun halutaan muutosta parisuhteessa/parisuhteeseen yksipuolisesti (vrt. usein avioero) paremmin muutoksen vastaanottava on se, kumpi on siihen valmiimpi -valmistautunut.

Nähdäkseni naiset tekevät aika paljonkin mielissään työtä tälläisen mahdollisuuden eteen -mies harvemmin. Nainen voi valjastaa asian valmisteluun koko ystäväpiirinsä miehen siitä mitään tietämättä ...

Halu muutokseen tulee tosiaan tiettyjen elämässä tapahtuvien tapahtumien tapahduttua ... tie on ikään kuin kuljettu loppuun, vaikka elämä on vasta puolivälissä. Tässä kohtaa voisi sanoa, että elämän pituus -kun se on kasvanut pituutta- se myös on jättänyt tilaa 'tyhjille' ajatuksille, joita sitten aletaan toteuttaa että olisi jokin olemisen merkitys elämässä.

Usein on kuitenkin kysymys siitä, että puoliso on edelleen sama (ehkäpä liikaakin samanlainen), se sama, johon joskus 'rakastui'. Hän siis ollessaan sama, ei voi olla alkusyy sille, että toinen haluaa muutosta. Tässä mielessä ajateltuna voidaan puhua siitä, että suhteessa ei toteudu se 'lupaus', minkä monet antavat naimisiin mennessään. Kun tulee muutoksen aika (halu), on sitä edeltänyt pitkä mietintä millä ympäristönkin hyväksymilla ehdoilla muutos parhaiten toteutuisi. Tällöin toiset puhuvat väkivallasta, eräät alkoholismista, muutamat uskottomuudesta jne ... Kysymys pohjimmiltaan on kuitenkin siitä, että kysymys on vain keinovalikoimasta, ja sen käyttämisestä kun elämään on siunaantunut vuosia lisää, ja ne pitäisi täyttää paremmin itseä tyydyttävällä tavalla.

Se hyvä tosiasia, että elämä on pidempi, mitä sata vuotta sitten on siis hyvin paljon ristiriitoja aiheuttava. Tähän samaan asiaan voi liittää työelämän ankeuden, kaipuun vapaa-aikaan, mitä ei kuitenkaan osata käyttää muutoin, kuin suunittelemalla miten käyttää vapaa-ajan. Itse asiassa vapaa-ajan käytössä näkyy selvimmin se, miten vaikea ihmisen on käyttää itseä tyydyttävällä tavalla saamiaan lisävuosia.

Mutta siihen miehen asemaan ...

Se on ollut aika surkea miehen melko yksioikoisen elämänsisällön vuoksi. Työ, työ ja työ. Se, että miehen asema on muuttumassa, siitä mies voi kiittää ainoastaan naista -parempaa puoliskoaan- joka pyrkii eroon 'aina samanlaisesta' miehestä.

Näyttäisi tosiaan siltä, että miehen kriisit voivat olla hyvin syvältä sielua luotaavia. Tämän olen itsekin kokenut. On pitänyt muuttua aivan perusteellisesti -jopa siten, että aikaisempi elämä on vain ihmettelyn aihe.

Nämä asiat voi 'mies' toki hoitaa itsekin, jos sattuu omaamaan selviytyjän geenit. Ryhmätyöskentely miesten kesken? Sanoisin mielummin siten, että molempien sukupuolten pitäisi toimia samoissa ryhmissä ...

-pietroboy-

ps. ohjelmaanne oli kiinnostavaa kuunnella, ehkäpä siksi, sttä sisällöntuottajat olivat liikkeella -ei asiantuntijan otteella.