Skip navigation.
Home

Millaista suomen kieltä puhumme sadan vuoden päästä?

Tänään puhuimme suomen kielestä, joka aiheuttaa voimakkaita tunteita. Saan usein sähköposteja ja kirjeitä huolestuneilta ja jopa vihaisilta kuuntelijoilta. He ovat vihaisia radio-ohjelmassa käytetystä huonosta kielestä. Usein palautteenantajat ovat oikeassa; monet muotitermit ovat ärsyttäviä ja ihmiset niinkuttelevat tai ilmaisevat itseään epäselvästi. Toisaalta esiintymistilanne on aika haastava. On todella hankalaa tuottaa koko ajan virheetöntä suomea. Siihen ei pysty oikeastaan
juuri kukaan.

Viimeaikaisia muotijuttuja suomen kielessä ovat ainakin nuorten tyttöjen loppukiekaisu, josta jo minun äidinkielenopettajani aikanaan huomautti luokan tyttöjä. Nyt se on levinnyt jopa professorien puheeseen. Kyse on kielen hienoista nyansseista ja tälläkin kiekaisulla on tehtävänsä lauseessa. Se mm. kertoo, että lause jatkuu vielä, kuuntelethan minua.

Kieli siis muuttuu koko ajan. Mutta, minkälaista suomea puhutaan 100 vuoden päästä? Siitä puhui tänään saksalaissyntinen kirjailija Roman Schatz, joka on opetellut täydellisen suomen vasta aikuisiällä. Pirjo Hiidenmaa taas Suomen Akatemin kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen yksikön johtaja ja Elina Kouki on lukion äidinkielenopettaja, joka väitteli juuri tohtoriksi
lukion äidinkielen opetuksesta.

Suosittelen englannintaitoisille kuulijoille muutamaa aiheeseen liittyvää kirjaa, jotka itse luin: Guy Deutscherin vielä suomentamaton kirja The Unfolding of Language kertoo mielenkiintoisesti kielen synnystä. Henry Hitchingin The Secret Life of Words taas englannin kielen historiasta.

TraFi!

Niin ja uusin ja kamalin: liikenteen turvallisuusvirasto TraFi ja sen alaosastot TraFi merenkulku, TraFi ilmailu...

Kyllä kansalaisilla on oikeus tietää jo nimestä, mitä alaa valtion laitokset edustavat. Mitä ihmeen vikaa on esimerkiksi nimessä Posti, sehän on jo valmiiksi kansainvälinen sana.

Ihan päinvastainen ilmiö on (väärä) paluu menneeseen: urheilutoimittajat viljelevät sanaa iltapuhde merkityksessä iltapuuha. Onkohan se niinku hienompi kun siinä on dee? Tulee hullunkurisia mielleyhtymiä, kun kerrotaan, että urheilijalla oli vauhdikas iltapuhde. Minkähänlaisesta vikkelästä iltahämärästä siinä on kyse?

Miksi kieli muuttuu?

Tuomas,
Olet varmaan lukenut: Bill Bryson: The mother tongue, English and how it got that way.

Jos et, auttaa ymmärtämään (osin), miksi jopa "jokapäivän" Suomenkieli muuttuu.

Arvi

Possessivisuffiksi

Hiton hyvä ohjelma jälleen. Minulle jäi koulusta ja sen äidinkielenopetuksesta yksi asia erityisesti mieleen. Kieliopin termistö on lainattu jostain muualta, niinpä puhutaan possessiivisuffiksista eikä omistuspäätteestä tai liitteestä. Mukalatinaa jos jotain! Tämä tälläinen keinotekoinen hienostelu vaikeuttaa kielen rakenteiden opettelua silloin kun lapsi/nuori on herkässä iässä ja sanoilla pitäisi olla MERKITYS! Siis kieli-ihmiset katsokaapa peiliin!

Ant

Pliis!

Suomen kielessä käytettynä pliis ei enää tarkoita samaa kuin englannissa. Se on epätoivoinen, viimeinen keino saada joku tekemään jotain. Siihen liittyy aina jalan polkemista tai muita tehokeinoja:

Päästä mut ulos täältä komerosta! Pliis!
Pliis, antasit nyt mun vinguttaa sun Visaa!

Suomalainen tieteen kieli

Kiitokset erittäin hyvästä ja monipuolisesta ohjelmasta. Vieraat oli onnistuneesti valittu ja oma asiantuntemuksesi yllätti myönteisesti. Tieteen julkaisukielestä sen verran että oma biokemian professorini Jorma Erkama 60-luvulla painotti elävän, ilmeikkään ja selkeän suomenkielen käyttämistä tutkielmissä ja pro gradun kirjoittamisessa. Lisäksi kemian ja fysiikan kieli ainakin silloin kotimaassa oli pelkkää, eksaktia suomea vailla engliskoja!
Minua on huvittanut ja alkanut pelottaa mm. Aaltoyliopiston
nimittäminen huippuyliopistoksi ilmeisesti sillä perusteella että siellä aiotaan opettaa englannin kielellä! On hauskaa kuvitella kun savolainen opettaja opettaa turkulaiselle tai lappilaiselle fysiikkaa tai kauppatekniikkaa taideteollisella paatoksella ja mukana luentoa seuraa pari kiinalaista ja yksi venäläinen. Näin syntyy ilmeisesti uusia nobelisteja. Heh, heh.

Millaista suomen kieltä puhumme sadan vuoden päästä

Kiitos ohjelmasta! Oli virkistäävää kuulla keskustelu suomen kielestä ja sen kehittymisestä ja jossa osattiin vieläpä nauraa. Se virkisti kummasti./
Suomen kieli on todella hyvin sanarikas kieli ja meillä on paljon murteita jotka rikastuttavat kieltä lisää. Onneksi ei enää yritetä väkisin kirkeä murteita pois niin kuin tehtiin 106 - 1970 luvuilla. Silloin ei saanut ainakaan Tampereella puheessa olla edes yhtä savon murre sanaa ilman, että työkaverit ja siakkaat alkoivat nauraa ja pilkata.
Suomalaisia on toinen mokoma ympäri maailmaa ja hekin opettelevata, einakin osa heistä, suomea. Siihen tulee tietysti lisää sanoja heidän kotimaastaan, mutta sehän rikastuttaa edelleen kieltä./
Kyllä suomenkieltä puhutaan ympäri maailmaa ja puhuvia on huomattavsti enemmän kuin nyt.
Kiitos vielä tästä ohjemasta siitä, ettei siinä käytetty kertaakaan sanaa innovaatio tai innovatiivinen jne. Olen niin kyllästynyt kuuntelemaan ohjelmia joissa noita sanoja käytetään vähintään kerran jokaisessa puhevuorossa. Tuntuu siltä, että he eivät osaa puhua asiasta vaan käyttävät tuota sanahirviötä, joka siitä tulee, kun käytetään liikaa./
olisiko mahdollista löytää sille sanalle vastinen suomen kielestä ja mikäli ei ole sellaista ennestään niin keksitään sellainen. Olemmehan me hyvin sanarikkita ja järkrviä ihmisiä.
t. slperttiina

Yksi yhteinen kieli maailmanrauhan ja talouskasvun asialle!

Jos KAIKKI maailman kansat saisivat oppia yhteisen globaalin kielen - esim. englannin - olisi ihmisten mahdollista keskustella keskenään, tutustua toisiinsa kaikkialla, saada tieto haltuunsa nopeasti ilman poliitikkojen sensuuria ja tulkintaa. Tämä edistäisi maailmanrauhaa ja ihmisoikeuksien toteutumista ja nopea tieteellisen tiedon vaihto inspiroisi taloudellista kasvua. Esim Kiina onnistuu kielimuurinsa ja mielipidensensuurinsa suojassa olemaan piittaamatta esim. ihmisoikeuksista. / Yhteiskielen ohessa voisivat kansalliset kielet ja kulttuurit elää omaa elämäänsä niin kauan ja komeasti kuin luonnostaan pystyvät. Kouluissa pakollisen vieraan kielen opetusta tarvittaisiin vain yhdessä kielessä, mikä vapauttaisi resursseja melkoisesti. Mikään ei toki estäisi halukkaita ja harrastuneita laajentamaan kielivalikoimaansa mielin määrin.

Pliis = sanko

Kerran eräs Suomessa asuva jenkki kertoi kysyneensä suomalaisilta mikä on synonyymi englannin "please" sanalle. Joku sanoi että se on "saanko". Ystäväni kuuli sanan "sanko" ja käytti sitä pitkään vaikka se herätti ihmetystä suomalaissa. Kerran lihakaupassa joku naapuri lopulta kysyi että miksi sanot "sanko lihaa". Vasta tällöin selvisi väärinymmärrys.

Kiitos taas kerran

Kiitos taas kerran kiinnostavasta ohjelmasta. Keskustelun vetäjä ja vieraat olivat rentoja ja asiantuntevia.
Eivät nuoret tytöt yksin tehosta sanan tai lauseen loppua, vaan siihen syyllistyvät esim. kaupallisten radioasemien toimittajat ja toimittajan alut. Koulussa opetettiin, että paino pitäsisi olla sanan alussa, mutta loppuakaan ei saa niellä.

loppukiekaisu

On totta, että ärsyttää, kun tunkevat sen melkein joka repliikin loppuun. Ja silloinkin kun kertovat itse pitkään, niin kuin opettaja ohjelmassa sanoi: mm. pitäessään esitelmää. Silloin eivät ainakaan kysy kohteliaasti toisen mielidettä ja odota vastausta, vai kuinka? Olen huomannut, että sen käyttö on ainakin Ylessä vähentynyt. Mahtavatko vahtia?

Kyllähän näitä muoteja tulee. En usko silti, että suomen kieli muuttu kiekumiseksi, ainakaan kokonaa. Toinen muoti, mikä nuorilla tytöillä on nykyään, tai ollut jo pitkään, on nariseva ääni. Se ei taida olla terveellistä äänihuulille pitemmän päälle. Tuleekohan se narina amerikkalaisten naisten puheesta? En seuraa telkkaria, kun minulla ei ole, mutta siellä saattaa olla malleja.

tieteen kielestä

Jälleen mukava ohjelma, mutta muutama asia jäi vaivaamaan. Ovatko kielen ammattilaiset oikeasti niin ahdaskatseisia, etteivät osaa katsoa asioita muusta kuin kielensä näkökulmasta?

Esimerkiksi radiokeskustelussa väitettiin kutakuinkin:
"Tieteen kieli on suppeaa ja yksinkertaista suomea. Asiaan pitäisi paneutua." Kieltä pitäisi jotenkin "suomentaa" suomalaisille.

a) Tieteen termistö on sivistyskielistä siksi, että tietyillä termeillä täytyy olla eksaksi merkitys tiedeyhteisön sisällä, jotta kaikki puhuvat samasta asiasta.
b) Toiseksi ei-ammattilaiset eivät kuitenkaan ymmärtäisi lauseiden sisältöä, vaikka ne suomennettaisiin, kuten siitä biologiaesimerkistä tulikin hyvin ilmi
c) Kieli on työkalu, jonka tarkoitus on jakaa informaatiota, kieli ei ole itseisarvo.

Eivätkö siis nämä äidinkielen ammattilaiset osaa katsoa asioita muusta kuin omasta perspektiivistään? Rasittavan suppeita näkökulmia.

Semmoinen tarkennus, että

Semmoinen tarkennus, että englannissa on vahingonilolle vähemmän käytetty ja tunnettu kreikasta lainattu sana, epicaricacy.

Käytän possessiifisuffiksia sillä on suomalaisempaa

sanoa "autoni" kuin "minun auto". Jos tahtoo itseään korostaa voi sanoa redundantisti "minun autoni".

Englanninkielen rakenteet "my car", "a/the car" – "se auto" korvaavat luontevammat rakenteet mutta tämä ei ole uusi ilmiö, ilmeisesti itämerensuomen äännejärjestelmä on aikoinaan rajoittunut germaanivaikutuksen vuoksi jo ennen ajanlaskumme alkua joten kielestämme puuttuvat mm. saamenkielille ominaiset suhuäänteet ja pehmennykset.

Kielenhuollon tehtävä on mielestäni korjata loogiset ja etymologiset virheet, kuten persoonamuotojen sekoittuminen samassa lauseessa tai "digata" -verbin kohteen väärä sijamuoto.

Uskon että kielenkäyttäjät kaipaavat ohjeita mutta ovat käytännössä alunperin ruotsinkielisen urheiluvalmentajan suomenkielen varassa.