Onko ihminen sittenkään luomakunnan kruunu?

Tänä kiirastorstain aamuna Enbusken ohjelmassa puututtiin pyhän kokemiseen. Asia kuitattiin sillä että jollakin keskustelijoista oli kauheita kokemuksia väkisin käännyttäjistä. Tällaisilla uskonnon nimissä toimivilla vallanhimoisilla ihmisillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä pyhän kanssa. Tällaisella logiikalla voisin tyrmätä kaikki Enbusken ohjelmien ajatukset sanomalla: ai radiotoimittaja? Minulla on kauheita kokemuksia typerästä toimittajasta. - Jumala, uskonto, uskovaiset ja uskonnon nimissä toimivat inhottavat ihmiset täytyy osata erottaa toisistaan. Muuten on mahdotonta keskustella mistään uskontoon liittyvästä. Itse pyhä on aihe joka ansaitsisi oman keskustelunsa, tyydyn vain tässä toteamaan että kaikilla ei ole kykyä kokea mitään pyhää. Kenelle tämä taito on annettu, on mielenkiintoinen kysymys. Ja voiko sen taidon saada hankituksi. M.R.

Keskustelussa esitettiin hyviä huomioita valaista. Mikään ei luultavasti estä jotakin valasyksilöä olemasta keskimääräistä kansalaista älykkäämpi. Valaan älykkyys vain lienee osin toisenlaista ja liittynee sen erilaisiin aisteihin sekä elinympäristöön.

Jos ei välttämättä täällä, niin ehkä jollakin toisella planeetalla on ihmistä älykkäämpiä ja moraalisesti ryhdikkäämpiä eläimiä. Ymmärrän hyvin, että tällaisen mahdollisuuden ajatteleminen voi ottaa koville. Etenkin sellaiselle henkilölle, joka on tottunut ajattelemaan ihmistä ihmisenä ja eläimiä eläiminä.

Voisiko joku vanha ja viisas valas ajatella niin typerän ajatuksen, ettei se ole eläin vaan valas? Ei tietenkään ainakaan näillä käsitteillä. Typerät ajatukset vaativat pulppuillakseen käsitteet ja pöyhkeän luonteen.

Tietysti jos ihmiseltä itseltään kysytään, olemme ylivoimaisia voittajia. Kukapa ei asettaisi itseään ensimmäiselle sijalle, jos on itse koko listan ja sen arviointikriteerit keksinyt ja jopa rajoittanut maailman sellaiseksi, miltä se hänen omilla aisteillaan näyttää. Siinähän voi erehtyä kuvittelemaan olevansa jopa jumalan kuva…

Hyvät asiantuntijat ohjelmassa, ja ainakin minulle tiedoissakin oli uutta. Iäkkään ihmisen tiedonsaanti on etenkin muilta kuin omalta alalta paljolti radion varassa. Sitä on toisaalta helppo kuunnella vaikka kotitöitä tehdessään. Siksi jatkossakin lisää tällaisia ohjelmia. Biologiaa ja ihmistä sen yhtenä edustajana ei ole aikoihin osunut korviini näin mukavasti esitettynä. Kiitokset mummokuuntelijalta

Kari Uusikylä mainitsi ohjelmassa Howard Gardnerin, joka on kuulemma tulossa Suomeen EVAn kutsumana. Valitettavasti Gardnerin ym. moniälykkyyshypoteeseja, joiden mukaan on olemassa yleisälykkyyden kanssa samanarvoisia, mutta siitä riippumattomia älykkyyden lajeja, jotka ovat vieläpä tärkeämpiä koulun ulkopuolella, ei ole kyetty vahvistamaan. (Gottfredson, Linda S. ”Intelligence: Is It the Epidemiologists' Elusive 'Fundamental Cause' of Social Class Inequalities in Health?” – Journal of Personality and Social Psychology, 2004, 86:1, 174–199.)

Yleisälykkyys- eli g-teoria sai alkunsa Charles Spearmanin faktorianalyysista yli vuosisata sitten: ihmiset, jotka sijoittuvat yleisälykkyydeltään korkealle, suoriutuvat hyvin kaikissa osatesteissä, kun taas henkilöt, joiden yleisälykkyys on alhainen, menestyvät huonosti kaikissa testeissä. Tulos on sittemmin vahvistettu lukemattomia kertoja. Toiset ovat fiksumpia kuin toiset, kuten Enbuske aivan oikein totesi. Matemaattisesti lahjakas on myös kielellisesti lahjakas.

Uusikylä kertoi ohjelmassa ja myös 23.12.2007 Helsingin Sanomissa tutkineensa aikanaan Mensan jäseniä: “Älykkäimmät heistä eivät pärjänneet koulussa. Pelkän koulumenestyksen tutkiminen ei riitä.” Olisin kysynyt häneltä, riittäisikö elämässä menestymisen tutkiminen, mutta maan mahtavin sensori ei antanut mahdollisuutta esittää kysymystä.

Yhdysvalloista etsittiin 1980-luvun alussa alle 13-vuotiaita lapsia, jotka suorittivat SAT-testistön, joka korreloi erittäin merkittävästi älykkyyden kanssa. Normaalisti se suoritetaan vasta 18-vuotiaana collegen pääsykokeena. Otokseen kelpuutettiin vain älykkyysosamäärän 160 ylittävät, joita on yksi 10 000:sta. (Mensan jäsenyysraja on 130, jonka suomalaisista ylittää 1,17 %.)

33. ikävuoteen mennessä he olivat menestyneet erinomaisesti, ja heillä oli poikkeuksellisen korkeat ansiot. Puolella heistä oli tohtorinarvo, joka on vain yhdellä prosentilla kantaväestöstä. Miehistä 37:llä ja naisista 21 prosentilla oli yli 100 000 dollarin vuositulot. Yli 250 000 dollarin tuloihin ylsi kahdeksan prosenttia miehistä ja kaksi prosenttia naisista. Lisäksi 26 prosentilla otoksesta oli ainakin yksi patentti verrattuna yleisväestön yhteen prosenttiin.

Seppo Heinonen
taloustieteiden maisteri
Vantaa

Toivottovasti Enbusken innostus evoluutiopsykogiaan johtaisi vähitellen jo sille asteelle, että hän viitsisi tutustua myös siihen kohdistettuun kritiikkiin.

Itse oletan, että äly oli vielä tärkeämpää entisaikoina, jolloin yksilö oli vielä enemmän omien päivittäisten päätöstensä varassa. Yhteisöissä myös arvostettiin vanhoja viisaita, joilta kysyttiin neuvoa. Vanhoja tyhmiä ei ollutkaan koska olivat ilmeisesti jo karsiutuneet. Äly on siis evoluutiossa vain kirkastunut lukuunottamatta nykypäivää, mistä selviää katsomalla sohvalta realityohjelmaa kokiksen ja muromössön voimalla.

Lueteltujen lahjakkuustekijöiden joukkoon kaipasin muistitekijöitä. Itse en kykene pelaamaan muistinvaraisesti sokkosimultaanishakkia, mutta tunnen joitain tämmöisiä, joita en pidä kovin viisaina mutta joiden vainoharhaisesti kuvittelen hallitsevan maailmaa erityiskyvyillään.

Älykkyyden ilmentymien käytössä on usein se ikävä piirre, että vaikka neron aivot olisivat jotakin keksineet, niin usein täysi idiootti päättää tämän keksinnön käytöstä.

Sosiaalinen älykkyys tai kyvykkyys korostuu sellaisena taitona, mikä kenties eniten takaa yksilölle menestystä ja hyvää elämää. Valitettavasti joskus käy niin, että äärimmäisen koulutettu ja lahjakas ihminen ei saa voimavarojaan kunnolla käyttöönsä, koska hänellä ei ole tarvittavaa sosiaalista lahjakkuutta. Usein moni tyhmempi, mutta sosiaalisesti etevä saakin aikaan paljon enemmän kuin häntä kyvykkäämmät, koska sosiaalisuus on usein ratkaisevaa.

Tavallaan on valitettavaakin, että sosiaalisuus korostuu kaikessa inhmillisessä toiminnassa. Puheen osuus viestinnästä on alle kymmenen prosenttia, mutta joskus vaikuttaa sen merkitys olevan lähes sata prosenttia. Ei arvosteta muuta viestintää ja tekojen merkitys viestinnässä on hämmentävän alhainen. Joku voi muistaa vain sen jonkin huonon hetken, sanotun lauseen. Ei sitä, että sai konkreettista apua vuosia.

Jos Audi-mies sanoo mielipiteensä niinkin merkittävästä asiasta kuin naiskäsityksestään, niin mitä informaatiota tuo kertoma sisältää? Ei oikeastaan mitään. Ei ole tietoa siitä oliko hänellä huono päivä, onko hän muiden työntekijöiden pitämä ja miten hän kohtelee naisia ihan oikeasti? On nämä sanat, jotka satuttavat ja niihin toimintamme perustuu aivan liiallisessa määrin.

Läpäti läpäti ja se on älykkyyttä, vaikka ihmisen kaikista toiminnoista puhe sisältää eniten älyttömyyttä. Mutinismi lapsella ei ole helppoa. Koen sympatiaa. Silloin, kun en itse puhunut lapsena, niin olin varmasti onnellisempi kuin koskaan ja lääkärikin oli kiva. Hän vain totesi, ettei minulla ollut mitään asiaa. Muille se oli aivan kamalaa. Haluttiin auttaa minua, lasta ja todellisuudessa haluttiin vain päästä tasapainoon itsensä kanssa. "Pilkkaako tuo lapsi minua?". Siinä sitä lapsen parasta.

Kannatan sitä ajatusta, että olemme erilaisia koska olemme. Hyvä, että autetaan heikompiakin. Entä lahjakkaat omine tarpeineen? Miksi heillä ei saisi olla omaa ohjaustaan? Mikä on tämä kirous, mikä lahjakkaassa on, jota ei tukea voisi? Lapsen parhaaseen siinäkin yleensä törmätään. Lapsen parasta siis on, kun hän tylsistyy tönköksi ja käy ylikierroksilla mielikuvituksensa kanssa ja sitten aletaan rangaista häntä, koska hän käyttäytyy huonosti ja sitten kun käytös on huonoa, niin siihen liittyy ajatus siitä, miten onkin tyhmä ja kyvytön lapsi, vaikka ei ole kysymys lainkaan siitä.

Olikin kysymys siitä, ettei kukaan saa olla etevämpi muita, koska se onkin jonkinlainen synti ja suurempi vääryys. Erilaisuus on sallittua vain, jos on tukiopetusta tarvitseva. Lahjakaskin tarvitsee usein tukiopetusta esimerkiksi juuri sosiaalisuuteen, mikä on usein heille tavallista haasteellisempaa. Lahjakas ei välttämättä ymmärrä, miksi sanotusta tulee niin suuri haloo, kun ajatukset ovat aivan muualla, kiehtovimmissa ja vangitsevammissa asioissa.

Erittäin mielenkiintoinen keskustelu. Enbuske oli taas kerran koonnut loistavan porukan keskustelemaan. Eikä ollut itse pääroolissa, vaan antoi tilaa mielipiteiden vaihdolle. Toivottavasti hän vetää tätä ohjelmaa mahdollisimman pitkään!

Olen vasta nyt kolmekymppisenä löytänyt radion (netistä tietysti) ja suuri kiitos siitä kuuluu sinulle Tuomas. Jo tv-aikoinasi huomasin kykysi kysyä oikeasti hyviä kysymyksiä.

Ja sitten itse aiheeseen, eli älyyn.
Pidän itseäni huomattavan älykkäänä ihmisenä. Virallista vahvistusta tuntumaani olen saanut mensan pikatestistä (city-lehti joskus 90-luvulla) sekä joistain satunnaisista nettitesteistä; kaikista tulos on ollut epärealistisen huikea (xxx!). Lisäksi hyppäsin kuudennen luokan yli ala-asteella psykologin testauskierteen jälkeen (en sopinut ala-asteelle, mutta olin epäkelpo myös erityisryhmiin), sekä kirjoitin Een paperit lukiosta (ruotsi pilasi äLLän), jonka suoritin vankilassa vajaassa vuodessa.
En ole suinkaan sosiaalisesti lahjaton, ennemminkin päinvastoin. Minulle älyn aiheuttamat ongelmat voi kiteyttää yhteen sanaan: addiktiot! Pahimpia addiktioita ovat nimenomaan aivoihin liittyvät asiat, kuten peliriippuvuus ja mieltymys aivoja stimuloiviin päihteisiin.

Minua EI kasvatettu älykkääksi, kuten ei (huomattavan lukuisia) sisaruksianikaan, vaikka olemme kiistatta kaikki huomattavasti keskivertoa älykkäämpiä. Meidät kasvatettiin hyviksi ihmisiksi. Vanhempieni seitsemästä lapsesta kolme on lähihoitajia ja kolme kaupan kassoja, vaikkakin kaikilla on lisäksi ainakin yksi muu ammatti/koulutus. Iltatähti vetelee vielä peruskoulua.

Minua loukkaa ajatus älykkyyden seulomisesta suunnattomasti. Mieluummin seuraisin sitä, kuinka ihmisistä seulottaisiin onnellisia. Vielä suuremmin minua loukkaa ajatus älykkyyden keinotekoisesta yhteydestä tulotasoon; jokainen tuntemani "menestynyt" ihminen on tuttavapiirinsä tyhmin, häikäilemättömin ja ahnein yksilö, ei ikinä älykkäin! Raha revitään aina kavereiden selästä! Älykäs ja tasapainoinen ihminen on kykenemätön repimään puoli miljoonaa euroa vuodessa ystävistään. Siihen kykenee ainoastaan ahne yksilö.

Ainoa saavutukseni "älykkäänä" ihmisenä on se, että tahdon eristäytyä kokonaan ja lopullisesti yhteiskunnasta. Olen kyennyt oppimaan täydellisen omavaraiseksi: osaan rakentaa itselleni kaiken tarvitsemani tekniikan (siis sähköntuotannon ja vastaavan, PC:tä en osaa rakentaa lähtöaineista), osaan hankkia (viljellä ja kalastaa) perheeni eväät niin, että se vie 10% ajastani. Lopusta ajasta päätän yksin minä, ei työnantaja tai joku muu keinotekoinen pomo. Tämä on mielestäni evoluution paras saavutus.

Suosittelenkin kaikille rohkeille ihmisille irtaantumista keinotekoiseta arjesta ja sairaasta yhteiskunnasta.
Vain tyhmät voidaan pakottaa työntekoon ja nykyiseen luonnottomaan markkinatalouteen.

P.S. Howard Gardnerin kahdeksaan älykkyyden osa-alueeseen kuuluu mielestäni ehdoton 2000-luvun päivitys: yhdeksäs osa-alue, eli intuitio, jota minä pidän Jumalana, sekä kaiken muka-jumaluuden henkisenä oppi-isänä.

P.P.S. Evoluution tehtävänä ei ole lajin parannus, vaan yksinkertaisesti mullistus. Evoluutio ei erottele hyviä huonoista, vaan antaa tilaa sopivimmalle. Historia erotelkoon hyvät huonoista. Ja puolueellisesti tietysti!