Skip navigation.
Home

Onko Suomi tietotekniikan takapajula?

Vähän yli 10 vuotta sitten Suomi oli huomion keskipisteessä. Amerikkalaiset
trendilehdet kävivät kilvan tekemässä juttuja kansasta, joka oli aiemmin vaiennut
kahdella kielellä, mutta otti nyt puhelimen mukaansa jopa saunaan. Suomi oli
maailman tärkeimpiä teknologiamaita ja investointeja virtasi, varsinkin huippuvuonna 1999. Kansalaiset jonottiva loskassa teknologiaosakkeita, lamasta oli noustu.

Jokainen osasi kertoa jopa unissaan Nokian menestystarinan, joka jatkoi Paavo
Nurmen ja sotakorvausjunien tarinaa Suomen klisheestä. Sitten IT-kupla romahti
ja suomalaiset nauroivat räkäisesti kaikenmaailman rytsölöille, jotka olivat
menettäneet Lamborgininsa. Protestanttiseen työmoraaliin ei kuitenkaan kuulunut
liian nopea rikastuminen noin helpolla. Sen jälkeen kyynikot pääsivät ääneen
ja pilkkasivat teknologia-Suomea. Helpoten kritisointi tietysti onnistui langattomalla nettiyhteydellä, omalla Apple Macilla.

Jotenkin sitä on silti luullut, että Suomi olisi edellen teknologian kärkimaa,
mutta viime vuonna parikin selvitystä sanoi ihan muuta. Niin Liikenneministeriön
selvitys viime kesältä kuin joulua ennen julkaistu Elinkeinoelämän valtuuskunnan
raportti lyttäsivät Suomen teknologiamaana, EVA:n mielestä olimme taantuneet jopa
Mongolian tasolle. Mikä loukkaus Suomelle, joka oli jo yli vuosisadan yrittänyt olla eurooppalainen valtio. Totta kai varsinkin EVA:n raportti oli myös tarkoitushakuinen; sen tarkoituksena oli herättää keskustelua ja saada meihin vipinää. Mutta toisaalta on väitteissä perääkin. Julkishallinto ei ole enää vuosiin ollut muiden Pohjoismaiden tasolla. Esimerkiksi Tanskassa asiointi viranomaisten kanssa onnistuu helposti netissä yhdeltä luukulta. Suomessa jokainen virasto on jäänyt puolustamaan omaa tonttiaan.

Mutta onko Suomi tietotekniikan takapajula? Ja onko sillä mitään väliä? Pitääkö
kaikessa edes olla etunenässä liikkeellä? Siitä keskustelivat kanssani Liikenneministeriön selvitysmies Paul Paukku sekä Tieto Finlandin toimitusjohtaja Hannu Syrjälä sekä Tampereen teknillisen yliopiston elektroniikan professori Karri Palovuori. Keskustelu meni välillä aikamoiseksi tietotekniikka-jargoniksi, mutta kyllä asiaankin päästiin.

Valtion ohjaus puuttuu

Kiitos jälleen mielenkiintoisesta ohjelmasta.

Ei mikään ihme, että Suomi tipahtaa tietotekniikan kärkimaiden joukosta. Alamäki alkoi, kun Valtion tietokonekeskus myytiin Tietotalolle, nykyiselle Tieto Enatorille. Valtiovalta ei voi käskeä mitään yksityistä liikelaitosta kehittämään uusia palveluita, vaan sen pitää järjestää kilpailutus hommasta ja valita halvin tarjoaja, joka ei yleensä osaa tehdä toivottua eikä ainakaan tee kunnollista työtä saamillaan rahoilla.
Hyvä esimerkki on terveydenhuollon hankkeet. Kansallista terveysarkistoa on yritetty toteuttaa kymmenillä miljoonilla euroilla konsulttien avustuksella, mutta ei se onnistu. Toteuttajaksi valittu Fujitsu on työasemien huoltotalo ei mikään isojen järjestelmien toteuttaja.

Ihme että väestörekisterikeskus on edelleen pystynyt toimimaan kohtalaisen järkevästi, sekin on alkujaan VTKK:n järjestelmä.
Oikeastaan kansallinen terveysarkisto pitäisi rakentaa sen yhteyteen. Kysymys on kuitenkin samoista Suomen kansalaisista ja oleellista olisi identifioida henkilöt samalla tavalla.
Tällä hetkellä jokainen kunta ja sairaanhoitopiiri saavat itse ratkaista järjestelmiensä valinnan, eikä niiden tarvitse olla mitenkään ketään muita yhteistyökumppaneita palvelevia.

Samanlaisissa ongelmissa ovat kunnat, jotka ovat kilpailutuksien vankina tietojärjestelmähankinnoissaan.

Konkretiaa keskusteluun

Hei
Kiitos hyvästä ohjelma-aiheesta, 4.3.10. Juontosi oli hyvää ja piristävää kuten aina. Valitettavasti asiantuntijasi Paul Paukku ja Hannu Syrjä olivat koko innovaatio- ja tietoyhteiskuntateeman irvikuvia. He latelivat latteuksia ja kapulakielistä tekstiä, josta ei saanut mitään irti. Tämähän on nykyään tuttua. Suomi on täynnä mainittujen kaverien tyyppisiä ihmisiä, jotka voivat suoltaa loputtomasti omaa jargoniaan, jossa ei ole konkretian häivää. Ilman väitteitä havainnollistavia esimerkkejä ajatus ei välity. Sen sijaan Karri Palovuori oli piristävä poikkeus. Hän osasi rohkeasti yleistää ja kärjistää. Kahden ensimmäisen veijarin puheista en muista mitään, mutta Karrin mielipiteet jäivät mieleen. Jos näitä veijareita ohjelmiisi vielä eksyy, niin vaadi "jokaisesta" mielipiteestä esimerkki.

Tästä kapulakielisyydestä voisit yhden ohjelman vääntää. Tällainen mitään sanomaton lätinä täyttää nykyään julkisuutta ja työelämään siihen mittaan, että en ihmettelisi, vaikka se olisi yksi yleistyvän masennuksen lähde.

Tekemistä on.

Erittäin hyvät vieraat jälleen keskustelemassa!

Edellisessä kommentissa sivuttiinkin jo kansallista terveysarkistoa. Ilmeisesti alkujaan sen n. 30 miljoonan euron määräraha on jo kymmenkertaistunut eikä mitään valmista ole saatu. Samaan projektiin liittyy sähköinen resepti, joka myös on myöhässä vuosia. Laillisuus ja yksityisyyden suojakysymykset taitavat olla niitä pienimpiä ongelmia kokonaisuudessa.

Keskustelussakin hyvin esiin tulleen järjestelmien hajanaisuuden huomaa mm. terveydenhuollon tietojärjestelmiä käyttäessä. Tieto tosiaan lisätään käsin toisesta ikkunasta toiseen ja parhaassa tapauksessa tiedot pitää siinä välissä siirtää leikepöydälle copy-pastettamalla. Kyllä koulutettujen ihmisten työpanos on liian halpaa!

Itse olen kiinnostunut uusien mobiililaitteiden esiinmarssista. Suomessa vain ollaan tässäkin aika takapajulassa. Koreasta ja varsinkin Kiinasta tulee jatkuvasti uusia erittäin mielenkiintoisia laiteuutuuksia, joista täällä ei olla kuultu vielä mitään. Ilmeisesti Suomi on niin pieni markkina-alue, että tänne ei kannta uutuuksia tuoda ja varsinkaan kehittää uutta sisältöä.

Vaikka sisällöt alkavat olla yhä keskeisempiä kehityksessä niin Suomessa on vielä paljon tekemistä myös infrastruktuurin osalla. Varsinkaan haja-asutusalueella nopean yhteyden saaminen ei ole mikään itsestään selvyys. Ei edes rahalla.

Mielestäni suurten julkisten tietotekniikkahankkeiden pitäisi olla valtion koordinoimia ja raamittamia. Näin mm. kuntien sooloilu palvelujen ja järjestelmien osalta vähenisi. Ongelmaksi taitaa vain tällöin muodostua se, että poliitikot päättävät lopulta muiden kuin faktojen pohjalta miten toimitaan.

Ohjelmassa olisin mielelläni kuullut lisää mm. Tanskan ratkaisuista tai miten Koreassa tekniikka on muuttanut ihmisten elämää.

Villakoiran ydin

Kiitos ohjelmasta Tuomas Enbuske.

Keskustelijat sanoivat, että teknologiakeskeisyyden sijaan tarvitsemme palveluita ja niille mielekästä sisältöä. Tämähän on itsestäänselvyys ja olisi pitänyt olla jo vuosia. Nytkö se on vasta oivallettu ? Huh huh, ei ihme että Suomi on pudonnut junasta.

Saimme kuulla laveasti Suomen tietotekniikan huippuvuosista ja nykytilasta. Laajasta analyysistä huolimatta kumpikaan herroista (Syrjälä & Paukku) ei korostanut kylliksi palveluiden käytettävyyden ts. helppokäyttöisyyden ja toimivuuden merkitystä. Ikään kuin kosketus arkirealismiin olisi sittenkin kadoksissa.
Oma ja oikeastaan kaikkien ystävieni arkikokemus tietotekniikasta pelkistyy juuri Paul Paukun kuvaamaksi käsittämättömäksi ongelmaspagetiksi. Oikeastaan se ei ole ongelmaspagetti vaan siitä on kasvanut lonkeronsa joka paikkaan ujuttava hirviö. Kun lääkäri kirjaa töissä potilastietoja tietojärjestelmään, hän törmää ongelmiin, hämmentäviin ja epäselviin tilanteisiin, jotka selviävät tai sitten eivät, mutta voivat viedä puolet työajasta. Kun hän jatkaa töitä kotonaan, hän törmää taas ongelmiin esim. toimisto-ohjelmansa kanssa. Hän joutuu ottamaan kantaa asioihin joita hän ei tunne (eikä hänen kuulukaan tuntea) ja joutuu hakemaan apua, jota ei juuri silloin ole saatavilla. Tämä voi tuhota työnteosta kaiken ilon.

Edes tämän kommentin kirjoittaminen ei sujunut ongelmitta, kun rekisteröityminen Yle-passin käyttäjäksi generoi kahteen kertaan virheen "palvelin ei ole saatavilla"!

Onko tässä enää mitään järjellistä? Ei, vain rippeitä. Tietojärjestelmät ovat tulleet liian suuriksi, rajapinnat epäyhteensopiviksi ja monimutkaisiksi hallita. Tolkku on kadonnut, kun on yritetty jotain liian hienoa, liian huonolla koodauksella ja nyt se vaarantaa niin terveydenhuollon kuin monta muutakin yhteiskunnan sektoria. Asiantila voi muuttua, mutta kykenevätkö sen muuttamaan he, jotka ovat sen sotkeneet? Epäilen.

Muistiko yksi osallistujista

Muistiko yksi osallistujista todella kuinka joku piti sisääntulevan postin lokeroa täynnä viestittääkseen että minulla on jo paljon töitä, älkää antako lisää; vai oliko hän lukenut mainion Peterin periaate kirjan jossa esitetään juuri tuo työpöytäteoria.
Sen kääntöpuolihan on täysin tyhjä työpöytä jolla viestitään; katsokaa kuinka tehokas minä olen.

kommentti

Hyvä kommentti näitten asiantuntijoitten jargonista!

No sitten toiseen asiaan: Mitä enemmän siirretään palveluita verkkoon, sitä enemmän syrjäytyvät vanhukset, mielenterveyspotilaat (sellaiset, jotka eivät oikein ymmärrä), köyhät, kehitysvammaiset ja mitä vielä keksisin, no sellaiset, joilla ei ole konetta. (Kirjoitan tätä kirjastossa.)

Älkää hyvänen aika tehkö kaikista palveluista pelkästään koneellisia! Jättäkää edes johonkin joku paikka, jossa saa neuvoja oikealta ihmiseltä edes puhelimitse. Puhelimessakin nykyään, kun soittaa johonkin virastoon, pitää osata päätellä mitä asia koskee ja painaa sopivaa numeroa automaattiäänen ohjeen mukaan. Kerran minulle sattui, ettei asiani sopinut mihinkään lokeroon, ja puhelu oli pakko lopetttaa siihen.

Kerronpa sukulaisestani. Hän on mielenterveyspotilas, paljon muitakin tauteja on, ja asuu yksin, niin kuin nykyään kaikkien yhä enemmän täytyy pärjätä. KERRAN VIIKOSSA käy kotihoitaja katsomassa.

Oli lähes katastrofi, kun pankki ei sallinut enää asioida pankkikirjalla vaan vaati häntä ottamaan pankkikortin, siis sellaisen, jolla nostetaan automaatilta rahaa. Tuntui aivan mahdottomalta, että hän sen oppii. Ja sitten se, että pelkään hänen joutuvan automaatilla joskus vielä ryöstetyksi. On niin huono liikkumaan ja ymmärtämään ja erittäin hidas. Laskujen maksu käy onneksi niin, että maksupalvelu hoitaa, kun hän tiputtaa paperilaskut kirjekuoressa postilaatikkoon. Mutta kuinka kauan se sallitaan, kun kaikki pitäisi siirtää nettiin? Pankin tiskillä vielä voi maksaa, mutta ottavat tajuttoman paljon palvelurahaa. Ja hän on köyhä. Suoraveloituskin on keksitty, mutta nyt luin lehdestä, että siitä pikkuhiljaa luovuttaisiin, vaikka luulisi sen olevan kaikkein kätevin. Onko siitä liikaa pankeille kuluja?

Sitten nämä kodin koneet. Oma kertomuksensa olisi, kun hän joutui ostamaan digiboxin (ne ovat menneet epäkuntoon, nyt on jo kolmas) ja niitten käyttämisen opettelu.

P.S. Ei kuulu aiheeseen, mutten malta olla sanomatta mediamaksusta. Toivottavasti joku osaavampi valittaa johonkin ihmisoikeustuomioistuimeen. Kuuntelin eduskunnan kyselytuntia radiosta, TV:a minulla ei ole eikä tietokonetta. Ainoa, jossa käytän yleä, on radio. Ihmettelin niitä eduskunnan puheita kyselytunnilla. Yksikään ei vastustanut mediamaksua. no ei kai, kun ovat sen takana työryhmässä olleet. Huoli oli vaan, miten vähävaraisia avustetaan siinä. Aika hullua. Pannaan koko maksu romukoppaan, otetaan verovaroista, niin on oikeudenmukaista, eikä tarvitse puljata avustuksilla ainakaan mediamaksun takia, eikä taas tule uutta byrokratiaa, ja kenelle annetaan vapaus kenelle ei.

P.S.2. Olisin valmis maksamaan radioluvan (kuin silloin ennen). Oletan, ettei se olisi niin kallis kuin mediamaksu.