Skip navigation.
Home

Onko yksityisyytemme uhattuna?

"Yksityisyys ei enää kiinnosta ihmisiä" sanoi Facebookin perustaja Mark Zuckerberg. Ehkä pitäisi? Nuorena ihminen luulee olevansa oikeassa (vanhana sen sitten tietää, kuten Oscar Wilde totesi), on hankala tajuta, että oma mielipide tai nettiin lähetetty valokuva voisi olla jokus tulevaisuudessa tyhmä.
Miettikääpä, jos vaikka Nalle Wahlroosin tai Tarja Halosen kaikki 70-luvun keskustelut olisikin käyty netissä. Mitä sieltä nyt paljastuisi? Nyt kun tarkemmin ajattelen, on oikeastaan sääli, ettei niitä löydy mistään.

Petteri Järvinen maalaa maaliskuun lopulla julkaistavassa kirjassa aika pelottavan kuvan siitä digitaalisesta todellisuudesta jossa elämme. Periaattessa kaikki tietosi ja tekemisesi voidaan selvittää netin, bonuskorttien ja kännykän avulla. Tiesitkö, että jopa autoasi voidaan vakoilla navigaattorin avulla? Se, että meidän valtaapitävämme eivät juuri tällä hetkellä ole ajatuksiamme kyttääviä fasisteja, ei tarkoita, etteikö se joskus voisi olla mahdollista. Lainsäädännön pitää ennen kaikkia suojata kansalaisia vallalta, eikä toisin päin. Ja elleivät valtaapitävät kyttää, niin ainakin firmat kyttäävät. Sillä nykyään olemme ennen kaikkea kuluttajia. Tämäkään ei ole pelkkä ongelma, olen mieluummin kuluttaja kuin vaikka metsästäjä-kerääjä. Mutta entä jos kauppani osaakin yhtäkkiä tarjota minulle juuri niitä asioita joita haluan? Se voi olla myös pelottavaa.

Ja jos haluaa heittäytyä vainoharhaisuuden maailmaan, siitä todella löytyy todisteita. Tiesitkö, että CIA:lla on yhteys sekä Facebookiin että Googleen? (Totta kai niillä on! Tyhmiähän ne olisivat, jos kyseiset mediat eivät heitä kiinnostaisi.) Aivomme eivät ymmärrä nettiä, ne ymmärtävät vain konkreettista maailma. Sen takia Suomessa on käyty oikeudenkäyntejä, joissa sisäpiirin vitsiksi tarkoitettu loukkaus onkin tulkittu murha-uhkaukseksi. Tuollaisia uhkauksia vallanpitäjiä vastaan on varmasti aina muristu kaveriporukassa pirtin nurkassa. Nyt niistä jää kiinni. Ja se tulee yllätyksenä monelle. Kuten tyypille, joka
tällä viikolla sai pyytää julkisesti anteeksi Joel Hallikaiselta murha-uhkauksesta.

Sanoin muuten ohjelmassa, että en haluaisi tehdä ohjelmaa, johon ihmiset saisivat lähetellä tekstiviestejä. En tarkoittanut, etteikö sillä miten tätä blogia kommentoit, olisi minulle väliä. Olen kiitollinen jos joku kommentoi, puolesta tai vastaan. Olen todella kiitollinen myös tuhansista sähköposteista, joita olen
vuosien aikana saanut. Luen ne kaikki, kaikkiin en ehdi valitettavasti vastata.

Tarkennan asiaa; olen toimittaja, tarkkailen maailmaa, valmistelen ohjelman ja teen sen omasta näkökulmastani. Siitä minulle maksetaan. Miksi ihmeessä tekisin ohjelmaa toisen ihmisen mielipiteen pohjalta? Sehän tarkoittaisi, että ottaisin ensin toisen mielipiteen vastaan ja myisin sen sitten hänelle takaisin. Eli mielistelisin. Olisin räätälöity tuote. En ainakaan itse haluaisi kuulla radio-ohjelmaa, joka olisi muokattu minun toiveideni mukaisesti.

Ehkä tulevaisuudessa, kaiken interaktiivisuuden keskellä (jossa ei siinäkään ole mitään pahaa), tällainen vanhanaikainen ohjelma voi olla jopa markkinavaltti.

Kerron myös kirjavinkin. Neurotieteilijä Michael Gazzaniga on kirjoittanut kirjan Eettiset aivot. Se on myös suomennettu, kuten toinen kirja Inhimillinen, jota myös suosittelen. Muutta "Eettiset aivot" käsittelee ohjelmamme aihetta. Tiesittekö, että ajatuksiamme voidaan jonkin verran jo nykytekniikalla lukea. Kirja ei kuitenkaan ole pessimistinen, vaan suhtautuu myönteisesti ihmisen kykyyn sopeutua
moderniin tekniikkaan. Moraalipaniikkiin ei ole syytä. Silti moraalia kannatta pohtia.

Mutta, kuuntele vanhanaikainen radio-ohjelma, nykyajan ongelmista; vieraina Petteri Järvinen, konseptisuunnittelija Riku Vassinen sekä VTT:n tutkija Maria Antikainen.

Toivottavasti en joudu häpeämään tätä blogia 30 vuoden päästä.

Onko yksityisyymme uhattu?

Ehkä tämänpäiväisestä keskustelusta unohtui varsin tärkeä fakta: vaimoni työpaikalle oltiin rekrytoimassa vaativaan tehtävään uutta henkilöä. Etukäteen ykköseksi arvioitu henkilö hylättiin koska hän oli esittänyt Facebookissa kovaa arvostelua edellistä työnantajistaan. Ts. arkipäivää on, että netistä seulotaan hakijoiden taustaa. Netin osalta voidaan unohtaa yksityisyys.

Noin 10v. sitten on valtion

Noin 10v. sitten on valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkija Pekka Parkkinen esittänyt tutkimustuloksen joka osoittaa että tänään syntyvä suomalainen kuluttaa valtion pääomaa 25 000€ elämänsä aikana, mukaan laskien aktiivinen työaikaikä.
Miten monilla työelämään astuvilla voi olla toivoa tämän tutkimustuloksen tiedostaessaan. Silti kunnan kustannuksella pyritään köyhdyttävää viestiä lisäämään.
Täkäläisessä äärikommunismissa työelämään astuva joutuu: Käen pojasta käen piiaksi.
Toivottavasti he eivät kuitenkaan ala ampumaan.

"Voisin vaikka vannoa, että

"Voisin vaikka vannoa, että siellä on yhden jos toisenlaista kytkentää, joista me ei tiedeta mitään."

  1. "Voisin vaikka vannoa."
  2. "En tiedä asiasta mitään."

Keskustelua (sekä tätä että aiheen ympärillä käytävää pölinää ylipäätäänkin) leimasi vainoharhaisuus ja asiantuntemattomuus. Maailmalta piiloutumiselle ei ole loppua, sähköisesti olemassa oleminen on samaa tavaraa kuin muukin sosiaalinen olemassaolo. Jos saat postia, joku tietää, missä asut!

Tuomas, toista tämä keskustelu kolmenkymmenen vuoden päästä jossain.

Tietoturva

Kiitos jälleen kerran kiinnostavasta ohjelmasta.

Itseäni on askarruttanut paljonkin se, että Suomessa on viety tietyltä osalta työttömiä oikeus yksityisyyteen lähes kokonaan.

Tarkoitan sellaisia työttömiä, jotka ovat joutuneet työvoimapalvelukeskusten (TYP) asiakkaiksi. Heidät pannaan allekirjoittamaan tietojenluovutuslupa, joka antaa viranomaisille melkoisen vallan hankkia työttömistä melkein millaisia tietoja tahansa - mm. terveysviranomaisilta - ja ne sitten kerätään TE-keskusten tietojärjestelmään. MITÄHÄN TARKOITUSTA varten?

Näennäisesti luvan antaminen on vapaaehtoista, mutta käytännössä loppuun asti nöyryytetyt ja kyykytetyt työttömät mieltänevät luvan allekirjoittamisen pakolliseksi tai muuten menee vähäinenkin leipä suusta - varsinkin kun viranomaisen taholta näin annetaan ymmärtää ja kohtelu saattaa olla muutenkin ala-arvoista. TYP:n asiakkaiksi joutuvat ovat työttömiä, jotka ovat pudonneet työmarkkinatuelle, ts. saavat kuukautta kohden keskimäärin 440 e/netto.

Oma lukunsa sitten on, että TYP:n asiakkaiksi joutuneet vedetään samalla myös kunnan sosiaalitoimen piiriin, vaikka he eivät olisi koskaan toimeentulotukea hakeneet eivätkä sitä aikoisi hakeakaan. Sosiaalitoimen viranhaltija näet osallistuu työttömän ja TYP:n virkailijan kohtaamiseen.

Ehkä tähän voi panna ohjelma-aihe-ehdotuksenkin, ts. olisiko mahdollista tehdä juttu nykyajan orjatyöläisistä.

Minun oikeustajuuni ei mahdu se, että Suomessa on väestöryhmä, joka voidaan pakottaa työskentelemään ilman palkkaa. Yhä useampi työtön on tuon edessä. Työtön, joka voidaan nöyryyttävällä nimikkeellä panna palkattomaan työhön, voi olla esim. ammattikoulutettu, pitkän työkokemuksen omaavaa keski-ikäinen ja erittäin työkykyinen. Vaan kuinka kauan työkykyä riittää, jos paitsi että toimeentulo viedään minimiin, niin nöyryytetään ja kyykytetään viimeisen päälle.

Se, mistä on kyse, selvinnee jossain määrin noista linkeistä:

http://www.tvy.fi/forum/viewtopic.php?t=16&sid=0d91f780779e519ca6ba4e55c9835002

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2010/02/31083

Seuraavassa vielä Kirkko ja kaupunki -lehdessä olleesta jutusta otteita. Juttu käsitteli Liisa Björklundin väitöskirjaa Kannustaminen ja moraali:

Kannustavuus syrjäytti oikeudenmukaisuuden Suomen hallituksen arvojärjestyksessä 1990-luvulla.

Kannustamisesta tuli muotisana, vaikka harva tietää,mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan.

(Minun kommenttini: Virkamiehenä opin sen, että kun päättäjät alkavat puhua kannustamisesta, se tarkoittaa oikeasti sitä, että sosiaaliturvaa ja köyhien asemaa heikennetään.)

Björklund esittää väitöskirjassaan, että oikeudenmukaisuuden periaatteet murenevat yhteiskunnassa, jossa taloudellinen etu saa jatkuvasti syrjäyttää ihmisten sosiaaliset oikeudet.

Kannustamisesta on tullut monessa suhteessa paradoksaalinen esimerkki orwellilaisen uuskielen yleistymisestä. Puhutaan kannustamisesta, vaikka tosiasiassa kyse on enemmän lannistamisesta, pakottamisesta tai välinpitämättömyydestä.

Vielä 1990-luvun alun hallitusohjelmissa kansalaisia kannustettiin tasa-arvoon. Vuosikymmennen puolivälissä ei enää kannustettu oikeudenmukaisuuteen vaan tuottavuuteen.

Kun päämääristä jäi pois oikeudenmukaisuus, eriarvoisuus on lisääntynyt enemmän kuin missään toisessa OECD-maassa.

Ketään ei voi kannustaa, ellei palkkiolla ole riittävää yhteyttä henkilön itsensä katsomaan hyvään.

On helppo määkiä, että ensin on leivottava kakku, jotta sitä voi jakaa. Ydinongelma on kuitenkin, että yhteiskunnassa, jossa oikeudenmukaisuus ei ole tärkeä arvo, tätä kakkua ei osata jakaa.

Yhteiskunta, joka ehkäisee syrjäytymistä ja huolehtii heikommistaan, voisi pitkällä aikavälillä osoittautua parhaiten tuottavaksi, mutta samalla oikeudenmukaiseksi ja uudistumiskykyiseksi yhteiskunnaksi.

Yksityisyys on ainutlaatuinen oikeus

Nykyään ihmiset antavat ilomielin, ilmaiseksi ja iloiten pois yksityisyytensä. Facebookit ja muut ovat markkinamiesten ja tiedustelutahojen aarreaittoja, johon miljoonat ja miljoonat ihmiset avoimesti jakavat intiimit asiansa. Järkyttävintä tässä on se että aiheesta ei ole minkäänlaista ulkista keskustelua, ja he jotka yrittävät siitä keskustella yksityisyyden puolustamisen näkökulmasta, pyritään vaientamaan ja dissaamaan hörhöiksi tai vainoharhaisiksi salaliittoteoreetikoiksi. Yksityisyys on loppupeleissä ihmisoikeus eikä mikään pelinappula sosiaalisten verkostojen rakentamiseksi.

Terrorismi ja tietoturva

Hei Tuomas,

  • .

Koskien ohjelmassa mainittua Lontoon 7.7.2005 terrori-iskua.
Suosittelen katsomaan tämän media-koosteen:

7/7 ripple effect

Koosteen tekijä, Anthony John Hill, pidätettiin Irlannissa, helmikuussa 2009, ao. DVD:n lähettämisestä oikeuden tuomarille.

  • .

Syyskuun 11. päivän iskuja koskien, suosittelen tutustumaan
arkkitehti Richard Gage:n ryhmineen koostamaan luentoon:

Arkkitehti Richard Gage:n luento

  • .

Ehkä teillä ei ole koskaan aikaa, tai kiinnostusta,
mutta kiitos kuitenkin.

Valtio kerää ihmisten yksityisasioita, mihin tarkoitukseen ?

Tämä on vain oma huomioni, mutta olen pistänyt merkille sen, että naisia ei juurikaan huoleta yksityisyys. Samaten ei myöskään nuoria miehiä, joten varmaankin tämä Petteri Järvisen peräänkuuluttama vainoharhaisuus, kehittyy vasta iän myötä ja miehille ekana. Ehkä se on sitä iän tuomaa pitkäaikaisten "syy ja seuraus"-yhteyksien ymmärtämistä.

Yksityisyyden nakertaminen on nykyaikaa ja siihen saamme tottua entistä enemmän. Tietenkin me voimme yrittää pyristellä vastaan, mutta aika mahdotonta se on ja tulee olemaan.

Itse olisin kuitenkin entistä huolestuneempi valtion kiinnostuksesta yksityisyyden purkamiseen. Tosiasia on se, että tulevaisuudessa meidän liikkumisemme, rahaliikenteemme ja terveystietomme, ovat viranomaisten yhdellä näppäyksellä katsottavissa. Tätä kun täydennetään netin erilaisten yhteisöjen tunnistetietojen keräämisellä, on periaatteessa yksityisestä henkilöstä saatavissa erittäin kattava tietomäärä.

Kaikki tietosuojalait tuntuvat enemmänkin keskittyvän ainoastaan tiedon turvalliseen tallentamiseen viranomaisten rekistereihin, heidän yksinoikeudekseen. Näitä tietoja ei ole tietojen kohteella mitään mahdollisuuksia kieltää tai estää tallentamasta, koska kaikki sovitaan hänen puolestaan erilaisissa ministeriöissä ja nuijitaan asetuksiksi ministereiden allekirjoituksella.

Tätä se edustuksellinen demokratia on pahimmillaan.

Työnantajien tekemät haut

Antoiko hakija itse facebook-linkin?
Jos ei, toiminta oli laitonta.

Arvosteluhan kuitenkin on merkki siitä, että hakija kykenee ajattelemaan omilla aivoillaan. Se on arvokasta, mikäli sitä osataan hyödyntää.
Sitä paitsi arvostelun julkisuudella ei ole merkitystä, ellei työnantajaa kerrota.