JATKOSODAN VIIMEISET SOTILAAT

- suomipojat kokivat taisteluiden loputtua kovia

Kirkkoherra Paul Saar palaa Katajanokan vankilassa yli viidenkymmenen vuoden takaisiin hetkiin; jatkosodan päätyttyä virolaiset vapaaehtoiset joutuivat pidätetyksi ja pitkällisen poliittisen painostuksen tuloksena luovutetuiksi Neuvostoliittoon.

Miltä tapahtumat tuntuivat niiden keskipisteessä? Millaista tulta ja tappuraa virolaiset joutuivat kokemaan ennen sotaa, sen aikana ja taisteluiden päätyttyä? Luovutetut suomipojat kertovat tarinansa elokuvassa Jatkosodan viimeiset sotilaat.

Jumaluusopin ylioppilas Paul Saaresta tuli parikymppisenä nuorena miehenä - väärennettyjen papereiden ansiosta - inkeriläinen Juho Otsonen ja Suomen armeijan kersantti. Hän ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen virolainen, joka lähti auttamaan heimoveljiään taistelussa Puna-armeijaa vastaan.

Sodan jälkeen suomipoikia odottivat Valtiollinen poliisi, kotietsinnät, pidätykset ja vankila, jossa jopa vartijat tunsivat sympatiaa heitä kohtaan. Monet maahan jääneet olivat sinisilmäisiä oikeudellisen asemansa suhteen, sillä presidentti Paasikivi vastusti virolaisten palauttamista. Kun kulissien takaista toimintaa ei osannut edes aavistaa, saattoi kuulusteluissa tulla puhuttua hieman enemmän kuin olisi tarvinnut.

Virolaisten tapaus rupesi pian karkaamaan viranomaisten ja poliitikkojen käsistä, ja suomipoikien pahin pelko toteutui: alkoi matka siperialaiselle työleirille.

Dokumenttiprojektin elokuvassa nähdään muun muassa harvinaisia kuvia virolaisen jalkaväkirykmentin taisteluista Vuotoksella. Ohjaaja Enn Säde, tuotanto Illume Oy, 2002.