Kanahistoria

Tavallisten ihmisten epätavallisia kanoja

Kuluttaja tutustuu kanaan lähinnä sen eri kypsennysmuotojen kautta ruokalautasellaan tai osana esimerkiksi pääsiäisperinnettä maalaamalla kananmunia. Ja onhan grillikausikin jo korkattu.

Mark Lewiksen uusintana nähtävä huumorintajuinen ja inhimillisen lämmin dokumentti Kanahistoria (The Natural History of the Chicken) tutustuttaa meidät moneen tavalliseen ihmiseen ja heidän epätavallisiin kanoihinsa. Pitkin Amerikkaa matkaava dokumentti antaa myös aiheesta triviaalitietoa : yhdysvaltalaiset ostavat vuosittain kanatuotteita 40 miljardilla dollarilla ja vuodessa jokainen amerikkalaisen syö noin 250 munaa.

Dokumentti kärjistääkin muutamalla kuvaleikkauksella tilanteen luomufarmarista teolliseen munahautomoon ja vapaana laiduntavista kanoista valtaviin teollisiin halleihin, jossa kanat kasvavat ainoastaan ruuaksi.

Dokumentti koostuu erilaisista, kanojen ympärillä tapahtuvista tosiseikoista - jotkut ovat kasvaneet legendaksi. Yksi inhimillisimmistä on tarina pikkukaupungista, jonka asukkaat lähtivät yhdessä tuumin haastamaan naapuristaan kukkofarmaria. Oikeus vaati todisteita, joten kiekaukset laskettiin. Niitä oli yli 20 000 päivässä. Ääniterroria kesti kolme vuotta. Kukkofarmari itse oli kovin surullinen tilanteesta.

Janet Bonneyn tarina koskee hänen Valerie-kanaansa, joka erään lumimyrskyn aikana oli palelluttanut itsensä kuoliaaksi. Janet ei antanut periksi, vaan alkoi sydänhieronnan television sairaalasarjoista opittuun malliin. Maailmanlaajuinen lehdistö kertoi Valerian virkoamisesta.

Päätön kana elossa? Näin tapahtui vuosikymmeniä sitten Lloyd Olsenille, jonka kana jäi henkiin ilman päätä. Sitä syötettiin jyvä kerrallaan ja juotettiin pipettipullosta. Kana kiersi ympäri Amerikkaa ja vietiinpä se jopa Lontooseen. Harmi vaan, että poloinen tukehtui ennen kuin Olsen oli saanut kerättyä unelmiensa omaisuuden kanansa avulla.

Cotton puolestaan nauttii ylellisyydestä elämästä emäntänsä hellässä otteessa Floridan lämmössä. Uimisen jälkeen Cotton föönataan ja kammataan ja sitten voikin lähteä emännän kanssa bulevardeille kruisailemaan.

Tarina Lizasta päättää dokumentin. Liza on erirotuinen, muita kanoja pienempi yksilö, joka haluaa äidiksi epätoivoisesti, mutta joka kerran muut kanat rikkovat Lizan pesän. Lizan isäntä tekee kanalleen oman pikkuisen kanalan ja turvassa Liza hautookin kuusi pienenpientä untuvikkoa. Helläsi Liza paimentaa pesuettaan, kunnes eräänä päivänä pihapiiriin ilmestyy haukka ja Lizan täytyy päättää onko hänen elämänsä poikasten elämää tärkeämpi.

Dokumentin on tuottanut Mark Lewis Radio Pictures Inc., USA, 2000. (es. 1.4.02)

Kuva: TV2 Tiedotus