Taistelija

Tarina kahden miehen matkasta menneisyyteensä

"Tällaista matkaa en ole ennen tehnytkään. Matkan syy on todella surullinen, mutta saamme kokea sen aikana paljon hauskaa. Se on historian toinen ulottuvuus." Näin toteaa Yhdysvalloissa asuva Arnost Lustig hymysuin. Lustig on yhdessä ystävänsä Jan Wienerin kanssa lähdössä tutustumaan uudelleen lapsuutensa ja nuoruutensa Eurooppaan.

Wienerillä ja Lustigilla on paljon yhteistä: molemmat ovat kotoisin Tshekkoslovakiasta, molemmat asuvat nykyään Yhdysvalloissa ja molemmat ovat kokeneet toisen maailmansodan kauheudet. Silti miehet ovat perusluonteiltaan hyvin erilaisia. Wiener on vakavamielinen ja haluaa paneutua historiaan, kun taas Lustig on huumoria viljelevä pohdiskelijatyyppi. Matkan aikana luonteiden ja näkemysten erilaisuus kiteytyy aina siihen pisteeseen asti, että kotiin lähdetään suunniteltua aikaisemmin ja miehet vannovat olevansa puhumatta toisilleen enää koskaan.

Euroopassa Wiener ja Lustig ehtivät kuitenkin kertoa mielenkiintoisia ja karmiviakin tarinoita menneisyydestään. Wiener selvittää roikkuneensa 18 tuntia junan alla wc-aukon vieressä yrittäessään päästä miehittämättömään Ranskaan. Lustigilla puolestaan on paljon muistoja keskitysleirillä viettämästään ajasta. Ennen lähtöä Auschwitziin hän ystävineen päätti, ettei kukaan kuole neitsyenä. Niinpä pojat hankkivat paikalle erään prostituoidun sirkustaiteilijanaisen.

Auschwitzissä Lustig ystävineen oli valmis kuolemaan. Pojat kuitenkin tylsistyivät nopeasti, ja odotellessaan kaasukammioon menemistä he pelasivat jalkapalloa rättipallolla.
- Maalini oli piikkilanka-aitojen välissä. Jos aitaan koski, kuoli, sillä siinä kulki sähkö. Niinpä minä hyppelin kuin paraskin maalivahti. SS-mies näki meidät eikä ollut uskoa sitä, Lustig kertoo.

Dokumentti Taistelija (Fighter) tarjoaa mielenkiintoisen yhdistelmän toimintaa, muistelmia ja historiallista faktaa. Psykologisen draaman makua ohjelmaan antaa miesten keskinäisen suhteen alituinen muuttuminen matkan aikana. Dokumentin on ohjannut Amir Bar-Lev, USA, 1999.