Seitsemän tarinaa Suomesta

Nuorten elokuvantekijöiden lyhytdokumentteja suomalaisesta todellisuudesta vuonna 2003

Seitsemän tarinaa Suomesta sisältää seitsemän Tampereen ammattikorkeakoulun viestinnän osastolla opiskelevien nuorten elokuvantekijöiden työtä. Lyhytelokuvat on toteutettu dokumentaristi Jaakko Virtasen ohjauksessa, yhteistyössä Kakkosen Dokumenttiprojektin kanssa. Teemat vaihtelevat yhteiskunnallisista kannanotoista henkilökohtaisiin kurkistuksiin tekijöiden omaan lähiympäristöön ja historiaan.

Leena Lehden elokuvassa Eihän feministi meikkaa esitellään neljä nuorta naista, Johanna, Elina, Sanna ja Saara. Naiset soittavat Haarakiila-nimisessä bändissä, jonka missiona on levittää vittuvoimaa. Bändi peräänkuuluttaa tasa-arvoa ja sanoitukset ovat väkevän feministisiä. Naiset suhtautuvat asiaansa vakavasti, mutta kuka keksi, ettei feministillä ole huumorintajua?

Juha Siirtolan Valkoinen huume kertoo tarinan Arista, jolle lumilautailu ei ole pelkkä harrastus vaan se ohjaa hänen jokapäiväistä arkeaan kaikkialla elämän ratkaisuissa ja päätöksissä. Elokuva kertoo loputtomasta intohimosta, siitä kuinka yksi lasku voi olla koko elämä - ennen seuraavaa nousua.

Veli-Matti Rintalan Tapparanmäki on kokeellinen dokumentti suuresta kiviröykkiöstä Tampereen Villilässä. Kumpu herättää monia kysymyksiä, mutta vastaukset pysyvät salassa ilman jatkotutkimuksia. Monet merkit kuitenkin vihjailevat paikan muinaisista käyttötarkoituksista.

Katja Gauriloffin Pei'vv Paašt on subjektiivinen dokumentti, joka kertoo saamelaisidentiteetistä tekijänsä näkökulmasta. Sanotaan, että Helsinki on suurin kolttakylä. Sieltä alkaa myös elokuvan päähenkilöiden matka. Kaksi valtakulttuurissa elävää kolttasaamelaisnaista matkaavat juurilleen pohjoiseen, Nellimin kylään. Matkan aikana pohditaan omaa kolttaidentiteettiä, onko sitä?

Anna Saarelaisen Pelihimo kertoo peliriippuvuuteen sairastuneen Markon tarinan. Samalla kun Veikkaus, Raha-automaattiyhdistys ja Fintoto kasvattavat myyntilukujaan, yhä useampi pelikoneen uhri kamppailee sosiaalisen syrjäytymisen ja ylivelkaantumisen kanssa.

Katja Saraviidan Heljämarja - Näkymätön sisar on vanhoista kaitafilmeistä koottu lyyrinen muistelma poismenneestä perheenjäsenestä. Miten lapsi käsittelee asiaa, joka on hänelle toisaalta täysin abstrakti, mutta kuitenkin konkreettinen osa elämää ja minuutta. Risto-Pekka Blomin Ryytimaa antaa puheenvuoron palstaviljelijälle, jonka kasvimaa uhkaa jäädä rakennustyömaan alle. Tampereella, Pyhäjärven rannassa sijaitsee kaupungin palstaviljelyalue. Vuonna 1997 kaupunki päätti, että alueelle rakennetaan pienkerrostaloja. Viljelyaluetta suojelemaan perustettiin Kurpitsaliike ry. Dokumentti kertoo tilanteesta eleettömästi yhden viljelijän kautta.

Tuotanto Tampereen Ammattikorkeakoulu, taide ja viestintä 2003.

Kuva: TAMK/Taide ja viestintä