2005 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Bussi 174
Yhden brasilialaisen katulapsen kohtalo näytettiin koko kansalle
Joutuminen tai syntyminen brasilialaiseksi katulapseksi on kohtalo, joka hyvin harvoin kääntyy onnekkaaksi. "Katulapset ovat näkymättömiä niin yhteiskunnalle kuin muille ihmisillekin. Heidän ihmisarvonsa on kyseenalaistettu, eikä heitä kaipaa kukaan", kertoo illan dokumentissa haastateltu sosiaalityöntekijä. Turistirantojen ja loistohotelleiden katveessa käydään sotaa. Vastakkain ovat brasilialaiset poliisit ja katulapset, joita murhataan säälimättömästi. "Meille ei anneta edes mahdollisuutta todistaa, että pystymme tekemään jotakin oikein. Me kasvamme varastamiseen ja huijaamiseen. Meidän on pakko pysyä hengissä", purkaa tunteitaan yksi haastatelluista katulapsista. Yksi katujen kasvatti päätti tehdä itsensä näkyväksi. Sanrdo de Nascimento kidnappasi bussin keskellä kirkasta päivää 12.7.2000 ja otti panttivangiksi 11 ihmistä. Hän ei vaatinut mitään. Hän halusi äänensä kuuluville. Kidnappauksen kulkua näytettiin televisiossa suorana lähetyksenä yli neljä tuntia. Paikalle hälytettiin SWAT-tiimi neuvottelijoineen. Kukaan ei tiennyt kaappaajan taustaa, mikä olisi ollut ensisijainen tieto neuvottelijalle, jonka ainoa päämäärä oli vapauttaa panttivangit. Kaappaajasta ei olisi niin väliä. Ihmisjoukot ja kameraryhmät pääsivät aivan bussin viereen, mikä kertoi poliisien ammattitaidottomuudesta : aluetta ei missään vaiheessa eristetty. Tavalliset poliisijoukot koostuvat pääasiassa entisistä työttömistä, eikä heitä ole missään vaiheessa koulutettu. Heidän tehtävänsä on vangita ja tappaa enempää miettimättä. Draama päättyi verisesti. Dokumentin Bussi 174 (Bus 174) ohjaaja, José Padhila kiinnostui tapauksesta, kun hän joutui seuraamaan muun kansan tavoin tapausta televisiosta. Hän asui tapahtuma-alueella, eikä päässyt palaamaan kotiinsa kuntosalilta. Padhila sai selville, että Sanrdo selvisi ainoana hengissä karmeasta katulasten massamurhasta, Candelárian tapauksesta, jossa poliisit teurastivat kymmeniä lapsia kirkon edustalla. Sandron elämä oli hyvin tyypillinen katulapsen elämä : Sandron äiti oli surmattu lapsen silmien edessä, eikä isästä ollut tietoakaan. Jotenkin kuitenkin oli selvittävä. Padhila rakentaa kuvaa paitsi bussin kaappausdraamasta myös Sandrosta. Haastateltavina ovat selvinneet panttivangit, sosiaalityöntekijöitä ja Sandron ystäviä. Padhilan oli oltava varovainen sillä hallitus olisi voinut kieltää filmin esittämisen ja lisäksi elokuvaa tehtiin puolisalaa ilman asianmukaisia lupia. Elokuva Bussi 174 näytettiin ensimmäisen Rio de Janeiron kansainvälisillä filmifestivaaleilla 2002 ja sekä yleisö että virallinen raati valitsi sen parhaaksi. Elokuva on voittanut useita palkintoja muun muassa Chicagossa, Lontoossa, Münchenissä, Wellingtonissa, Torontossa ja Dublinissa.
Elokuvan on tuottanut Zazen Producoes, Brasilia, 2002.
teksti: Aila Havia-Venäläinen [Takaisin] |